Sääret ja pohkeet tuntuivat tosi hyviltä eilen päivällä. Kipua ei säärissä ollut, ei kävellessä eikä säärtä painellessa.
Lähdin illalla lenkille, aattelin nostaa vähän nopeutta pk-vauhdista ja testailla samalla miltä sellainen 5:40 vauhti tällä hetkellä tuntuu ja missä sykkeet menee siinä. Koska sehän on se vauhti, millä pääsisin tämän vuoden tavoitteeseeni eli kahden tunnin alitukseen puolimaratonilla.
Lähdin siis lenkille ilman kipuja ja tulin lenkiltä suurien kipujen kanssa. Tänään tuntuu jokaisella kävelyaskeleella taas. Oon niin pettynyt. :( Hyvä, ettei itku tullu lenkin jälkeen. Itse lenkki oli vain vajaa kahdeksan kilometriä. Aurinko paistoi, lämmintä oli 16 astetta. Mulla oli ekaa kertaa lenkillä kompressiosukat jalassa (aattelin niiden vähentävän lihasten tärähdystä ja sitä myötä helpottavan pohkeiden rasitusta) ja ne capripituisten trikoiden kanssa tuntuivat ihan liian kuumilta, todella ahdistavilta. Lenkki tuntui raskaalta kipuineen, janoineen, kuumine oloineen ja nousevine sykkeineen.
7,83 km, 44:52, 5:43 min/km, avg 167, max 182
Viikon päästä olisi se puolikas. Yhtään pitkää lenkkiä en ole maratonin jälkeen juossut. Haluaisin niin juosta ens viikonloppuna, mutta en tiedä pystynkö. Harmittaa ja oon tosi pettynyt.
Aikaa, aikaa nää paranemiset vaatii. Kuulostaa tylsältä, mutta sitä se vain on. Noista kompressiosukista; ne vaativat totuttelemista. Muistan että ensimmäinen lenkki tuntui juuri ahdistavalta ja kuumalta, kurjalta. Mutta nyt kun niihin on vuoden totutellut, ne tuntuvat ihan hyviltä. Ja vielä se mitä oon sanonut, muista kuunnella itseäsi,aikaa meillä on.
VastaaPoistaAikaa pitäis olla, mutta kun ei malta. Oon tällainen kaikkitännehetinyt-ihminen. ;) Suunnitelmia oli loman ajaksi yhtä sun toista ja ne menee mönkään, se harmittaa.
VastaaPoistaMä vähän luulen, että kesä on huono ajankohta aloittaa kompressiosukkien käyttö. Ehkä syksy parempi. ;)
Mun mielestä kannattais jättää ottamatta se riski, että sun jalat menis nyt sen puolikkaan takia vielä pahempaan kuntoon, kun missä ne on ollu. En tietenkää tiiä sun jalkoja ja niiden tuntemuksia, mutta jos ne nyt tän takia menis ihan paaliin ja et vois vaikka loppuvuotena juosta ollenkaan niin se olis vielä pahempi. Puolikkaita ja maratoneja on vuoden aikana niin monia, että ehdit varmasti vielä loppuvuonna johonkin ja se kaks tuntia ei oo mitään :)
VastaaPoistaNää on vaan tämmösiä mietteitä, ittellä kun kävi rumasti kun en kuunnellut kroppaa..
Laura, puhut asiaa. Mä jätän sen väliin, turha yrittää mennä pilaamaan jalat siellä. Miksi ottaisin sitä riskiä?! Tajusin myös, ettei syyskuun alkuun ja seuraavaan puolikkaaseen ole kuin reilu 2kk, ja seuraavaan maratoniin 3kk. Miten mä oon jotenkin aatellu, että sinne on paljon pitempi. Nyt jalat kuntoon, että ehdin treenaamaan. Kiitos ajatuksista! :)
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaSamoilla linjoilla olen Lauran kanssa.Ota iisisti ja parantele vammat kuntoon.Korvaavia, jotta pääset liikkumisen makuun. Juoksuja kyllä tulee!!!!
Niin se vain taitaa olla,että nuokin asia pitää oppia kantapään kautta. Ekan maran aikoihin kärsin polven limapussintulehduksesta enkä ymmärtänyt oikeasti parannella rauhassa. Jalalla vedin vielä maratonin,vaikka kevät meni kortisonipiikkien ja lääkekuurien avulla. Hammasta purren juoksin,kun se tuntui niin tärkeältä. Sen jälkeen meninkin keppien avulla ja juoksematta olin viitisen kuukautta. Oli rankka opetus,mutta enää en paikkoja ehdoin tahdoin hajalle juokse!
Ymmärrän täysin sun harmituksen!Muistan,että itsellä teki pahaa katsoa lenkkeilijöitä, kun niin kova hinku olisi itselläkin ollut juoksemaan.
Toivottavasti saat itsesi pian kuntoon.
Mä suosittelen muuten osteopaattia...sieltä olen parhaimmat avut itse saanut.
Minna
Minna: Kantapään kautta opitut asiat varmasti vasta auttaa ymmärtämään järkeä. Mutta pakko mun on nyt pitää taukoa, ei näillä jaloilla vaan juosta. :/ Mulla on yksi huono kokemus osteopaatista, joten ihan heti en ole sinne juoksemassa..
VastaaPoista