Yksi vaihe takana, toinen edessä.

Elokuussa 2011 olin ensimmäisen kerran Aqua Plussan Kaitsun pitämällä yksityisellä uintitunnilla Jaanaban kanssa. Triathlonkouluun oltiin ilmoittauduttu, mutta sitä ennen oli päästävä harjoittelemaan uintia. Siitähän siis lähdettiin, että uimahallissa pääsin uimaan vaparia ekalle lippusiimalle asti (eli 5m). Pari kertaa käytiin Kaitsun kanssa yhessä, ja sitten omatoimista opettelua ja syyskuun lopussa triathlonkoulun porukan kanssa altaaseen.

Siitä se lähti, ja vuosi triathlonkoulussa sujahti nopeammin kuin arvasinkaan.

Lokakuu 2011, mä vasemmassa alanurkassa kellumassa.

Joulukuu 2011, Jaanaban kanssa maastopyörälenkillä.

Ensimmäinen märkäpuku-uinti järvessä, toukokuu 2012.

Toukokuu 2012. Mä kuvan alareunassa.

Eka puolimatka starttaamassa, heinäkuu 2012. Jaanan kanssa ihmetellään mun sykkeitä.

Triathlonkoulu loppui Finntriathloniin, ja elokuussa hyppäsin Venlan tiimiin. Edelleen siis Aqua Plussan porukoissa mukana, mutta nyt henkilökohtaiseen valmennukseen. Henkilökohtainen valmennus tarkoittaa sitä, että ohjelma tehdään henkilökohtaisesti omien tavoitteiden, oman kunnon ja omien treenimahdollisuuksien mukaan. Triathlonkoulussa ohjelma oli kaikilla koululaisille yhteinen. Venlan kanssa lähdimme siis kehittämään mun heikkouksia eli uintia ja nopeutta juoksuun. Ikävä kyllä juoksuvauhtia oli vaikea kehittää, kun polvi alkoi temppuilemaan heti syyskuusta lähtien.

Syyskuu 2012, Mustavuoren huipulla puuskuttamassa.

Marraskuu 2012, Nokialla uimassa.

Maaliskuu 2013, treeneihin menossa.

Toukokuu 2013, Vihnusjärvellä.

Toukokuu 2013, toinen puolimatka.

Kesäkuu 2013, yhteistreenit Nokialla.

Nyt jään Aqua Plussan toiminnasta toistaiseksi sivuun. Ja syy tähän on niinkin yksinkertainen asia kuin raha. Nuorimmainen lapsemme aloittaa koulun, ja näillä näkymin aloitan tekemään lyhennettyä työpäivää, joka vähän syö tuloja. Poika ei aloita tavallisella luokalla, eikä lähikoulussa, joten nämä jutut vaativat myös normaalia enemmän vanhemmilta.

Tätä päätöstä mietin pitkään, ja monelta kantilta ihan plussien ja miinusten kanssa. Ja aina on mahdollisuus palata vanhaan takaisin, jos siltä tuntuu. ;) Tai ei ihan vanhaan, kun sielläkin treenikuviot tulevat muuttumaan. Mutta Aqua Plussalle eli Kaitsulle, Venlalle ja Tuulille iso kiitos yhteisistä vuosista! Leirejä odotellessa, eli kohta taas nähdään! ;)

Seuraava kysymys lienee, että entäs nyt? No ensin aattelin mennä ihan omalla kaavalla, kun onhan noita hyviä treeniohjelmiakin parilta vuodelta kertyny. Mutta uinti mietityttää niin paljon, että Lauraa ja Maijaa tulen käyttämään jonkin verran hyödykseni. Jonkinlaista diiliä heidän kanssaan aion tehdä, alustavasti on jo jotain puhuttukin. Katotaan myös millainen on oman seuran syksy, löytyykö uintivuoroa, treeniseuraa jne.

