Viisarinkääntöhölkkä 6km

Aamu alkoi aika stressaavissa merkeissä, kun diabeetikollamme oli yöllä ollut insuliinipumpun kanssa ongelmia, enkä jostain syystä ollu heränny piippaukseen, vaikka normaalisti heräänkin. Tämä tarkoitti sitä, että aamulla heräsi huonovointinen lapsi. Sokeri yli 20, ja ketoaineita 1,6. Niitä sitten seurattiin aamupäivä, koska ne pitäisi olla nolla. Kolmosella ollaan sitten sairaalassa tarkkailussa. No tämä ei tietty tänne kuulu, mutta tällaistakin meidän perheessä joskus on. Myös imurointia, lattianpesua, pyykinpesua.. Niistä koostui aamu, ja sitten tulikin jo kiire lähteä Viisarinkääntöhölkän tapahtumapaikalle. :D

Totesin heti paikan päällä, että mulla on liian vähän vaatetta. Olikin kylmempi päivä kuin edelliset. Vain 3 astetta lämmintä, ja mulla juoksuvaatteina pitkähihanen paita ja trikoot. No ilmoittauduin, verrasin n. 2km ja juttelin tuttujen kanssa. Meidän seurasta paikalla tais olla viis juoksijaa, mä ainoana naisena.

Minuuttia ennen starttia uskalsin ottaa takin pois. Kiitos Tuomolle kuvasta!

Kiitos Tuomolle kuvasta!

Parit ekat kilsat meni hienosti alle viittä minsaa kilometri. Eka jopa näytti menevän sen verran kovaa, että ihan tietoisesti himmasin vauhtia, kun tiesin, että se tulisi muuten kostautumaan jossain vaiheessa. Kolmas kilsa oli vaikein, kun vastatuuleen ja lievään ylämäkeen yritin puskea. Se olikin ainut kilsa, jossa keskivauhti painui muutaman sekunnin vitosen päälle. Kääntöpaikalta äsken juostu vastatuuli ja ylämäki kilsa mentiin nyt toiseen suuntaan, heti helpotti meno. Tuossa vaiheessa tiesin, että pääsen alle 30 minuuttiin, mutta pääsenkö viime vuoden ajan alle, niin se oli edelleen arvoitus.

Syke paukutti hienoja 188 lukemia, mutta olin vaan tyytyväinen, että karstat lähtee koneesta. Vipalla kilsalla sai kyllä tehdä töitä, että jalat tikkaisivat tarpeeksi ja vauhti pysyisi alle vitosen. Lämmin oli muuten jo. ;) Maalisuoralla näin kellon, 30 sekunttia aikaa viime vuoden aikaan. Ja se alittui juuri ja juuri. Aika oli 29:14, mikä oli viisi sekunttia parempi kuin viime vuonna. Jos puhun ihan totta, niin olin jopa varma, etten pääsisi alle 30 minuuttiin, joten viime vuoden ajan lyömiseen oon tosi tyytyväinen! Keskivauhti oli 4:52min/km, ja keskisyke 185. Eli hyvä maksimitreeni tuli tästä kuuden kilsan juoksusta! Ja silloin tietää tehneensä kaikkensa, kun maalissa on vähällä oksennus lentää. :D Onneksi olo helppaa alle minuutissa.

Muita viikonlopun treenikuvia: Uintia, kävelylenkkejä, pyörälenkki. Sen verran usein tulee muuten pojan kanssa juostua, kun hän pyöräilee, että oli vähän ihmettelemistä, että miksi tämä lenkki tehtiin Halliskalla kävellen. :D

Pimeä uimahalli vielä.

Joutsen lähtee meitä karkuun.

Viikko päättyi Maijan ja mun 2h maastopyörälenkkiin.

