No niin, nyt on vierähtänyt Tukholman maratonista 3 päivää. Jalat ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Sunnuntaina ne tuntuivat kunnolla ja liikkeellä pääseminen oli vaivalloista, mutta jo maanantaina kävelin ihan normaalisti. Muistan kuinka viime vuonna maanantaina töissä oli todella vaikea mennä portaita alas, nyt menin ihan normaalisti normaalilla vauhdilla. Kukaan ei olisi voinut kävelytyylistä voinut päätellä, että oon ollu maratonilla. :)
Oon tosi tyytyväinen maratonin tasaiseen vauhtiin. Nopein 5km taittui vauhdissa 6:18 min/km ja hitain vitonen 6:34 min/km, eli kaikki vitoset oli 16 sekunnin sisään. Ensimmäiseen puolikkaaseen meni aikaa 2:15:37 ja toiseen puolikkaaseen 2:14:12 eli siis jälkimmäinen meni nopeammin. Siihenkin oon tosi tyytyväinen. Yllättynyt oon mun sykkeistä. Nimittäin keskisyke oli jopa 172. Mun aerobinen kynnys on 160 ja anaerobinen kynnys 180. Olin alunperin aatellut keskisykkeen sijoittuvan johonkin 160-165. Viime vuonnahan mun keskisyke oli 163. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että tuollaisellakin vauhtikestävyyssykkeellä pystyin juosta noin pitkään. En ymmärrä miksi tuo syke nousi noin paljon korkeammalle kuin normaalisti tuollaisella vajaan 6:30 vauhdilla. Oliko jännitystä, vaikuttiko mäet ja matkan pituus vai mikä?
Parannusta tosiaan tuli viime vuodesta lähes 49 minuuttia, joka on tosi upea parannus. Viime vuonna lähdin pitkän lenkin vauhtia matkaan ja keskivauhti oli 7:33 min/km, tänä vuonna lähdiin pk-vauhtia ja keskivauhti oli 6:24 min/km. On mun vauhti nopeutunut vuodessa paljon ja se johtuu ihan kilometrien lisäämisestä. Nimittäin viime vuonna kilometrejä tuli ennen Tukholman maratonia 324,6 ja tänä vuonna puolestaan 516,4. Viime vuonna oli juoksijanpolviongelma ja tänä vuonna lonkankoukistajien, joten ihan vaivatta ei mennyt kumpikaan alkuvuosi. Ja toinen muutos on se, että vauhtikestävyyslenkkejä oon tehnyt enemmän eli säännöllisesti. Ne ovat myös tuoneet vauhtia lisää. Tuo viitisensataa kilometriä viidelle kuukaudelle ei ole edes paljon, vain satanen kuukaudessa. Jos pysyn kunnossa, niin uskon määrän nousevan syksyä kohti.
Kovasti jo juokseminen kiinnostaa ja lenkistä haaveilen. En kuitenkaan aio mennä vielä tällä viikolla, että varmasti jalat palautuvat kunnolla. Itse asiassa mies lähti nytkin koiran kanssa, vaikka se on minä, joka yleensä koiran lenkkeilytän. :)
Mietin, että Seinäjoella on 4,5 viikon päästä puolikas. Onkohan jalat jo silloin siinä kunnossa, että siellä voisin käydä juoksemassa? Haluan ottaa varman päälle, ettei tuu mitään ongelmia ennen Berliinin maratonia, joka on siis seuraava tavoite. Ennen sitä käyn 3.9. joko Vaasassa tai Jyväskylässä juoksemassa puolikkaan.
Niin, ja meille tuli tänään uusi perheenjäsen. Toinen leonberginkoira. Tämä vie nyt hetken huomioni juoksulenkkeilystä. ;) <3
tiistai 31. toukokuuta 2011
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Tukholman maraton 2011
Puhelin herättää aamulla klo 5.30, jogurtti ja puoli litraa urheilujuomaa napaan. Mun vanhemmat tulee lastenvahdiksi ja me miehen kanssa lähdetään. Hän on kannustusjoukoissa, mä juoksen. Jännittää, mahassa tuntuu. Klo 6.25 olemme Seinäjoen lentoasemalla. Tuttuja näkyy! Kone starttaa 7.00. Juon matkalla vielä 0,5 litraa urheilujuomaa, desin tuoremehua ja desin vettä. Lisäksi sämpylä ja vähän pastaa. Linja-autossa Arlandan kentältä stadionille juon vielä 0,5 litraa vettä. Nyt on juotu 1,7 litraa, saa riittää. En juo enää yhtään, kun lähtöön on 2 tuntia.
Haemme numerolaput ja muun sälän (otamme mm. 4:30 aikarannekkeen), treffaamme tuttuja sovitusti ja sattumalta. Uskomatonta, että ihmisiä on parikyt tuhatta ja törmätään mm. mun kahteen serkkuun. :)
Istumme tekonurtsille, on kylmä. Tuulee ja 14 astetta lämmintä, pilvistä. Syön kaksi tuntia ennen starttia banaanin, ja vähän myöhemmin otan särkylääkkeen pääkipuun. Siirrymme sisätiloihin valmistautumaan. Meitän on kolme naista, jotka aikovat juosta yhdessä. Vaatepusseja vietäessä säilytykseen, Monika katoaa. Emme löydä toisiamme mistään. :(
Viimeinen lähtöryhmä. Tunnelmaa latistaa Monikan katoaminen. Vielä bajamajaan pikaisesti. Sykkeet seistessä n. 105, kävellessä alle 120. Eli hyvältä näyttää, ei oo suurta jännitystä enää nostamassa sykkeitä. Eka ryhmä starttaa, ja meidän ryhmä kymmenen minuuttia myöhemmin. Riisun kertakäyttösadetakin, joka oli mua lämmittämässä. Startti tapahtuu ja etsimme ihmismassan joukosta sekä juoksijoista Monikaa että katsojista kannustusjoukkoja. Jossain puolen kilometrin kohdalla kannustusjoukot ovatkin. :)
1,5km kohdalla me Tiinan kanssa sovimme, että nautimme maisemista ja ihmisistä! Fiilis on loistava. Ekat miehet ovat jo kusella. Mä en ymmärrä, että miten se on mahdollista! :D
2,5 km kohdalla serkku kipittää ohi. Ekat kilometrit menevät huomaamatta, viisi kilometriä täyttyy ajassa 32:27. Keikkuvalle sillalle on tänä vuonna tuotu kymmenisen kuution hiekkasäkkiä, ei tunnu niin pahasti se huojunta. Viime vuonna kuvitellin, että mua pyörryttää, nyt jo tiesin syyn olevan sillassa.