Mutta nyt lenkille vesisateeseen! :)

Toinenkin pitkä

Viikonlopun treenit jatkui samaan malliin kuin alkuviikonkin, eli mitä mieleen juolahti ja mihin mahollisuus oli. Tänään polkaisin mökiltä kotiin, eli tälle viikolle tuli jo toinen pitkä pyörälenkki. Päivällä tuli kuitenkin seurattua Sveitsin Ironmania, ja kun Kaitsun voitto alkoi olemaan melko varma (33km kohdalla edelleen keulilla, mahtava veto todella raskaassa kelissä), niin sitten oli oman treenin vuoro. ;) 

Oon yrittäny poistella vanhoja rusketusrajoja, joten tällä lenkillä haettiin lopullista rajojen hävittämistä.

Mutta aurinko pilkisteli vain välillä, kun ukkoskuuroja syntyi sinne tänne.

Onnistuin ne kuitenkin välttämään, ja vain ihan muutaman piskon sain päälleni. Ötökkälaumoja sitäkin enemmän.

Tähän kuvaan loppuikin sitten puhelimesta akku.

Huoltoauto ajeli ohitse 60km kohilla, apuja en tarvinnu.. Pullonkin kävin täyttämässä Mäyryn Nesteellä.

Ja vaikka viimeisessä kuvassa aurinko paistaakin, niin silti se näkyi pilvien takaa niin harvoin, ettei lenkin tarkoitus (?!) onnistunut ja samat rajat on vielä molemmissa käsivarsissa. ;D Mutta tulipa ainakin hyvä treeni tehtyä: 95,7km, 3:18:18, 29.0 km/h. Laskumetrejä on kotiinpäin enemmän, joten näinpäin on mukavampi tulla.

Vaikka Milli ja Nano ovatkin kovia uimaan, niin mökkiviikonlopun järvessä vietetyt tunnit tais tällä kertaa mennä muksuille. :D

Viikko 30:
Pyöräily 8h 12min
Uinti 1h 40min
Juoksu 1h 4min
----------------
Yhteensä 10h 56min

Sekalaista sakkia

On ollu tällä viikolla ihan outoa treenata, kun oon tehny sitä, mikä on ollu fiilis ja mihin on sattunu seuraa saamaan. :) Nimittäin tämän viikon ohjelmahan meni Finntriathlonista palautumisen mukaan, ja kun palautumisia ei tarvinnu, vaan ennemminkin tankattujen hiilarien kuluttamista, niin on tietenkin joutunu vähän soveltamaan. Mutta tottahan sitä on sitten jättäny kaikki kovat treenit väliin ja menny mukavuusalueella. :D

Torstaina ja eilen ei oo tullu otettua treenikuvia, mutta eilen kipittelin Newtoneilla jo 7 kilsaa. Huomasin, että päkiöissä tuntui vasta lopuksi, kun siirryin soratieltä asfaltille. Eka kilsa tuntui kyllä pohkeissa, mutta sitten helpotti. En oikein tiedä vielä, että käytänkö kahtia kenkiä nyt rinnakkain vai yritänkö siirtyä kertalaakista Newtoneihin. Sekoittaako kahdilla erilaisilla kengillä juokseminen mun kroppaa? Lisäänkö erilaisilla kengillä juoksemisella polvelle paineita? Kahden viikon päästä on Kuopion perusmatka, joka mua itseasiassa vähän hirvittää. Pitäis ehdottomasti päästä johonkin lössiin keskelle pökittäväksi, siis avovedessä.

Nyt kun on ollu lomalla, niin oon jopa ehtiny lukemaan. Yksi kirja luettu, toinen vielä lukematta. On tuo Chrissie kyllä aikamoinen nainen. Ensimmäinen maratonkin meni vaatimattomasti aikaan 3h 8min, vaikka etukäteen aatteli sellaista 3h 45min aikaa. :D Neljä maailmanmestaruutta ja uskomaton maailmanennätysaika (8h 18min) on jotain käsittämätöntä! Seuraavaksi luen kuinka pääsee pyörällä kovempaa. ;D

Tulevina viikonloppuina tulee vietettyä aikaa ei telkkarin ääressä, vaan tietokoneen. Nimittäin ironmaneilla kisailee tuttuja. Ensin huomenna Sveitsissä ainakin Söderdahlin Kai ja Laitisen Juha. Kaitsulla onkin isot tavoitteet, ja lämmintä paikan päällä on n. 35 astetta, joten aikamoisissa olosuhteissa kisa käydään! Huh!