Viikko 13 treenit:
Juoksu 3h 4min
Pyöräily 2h 56min
Uinti 2h 8min
Voima 50min
------------------
Yhteensä 8h 57min

Kuopion perusmatka 10.8.2013

Aamulla kello seittemän autolla kohti Kuopiota, jossa käytäisiin päivällä perusmatkan SM-kisat, eväänä urheilujuomaa pullollinen ja banaani. Aamupuuro oli tullu jo syötyä. Yhdeltätoista ilmoittautumaan ja sitten viemään tavaroita vaihtopaikalle ja treffailemaan kavereita, mm. Jaanaba ja Ucca.

Iina ja Nina siinä! :)

En tiedä montako kertaa puhuin matkan aikana miehelle uinnista, kisasta, jännityksestä.. Välillä taas hiljaa, ja sitten mitä jos ja mitä sitten. Lähinnä siis se uinti. Se nimittäin jännitti ihan kamalasti!!

Pyörä vaihtu vielä toisinpäin, ja laatikkokin mahtu pyörän viereen.

Alkuun vaihtoalue ja reitit tuntuivat jotenkin tosi sekavilta. Käytiin läpi mitä kautta tullaan uimasta, mistä lähetään pyöräilyyn, mistä tullaan pyöräilystä ja mistä lähetään juoksuun. Sekä montako kertaa juoksulenkki kierretään (3x 3,3km), ja missä tehään uukkarit. Päivi oli käyny edellisenä päivänä uimassa, ja kertoi siitä. Kuulemma siellä on ramppi, ja kannattaa uida niin kauan, että käsi osuu siihen. Vettä siinä on pari metriä, joten ei pohjaa. Sitten tehdään pikkukierros rannalla ja hypätään veteen!! Kääk! Pitääkö tästä uinnista tulla vielä hankalampi?!

Kello raksutti eteenpäin, joten kisainfoon ja märkäpuku päälle, jos haluaa ehtiä järveen ennen starttia. Mä halusin ja mun oli pakko sinne päästävä. Vesi oli yllättävän lämmintä, vaikka alkuun varpaisiin tuntui kylmältä. Kaikkien hyvien ohjeiden mukaan aattelin tämän kisan vetää. Mun tavoite on päästä maaliin. Rauhallinen alku uinnissa ja siitä sitten. Korttelipyöräilykin hirvitti. Tulisi olemaan liukasta, jos rupeaa satamaan! No meni miten meni, niin maaliin on päästävä.

Kävin uimassa ja alkuun ihan vaan rintauintia, sitten scullingia, sitten vaparia. Tuntui ihan hyvältä. Kävin jopa kokeilemassa rantautumista siinä rampissa ja hyppäämässä pää edellä järveen. Ja mitäs muutakaan kun lasit täynnä vettä! :D En mä osaa tuota.. Pelkäsin sitäkin, että jäisin tuossa kohtaa jalkoihin tai joku hyppäisi päälle..

Sitten saikin jännittää lähtöä. Mua oikeasti jännitti ihan älyttömän paljon. Klo 13:00 lähti nuoremmat miehet 160 kpl, klo 13:03 seuraavat 160 miestä ja klo 13:06 naiset ja joukkueet 110 kipaletta. Kun oli oman lähtövuoron aika, niin mulla meinas oikeasti tulla itku. Mihin mä oon itteni laittanu? Miten mä selviän tästä uinnista? Jäin takariviin, kukaan ei tulisi päälle.

Otin alun tosi rauhassa. Kontaktia tuli paljon, mutta se on normaalia. Muutama rintauintivetokin piti ottaa tilanteen rauhoittamiseksi, kun vettä tuli suuhun. Aattelin vaan, ettei mitään hätää, tää on normaalia. Huomasin kuitenkin, että vipa rivi ei ollu paras vaihtoehto, koska en saanu uitua. Hitaimpia oli edessä. Kiersin vasemmalta ohi rauhallisin käsivedoin. Joku tuli alakropan päälle ja säikähdin ja potkin minkä jaloista pystyin. Kukaan ei ui mun yli!