8km kohdalla onkin ensimmäisen kerran Västerbronin sillan ylitys. Se menee melkoisen huomaamattomasti, kun törmään maratonkoulusta tuttuun mieheen ja jutellaan pitkään.
10km menee aikaan 1:05:13. Todetaan, että nyt pystytään juoksemaan omaa vauhtia vapaasti. Ennemmin on saanu poukkoilla aika tavalla ja ollut tosi ruuhkaista varsinkin kapeammilla väylillä. Jossain kahdentoista kilsan kohdilla nähdään Monika ja Carita. Voi, että mulle tuli hyvä mieli heidän näkemisestään. Monikan ei tarvinnu juosta yksin, vaan oli löytäny Caritan! Kysellään lähtevätkö meidän vauhtiin, mutta menevät omaa vauhtiaan. 13km kohdilla tuntuu eka rakko jalan sivussa.
15km kohdalla vielä tuntuu helpolta ja fiilis on loistava! Yksi punapaitainen ruotsalainen mies on tullut kannoilla jo monta kilometriä, taidamme pitää hyvää tasaista vauhtia. 16 kilsan kohdassa me molemmat napataan ekat geelit. Tuntuu kyllä, että oon melkoisen täynnä. En kuitenkaan uskalla olla juomatta, ettei käy huonosti. Edes pieni vesihörppy joka pisteellä, että kostuttaa suuta.
Ei menny kärki tänä vuonna ohi! Sen verran kovempi on vauhti memillä nyt kuin viime vuonna, jolloin ehdimme kärjen nähdä. 2:14 oli miesten voittajan aika, naisten 2:37. Huimaa vauhtia! Ensimmäinen kierros siis 17km ja toinen 25km.
18,5km. Kannustusjoukot näkyvät, niitä jo odoteltiinkin kilsan verran. Sitä ei välttämättä ei-juoksija ymmärräkään, mikä merkitys on kannustuksella. :)
19,5km. Nyt tulee se puukkopistos oikean jalan pohkeen sisäreunaan. Tästäkö se alkaa? Ei ole enää niin helppoa kuin muutama kilometri sitten. Ihmisiä alkaa olla tien vierustoissa venyttelemässä, vissiin kramppailee.
21,1km aikaan 2:15:37. Toinen rakko, nyt varpaan päässä. Ajatukset 4,5 tunnin alituksesta kiirivät mieleen. Se tarkoittaisi loistavaa juoksua samalla vauhdilla ja vähän kiristäen loppuun asti. Toinen puolikas pitäisi siis mennä lujempaa! Sanon Tiinalle, että hypin tasajalkaa ja heitän kärrynpyörän, jos 4,5 tuntia alittuu. Tsemppaamme viime vuonna vaikeaksi osoittautuneelle Djurgårdenin lenkille itseämme. Tämä 22-28 kilometrin väli juostaan kilsa kerrallaan, ja ei muuta kuin yksi ylämäki ylös ja alamäki alas. 28 kilsan kohdalla meitä taas odotettaisiin.
Jaloissa alkaa tuntumaan väsymystä, pohjepuukkopistos on hävinnyt! Näemme ennemmin meidän seurassa olleen punapaitaisen miehen, moikkaamme iloisena ja hän sanoo kaverillensa, että tuossa ne mun vauhdinpitäjät on. :) Mietimme, että tänään on kyllä tullut viime vuotista aikasemmin kävelijöitä vastaan, veikkaamme sen johtuvan meidän nopeammasta vauhdista (Tiina juoksi viime vuonna viiteen tuntiin, minä 5:18), jos ihmiset ovat aloittaneet liian kovaa. Tosi monet kävelevät ylämäet.
27 kilsan kohdilla toinen ja viimeinen geeli. Melkoisen nappiin menee tuo Djurgården ja 28 kilometrikyltti tulee eteen nopeasti! Loistavaa työtä! Jälkeenpäin väliajoista katsottuna nää kilsat oli nopeita. 28 kilsan kohdalla odottaa taas kannustusjoukot!
Suomipuffit oli kyllä hyvä veto, ihmiset huomaa jo kaukaa, että ollaan suomalaisia ja kannustusta tulee! ”Hyvä tytöt!”, ”Hyvä Suomi!”, ”Tsemppiä!”, ”Hyvin menee!”, ”Hyvä Pulssi!”, ”Kaunista on!”, ”Heja Finland” jne.
Nyt alkaa olla melkoisen väsyneet jalat. Pari tuttua tsemppaa yleisöstä! Kiva törmätä täällä Ruotsin maalla suomalaisiin tuttuihin. 30km kohdalla ollaan jo täysin aikataulussa (3:11:59), ja siitä tulee taas uutta tsemppiä.
32km kohdalla taas henkinen valmistautuminen kilsan nousuun. Ennen siltasuoraa on jyrkkä ylämäki ja siinä mutkassa jään pussiin, kymmenisen kävelijää ympärillä ja huikkaan Tiinalle, että jäin nalkkiin. Jostain välistä pääsen puikkaamaan ja juoksu omaa vauhtia saa jatkua. Silta painellaan ylös asti juosten, viimeiset 100 metriä musiikki rytmittää askellusta. Pitkä nousu on takana onnistuneesti hyvällä vauhdilla juosten. Kyllä tuli selkiä vastaan! :)
Muutama kilometri on taas alamäkeä ja sujuvat hienolla nopeudella, vaikka jalat todellakin painaa. 35 kilometrin väliaika (3:43:53) kertoo, että mahdollisuudet on edelleen 4,5 tunnin alitukseen, mutta että vauhti pitää pystyä pitämään.