Seuraava viikonloppuna (4.8.) Koivulan Venla kisaa Boltonissa, ja sen jälkeen onkin Ruotsin Kalmar 17.8., jossa on aika montakin suomalaista, mm. Virtasen Johannan menoa täytyy ehdottomasti seurata.

Keskiviikon pitkä pyörä

Tänään pääsin kunnolla kuluttamaan hiilareita, joita olin Finntriathlonia varten tankannut. Syksy väistyi ja kesä tuli takaisin, joten lämmin ja aurinkoinen päivä oli luvassa. Lähettiin Jaanan kanssa ihan uutta reittiä kiertämään, ja sinne osui muutama mäki näin pohojalaasen näkövinkkelistä katottuna. ;) Tuulikin oli kyllä ärsyttävä, mutta kierrettiin reitti niin päin, että saatiin alkuun vastatuuli ja loppuun myötätuuli. Reilu ysikymppi kertyi mittariin.

Nousua oli ihan varmasti, vaikka ei siltä näytäkään! :D

Suurin osa matkasta ajeltiin vierekkäin, paitsi yks 25 kilsan pätkä isommalla tiellä peräkkäin.

Näissä maisemissa myös Botniapyöräily kulkee.

Hienosti saatu FFWD kuvaan, vaikka vauhtia oli tuossa kohtaa 30km/h. ;)

93 kilometriä, mukava reilu kolmen tunnin lenkki!

Mulla on ollu kesän lähes jokaisella lenkillä Zeropointin kompressiosäärystimet jalassa, ja alkaa olla mukavat rusketusrajat. Polvet + reisien alaosat ruskeat sekä käsivarsissa t-paidan raja. :D No nyt on se tilanne, että ne siskon häät on 3,5 viikon päästä. Niinpä täytyis vissiin tasoitella näitä pyöräilijän rusketuksia. ;) Siitä syystä jätin säärystimet lenkiltä pois. Sekä mulla että Jaanalla molemmilla on kyseiset säärystimet ja juteltiinkin siitä, että niiden kanssa ei jalat väsy niin nopeasti. Kyllä nimittäin huomas, että säärystimet puuttui! Kotia päästyä laitoinkin ne heti jalkaan palautumista aatellen. Ja jatkossa ne jalassa taas lenkillä on, käydään vaikka solariumissa sitten rusketuksia tasoittelemassa. :D

Niin, ja pitää kertoa vielä yks juttu. Tytär oli piirtäny ja kirjoittanu mulle viestin Joroisille mukaan. En halua ottaa kuvaa siitä, mutta siinä oli jokaisesta lajista piirros ja siihen oli kirjoitettu tsempit kisaan sekä "vaikka olisit viimeinen, olet minulle ykkönen!". <3 Mä näin tämän vasta sunnuntaina, kun purkasin laukkuja ja hyvä, ettei itku tullu. Ihana! Ja on tainnu mennä perille myös se, ettei voittaminen oo tärkeintä. Nimittäin ensimmäisen maratonin jälkeenhän tytöt kysyivät, että voitinko mä? No en ihan sillä reilun viiden tunnin ajalla. :D

Takas treenien pariin

Nyt on murehtimiset murehdittu ja harmitukset harmitettu. Kiitos mielettömän paljon tsempeistä!! :) Harrastushan tää vaan on, mutta silti olin pari päivää todella huonolla tuulella. Sunnuntaiksi suunnittelin pitkää pyörälenkkiä, että pääsisi kuluttamaan tankattuja hiilareita. Mutta koko päivä meni lorvaillessa, kahdet päikkäritkin tuli otettua. En saanu itteäni lenkille, ja sekös ärsytti vielä enemmän. :D Eilen onneksi Jaana veti mut mukaansa uimahalliin, jossa tuli tunnin verran uitua. Sitten vielä muutaman kilsan juoksu uusilla Newtoneilla.

Päkiän alla tämmönen hassu koroke.