Ensimmäisellä kääntöpoijulla tuli jo miehiä vastaan, ja rintauintipotkuja sai varoja. Yhden sain napakasti kylkeen. Nyt alkoi uinti sujumaan jo paremmin. Pian ehdottomalla "rauhaa ja voimaa" -mantralla menin ja totesin hyväksi.

Ensimmäinen uintikierros oli 750m ja rantautumisrampilla oli ruuhkaa, mutta kyllä sinne vuorollaan jokainen pääsi. Katoin kelloa, ja totesin uintiajan olevan reilu 15min. Olin tyytyväinen, kun alku oli rauhallinen ja vähän jouduin kiertämään ihmisiä. Nauroin kyllä jälkeenpäin tälle allaolevalle väliaikakuvasarjalle. Lasit tiukasti paikoilleen, ja mä sitten hyppäsin pää edellä, mutta rauhassa ja matalalta, ettei lasit täyttyisi vedellä. :D

Toinen kierros olikin jo sitten omaa uintia ja rennompaa menoa. Tuntui itse asiassa hyvältä, vaikka välillä ajauduinkin liikaa vasemmalle. Tiesin jo, että selviäisin uinnista pyörän päälle. 1500 metrin uintiin meni aikaa 30:12. Tässä kohtaa ummistin silmäni. En tienny kuinka kaukana kaikki tutut menee, ja aattelin, että pyöräilenkin niin, etten kato kuka tulee missäkin kohtaa vastaan.

Kuvista huomasin, että Jaanaban kanssa sitä ollaan näköjään yhtäaikaa vaihdossa oltu.

Asfaltti oli kuiva, eikä sade ollu vielä ehtiny sitä kastelemaan. Hyvä niin! Edessä oli 4 kappaletta 10 kilsan kierrosta. Mä olin alkuun tosi skeptinen tähän reittiin, joka sisälsi korttelipätkää 90 asteen käännöksineen paljon. Ja kun Kuopiossa ollaan, niin kyllähän niitä mäkiäkin reitille mahtui. Mutta onneksi myös alamäkiä! ;)

Katsojaystävällinen reitti tosin oli. Meidän kisailevien naisten miehet näkisivät meidän menoa monen monta kertaa. Mulla lähti pyörä kulkemaan hyvin, mutta myös sykkeet oli tosi korkeat 170-180. Keskityin täysin omaan pyöräilyyn, en kattonu ketä tulee vastaan. En halunnu tietää missä muut menee, teen täysin oman suorituksen.

Trikisojen valokuvaaja Tinke pääsi facetimen avulla kisoihin mukaan. :D Jaanaban miehen Härren puhelimen välityksellä. 

Etukäteen varoiteltiin mukulakivipätkistä, joita reitti sisälti. Kuulemma juomapulloista kannattaa pitää kiinni, muuten ne lentää. Ensimmäinen kerta oli kyllä jotain järkyttävää, ne oli oikein kunnon mukulakiviä. Yritin pitää sekä sarvista kiinni että tankojen välissä olevasta pullosta. Toisella kierroksella kävikin sitten niin, että vaikka pidin mun urkkajuomapullosta kiinni, niin en tarpeeksi lujaa, vaan pullo lensi asfaltille. Voi paskan paska! Onneksi pyörässä oli kiinni kaksi geeliä, joista toisen olin ottanu vartin ajamisen jälkeen eli toinen oli vielä jäljellä. Pärjään vedelläkin ja yhdellä pullolla, kun ei ole liian kuuma! Takaisin tullessa katselin, että mun Barcelona-pullo oli nostettu roskiksen päälle muiden pullojen joukkoon.

