Viikko 21

Pyöräily 6h 5min
Uinti 2h
Voima 45min
Juoksu 44min
-----------------
Yhteensä 9h 34min

Ei menny viime viikko putkeen treenien osalta. Vaikka tunteja on ihan hieno kasa, niin silti tuntuu, etten oo tehny oikein mitään. Oon ollu tosi väsyny, en tiedä mistä syystä. Viikon aikana en tehny ohjelmassa olevia vk-treeniä, ainoastaan peruskestävyystreenejä. Lukuunottamatta tonnin uintia.

Väsymykseen voi olla monta syytä.. Palautuminen puolikkaalta, iltamyöhään venyneet treenit ja sitten ei enää jaksa lähteä, tai ylityöt aamusta. Yöunet ovat järjestäen olleet seitsemään, korkeintaan kahdeksaa tuntia. Ei edes viikonloppuna pidempiä, vaikka normaalisti silloin korjaan asian.

Jätin jopa triathlonkoulun treenit sunnuntaina väliin. Ensinnäkin heräsin kerrankin myöhään, vasta vartti sen jälkeen, kun olisi pitäny olla jo menossa. Ja toisaalta, tulipa tehtyä pk-treeni vk-treenin tilalta.

Eilen sitten meninkin nukkumaan jo puoli yhdeksältä ja nukuin yli yhdeksän tuntia, täytyy nyt yrittää nukkua normaalia pitempiä unia. Hemoglobiinikin pitäis käydä mittauttamassa.

Viikon treeneistä muuten ei oo oikein mitään kerrottavaa. Tonnin uinti jäi harmittamaan, muuten sellaista tasapaksua treenaamista.

En oo 1,5 kuukauteen uinu mitään nopeita vetoja tuon olkapään paikoiltaan menemisen jälkeen. Eilen tein lyhyitä 25m vetoja pitkästä aikaa. Uinnissa käteen ei sattunut, mutta muuten olkavarteen onkin sitten sätiny, jos olen kääntäny kättä sisäkiertoon tai esim. tänään pientä pätkää juostessa. Tosi outoa, en tajua.

Tänään tuli taas yksi vuosi ikää lisää. Näin yli kolmikymppisenä tuo aika vois vaikka stopata.. ;)

Ens viikolla onkin vähän miettimistä treenien suhteen, kun mies on poissa tiistaista sunnuntaihin. Missäköhän välissä pyöräilen tai uin... Sisko onneksi lupas ottaa poikaa joku ilta leikkimään serkkupoikien kanssa, että pääsen pyöräilemään! Täytyy siis olla tosi järjestelmällinen ens viikon suhteen. Meidän tytötkin on to-su poissa, eli ollaan pojan kanssa loppuviikko ihan kahdestaan.

Minä juoksen, poika pyöräilee.

Järvi korkattu

Toisvesi on iso ja syvä järvi. Mittasin eilen pinnasta lämpötilan, joka oli 12 astetta. Upotettava mittari oli rikki, joten siksi pystyin mittaamaan vain pinnasta. Toki sen verran tuuli ja ulkonakin oli vain 17 astetta lämmintä, joten pintavesi vaihtui, eikä seissyt. Joten eiköhän saman verran olis ollu vaikka 30 senttiä syvemmällä.

Kokeilin käydä uimassa. Vesi oli niin kylmää, että varpaat ja sormet oli jäässä. No entäs naama? Se oli ehdottomasti pahiten.  Sain kyllä hyvin happea, mutta välillä vaan ei saanut puhallettua sitä ulos, koska tuli sellainen olo, mikä kylmässä vedessä helposti tulee. Siis sellainen, jossa vetää happea vain sisäänpäin. :D Välillä pystyin uimaan 10 metriä kerrallaan, ja sitten oli nostettava pää pystyyn. Pisimmät pätkät tais olla joku parikymmentä metriä.

En kyllä ehtiny pelkäämään mitään enkä ketään, kun meni vain siihen hengittämiseen se huomio. :D Toki paljon ei ruskeassa vedessä mitään nähny, hyvä kun oman kätensä. Välillä tuuli vähän enemmän, niin eipä ollu kiva se aallokko. Ja kuinka hankalaa on päästä pisteestä a pisteeseen b. :D Kuvittelin uivani ihan eri paikkaan, mihin uin. Paljon on opeteltavaa!