3,7 kilsan juoksu, ei sen pitempi. Mutta se oli kuitenkin ihan tarpeeksi tällaiselle vahvalle kanta-astujalle. Nimittäin olihan aika tulessa päkiät viimeisillä sadoilla metreillä. :D Sen verran vissiin juoksutyyli muuttui. Vielä on muuten aikaista sanoa mitään, kokeillaan ja katsotaan, että miltä tulevat tuntumaan. :)

Tänään sitten heräsin ihan normaalina itsenäni, enkä enää oo huonolla tuulella. Hyvä niin!

Oon miettiny, että mihin menisin tälle kesää puolimatkan vielä tekemään. Suomessa ei tietääkseni ole kuin kaksi puolimatkan kisaa enää. Toinen on 17.8. Peräseinäjoella ja toinen 31.8. Ahvenanmaalla. Valitsisin ehdottomasti ensiksi mainitun, jos samalle päivälle ei osuisi muuta menoa. Silloin on siskon häät, joten niitä ei voi jättää välistä. ;) Ahvenanmaan kisassa mua mietityttää mm. meressä uiminen. Onko joku ollu siellä ennemmin? Tuloksista päätellen siellä ei oo ennemmin puolimatkaa ollu, mutta onko joku ollu pikamatkalla? Millainen kisa oli?

Finntriathlon 20.7.2013, DNF

Vähän tuossa jouduin miettimään, että kuinka pitkän blogipostauksen tämän päivän kisasta teen ja käytänkö kuvia ollenkaan. Nimittäin kuten otsikosta voi päätellä, niin tänään en päässy maaliin asti. Enkä itse asiassa ees kovin pitkälle kisassa yleensäkään.. Mutta kerrotaas ny kuitenkin tarkemmin mitä tapahtu, ja pukataan kuviakin. :)

Käytiin tsekkaas pyörävaihdon pyörätelineet.

7 miljoonaa kiinni näissä pyörissä! :D

Jälleen kerran jännitti ja paljon. Niska kiiltää vauvaöljystä, ettei märkäpuku hinkkaisi.

Menin lähdössä vasempaan reunaan, takana oli paljon porukkaa ja edessä myös. Mietin, että siirrynkö taaksepäin, mutta kun ympärillä oli tilaa, niin en sitä tehnyt. Ennemmin kateltiin, että kyllä porukka ui vasemmassa laidassa kaukana. Ja itse tein sitten ihan saman. Alussa oli heinää ym. kasvia kädet täynnä. Edestä, takaa ja sivuilta tuli kosketuksia. Eli normaalia lähtötunnelmaa. Uintia oli hankala saada kohilleen, kun vesi oli kylmää ja hengitys vähän liian haukkovaa. Yritin rauhoittaa menoa.

Sitten tapahtui jotain. Ensimmäisellä suoralla ja tyyliin tokan (kolmannen?) poijun kohdilla. Otin oikealta happea ja samalla törmäsin viereiseen naiseen. En tiedä uinko hänen alle vai hän mun yli, mutta pää painui veden alle ja vedin vettä kunnolla sisuksiin. En tiedä tuliko paniikki vai oksennus ensin, mutta molemmat tuli. Yritin paniikissa vaan päästä takaa tulevien alta pois vasemmalle (onneksi olin hyvin vasemmalla jo), etten jää kenenkään alle enää. Nostin käden pystyyn, mutta sekä vesiskootteri että vene eivät mua huomanneet, mutta sitten yhtäkkiä vieressäni oli "lautapoika", joka käski ottaa laudasta kiinni. Pian vesiskootteri kuljetti mut rantaan, missä oli ambulanssi ym. vastassa. Mä olin kuitenkin kunnossa ja omin jaloin kävelin n. 500m lähtöpaikalle takaisin, jossa mua odotettiin. Pettymys purkaantui itkuna, ja olihan ihmisillä kateltavaa, kun kävelivät lähtöalueelta pois ja vastaan tulee yksi kisailija kyyneleet valuen.