Edelleen sykkeet pyöri korkealla ja pyörä kulki hyvin. Murehdin, että kulkeeko jopa liian hyvin?! Jaksanko sitten juosta? Menin jo sekaisin, että monenko oman sarjalaisen ohi olin menny (numerolaput selän puolella, niin niistä näkee) ja välillä taisin laskea päänahoiksi jo jotain muitakin sarjalaisia. Mutta fiilis vaan parani, mitä pitemmälle pyörää oli poljettu! Nyt jopa rekisteröin kaverit ja tutut, ja yllätyksekseni mä ajoin hyvin ja olin uinukin hyvin!

Päätin, että meen tällä vauhdilla ja näillä korkeilla sykkeillä loppuun asti, kun kerran tuntuu pirun hyvältä ja pyörä kulkee. Vipalla kierroksella oli lenkin toisessa päässä tullu vettä, ja asfaltti oli u-käännöksen kohdalta märkä. Otin käännöksen tosi hitaasti ja sitten taas vauhti päälle. Niin vaan 40 kilsan pyörälenkki tuli tiensä päähän, ja vaihtoalueelle mars!

Pikaisesti sukat ja lenkkarit jalkaan, ja menoksi! Kuulin kuinka mun nimi ja seura kuulutettiin, mutta en kuullut sijoitusta. Arvelin, että se on hyvä, koska se kuulutettiin. Mun ongelmana on aina hidas juoksuvauhti, porukka taivaltaa ohi. Muistelin Sääksin kisaa, jossa kymppiin meni aikaa 56 minsaa. Nyt päätin, että vauhti ei saa laskea liikaa, vaan yritän pitää sen alle 5:30. Jalkaa vaan toisen eteen.

Jos mä oikein muistin numerot, niin kaksi sarjan naista juoksi mun ohi. Sykkeet paukutti anakynnyksellä, joten ei paljon ollu varaa nostaa vauhtia. Sain kropasta juuri sen irti, mihin tällä hetkellä pystyin! Kerran nappasin järjestäjän tarjoamaa urheilujuomaa, joka röyhtäytti ihan liikaa. Tuntui, että nousisi ylös. Sen jälken päätin, että vain vettä. Vitosen kohdalla otin vielä geelin, että olisi energiaa pitää samaa vauhtia loppuun asti.

Juoksuun meni aikaa 53:29, joka on mulle hyvä! Maalissa kuulutettiin mun saaneen pronssia, ja seuraava kuva onkin Kauramoottorin ikuistama yllättyneestä ja iloisesta maaliintulijasta! :) Laskin siinä sitten, että olin ollu ekana juoksuvaihdossa. Ihan uskomatonta kuinka hyvin kisa meni!! 2:44:16 oli loppuaika. Tulokset täällä. Pyöräajassa on molemmat vaihdot.

Oli ihan pakko testata! :D

Autolle hakemaan vaihtovaatereppu ja siinä samalla sitten katselin netistä osuusaikoja. Ja ihmettelin tuloslistaa, jossa sijalla 0 oli yksi nainen, jonka aika oli nopein. Hänen numeronsa oli eri sarjaa kuin meidän, mutta muistelin, että nimen olin nähny omassa sarjassani ennemmin. Hetken harmitti, kun pronssi vaihtui nelossijaan. Mutta edelleen suoritus oli hyvä, ja parempaan en pystyny. :) Eikä mitali ollu ees tavoite. Kävin vielä kisakansliasta varmistamassa sijoitukseni, kun seinällä olevat tuloksetkin viittasi mun pronssimitaliin. Nimittäin jos mitali tulee, niin jään odottamaan palkintojen jakoa, mutta jos mitalia ei tule, niin en jää. Yksinkertaista. Kisakansliassa ensin todettiin, että pronssia, mutta sitten todettiin, että eipäs sittenkään. :D

Käytiin Jaanaban ja miehensä Härren kanssa syömässä, ja sen jälkeen kävin pelastamassa mun pullon roskiksen päältä. Siellä oli vielä muutamassa muussakin kohdassa pulloja kasattu. Paljon niitä tippui noissa mukulakivissä.