Sitten alkaakin sen vaikein osuus, viimeiset viisi kilometriä. Enää ei ihailla maisemia, ei paljon vastailla kannustajien tsemppauksiin. Askel askeleelta ja kilometri kerrallaan eteenpäin. Päässä soi ”viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin”! Mietin, että tämäkö on se kuuluisa maratonin seinä?! Tarkoittaako se seinä, että vauhti tippuu? Me saadaan se kuitenkin pidettyä, mutta lujempaa ei päästä. 39 kilometrin kohdalla mulle tulee kylmä, nestevaje aattelen. Kun vaan päästäisi maaliin! Jonkun pikkutytön Candy King –irtokarkkipussi on tippunut ja levinny maahan, mä haluan karkkia! Viimeinen kilometri edessä, yritämme nostaa vauhtia molemmat, vaikka siitä emme puhukaan. Emme oo puhuneet kuin pari sanaa viimeisen kilometrin aikana. Vielä loppukiri stadionilla ja käsi kädessä juoksemme maaliin.
4:29:49!! Me teimme sen! Ihan loistavaa, niin tyytyväisiä! Mitali ja 0.5 litran vesipullo, jonka juon heti. Sitten eteenpäin, chip pois, paita ja pussillinen syömistä/juomista käteen. Kävelemme hakemaan vaatepussia säilytyksestä ja törmäämme siskoon ja hänen ystäväänsä. Ja pian myös kannustusjoukkoihin.
Nostan kyllä hattua kaikille asusteissa juoksijoille. :D Mm. tällaisia asuja löytyi matkalta:
Menemme suihkuun ennen kuin tulee kylmempi. Vammat ei oo pahat. Kolmisen rakkoa, ei hiertymiä. Ne kaksi varpaissa olevaa rakkoa on sen verran pahat, että haittaavat kävelyä. Samoin pohkeessa tuntuu taas se kipupistos yhdessä samassa kohtaa, mutta ei haittaa enää tässä vaiheessa, muuta kuin kävelyä. ;) Lihakset toki ovat kyljistä, pakaroista ja jaloista arat.
Käymme vielä porukalla syömässä ennen kuin bussi lähtee lentokentälle. Väsyneenä kotimatkalle. Kentältä sain niitä karkkejakin, mitä vipoilla kilsoilla teki mieli. ;) Kiitos vielä Tiina ja kannustusjoukot! <3 On uskomatonta, että ensimmäisen maratonin juoksin ystävän kanssa maaliin asti, ja tällä toisella maratonilla toisen ystävän kanssa maaliin asti. On upeaa, että samanvauhtisia juoksukavereita löytyy! Noin pitkällä matkalla sillä on oikeasti merkitystä.
Kotona puolen yön aikaan ja lapset olivatkin tehneet ylläriksi synttärikakun tälle päivälle. Tänään siis otetaan kiinni eilen menetetyt kalorit mm. kakkua nauttien. :D
Pituus: 42,195km
Aika: 4:29:49
Nopeus: 6.24 min/km
Kalorit: 3456
Tunnisteet:
kisaraportti,
kuvia,
maraton
perjantai 27. toukokuuta 2011
Valmiina maratonille
Tavarat ovat kasassa! Odottavat vaan vielä laukkuun laittamista. Vielä pitää käydä ne läpi, että onko kaikki varmasti. Tärkeimmät ovat juoksuvaatteet ja lenkkarit. Sitten tietty vaihtovaatteet, pyyhe, pesuaineet, geelit, sykemittari, iPod, aurinkolasit, sadetakki, rakkolaastarit..
Tankattu on. Sen verran päivisin, että iltaisin oon huomannu, että en oo syöny koko iltana mitään. :D No eiköhän vähentyneellä treenaamisella ja lisääntyneellä syömisellä oo ihan tarpeeksi energiaa! Pohkeessa tuntui vielä eilen kävellessä, mutta tänään ei. Toivottavasti huomenna ei ylimääräisiä kipuja ole!
Sääennuste on loistava! Vähän liikaa tuulta tuo 7 m/s, mutta kaikkea ei voi saada. Mielummin tuuli kuin helle. ;)
11.00
+15°
5 m/s
Pilvistä ja poutaa
Suht. kosteus: 57%
Suht. kosteus: 57%
14.00
+16°
7 m/s
Puolipilvistä ja poutaa
Suht. kosteus: 52%
Suht. kosteus: 52%
17.00
+17°
5 m/s
Melko pilvistä ja poutaa
Suht. kosteus: 44%
Suht. kosteus: 44%
Mieli on oikein hyvä! Joten eipä muuta kuin aamulla lentokoneeseen klo 7, ja kohti Tukholmaa. Toinen maraton odottaa. McMillan lupailee HCR:n ajan mukaan ajaksi 4:20:53, joka on kyllä liian optimistinen. Hyvällä mielellä lähdetään juoksemaan, ja kunhan vaan maaliin pääsen, niin se on jo työvoitto! 4:30-4:40 aika olisi tavoitteena, katsotaan pääsenkö siihen. :)
Tunnisteet:
maraton
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
paniikki - ei paniikkia - paniikki
Yritän olla lietsomatta itelleni paniikkia. Vähän kyllä stressi ja pieni jännitys nostaa päätään. Kävin eilen rauhallisella lenkillä koiran kanssa. Lenkin faktat: 6.06km, 41:15, 6:48 min/km, avg 155, max 170. Vaatetta laitoin liikaa, että saan kunnon hien ja näin ollen aineenvaihdunnan toimimaan. Se, mikä sitä stressiä nostaa on pohkeet. Oikeaan pohkeeseen sattui koko lenkin ajan. Vasen oli parempi. Mulla on nyt kolme päivää aikaa saada nää jalat kuntoon. Toivon, että edellisen päivän hieronta vielä vaikutti lenkillä.