Hetken etsiessäni löysin huoltojoukot, ja jossain vaiheessa sainkin noutaa kamani vaihtoalueelta. Päivän paras kannustus tuli kisaavalta naiselta, joka kuuli mun kysyvän järjestyksenvalvojalta, että mitä kautta voin pyörän tuoda pois. "Älä Ninni keskeytä! Mä luen sun blogia ja sä oot niin hyvä!" Jouduin ikävä kyllä toteamaan, että olen jo keskeyttänyt. Vaihdettiin hänen vaihtaessa pyöräilykamppeita päälle vielä muutama sana. Terveisiä, ja kiitos! Ihana, kun mä voin saada tällä mun blogillani jollekin energiaa ja tsemppiä. :)

Pettymys on tietenkin suuri, kun koko vuoden on treenannu tätä kisaa varten. Jossitellu olen ihan liikaa: lähdinkö liian edestä? Liian lujaa? Olisinko saanu itteni rauhoitettua paniikin jälkeen? Olisinko pystyny jatkamaan matkaa? jne. Mutta ei ne auta. Sillä hetkellä mulla ei ollu mitään muuta vaihtoehtoa mielessä kuin halusin vaan pois, fiilis oli hirveä.

Yksi vaihtoehto olisi ollut, että olisin samantien jääny murehtimaan omaa pettymystä yksikseni ja lähtenyt kotiin. Mutta kaikesta huolimatta halusin päästä näkemään ystävien hyvät suoritukset! Ja monista keskeytyksistä huolimatta tänään tehtiin ihan mielettömän upeita suorituksia!! Vettä ei satanu ja juoksuun keli oli loistava (+17 puolipilvistä). Pyöräilyssä ja uinnissa tuuli, ja uintia tuuli ainakin haittasi paljon.

Niinpä loppupäivä meni kannustaessa! Kiitos kaikille, erityisesti Sannalle ja muulle huoltojoukolle! Ja onnittelut upeista suorituksista! :)

Terkkuja Joroisilta

Aamulla startti Sannan kanssa kympin jälkeen kohti Joroista. Jo matkan varrella törmättiin Jaanabaan ja komppaniaan apsilla. :) Perillä oltiin kolmen kieppeissä.

Expo, ilmoittautuminen, hotelliin kirjautuminen, syöminen, juoksuvaihdon kamat pussiin ja vaihtopaikalle, pyörän katsastus, sadekuuro niskaan ja hotellille. Mukava päivä mukavassa seurassa mukavia tuttuja nähden! :)

Newtoneita kokeilees! :) Halvat verrattuna Asicsiin. Kuva: Tinke

Kauramoottorikin nähtiin! Kuva: Tinke

Kuvaaminen on hauskaa! :P Kuva: Tinke

Kuva: Tinke

Kuva: Tinke

Juoksuvaihtopussukat viety. Kuva: Tinke

Kohti katsastusta. Kuva: Jaanaba

Kuva: Jaanaba

Pikkutreeni ja tavoitteet lauantaille

Tänään oli vuorossa jokaista lajia vähän, reilusti alle tunnin treeni, jos vaihtoja ei oteta huomioon. Lähdin jotenkin huolimattomasti treeniin, kun unohdin kotiin aurinkolaseista lähtien tavaraa.. Autonavaimetkin pökkäsin lopuksi rintsikoiden sisään, kun ei tuossa triasussa oo ees mitään taskua. :D

Menossa uimaan.

Mutta ennen treeniä vaihdoin sisäkumin, kun sehän oli viikonlopun aikana puhjennu itestään. Tai saanu ehkä perjantaina lenkillä osuman. Vaihdoin kumin, ja aion lähteä treeniin. Mutta kumi oli uudelleen tyhjä!! Mietin mielessäni vaihtoehdot, ja lopulta heitin koko renkaan Supersporttiin, kun piti muilla asioilla käydä. Pyysin käymään vanteen ja ulkokumin läpi, ja siellähän oli vanneteipissä reikä. Olinhan mä sen nähny, mutta ei mulle kukaan koskaan ollu sanonu, ettei siellä reikää saa olla. Onneksi vein renkaan Supersporttiin, nimittäin voi olla, että ite olisin sen saanu kuntoon ja kumi olis kestäny 10 kilsan ajon, mutta sitten Joroisilla puhjennu. Nyt pitäisi siis olla kunnossa! :)

Lähdössä pyöräilemään.