Kotimatkalla nähtiin sekä leikkihirviä että oikeita.

Kiitos ihan jokaiselle kannustajalle! Yritin kyllä vilkaista kenelle mikäkin ääni kuului, jos ääntä en tunnistanu. Mutta esim. yhdessä pyöräilyn risteyksessä en ehtiny käännöksen takia päätäni kääntämään (samassa risteyksessä huikkailtiin pariin kertaan!) ja arvoitukseksi jäi, kuten muutama muukin kannustus. Kiitos silti, vaikka en kaikkia kuitannutkaan!! :) Alkuun mulla oli korvissa jotain pumpulia, mutta kisan edetessä niitä aloin rekisteröimään. ;D

Ja oli taas ihana nähdä uusia ihmisiä, saada nimille oikeat kasvot! :)

Olympiamatkan triathlon 2:44:16. SM 4.
Uinti 1500m 30:12
Pyörä 40km 1:20:37 (sisältää molemmat vaihdot)
Juoksu 10km 53:29

Finntriathlon 20.7.2013, DNF

Vähän tuossa jouduin miettimään, että kuinka pitkän blogipostauksen tämän päivän kisasta teen ja käytänkö kuvia ollenkaan. Nimittäin kuten otsikosta voi päätellä, niin tänään en päässy maaliin asti. Enkä itse asiassa ees kovin pitkälle kisassa yleensäkään.. Mutta kerrotaas ny kuitenkin tarkemmin mitä tapahtu, ja pukataan kuviakin. :)

Käytiin tsekkaas pyörävaihdon pyörätelineet.

7 miljoonaa kiinni näissä pyörissä! :D

Jälleen kerran jännitti ja paljon. Niska kiiltää vauvaöljystä, ettei märkäpuku hinkkaisi.

Menin lähdössä vasempaan reunaan, takana oli paljon porukkaa ja edessä myös. Mietin, että siirrynkö taaksepäin, mutta kun ympärillä oli tilaa, niin en sitä tehnyt. Ennemmin kateltiin, että kyllä porukka ui vasemmassa laidassa kaukana. Ja itse tein sitten ihan saman. Alussa oli heinää ym. kasvia kädet täynnä. Edestä, takaa ja sivuilta tuli kosketuksia. Eli normaalia lähtötunnelmaa. Uintia oli hankala saada kohilleen, kun vesi oli kylmää ja hengitys vähän liian haukkovaa. Yritin rauhoittaa menoa.

Sitten tapahtui jotain. Ensimmäisellä suoralla ja tyyliin tokan (kolmannen?) poijun kohdilla. Otin oikealta happea ja samalla törmäsin viereiseen naiseen. En tiedä uinko hänen alle vai hän mun yli, mutta pää painui veden alle ja vedin vettä kunnolla sisuksiin. En tiedä tuliko paniikki vai oksennus ensin, mutta molemmat tuli. Yritin paniikissa vaan päästä takaa tulevien alta pois vasemmalle (onneksi olin hyvin vasemmalla jo), etten jää kenenkään alle enää. Nostin käden pystyyn, mutta sekä vesiskootteri että vene eivät mua huomanneet, mutta sitten yhtäkkiä vieressäni oli "lautapoika", joka käski ottaa laudasta kiinni. Pian vesiskootteri kuljetti mut rantaan, missä oli ambulanssi ym. vastassa. Mä olin kuitenkin kunnossa ja omin jaloin kävelin n. 500m lähtöpaikalle takaisin, jossa mua odotettiin. Pettymys purkaantui itkuna, ja olihan ihmisillä kateltavaa, kun kävelivät lähtöalueelta pois ja vastaan tulee yksi kisailija kyyneleet valuen.