Niin joo, ja mikä pettymys oli tonnin uinti perjantaina.. Aikaa meni 20:24, mikä on vasta kolmanneksi paras aikani. 49 sekunttia hitaampi kuin kuukausi sitten, ja jopa muutama sekuntti hitaampi kuin tammikuun aika. Tuntui, ettei päässyt eteenpäin ollenkaan. Toivottavasti kyseessä oli nyt vaan oma jaksaminen, ja kovat treenit, eikä se, että uintivauhti olis huonontunut.

Viikko 20

Vähän tulee myöhässä viime viikon treenit..

Pyöräily 4h 17min
Juoksu 2h 44min
Uinti 1h
-------------------
8h 1min

Viime viikolla oli siis se puolimaraton. Sunnuntaina tein lyhyen palauttavan pyörälenkin, mutta totesin maanantaina, että en ole niin kovassa kunnossa kuin ohjelmaan mukaan pitäisi olla ja pidin lepopäivän. Enkä tehnyt tiistaina vk-lenkkiä, vaan pk-pyöräilyn. Vaatii tällä hetkellä melkoisen paljon tuo ohjelma. Trikoulussa on tosi kovakuntoista porukkaa, ja mä en pysty kovan ja pitkän juoksun jälkeen samaan mihin muut. Normaalistikin oon siellä häntäpäässä. Nyt reisi on siinä kunnossa, että kestää juoksua. En uskaltanut sillä tiistaina vielä juosta, että palautuu kunnolla.

Avovesiuintikauden korkkaaminen lähestyy lähestymistään. Eilen Tanelinlammen vesi oli ollut 11 asteista. Vielä pitää vähän ootella, mutta eiköhän pian. :) Toisaalta odotan, että pääsen kokeilemaan miltä se tuntuu, mutta toisaalta pelottaa hirveästi. En oo ikinä tykänny uida järvessä! Tanelinlampi on todella syvä, ja siellä on suht kirkasta vettä, joten sinne juuri ja juuri voin uskaltaa.

Sen verran lämmintä, että lyhyet pultut oli tiistaina pyöräillessä. :)

Yyterimaraton 19.5.2012

Aamu alkoi jo puoli seiskan jälkeen. Seitsemän jälkeen söin aamupalan, laitoin kamppeet kasaan ja ysiltä oltiin hakemassa Tiinaa kyytiin. Sitten kohti Poria ja puolimaratonia. Ensimmäinen pysähdys oli jo Parkanossa, vessaan ja eväitä ostamaan. Olin nimittäin syönyt aamulla huonon aamupalan, kun aattelin syödä matkalla sitten paremmin. Eväät vaan unohtui jääkaappiin. ;)

Yyterin rannalla oltiin tuntia ennen starttia. Nähtiin tuttuja ja valmistauduttiin lähtöviivalle. Kovin hyvältä ei tuntunut siinä vaiheessa. Koko aamun oli ollut ihmeellinen pistos alavatsalla, ja vatsalaukku piti kovaa meteliä. Ihan kuin olisi hölskynyt. Mietin, että otanko polven takia särkylääkkeen, ja lopuksi päädyin lääkkeen ottamiseen.

Valmiina starttiin.

Lähtömietteissä. Sykkeet paukuttaa 130, kuten aina lähtötilanteissa jännityksen takia..

Ensimmäinen kilometri sujui ruuhkassa hyvin omaa vauhtia. Itse asiassa jopa lujempaa kuin olin suunnitellut. Päästin Teijan menemään, koska vauhti tulisi olemaan liian lujaa. Ekaan kilsaan meni siis 5:07.

Aika nopeasti Teija näkyvistä katosi. Porukkaa meni enemmän mun ohi, kun mä muiden ohi. Aurinko paistoi lämpimästi, ja vaikka varjossa ei ollut kuin 16 astetta, niin tuulettomassa kohdassa tuntui lähkähdyttävän kuumalta. Mä en oo yhtään kesäjuoksija, ja nyt ei ollu vielä ees kuuma. Mitä kesällä onkaan edessä.. Yhdellä naisella oli oma huoltaja pyörällä mukana. Oli vesipulloa, ja irroitti takista jopa numerolapun paitaan kiinnitystä varten. Pitäiskin joskus kokeilla juoksua tuolla tavoin..