Viime vuonna mulla meni Joroisella aikaa 6 tuntia ja 5 minuuttia. Ne koostui 41 minsan uinnista, 3h 6min pyöräilystä ja 2h 10min juoksusta. Mä toivon, että pystyisin parantamaan jokaista lajia ajallisesti. Toki moni asia vaikuttaa ja yksi on sää. Tuulta on luvattu lauantaille tällä hetkellä 5-6 m/s ja vastatuulessa on kuin ylämäkeen ajaisi.

Uinti on takunnu viime aikoina, mutta toivon sen silti menevän alle 40 minuuttiin. Uinnissa en osaa peesata, kun se kuluttaa jotenkin vilkuilulla ja on-off meiningillä enemmän energiaa. Viime vuonna tuli suunnistettua huonosti, ja uinnin jälkeen huikkaamani "Uin ihan yksin" -kommentti onkin jääny muistiin monelle.. :D Jo paremmalla suunnistamisella saisin aikaa parannettua.

Pyöräilystä en osaa sanoa muuta kuin viime vuonna pyöräreitti oli 94 kilometriä pitkä ja nyt taitaa olla lähemmäs 90. Ajan pitäisi sillä jo olla parempi, mutta kuten monet kerrat on nähty, niin tuuli vaikuttaa vauhtiin kovasti. Reitti on T-kirjaimen muotoinen, joten tuuli mistä vaan, niin sekä myötä- että vastatuulta on.

Juoksu oli viime vuonna ihan älyttömän raskas. Barcelonassa juoksin 2h 6min, joten toivon pystyväni juosta Joroisillakin nopeammin kuin viime vuonna. Alle kuuden minsan olis hyvä pysyä vauhdin. Ja se pysyy, jos en pyöräile jalkoja alta ja polvi kestää. Riippuu niin paljon pyöräilystä sitten tuo juoksu. Hankalaa! :D Mutta kuutta tuntia lähden alittamaan, teen oman parhaan suoritukseni ja se riittää siihen, mihin riittää. Mun mielestä tää on aika hyvä tavoite!!

Mun sarjassa on 51 naista, mikä on ihan älyttömän huikea määrä! Itse asiassa eniten naisten sarjoista osallistujia on juuri 30-34 vuotiaissa. Klo 10.24 on startti naisten ikäryhmillä 30v ja suuremmat, ja pikaisella laskutoimituksella yhtä aikaa Valvatus-järveen säntää 165 naista. Aikamoinen määrä! Sieltä täytyy löytää itelle sopiva rako omaan uintiin.

Lähdössä ryppyisenä ja tukka pystyssä juoksemaan.

Sain sykemittarinkin toimimaan, kun vaihdoin sykevyöhön patterin. Ihme, ettei ilmoittanu etukäteen mitään, yhtäkkiä vaan loppui! No hyvä, että nyt toimii! Mutta vielä mietin, että mihin ihmeeseen laitan gps-möltin, kun Barcelonassa sain kylkeen aikamoiset jäljet juoksun aikana, kun se käsivarressa oli. Hiertymistä on jälki vieläkin.

Mä oon joutunu taistelemaan itteni kanssa, kun kuitenkin välineurheilija kieltämättä aina oon ollu. Nimittäin jatkuvasti ympärillä ihmiset päivittävät kalustoaan: pyöriä, kiekkoja, aerokypäriä jne. Taas väännettiin miehen kanssa asiasta, tai riitahan siitä tuli, jos suoraan sanon. Tänään juttelin yhden triathlonistin kanssa puhelimessa ja hän vakuutteli, ettei tällä tasolla tarvi hyviä kiekkoja tai aerokypäriä. Niistä ei ole mitään hyötyä, tai jos ny minuutti lähtee 90 kilsan loppuajasta pois, niin onko sillä merkitystä?! Ja miksi tämä laji onkin menny siihen, että ihan jokaisella alkaa olemaan aika-ajopyörä, kalliit kiekot ja aerokypärä ym. kaikki hienoudet? Ihan tällaisella kolmenkympin keskarilla kisassa polkevalla tyypilläkin? Itelle vaan tulee sellainen olo, että mä haluan, kun kaikki muutkin. Ehkä sitä vaan täytyy keskittyä olennaiseen, eli tehdä tästä kuskista parempi!! Voimaa ja tekniikkaa, siinä ens talveksi duunia! Ja mulla on se aika-ajopyörä, mutta tavalliset kiekot ja tavallinen kypärä. Niillä täytyy lähteä lauantaina yrittämään uutta puolimatkan ennätystä.