Hieroja totesi maanantaina, että pakarat ja reidet alkaa olla nyt ok, ei enää sitä "70% maitohappoa" -tunnetta, mutta pohkeet ovat vielä huonossa jamassa. Mullahan on siis normaalistikin pohkeet sellaiset, että vaikka käyn 3 viikon välein hierojalla, niin ne on aina kovat. Yksi fysioterapeutti sanoi, että mun jalkojen painopiste ulkoreunalla voi aiheuttaa pohkeisiin lisäpainetta ja samoin sääriin. En tiiä onko tuo sitten se syy, vai miksi mun "bodarin pohkeet", kuten yksi hieroja niitä nimittää :D, on monesti hierojan kauhu. Tällaiset ne eivät kyllä ole olleet kertaakaan. Toki mulle tuli kahden kuukauden tauko hieromiseen, oma vika. :/
No ehkä voisin jättää tän pohkeista ja yleensäkin jaloista puhumisen. Nää on nyt tällaiset ja näillä juostaan! ;) Maailmassa on paljon isompiakin murheita ja mä sentään pystyn juoksemaan! Saas nähdä kipittelenkö vielä torstaina vähäsen ihan verrytellen, vai oliko eilinen nyt vipa lenkki. Kuulostelen vielä. :)
Sitten se Islannin tuhkapilvikin vähän mietityttää. No toivottavasti ei tuu mitään ihmeempää eteen, ja päästään starttaamaan lauantaina! Näillä näkymin ei pitäisi ongelmia sen suhteen tulla! :)
Dexalin geelit kävin ostamassa, vielä pitää ostaa kertakäyttösadetakki lähtöön. Nimittäin sääennuste näyttää nyt sellaiselta, että se olisi hyvä varata, ettei tuu kylmä. Onneksi tuo tuuli on vähän tyyntynyt alun 7m/s ennusteelta!
Suht. kosteus: 64%
Sateen todennäköisyys: 59%
Hieroja totesi maanantaina, että pakarat ja reidet alkaa olla nyt ok, ei enää sitä "70% maitohappoa" -tunnetta, mutta pohkeet ovat vielä huonossa jamassa. Mullahan on siis normaalistikin pohkeet sellaiset, että vaikka käyn 3 viikon välein hierojalla, niin ne on aina kovat. Yksi fysioterapeutti sanoi, että mun jalkojen painopiste ulkoreunalla voi aiheuttaa pohkeisiin lisäpainetta ja samoin sääriin. En tiiä onko tuo sitten se syy, vai miksi mun "bodarin pohkeet", kuten yksi hieroja niitä nimittää :D, on monesti hierojan kauhu. Tällaiset ne eivät kyllä ole olleet kertaakaan. Toki mulle tuli kahden kuukauden tauko hieromiseen, oma vika. :/
No ehkä voisin jättää tän pohkeista ja yleensäkin jaloista puhumisen. Nää on nyt tällaiset ja näillä juostaan! ;) Maailmassa on paljon isompiakin murheita ja mä sentään pystyn juoksemaan! Saas nähdä kipittelenkö vielä torstaina vähäsen ihan verrytellen, vai oliko eilinen nyt vipa lenkki. Kuulostelen vielä. :)
Sitten se Islannin tuhkapilvikin vähän mietityttää. No toivottavasti ei tuu mitään ihmeempää eteen, ja päästään starttaamaan lauantaina! Näillä näkymin ei pitäisi ongelmia sen suhteen tulla! :)
Dexalin geelit kävin ostamassa, vielä pitää ostaa kertakäyttösadetakki lähtöön. Nimittäin sääennuste näyttää nyt sellaiselta, että se olisi hyvä varata, ettei tuu kylmä. Onneksi tuo tuuli on vähän tyyntynyt alun 7m/s ennusteelta!
11.00
+14°
4 m/s
Pilvistä, mahdollisesti vähäistä sadetta
Suht. kosteus: 60%
Sateen todennäköisyys: 73%
Suht. kosteus: 60%
Sateen todennäköisyys: 73%
14.00
+16°
3 m/s
Pilvistä, mahdollisesti vähäistä sadetta
Suht. kosteus: 56%
Sateen todennäköisyys: 75%
Suht. kosteus: 56%
Sateen todennäköisyys: 75%
17.00
+15°
4 m/s
Pilvistä, mahdollisesti vähäistä sadettaSuht. kosteus: 64%
Sateen todennäköisyys: 59%
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Tankkaus
Tiistaina aloitan tankkauksen. Tällaisia eväitä tuli ostettua tänään kaupasta:
Tiistaille, keskiviikolle ja torstaille löytyy tuoremehua litra. Lisäksi vichyä aattelin juoda ainakin torstaina ja perjantaina. Sitten pakko käyttää tilanne hyödyksi, ja syödä vähän jäätelöä ja karkkia. ;) Sitten lounaaksi otan töihin jotain muutakin kuin salaattia, eli perunaa, makaronilaatikkoa tms. Eiköhän niillä saa kroppaan hiilareita ihan tarpeeksi. Oli muuten Juoksija-lehdessä mielenkiintoinen artikkeli tankkauksesta, ja varsinkin naisten tankkaamisesta. "Naisten kyky varastoida hiilihydraatteja on heikompi kuin miehillä." Naisten piti erityisesti panostaa tankkaamiseen. Artikkeli löytyy täältä.
Sääennustetta oon seurannu mielenkiinnolla. Se on nimittäin vaihdellut. Tällä hetkellä Accuweather lupaa +24 astetta, Foreca puolestaan +20. Vähän hirvittää, mutta onneksi ehtii vielä muuttumaan. Aurinkorasva pitää myös muistaa pakata laukkuun, nimittäin ehdin jo viikonlopun koiranäyttelyreissulla polttaa hartiat.
Ajattelemani puolen tunnin lenkki jäi tänään välistä, kun en vaan reissun päälle jaksanut. Huomenna on hieroja, joten tiistaina sitten piipahtamaan lenkillä. Edellinen lenkki siis viime torstaina.
Tiistaille, keskiviikolle ja torstaille löytyy tuoremehua litra. Lisäksi vichyä aattelin juoda ainakin torstaina ja perjantaina. Sitten pakko käyttää tilanne hyödyksi, ja syödä vähän jäätelöä ja karkkia. ;) Sitten lounaaksi otan töihin jotain muutakin kuin salaattia, eli perunaa, makaronilaatikkoa tms. Eiköhän niillä saa kroppaan hiilareita ihan tarpeeksi. Oli muuten Juoksija-lehdessä mielenkiintoinen artikkeli tankkauksesta, ja varsinkin naisten tankkaamisesta. "Naisten kyky varastoida hiilihydraatteja on heikompi kuin miehillä." Naisten piti erityisesti panostaa tankkaamiseen. Artikkeli löytyy täältä.