Hetken etsiessäni löysin huoltojoukot, ja jossain vaiheessa sainkin noutaa kamani vaihtoalueelta. Päivän paras kannustus tuli kisaavalta naiselta, joka kuuli mun kysyvän järjestyksenvalvojalta, että mitä kautta voin pyörän tuoda pois. "Älä Ninni keskeytä! Mä luen sun blogia ja sä oot niin hyvä!" Jouduin ikävä kyllä toteamaan, että olen jo keskeyttänyt. Vaihdettiin hänen vaihtaessa pyöräilykamppeita päälle vielä muutama sana. Terveisiä, ja kiitos! Ihana, kun mä voin saada tällä mun blogillani jollekin energiaa ja tsemppiä. :)

Pettymys on tietenkin suuri, kun koko vuoden on treenannu tätä kisaa varten. Jossitellu olen ihan liikaa: lähdinkö liian edestä? Liian lujaa? Olisinko saanu itteni rauhoitettua paniikin jälkeen? Olisinko pystyny jatkamaan matkaa? jne. Mutta ei ne auta. Sillä hetkellä mulla ei ollu mitään muuta vaihtoehtoa mielessä kuin halusin vaan pois, fiilis oli hirveä.

Yksi vaihtoehto olisi ollut, että olisin samantien jääny murehtimaan omaa pettymystä yksikseni ja lähtenyt kotiin. Mutta kaikesta huolimatta halusin päästä näkemään ystävien hyvät suoritukset! Ja monista keskeytyksistä huolimatta tänään tehtiin ihan mielettömän upeita suorituksia!! Vettä ei satanu ja juoksuun keli oli loistava (+17 puolipilvistä). Pyöräilyssä ja uinnissa tuuli, ja uintia tuuli ainakin haittasi paljon.

Niinpä loppupäivä meni kannustaessa! Kiitos kaikille, erityisesti Sannalle ja muulle huoltojoukolle! Ja onnittelut upeista suorituksista! :)

Sääksi Triathlon 08.06.2013

Ihan pakko vielä kirjoittaa kisarapsa, vaikka kello on jo vaikka ja mitä, ja aamulla oon aikaisin heränny. :) Poika jäi aamulla mun vanhempien kanssa mökille (loppuperhe lentopalloilee Mikkelissä Power Cupissa) ja mä suuntasin näistä maisemista kohti Nurmijärveä.. Iltakuva on edellisessä postauksessa, ja tässä aamun näkymät. Harmi, kun ei ollu oikeeta kameraa mukana. Vain puhelin. Eka kuva on samasta suunnasta kuin eilinen ja toinen kuva toisesta suunnasta.

Automatka sujui hyvin, vaikka alkuun vähän mietitytti aikainen aamu, sumu ja hirvet. Onneksi en kuitenkaan yhtäkään isoa eläintä nähny! Kun sain tavarat autosta pihalle ja ilmaa renkaisiin, lähdin kävelemään kohti kisakeskusta. Parkkipaikka oli noin kilometrin päässä. Vastaan tulikin aikamoinen sakki tuttuja naamoja. :) Olivat kisanneet SM-sprintissä. Pikaisesti kuulumiset jokaiselta tutulta, uskomattoman hienoja suorituksia olivat tehneet! Onnittelut kaikille vielä tätätkin kautta! 

Sitten ilmoittautumaan ja pyöräkatsastukseen. Seuraavaksi tuttuja bloggaajia! :) Tässä Kaukomaran Pian kameralla otettu kuva. Eli Pia, Hartsa, Tero, Kauramoottori ja mä. Kiitos Pia kuvasta! :) Miehiltä myös pikaisten kuulumisten lisäksi vinkit uinnin aloitukseen.

Lämmintä alkas olemaan 25 astetta, mutta onneksi aurinko meni välillä pilveenkin. Tavarat vaihtopaikalle paikoilleen ja sitten kohti rantaa.