5 kilsan kohdilla oli ensimmäinen huoltopiste, ja se tuli tosiaankin tarpeeseen. Mukillinen urheilujuomaa, jonka join rauhassa. Olin etukäteen päättänyt, että en juo juosten, vaan kävelen. Nainen, jonka olin juuri ohittanut, ja joka ei ollenkaan pysähtynyt juomaan meni ohi. Sain hänet kyllä pian kiinni uudestaan.

Seitsemän kilsan jälkeen tie kääntyy. Yritän ettiä hyvää kohtaa juosta. Ihan tien reunassa ei ole mukava juosta, koska tie on niin kalteva. Yritän juosta keskellä, ja väistelen muutaman auton. Oon kerran saanut juoksijanpolven juuri tuohon oikean jalan polveen, joten ei tällaista alustaa kiitos!

Vauhti tippuu väkisin 5:40 paikkeille, ja täytyy tehdä töitä, että se pysyy alle 5:30. Tiesin, että 1:55 aika tarkoittaisi 5:27 min/km keskivauhtia. Siihen pyritään. Yritän muistaa hyvän ryhdin ja käsien rytmityksen. Oikeaan olkavarteen vihloo. Eipä varmaan tällaista oo monella juoksijalla, että juoksu sattuu käteen. ;D Käsi on siis se, mikä kuukausi sitten meni paikoiltaan. Joku ihme siinä on.

10 kilsan kohdilla otin geelin ja veden. 11km tallustettu, ja tulee kunnon kylmät väreet. Päätän, että otan seuraavalla pysähdyksellä kaksi mukillista juomista, jos nyt jo näyttää siltä, että liian vähän nestettä on mennyt.

Kympistä neljääntoista tuntuu ehkä vaikeimmilta kilometreiltä pitää vauhtia yllä. Yksin on paskamaista mennä. 14km kohdalla urheilujuomaa, ja pian tulee kyltti, että huoltopisteelle 500m. Olin ihan pihalla, että seuraava pitäis olla 17km kohdalla. No eipä tuota pistettä tuukaan ikinä, oli kyltti ihan väärin. Nyt on enemmän alamäkeä, ja juoksukin tuntuu helpommalta.

17km kohdalla vesi ja geeli, ja päätän ottaa edessä olevan miehen ja naisen kiinni. Mahdollisuudet on 1:55 alitukseen, jos pidän hyvän vauhdin päällä. Tarkoittaa kyllä alle 5:30 vauhtia. Oikea reisi alkaa olla ihan tönkkö ja lonkankoukistaja kireä. Polven kipupiste ei ole pahentunut, eikä haittaa juoksua. Juoksu ei vaan kulje lujempaa, vaikka kuinka yritän. Ensimmäistä kertaa en oo tässä vaiheessa kuollut, eikä vauhti oo laskenut alusta paljon.

Sillä välin, kun me juostiin, niin mies kävi rannalla kameran kanssa:

Olin matkalla suunnitellut kolmen kilsan "kiriä", ja lähdinkin kuitenkin yrittämään vauhdin nousua 17km kohdilta jo. Yks mies huikkasi, että ei oo enää pitkä matka ja kuvittelin, että hieman yli kilsa. Sitten tajusinkin, että vielä yli 2km! No ei muuta kuin miehen ja naisen ohi. Kauas heistä en pääse, sen verran samaa vauhtia mennään.

Viimeinen kilsa menee aikaan 5:15, mutta se ei auta. Tiedän sen jo 600m ennen maalia, kun vilkaisen kelloon, joka näyttää 1:52. Viimeisillä metreillä se pitkä mies menee vielä ohi, mutta naisen pidän takanani.

10 metriä maaliin.

Maalissa! 1:55:20. Ei jäänyt paljoa 1:55 alituksesta. Oishan 1:54 ollu hienompi numero kuin 1:55. :D No joka tapauksessa oon tyytyväinen, onhan se 2 minuuttia 53 sekunttia parempi aika kuin viime syksynä juoksemani.

Reisi, joka ennemmin on ollut tosi jumissa, on nytkin. Mutta eniten mihin suihkussa sattui oli käsi, sitä vihloi. Nyt illalla siinä ei oo enää mitään ihmellisiä tuntemuksia, mutta jalkoja oon yrittäny venytellä. Oikea reisi on tosiaan ihan erilailla jumissa kuin vasen.

Pieni mitali.