Sääennustetta oon seurannu mielenkiinnolla. Se on nimittäin vaihdellut. Tällä hetkellä Accuweather lupaa +24 astetta, Foreca puolestaan +20. Vähän hirvittää, mutta onneksi ehtii vielä muuttumaan. Aurinkorasva pitää myös muistaa pakata laukkuun, nimittäin ehdin jo viikonlopun koiranäyttelyreissulla polttaa hartiat.
Ajattelemani puolen tunnin lenkki jäi tänään välistä, kun en vaan reissun päälle jaksanut. Huomenna on hieroja, joten tiistaina sitten piipahtamaan lenkillä. Edellinen lenkki siis viime torstaina.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Hyvä mieli!
Voi kulkaa, kun nuo teidän kommentit edelliseen postaukseen teki iloiseksi! :) Kiitos vinkeistä ja on kiva tietää, että ketkä tänne on jo löytänyt ja päättäny viihtyä ees jonkun aikaa. ;)
Otin Päivikin 'Ojan isännän muistolinimentti' -vinkistä vaarin, ja käväisin töiden jälkeen luontaistuotekaupasta hakemassa sitä, eli tätä. Kohta täytyy ekan kerran laittaa pohkeisiin, saas nähdä tehooko. Ainakin kaikki poppaskonstit nyt käyttöön! ;)
Sen jälkeen kävin kampaajalla ja hierojalla, oikein luksuspäivä! Hierojalle vielä maanantaina, ja sitten on kaikki voitavat tehty.
Mulla oli lauantaille merkattu yksi kova tasavauhtinen 25 minuutin mk-treeni, verryttelyineen 45 minsaa. Sitten sunnuntaille ja maanantaille palauttava 30 minsaa, ja vielä maratonvauhtinen 15-25min (+ verryttelyt eli yhteensä 45-55) tiistaille. Torstaille/perjantaille kevyt verryttely 30min. Mä en uskalla juosta noita kovia vauhteja, vaan aattelin, että jos kävis sunnuntailla lyhyen lenkin, maanantaina hierojalla ja vaikka ti/ke sitten vielä vähän pompottelemassa. En voi enää nostaa kuntoa, mutta voin saada nää jalat vielä vaan paskemmaksi.
Olin tosiaan siellä kampaajallakin, ja kun tulin kotiin, niin poikani totesi, että ruma! Vissiin sininen ja vihreä, ja vielä toispuoleinen leikkaus ei miellyttänyt silmää. :D Koko pää ei ole sen värinen, vaan pieni osa:
Otin Päivikin 'Ojan isännän muistolinimentti' -vinkistä vaarin, ja käväisin töiden jälkeen luontaistuotekaupasta hakemassa sitä, eli tätä. Kohta täytyy ekan kerran laittaa pohkeisiin, saas nähdä tehooko. Ainakin kaikki poppaskonstit nyt käyttöön! ;)
Sen jälkeen kävin kampaajalla ja hierojalla, oikein luksuspäivä! Hierojalle vielä maanantaina, ja sitten on kaikki voitavat tehty.
Mulla oli lauantaille merkattu yksi kova tasavauhtinen 25 minuutin mk-treeni, verryttelyineen 45 minsaa. Sitten sunnuntaille ja maanantaille palauttava 30 minsaa, ja vielä maratonvauhtinen 15-25min (+ verryttelyt eli yhteensä 45-55) tiistaille. Torstaille/perjantaille kevyt verryttely 30min. Mä en uskalla juosta noita kovia vauhteja, vaan aattelin, että jos kävis sunnuntailla lyhyen lenkin, maanantaina hierojalla ja vaikka ti/ke sitten vielä vähän pompottelemassa. En voi enää nostaa kuntoa, mutta voin saada nää jalat vielä vaan paskemmaksi.
Olin tosiaan siellä kampaajallakin, ja kun tulin kotiin, niin poikani totesi, että ruma! Vissiin sininen ja vihreä, ja vielä toispuoleinen leikkaus ei miellyttänyt silmää. :D Koko pää ei ole sen värinen, vaan pieni osa:
torstai 19. toukokuuta 2011
Lihaskireyttä
Tein saman lenkin tänään kuin sunnuntainakin, mutta nyt vaan yksin. Mä oon kyllä vähän, tai itse asiassa melko paljon, huolissani noista mun pohkeista. Mietin kahdeksan kilsan kohdassa, että näillä ei kyllä juosta 42 kilometriä. En tiiä mitä mä näille kehitän?! Onko mitään vinkkiä? Kylmää, kylmägeeliä, venyttelyä. Huomenna fyssarikaveri hieroo niitä, ja maanantaina meen vielä hierojalle. Aattelen, että on varmaan tärkeämpää levätä ja saada jalat kuntoon kuin käydä lenkillä. Toki ei tässä ole enää kuin muutamia lyhyitä jäljellä, pitäiskin kattoo ohjelmaa.
Lenkki: 12,76km, 1:19:43, 6:14 min/km, keskisyke 158, maksimisyke 171. Ois pitäny olla juotavaa, vaikka ei niin lämmin ollutkaan. Lenkki tuli siis tehtyä nopeammin kuin sunnuntaina, jolloin tuli juteltua ja oli vähän lämpimämpi. 14 sek/km oli tää nopeampi, keskisyke yhden pykälän korkeampi ja maksisyke oli sama.