Tuuli sen verran, että järvessä aallot löi vaahtopäille. Tsemppasin itteäni, että oon uinu paljon pahemmissakin aalloissa ja lähdin kokeilemaan ennen starttia. Järven aallot löikin vastaan ihan eri tavalla tiheämmässä tahdissa. Suunnistaminen täytyy tehdä oikeaan aikaan, muuten vettä on mahalaukku täynnä. Eipä niihin sen kummemmin voinu valmistautua, tulee mitä tulee.

Menin oikeaan reunaan, melkoisen taakse. Miehiä lähti yli sata ja naisiakin 21, joten pelotti vähän alle jääminen, joten siksi halusin jäädä taakse. Ranta oli matala, joten pitkään sai juosta ennen kuin pääsi uimaan. Vesi oli tosi kirkasta, harvinaista Suomen järveksi. Ensimmäiselle poijulle sai uida vasta-aallokkoon, ja tosiaan muutamaan kertaan sai muutaman sekunnin hengitellä, kun veti vettä sisään.. Pari kertaa uin pussiin, kun molemmilta sivuilta tuli uimari. Isoimmilta kolhuilta selvisin, kun sen verran hyvin porukka levittäytyi tai suurta ruuhkaa ei ollu.

Suunnistin taas liikaa oikealle sekä ennen ekaa poijua että ennen toista poijua. Tätä täytyy nyt oikeasti treenata, harmittaa! Takaisin rantaan oli mukava uida, kun aallot ei häirinneet. Ensimmäistä kertaa kyseessä oli uinti, jossa sama reitti kierretään kaksi kertaa ja välissä juostaan rannalla pätkä. Ihan mielenkiintoinen!

Haloo. Eka kierros takana.

En katsonu taakseni rantajuoksun aikana, koska tuntui, että uinti ei sujunu niin hyvin kuin olisi ollu mahollista. En löytäny sopivaa peesiä ja suunnistin huonosti. Toinen kierros onnistui paremmin. Ekalle poijulle puolet matkasta uin peesissä ja ekalta poijulta toiselle oli myös peesi. Sitten kadotin miehen. Tai tais olla eri miehet eri kerroilla. Luotin paremmin tuntemattoman ja mulle kasvottomaksi jääneen miehen suunnistustaitoon kuin omaani. Välillä toki täytyi varmistaa, että suunta näyttää hyvältä. ;)

Rantaan tullessa vilkaisin taakseni, ja näyttipä järvi tyhjältä. Olinko mä uinu näin huonosti? Uintiaika otettiin ennen vaihtoaluetta eli siihen oltiin jo ehkä 200m juostu rannalta. Vaihto oli aika hidas, kun en meinannu saada märkäpukua päälle. Huikattiin mulle kyllä sukista, mutta silti laitoin ne jalkaan. :D Juoksua lähinnä aattelin..

Haloo. Uinti takana ja pyöräosuudelle menossa.

Tuuli tuntui pyöräillessäkin. Vain vähän myötätuulta, muuten sivuvastainen tai vastainen tai jotenkin pyörivä. Ärsyttävä joka tapauksessa. :D En saanu jotenkin irti pyörästä sitä mitä olisin halunnu, ja se tuntui raskaalta. Mutta ehkä johtui tuulesta? Keskivauhti oli sellaset 31km/h, ois voinu olla enemmän. Alla olevassa pyöräilyajassa on vaihdot mukana, tai ainakin toinen vaihto. Keskisyke oli puolestaan 166, se taitaa olla tälle matkalla ihan ok. Eli pidin sitä vauhtia mitä pystyin, kait.

Pyöräilystä ei oikeastaan mitään ihmeempää sanottavaa. Taisin mennä kahden naisen ohi (vai yhden?) ja mun ohi puolestaan meni kaksi. En tiiä mihin mun muisti katos?! Miehiä puolestaan pyöräili tasaisesti ohi, varmaan viitisentoista kipaletta. Ennemmin kisoissa mä oon saanu ohiteltua pyöräilyssä mukavasti porukkaa, ja sitten ne onkin menny juoksussa ohi. Nyt kun näin ei pyöräilyssä käyny, niin pyörävauhti tosiaan tuntui hitaalta.