Tyytyväinen oon myös siihen, että sellaista kovaa uupumusta ei tullut. Siihen on varmaan auttanu pitkät treenit. Keskisyke oli 174, mikä on pienin tähän mennessä. Muiden puolikkaiden keskisykkee ovat olleet 175-179. Tuo keskisyke on kuitenkin vk2:sen puolella, eikä jalat olisi vieneet yhtään lujempaa! Dataa vielä täällä. 1:55:21 oli virallinen aika.

Onnittelut vielä upeista juoksuista ja ennätyksistä kaikille tutuille! Mielettömiä aikoja porukka juoksi!! :)

Lauantaina Poriin

Edellinen puolimaraton on tullu juostua syyskuun alussa eli kahdeksan kuukautta sitten. Seuraava on vuorossa ylihuomenna lauantaina Porissa. Viime syksynä juoksukilometrejä oli vähän alla, ja kovalla työllä pääsin ensimmäistä kertaa alle kahteen tuntiin. 1:58 ja risat. Nyt painoa on kolmisen kiloa vähemmän, ja oon pystyny treenaamaan koko talven ja vielä hyvin. Kunto on kasvanut, mutta juoksukunnosta mulla ei oo oikeasti mitään hajua. Yleensä oon tienny aika tarkalleen, että millaista vauhti lähden juoksemaan. Nyt en osaa sanoa ollenkaan. Pitkiä lenkkejä ei oo takana kuin muutama, ja nekin tietenkin pk-sykkeillä. Vk-sykkeillä oon juossu lyhyempiä pätkiä, edellisestä kympistäkin on aikaa. No ajan paranemista lähdetään hakemaan, ja katotaan mihin kunto riittää. Ja kestääkö maha, joka on viime lenkeillä kiukutellut tosi ikävästi. Eilenkin juoksin haipakkaa lenkiltä suoraan vessaan, jonne ehdin juuri ja juuri. Sellaiset kouristukset, mitä tulee, niin ne ei voi olla vaikuttamatta juoksuun.

Tästä mä aina kattelen, että mitä vauhtia pitää mihinkin aikaan juosta.. :)
Taulukko täältä

Mies lupautui lähtemään kuskiksi mulle ja Tiinalle. Tiinan kanssa olin myös Berliinin reissulla, ja Tukholmassakin juostiin yhdessä. Tuttu kisakaveri siis. <3 Voi olla, että lauantaina ei yhdessä juosta, mutta viivalla ainakin yhtä aikaa ollaan. :)

Mukavaa säätä on luvattu Poriin, ainoastaan tuo 5m/s tuuli harmittaa. Kunhan ei tuu mereltä mitään isompia tuulenpuuskia.

Forecan säätiedotus Poriin lauantaille

Lauantaina sen sitten näkee, että mikä oli päivän kunto! :)

Toukokuun toinen viikko

Viikko 19:

Pyöräily 6h 32min
Uinti 3h 20min
Juoksu 2h 37min
Voima 1h 25min
Lihashuolto 2h
---------------
Yhteensä 13h 55min (+ lihashuolto 2h)

Ehdottomasti viikon paras ja kovin treeni triathlonkoulun tupladuathlon. Pyöräkierrokset mentiin tempona, ensimmäistä lukuunottamatta. Ja juoksu tapahtui mäkisellä purtsilla. Valmiiksi oli jo väsyneet jalat, joten töitä sai oikeasti tehdä.

Yksi mainitsemisen arvoinen treeni oli pitkä pyörä. Viimeiset reilu 20 kilsaa satoi vettä ja sitä tuli kunnolla. Olin aivan jäässä kotiin päästessä. Varpaat olivat lähes tunnottomat, polvet ja reidet olivat jäässä sekä käsivarret ja sormet. Eipä tullu lähdettyä lenkin päälle tekemään pientä palauttavaa hölkkää, vaan tulikuumaan suihkuun ja paljon vaatetta päälle. Meillä kun on perheestä mua lukuunottamatta kaikki flunssassa, joten en aatellu sitä itelleni vielä tuotakaan kautta ottaa..

Alkuun pyöräily lisätankojen kanssa oli puuduttavaa. Vain parisataa metriä kerrallaan, ja sitten oli noustava ylös. Nyt menee jo kilsa kerrallaan. ;) Mutta oikeasti vasta monen lenkin jälkeen huomasin, että kuinka niiden päällä pitää oikeasti kunnolla maata. Oon maannut toki ennemminkin, mutta jotenkin paino on jakautunut niin, että käsivarret ovat puutuneet. Nyt se puutuminen on loppunut. Kun vaan uskaltaisi enemmäkin ajaa lisätangoilta.