Tilasin Asicselta itelleni uuden juoksutakin, ja se tuli tänään. Mulla on olemassa yksi pinkki juoksutakki, ja se on windstopper, joten melko lämmin siis. Tää on nyt ohuempi, tällainen:
Tilasin MarathonFotolta pari kuvaa HCR:stä. Tässä nämä, pitää lisätä vielä kisaraporttiinkin. Onhan noilla hintaa (yksi 19 euroa, jos ottaa kaikki, niin 29 euroa), mutta harvemmin mäkin oon sellaisessa tapahtumassa juoksemassa, missä näitä kuvia otetaan. On se kuitenkin kiva mahdollisuus kuviin, jos sellaisia haluaa. :)
Lenkki: 12,76km, 1:19:43, 6:14 min/km, keskisyke 158, maksimisyke 171. Ois pitäny olla juotavaa, vaikka ei niin lämmin ollutkaan. Lenkki tuli siis tehtyä nopeammin kuin sunnuntaina, jolloin tuli juteltua ja oli vähän lämpimämpi. 14 sek/km oli tää nopeampi, keskisyke yhden pykälän korkeampi ja maksisyke oli sama.
Tilasin Asicselta itelleni uuden juoksutakin, ja se tuli tänään. Mulla on olemassa yksi pinkki juoksutakki, ja se on windstopper, joten melko lämmin siis. Tää on nyt ohuempi, tällainen:
Tilasin MarathonFotolta pari kuvaa HCR:stä. Tässä nämä, pitää lisätä vielä kisaraporttiinkin. Onhan noilla hintaa (yksi 19 euroa, jos ottaa kaikki, niin 29 euroa), mutta harvemmin mäkin oon sellaisessa tapahtumassa juoksemassa, missä näitä kuvia otetaan. On se kuitenkin kiva mahdollisuus kuviin, jos sellaisia haluaa. :)
Hiippaillen:
Viimeinen mäki:
tiistai 17. toukokuuta 2011
Mielessä Tukholma
Kävin sunnuntaina juoksemassa Tiinan kanssa 12,66km vauhdilla, jota suunnitellaan Tukholmaan. Siis suunniteltu vauhti on ihan pk-vauhtia, ei sen kummempaa. Siis sellaista, millä pitäisi jaksaa juosta. Mun mielestä tällaisen kuntoilijan ei kannata lähteä yrittämään mahdottomia toisella maratonillaan. Viime vuonnakin pystyi nauttimaan reitin nähtävyyksistä ja varsinkin niistä ihmisistä. :) Niin, siis lenkki oli 12,66km, vauhti 6:28 min/km, keskisyke 157. Aikaa vierähti 1:21:52. Melkoisesti sai rykiä limaa ja niistää tien poskeen. En käytä naisellista nenäliinaa, vaan teen tyylillä mitä ennen juoksuharrastusta oon kattonu pitkään ja kieroon. :D Oon niin tyytyväinen, että flunssa oli, eikä ole nyt tai ens viikolla.
Mulla oli lenkillä vanhat ja tutut Nimbukset jalassa, ja päätin, että lähden Tukholmaan varman päälle ja käytän niitä uusien Sky Speedien sijaan. Pohkeet nimittäin ovat nyt niin jumissa, etten viitti riskeerata niitä uusilla kengillä. Pahempaan etuvarpaaseen (siis isovarpaasta seuraava) kokeilin lenkillä tällaista putkea, ja tuntui yllättävän hyvältä. Ei tullut uutta rakkoa.
Lähden Tukholmaan Finncommin maratonlennolla, eli startti lauantaina aamulla ja paluu illalla. Helppoa, kun saa nukkua edellisen yön omassa sängyssä ja herätä maratonin jälkeisenä aamuna rampana omasta sängystä. ;)
Vaatteetkin on osa valittuna jo. Liikuntakeskus Pulssi sponsoroi meille muutamalle juoksijalle paidat, joten juoksen tulevan Tukholman maratonin taas turkoosin värisessä paidassa, jossa lukee selässä "Liikuntakeskus Pulssi, Seinäjoki". :) Samassa paidassa juoksin myös HCR:ssä, viime vuonna Tukholmassa ja Seinämaratonilla puolikkaan. Ja kynnet tietenkin sinisiksi! :D Sitten upean jääkiekon maailmanmestaruuden kunniaksi päähän tulee suomibuffi! :D Näin viime vuonna parilla tytöllä samanlaisen ja se oli hieno. Mä tykkään jotenkin buffista enemmän kuin lippiksestä. Tällainen:
Tukholman säätä tulee tietenkin luurailtua joka päivä, vaikka ennuste vaihteleekin kovasti. Eilen luvattiin 23 astetta lämmintä, mutta tänään 16 astetta ja vesisadetta. Accuweatherilla on 15 vuorokauden ennuste, joten sitä tulee seurattua nyt ja pian myös Forecaa. Toivottavasti ei tule kuumaa, koska mä en tykkää juosta sellaisessa ollenkaan. Jos saisin toivoa, niin alle 20 astetta.
Kävin tänään hierojalla. Ihanaa, että joku noita koppurajalkoja hieroi. Kuulemma jalat, reidetkin, tuntuivat sellaisilta, että niissä oli 70% maitohappoa vielä. :D Jep, jep. Mutta hierotaan niitä nyt muutamaan otteeseen, seuraavan kerran ens maanantaina. Kaveri lupas hieroa vielä perjantainakin. Sain myös hyvät venyttelyohjeet lonkankoukistajiin, reisiin ja pakaroihin, joita nyt teen viikon verran kolmesti päivässä (3 minsaa vie kerrallaan). Mä olin siis ihan kauttaaltaa jumissa. Mutta ei vielä hätää, kyllä ne auki saadaan! :)
Mulla oli lenkillä vanhat ja tutut Nimbukset jalassa, ja päätin, että lähden Tukholmaan varman päälle ja käytän niitä uusien Sky Speedien sijaan. Pohkeet nimittäin ovat nyt niin jumissa, etten viitti riskeerata niitä uusilla kengillä. Pahempaan etuvarpaaseen (siis isovarpaasta seuraava) kokeilin lenkillä tällaista putkea, ja tuntui yllättävän hyvältä. Ei tullut uutta rakkoa.