Alla tämän vuoden tammi-heinäkuun tunnit, ja myös viime vuoden. Eroa on viime vuoden hyväksi, mutta tästä puuttuu vielä parin viikon tunnit eli n. 20 tuntia suunnilleen. Ja tänä vuonna on jo myös yksi puolimatkan triathlon taivallettu, johon on vähän hiljennetty tahtia ja josta on palauduttu. Eroa on sellaset 50 tuntia ehkä loppujen lopuksi, kun tämän loppukuun tunnit tulee vielä tuohon. Juoksumäärässä ero on aika huomattava. Kerroissa ei niinkään, mutta tunneissa ja se on johtunu ihan täysin tästä mun polvesta. Mutta vaikka tunteja on vähemmän, niin treenien laadusta ei oo tingitty.

Mutta kaikki mitä on voitu on tehty, ja perjantaina olis lähtö kohti Joroista ja kauden päätavoitetta. :) Jännittää, mutta sitä se aina on. :D

Valmistautumista kisaan reissaamalla

Mä oon valmistautunu Joroisille vähän eri tavalla, nimittäin reissaamalla perheen kera. :) Viikonloppu tosiaan oltiin Oulussa koiranäyttelyissä, jonne ajeltiin nelisen tuntia lauantaina ja kotiin saman verran sunnuntaina. Eilen puolestaan ajeltiin Lohjalle saman verran, ja tänään kotiin.

Illan kävelylenkillä oli mm. sukellusnäkymät.

Tämä päivä käveltiin ympäri Korkeasaarta ja kateltiin eläimiä. Autossa on tullu istuttua, mutta mun hyvillä unenlahjoilla on tullu otettua myös aika pitkiä torkkuja matkalla. ;) Joten vaikka istunu oonkin ei niin hyvin autossa, niin kuitenkin oon levänny. Ja hyvässä seurassa rentouduttu, eikä oo tarvinnu jännittää kisaa!

Torstai on luvattu huvipuistopäivä, joten silloin vielä saa kierrellä asfalttiviidakossa, mutta yritän istuakin välillä. Täytyy muuten kehua Härmän Powerpark-huvipuistoa. Lapsiperheille loistava paikka, ei tarvi jonottaa jokaiseen laitteeseen niin kauan kuin esim. Särkänniemessä ja jotenkin helppoa kun kaikki lasten laitteet samassa tilavassa paikassa, niin porukka pysyy hyvin koossa ja näkyvillä. Joku kolmisen varttia Seinäjoelta vaan, eli sinne suuntaamme taas tänäkin kesänä.

Perjantaina sitten kohti Joroista. Siinä se viikko sitten menikin, toinen lomaviikkoni. Oon valmistautunu Joroisille myös rentouttamalla lihasten jumeja hieronnalla. Viime viikolla keskiviikkona kävin hierojalla ja eilen aamulla ennen lähtöä. Eilen melkein vajosin vielä pöydän läpi, niin jumissa hartiat olivat. Jotain hieroja sai aukikin onneksi, ja toivottavasti vähän helpottaa käsien pyörittelyä uinnissa.

Surffailin (kyllä on helppoa, kun puhelimessakin on nykyään netti), että mistä saisin K-Activen teippiä ja nappasin sitten sellaisen Hämeenlinnasta eilen menomatkalla kyytiin. Pinkkinä tietysti!

Viime viikko koostui seuraavanlaisesti treeneistä:

Pyöräily 5h 6min
Juoksu 1h 59min
Uinti 1h 32min
---------------
Yhteensä 8h 37min