Uinnissa on tullut takapakkia. Yritin muuttaa tekniikkaani niin, että käsi palautuu korkeammalta. Nyt tilanne on sitten se, että liukuva käsi tippuu edessä ja ikään kuin sukellan käden vaihdossa. Aaargh. Ei auta kuin treenata lisää.

Ens lauantaina pitäisi mennä juoksemaan Poriin puolimaraton. Saas nähdä.. Tällä hetkellä olen kipeän lapsen kanssa kotona. Lisäksi koko muukin perhe on flunssassa, mutta eivät siinä tilassa, että kotona pitäisi levätä. Itsellä ei räkä vuoda, vielä. Mutta yskin, toki yksiminen ei satu ja irtoaa hyvin. Toivon kovasti, että flunssa ei tule päälle ja toivon myös, että polvi kestää juoksun, jos starttamaan pääsen. Ja tietenkin sitä, että viikonlopun kovista treeneistä jalat palautuu ja juoksu oikeasti kulkisi.

Polven tilanne on siis se, että edelleen oikean polven sisäreunassa on kipupistos, joka tuntuu juostessa. Pyöräilyssä se ei tunnu, juoksussa ainoastaan. Kipupaikka ei ole niin paha, että en pystyisi juoksemaan, mutta kyllähän se vähän mietityttää. Kovasti oon venytelly ja tänään varasin jalka-analyysiin ajan, mutta se on vasta kesäkuun alussa. Suurimmaksi osaksi jalkaan kohdistuneet ongelmat ovat olleet oikeassa jalassa.

Ensin juhlittiin Äitienpäivää..

... sitten lähdettiin lenkille.

Aamulla toki ensin pakollinen äitienpäiväkävely.

Ei herkuille

Jos joku vielä muistaa, niin aloitin 1.1. herkkulakon. Kirjoitin Facebookiin jotain tyyliin, että oon herkkulakossa niin monta päivää kuin on tykkääjiä. Ja niitähän tuli 118 kipaletta. Herkkulakon viimeinen päivä oli 27.4.

Tää lakko oli välillä tosi vaikeaa. Alku tietenkin kaikista vaikeinta, kolmen viikon jälkeen vähän helpotti. Oli synttäreitä, kihlajaisia ja kaikenlaisia juhlia, mutta lakko piti. En siis syönyt karkkia, sipsiä, popcornia, jäätelöä, pullaa enkä keksiä. Pizza, hampurilaiset ja ranskalaiset oli mulle sallittuja, koska syön niitä tosi harvoin, eivätkä ole mikään ongelma.

Kun 28.4. koitti, olin training campilla. Hain illaksi irtokarkkipussin Makuunista. Mulla on kristallinkirkkaana muistissa valmentajan yllättynyt ilme, kun puhuttiin mun normaalin karkkipussin koosta. Hän oli todella aidon hämmästynyt, ja puhuttiin siis vain 300g pussista. Sehän ei oo oikeasti määrä eikä mikään karkkia. ;) Koko lauantai-illan, kun pussista karkin otin, niin muistin Kaitsun ilmeen. :D

Mutta tiedättekö mitä?! En oo syöny montaa kertaa viikossa karkkia, oon yrittäny pitää karkkipäivää. Ja tiedättekö vielä mitä?! Tänään söin vieressä olevasta pussista n. 100g, ja sitten tuli mitta täyteen. Yäk. Yhtään karkkia ei mee enää suuhun.

4 kuukautta herkkulakkoa ja paino tippui 3,5 kiloa. Vielä, kun paino tippuisi muutaman kilon, niin sit olisin tyytyväinen! :)

Viikko 18

Training campilla Tom Söderdahl kertoi triathleetin olevan viisas, rehellinen, inhimillinen, rohkea ja tinkimätön. Mä olin noita kaikkea eilen. Viikonloppu täynnä ohjelmaa, ja parit vajaan kuuden tunnin yöunet takana (joskin lauantaina autossa reilun tunnin päikkärit). Eilen olin kotona kasin aikaan illalla, ja tarkoitus oli tehdä vielä treeni. Totesin, että järkevänä menen nukkumaan ja jätän treenit väliin. Niin tein, ja nukuin klo 21-06. Tänään kiitin viisasta, rehellistä, inhimillistä, rohkeaa ja tinkimätöntä minääni.