Ekan geelin otin, kun olin pyöräilly vartin verran ja toisen otin toisella kierroksella jossain 30-35 kilsan paikkeilla.

Juoksuvaihto oli mun mielestä niin nopee kuin vaan pystyin, siinä ei ollu mitään ongelmia. Juoksun alku tuntui kamalalta. Jaloissa ei mitenkään ihmeellisesti painanu tms., juoksu vaan tuntui pahalta. Oikeastaan 2,5km kohdilla vasta alkoi tuntumaan paremmalta. Toisaalta, eikö tää oo ihan normaaliakin? Joka tapauksessa jälkeenpäin kuulin, että näyttikin tosi raskaalta. Otin siinä 2,5km kohdalla urheilujuomaa puoli mukillista. Kolmosen kohdalla tuli ekat tuntemukset polven takaosaan. Ihan samassa kohtaa siis kuin viikko takaperin lenkillä. En tosin juossut silloin kuin kolme kilsaa, enkä ole Barcelonan puolimatkan jälkeen juossut neljää kilsaa enempää. 

Vitosen kohdilla oli kääntöpaikka ja sitä ennen tietty laskin vastaantulevat naiset, enkä päässy ku neljään ja seuraava olinkin sitten mä. :D Olin yhden naisen ohittanut ja yksi ehti mennä mun ohi. Otin kääntöpaikalla geelin, ja kutosen kohdilla tuli kylmä. On se kumma, vaikka kuinka yritin juoda pyörällä, niin silti join liian vähän! 25 astetta lämmintä ja mulla on kylmä, hiphei. No oli kyllä hikikin, kun aurinko porotti välillä tosi kuumasti. Olisin kovasti toivonu lisää vauhtia, mutta ei ne jalat vaan kipittäneet yhtään lujempaa. Yhden ohituksen sain vielä aikaiseksi, ja yksi puolestaan mun ohi.

Kolme viimeistä kilsaa juoksin näköpiirissäni kolmonen ja nelonen, mutta ei mulla ollu mitään saumoja nostaa vauhtia. 55 hävisin pronssista, eli ei olisi paljon tarvinnu juoksuvauhtia nostaa.. Nythän siis keskivauhti oli 5:41min/km ja syke ihan vk2:lla, joten ei ollu kyllä paljon mitään tehtävissä. Mutta tyytyväinen olin siihen, että sain pidettyä maaliin juoksuvaihdossa olleen sijoitukseni! :) Jalka ei missään vaiheessa ärtyny sellaiseksi kivuksi, että se olisi menoa haitannu. Nyt illalla tosin sitä on taas särkeny.

Mikään nappisuoritus tää ei ollu, kun jokaisesta jäi vähän jotain hampaankoloon, mutta tosi tyytyväinen oon kuitenkin kokonaissuoritukseen. :) Ja lujempaa vaan ei pääse. :D Ilmoittautuneita oli 21, joista 19 on tullu maaliin. Ja oma sijoitukseni oli siis viides.

Kotimatkaeväät ja palkintopullo! :D

Kyllä mun blogia joku lukee, kun muutamia kommentteja kisassa tuli. :D Yksikin juoksi kisan jälkeen ohi ja huikkasi mennessään "Hyvä Ninni. Hyvä blogi sulla!". En kyllä ehtiny rekisteröimään, että kuka oli ja olisko mun pitäny tuntea. Että terveisiä vaan kannustajille ja huikkaajille. ;) Niin ja muutenkin suuret kiitokset taas teille, jotka oman kisan jälkeen jäitte kannustamaan!! :)

Suuret kiitokset kisakuvista Jaanaba!! Sekä Baywatch kuvasta Aqua Plussan Tuuli! :)