Lähden Tukholmaan Finncommin maratonlennolla, eli startti lauantaina aamulla ja paluu illalla. Helppoa, kun saa nukkua edellisen yön omassa sängyssä ja herätä maratonin jälkeisenä aamuna rampana omasta sängystä. ;)
Vaatteetkin on osa valittuna jo. Liikuntakeskus Pulssi sponsoroi meille muutamalle juoksijalle paidat, joten juoksen tulevan Tukholman maratonin taas turkoosin värisessä paidassa, jossa lukee selässä "Liikuntakeskus Pulssi, Seinäjoki". :) Samassa paidassa juoksin myös HCR:ssä, viime vuonna Tukholmassa ja Seinämaratonilla puolikkaan. Ja kynnet tietenkin sinisiksi! :D Sitten upean jääkiekon maailmanmestaruuden kunniaksi päähän tulee suomibuffi! :D Näin viime vuonna parilla tytöllä samanlaisen ja se oli hieno. Mä tykkään jotenkin buffista enemmän kuin lippiksestä. Tällainen:
Tukholman säätä tulee tietenkin luurailtua joka päivä, vaikka ennuste vaihteleekin kovasti. Eilen luvattiin 23 astetta lämmintä, mutta tänään 16 astetta ja vesisadetta. Accuweatherilla on 15 vuorokauden ennuste, joten sitä tulee seurattua nyt ja pian myös Forecaa. Toivottavasti ei tule kuumaa, koska mä en tykkää juosta sellaisessa ollenkaan. Jos saisin toivoa, niin alle 20 astetta.
Kävin tänään hierojalla. Ihanaa, että joku noita koppurajalkoja hieroi. Kuulemma jalat, reidetkin, tuntuivat sellaisilta, että niissä oli 70% maitohappoa vielä. :D Jep, jep. Mutta hierotaan niitä nyt muutamaan otteeseen, seuraavan kerran ens maanantaina. Kaveri lupas hieroa vielä perjantainakin. Sain myös hyvät venyttelyohjeet lonkankoukistajiin, reisiin ja pakaroihin, joita nyt teen viikon verran kolmesti päivässä (3 minsaa vie kerrallaan). Mä olin siis ihan kauttaaltaa jumissa. Mutta ei vielä hätää, kyllä ne auki saadaan! :)
maanantai 16. toukokuuta 2011
Maratonkoulu
Ilmoittauduin viime syksynä maratonkouluun. Kävin läpi erilaisia vaihtoehtoja. Toisissa tapaaminen oli kerran viikossa tai parin viikon välein. Parhaiten kolahti Kisakeskuksen järjestämä maratonkoulu, jossa tapaamisia olisi kolmena viikonloppuna Fiskarsissa Kisakeskuksen urheiluopistolla. Viikonloput olivat 6.-7.11.2010, 29.-30.1.2011 ja 16.-17.4.2011. Tässä tähtäys oli Tukholman maratonille, ja sehän sopi mainiosti, koska sinne olin jo ilmoittautunut. Sain kaverin mukaani ja marraskuussa suuntasimme auton nokan ensimmäistä kertaa kohti Fiskarsia.
Viikonloput sisälsi mm:
- Uusia samanhenkisiä ihmisiä. Monella oli jo useita maratoneja takana.
- Kärkkäisen Reinon luentoja
- 5x1000m testi tuloksineen (kynnykset + vauhdit)
- Asics kenkä- ja vaate-esittelyt
- Garmin mittareiden esittelyt
- Juoksutekniikan videointi ja palaute
- Harjoitusohjelmat marras-toukokuu
- Maitohappomittaukset pitkältä lenkiltä + maratonvauhtiselta tunnin lenkiltä
- Janne Holménin luento
- FirstBeat 3 vuorokauden stressianalyysi
Mun juoksutekniikkapalaute:
- lantio alhaalla, ylemmäs hieman
- kädet ok
- vartalo suora
- pää ok
- kanta edellä ok, kontakti enemmän suoraan alle
Muutama pointti Holménin luennolta:
2kk ennen - 2vkoa ennen:
- Mitä lähempänä kisa on, sitä tärkeämpää on juosta suunnitellulla vauhdilla. Hiekalla vauhti pienempi, mutta siirry tässä vaiheessa asfaltille, jossa vauhti on suunniteltua. Tasainen alusta, kontrolloi matkaa ja vauhtia.
- Myös pitkien lenkkien vauhtia pyritään nostamaan tällä jaksolla.
- 7-10 päivää pitkien lenkkien välissä.
- Pitkien lenkkien jälkeen 2 päivää lepoa.
- Kuntoilija juoksee 3 kertaa viikossa.
- Viimeinen pitkä lenkki 2 viikkoa ennen kisaa. Toiseksi viimeinen lenkki on kovempi pitkä kuin viimeinen.
Harjoittelu viimeisen kahden viikon aikana:
- Älä juokse pitkiä lenkkejä, harjoittelun kokonaismäärä puolittuu.
- Rauhoita arkielämä vipalla viikolla. Stressi vaikuttaa!
- Maratonpäivänä pitää olla levännyt.
- Pysy suunnitellussa ohjelmassa, älä sooloile. Ei täyttä lepoa, ei liian kovia treenejä.
- Lihastaso kunnossa, ei saa olla liian löysät tai liian kireät.
- Elimistön sokeritasoon vaikuttaminen.
- Vältä hierontaa, saunaa, kuumaa kylpyä ja liikaa venyttelyä parina viimeisenä päivänä.
- Tankkaa tutuilla tuotteilla.
- Muista juoda matkalla, tarve riippuu onko 2, 4 vai 6 tunnin juoksija. >4 tunnin juoksija tarvii mineraaleja urheilujuomassa.
- Jos kisassa on kuuma sää, voi opetella siihen pukemalla lenkille paljon vaatetta. Nimenomaa kevyille lenkille parin vipan viikon aikana.
Olin tosi tyytyväinen, että lähdin mukaan! Sain harjoituksiin lisää motivaatiota, opin lisää omasta harrastuksesta ja kropasta. Harmi vaan, että jalan ongelmien takia en päässyt ohjelman mukaan treenaamaan kuin vajaa kaksi kuukautta. Mutta ohjelma on kuitenkin tallessa, joten sitä pystyy jatkossaki käyttämään. Firstbeatin tulokset pitäisi tulla tällä viikolla, niitä mielenkiinnolla odotan. Maratonkoulu loppuu Tukholman maratoniin, vajaan kahden viikon päästä.