Viikon 18 treenit:
Pyöräily 5h 25min
Uinti 2h 10min
Juoksu 1h 59min
Voima 55min
---------------
Yhteensä 10h 28min

Uinnin vaikeus

Uinti on hankalin laji näistä kolmesta. Ensinnäkin jo siksi, että uimaan pääsee vaan uimahallin aukioloaikoina. Seinäjoella se tarkoittaa sitä, että tiistaisin ja torstaisin uimahalli on auki 6.30-20.00, viikonloppuisin 10-18, ja muina päivinä 8-21. Altaasta pitää tietty lähteä ennemmin, Seinäjoella varttia ennen hallin kiinni menemistä. Nää aukioloajat on vaan hankalia työssäkäyvälle perheelliselle ihmiselle. Kaksi uintikertaa viikossa (+ trikoulun uinti) onnistuu, mutta tämän viikon neljä kertaa on jo sula mahdottomuus.

Kaksi kertaa oon tällä viikolla käynyt uimassa, ja viikonlopun ohjelman vuoksi en uimaan ehdi uimahallin aukioloaikoina. No kohta pääsee järveen, vaikka sitä en kyllä todellakaan innolla odota. Yäk. Sitä paitsi olisi varmasti hyvä jonkun olla seuraamassa, etten huku, kun olkapää menee pois paikoiltaan. :/

Otin uinnin tekniikkavideosta tarvittavat vinkit, ja niitä oon tällä viikolla yrittänyt korjailla. Mikä siinä onkaan, että se käden palauttaminen ylempää ja käden tuominen sormet edellä veteen on niin hankalaa. Välillä kuvittelen, että vasen käsikin menee hienosti, ja kun seuraan, niin kyynärpää tulee yhtäaikaa sormien kanssa. Parempi vartalonkierto ja käden sisäkierto, niillä se pitäis saada. Sen totesin uinnin aikanakin. Oikea käsi vielä jotenkin tottelee käskyä, mutta vasen ei sitten millään. Ei millään. Ensinnäkään en vaan saa palautumaan sitä yhtään ylempää, en vaikka kuinka yritän.

Joko tämä johtuu nyt käsien (=olkapäiden) rakenteesta, eikä tuu menemään koskaan paremmin. Tai sitten pitää vaan kuivaharjoittelussa vääntää kättä tosi kovasti sisäkiertoon. Kuvittelisi, että tämä olisi mun yliliikkuville käsille helppoa. Välillä kun trikoulussa ja leirilläkin ollaan tehty käden venytyksiä, niin ne ei tunnu mulla missään ja suurin osa ei saa lähellekään siihen mihin mä. Venytys on siis sellainen, että maataan kyljellään käsi suorana niin, että se jää korvan ja lattian väliin. Siitä taitetaan kyynärpäästä ja tuodaan kättä 90 asteen kulmaan, ja ylikin. Kainalo, kyynärpää ja ranne tiukasti kiinni lattiassa koko ajan. Mulla käsi tulee kroppaan kiinni asti. Ei siitä 180 astetta tuu, ku stoppaa kroppaan, mutta lähemmäs sitä kuin 90 astetta. Ja se ei vaan tunnu yhtään missään..

No ei auta kuin yrittää muuttaa uintia parempaan. Onneksi on ens talvena monta kuukautta aikaa takuta. Huomaan vaan tuolla uidessa, että kun jotain muutan, niin olisi mahtavaa, kun joku heti kommentoisi, että meneekö parempaan vai huonompaan suuntaan. Valmentaja pitäis olla.

Training Camp Harraste, kuva: Aqua Plus/ Tuuli.

En muista, mitä tässä tehtiin, mutta oikea käsi näyttää tulevan hienosti! Näin kun menis aina. Tämä kuva on liitettävä ihan tuon oikean käden takia. Mä siis kuvan alin. Kuva: Aqua Plus / Tuuli.

Lisätanko pyörään

Oon päätökseni tehnyt, ja tripyörä jää vielä haaveisiin. Raha ratkaisee. Kerrankin oon järkevä. ;) Ostin käytettynä lisätangot, ja niiden kanssa touhusin eilen pihalla tunnin verran. Laskin sarvia, otin kolme spaceria pois. Siirsin satulaa pari senttiä eteenpäin. Mies vaihtoi mun autoon kesärenkaita ja pesi auton, käskin hänen välillä napsia muutaman kuvan, että näen oman asentoni. Nää kuvat ei ollu blogitarkoitukseen, mutta laitetaan ny kuitenkin, vaikka ei laadukkaita olekaan..

Nyt vaan mietityttää muutama juttu. Vaatetus on tietty löysä ja kokonaan musta, joten on hankala nähdä missä menee mikäkin kohta kropasta, mutta jos ees vähän hahmottais.

1) Polvikulma. Pitääkö se tässäkin asennossa olla samalla tavalla mitattu? Nyt kun siirsin satulaa eteenpäin, niin luotinauhaa käyttämällä sais tosi huonoja tuloksia..

2) Onkohan reiden ja vatsan välissä tarpeeksi tilaa, että veri kiertää? Eli näyttääkö asento ees yhtään siltä, miltä pitäis?

En oo vielä päässy omaa kotitietä pidemmälle testaamaan, joten tarkemmin en osaa sanoa miltä tuntuu. Ainakin ilman vauhtia tuntui ihan hyvältä. :) Yritän piakkoin päästä testaamaan maantielle!!

Polvikulmaa..

Tiivistä tunnelmaa

Jarrukahvoilta ajettaessa

Vappupyöräilyn ihanuus

Lähdin aamusta kotoa kohti Soinia ja mökkiä, muu perhe tulisi autolla perässä. Oli kova tuuli, Foreca näytti 6-7 m/s. Katoin naapurin Suomen lipusta, että tulee sivusta tai takaa, mutta täyttä vastatuulta ei olisi. Päätin siis mieluummin pyöräillä Soiniin, kuin Soinista kotiin.

Seinäjoki-Soini välillä tien piennar on olematon, joten on pakko pyöräillä suurimmaksi osaksi tien puolella. Sivutuuli oli tosi voimakas, ja sain kyllä tehdä töitä, että pyörä pysyy kovimmissa pyörteissä tiellä. Onneksi tuuli niin päin, että tuulen vietyä olisin ojassa enkä tiellä.

Mä en ymmärrä miten ajattelemattomia autoilijat oikein on. Vaikka edessä on 1,5 kilometrin suora, ja ketään ei tule vastaan, niin silti ei voi ajaa toiselle kaistaille. Ei edes osittain. Ei ne renkaat siitä keskiviivan ylityksestä kulu! Jopa yksi rekka ajoi omaa kaistaansa, ja sen jälkeen meinasin oikeasti ajaa ojaan. Se ilmavirta, pöly ja tuuli oli kamalaa. Mä kirosin niin monet autoilijat, olin tosi vihainen!

91 kilometriä tuli poljettua, aikaa meni n. 3,5h. Keskivauhti oli 25,1 km/h. Viime kesänä enkka oli 25,3 km/h, mutta silloin keskisyke oli lähes kymmenen pykälää korkeampi. Toki olosuihteita en muista kesältä, että kuinka tuuli ja mihin suuntaan. Huomasin kuitenkin mäissä, että kunto on todellakin kasvanut! :) Silti tuntui jossain 70 kilsan paikkeilla, etten ikinä jaksa mökille. Nimittäin Lehtimäki-Soini akselilla n. 15 kilsaa oli kamala vastatuuli. Onneksi viimeiset 10 kilsaa oli myötäinen, ja elämä hymyili. ;D Mutta on tuo vaan pitkä matka, ja sen jälkeen pitäis vielä juosta 21,1km. Huh, sanon mä!

Kuortaneella. Pari mäkeä takana, ja useita edessä.

Lehtimäellä, tuolta mä tulin monet mäet nousseena.

Soini edessä. Tässä mäessä vauhti nousi viiteenkymppiin, ja meinasi käydä hullusti.  Sivutuuli otti renkaisiin niin, että eturengas alkoi vemppaamaan. Pelkäsin oikeasti, että nyt on menoa. Sain onneksi jarrutettua, ja pyörän normalisoitua.

Tulvii.. Pyöräilyn päällä jalkojen palauttelua, tämän jälkeen saunaan ja järveen vielä uudelleen. Vesi oli jääkylmää! :)