Viikonloput sisälsi mm:
- Uusia samanhenkisiä ihmisiä. Monella oli jo useita maratoneja takana.
- Kärkkäisen Reinon luentoja
- 5x1000m testi tuloksineen (kynnykset + vauhdit)
- Asics kenkä- ja vaate-esittelyt
- Garmin mittareiden esittelyt
- Juoksutekniikan videointi ja palaute
- Harjoitusohjelmat marras-toukokuu
- Maitohappomittaukset pitkältä lenkiltä + maratonvauhtiselta tunnin lenkiltä
- Janne Holménin luento
- FirstBeat 3 vuorokauden stressianalyysi
Mun juoksutekniikkapalaute:
- lantio alhaalla, ylemmäs hieman
- kädet ok
- vartalo suora
- pää ok
- kanta edellä ok, kontakti enemmän suoraan alle
Muutama pointti Holménin luennolta:
2kk ennen - 2vkoa ennen:
- Mitä lähempänä kisa on, sitä tärkeämpää on juosta suunnitellulla vauhdilla. Hiekalla vauhti pienempi, mutta siirry tässä vaiheessa asfaltille, jossa vauhti on suunniteltua. Tasainen alusta, kontrolloi matkaa ja vauhtia.
- Myös pitkien lenkkien vauhtia pyritään nostamaan tällä jaksolla.
- 7-10 päivää pitkien lenkkien välissä.
- Pitkien lenkkien jälkeen 2 päivää lepoa.
- Kuntoilija juoksee 3 kertaa viikossa.
- Viimeinen pitkä lenkki 2 viikkoa ennen kisaa. Toiseksi viimeinen lenkki on kovempi pitkä kuin viimeinen.
Harjoittelu viimeisen kahden viikon aikana:
- Älä juokse pitkiä lenkkejä, harjoittelun kokonaismäärä puolittuu.
- Rauhoita arkielämä vipalla viikolla. Stressi vaikuttaa!
- Maratonpäivänä pitää olla levännyt.
- Pysy suunnitellussa ohjelmassa, älä sooloile. Ei täyttä lepoa, ei liian kovia treenejä.
- Lihastaso kunnossa, ei saa olla liian löysät tai liian kireät.
- Elimistön sokeritasoon vaikuttaminen.
- Vältä hierontaa, saunaa, kuumaa kylpyä ja liikaa venyttelyä parina viimeisenä päivänä.
- Tankkaa tutuilla tuotteilla.
- Muista juoda matkalla, tarve riippuu onko 2, 4 vai 6 tunnin juoksija. >4 tunnin juoksija tarvii mineraaleja urheilujuomassa.
- Jos kisassa on kuuma sää, voi opetella siihen pukemalla lenkille paljon vaatetta. Nimenomaa kevyille lenkille parin vipan viikon aikana.
Olin tosi tyytyväinen, että lähdin mukaan! Sain harjoituksiin lisää motivaatiota, opin lisää omasta harrastuksesta ja kropasta. Harmi vaan, että jalan ongelmien takia en päässyt ohjelman mukaan treenaamaan kuin vajaa kaksi kuukautta. Mutta ohjelma on kuitenkin tallessa, joten sitä pystyy jatkossaki käyttämään. Firstbeatin tulokset pitäisi tulla tällä viikolla, niitä mielenkiinnolla odotan. Maratonkoulu loppuu Tukholman maratoniin, vajaan kahden viikon päästä.
Tunnisteet:
maraton,
maratonkoulu
lauantai 14. toukokuuta 2011
Lenkkiä, varvasta ja pohjetta
Jokohan tähän bloggariin uskaltaisi luottaa ja kirjottaa uutta tekstiä.. Onneksi sentään torstaina kirjoitetut tekstit tulivat näkyviin, vaikka ensin näytti siltä, että ne katos kokonaan. Koira-aiheeseen blogiini tein muita muutoksia, ja ne kaikki ovat kadonneet. Samoin katosi kommentit edellisiin kahteen tekstiin.
Ohjelmassa oli eilen vuorossa vk-lenkki. 10 min alkuverryttelyt, 40-45 min vk2 ja 10 min loppuverkat. Jo lenkille lähtiessä mietin, että mitäk;hän tästä tulee, kun yksi kynsi on lähtemässä irti. Tai kynnen tilanne on siis sellainen, että puhkaisin rakon kynnen alta eilen ja sen jälkeen lähdin lenkille. Tuosta varpaasta on kynsi lähtenyt ennenkin, joten nythän se lähtee siis helpommin. Edellinen kerta oli Tukholman maratonin jälkeen. Nyt kuitenkin varvas on tosi kipeä, jo kävellessäkin tuntuu. Toivon, että saan kynnen lähtemään ennen maratonia, niin ehkä se olisi sitten parempi. No siihen lenkkiin...
Alku lähti kevyesti ja vauhtikin oli 6:02 min/km ekat kymmenen minuuttia ja sykkeet 150-160. Sitten juoksin vk-vauhtia. Vasen pohje oli ihan kivikova ja häiritsi menoa. Jätin vk-pätkän kymmeneen minuuttiin (vauhti 5:21 ja 5:38) ja jatkoin pk-vauhtia (6:12). Sitten kymmenen minsan päästä uusi vk-pätkä. Tuntui, että ehkä ei oo vielä täysin palautunut, koska oli jotenkin raskasta menoa. vk-pätkän vauhti 5:38 min/km. Loppuun vielä pk:ta, 2 kilometriä 6:33 vauhtia ja vipat 900 metriä 6:11 min/km. Koko lenkin pituus 9,77km, aika 58:52, keskivauhti 6:01 min/km, keskisyke 163 (aerobinen kynnys 160), maksimisyke 180 (anaerobinen kynnys).
Nyt pitää saada tehtyä tuolle pohkeelle jotain. Käytin siinä kylmäpussia lenkin jälkeen. Laitoin saunan jälkeen Voltaren-geeliä ja venyttelin huolella. Hieroja on lomalla, mutta täytyy heti ens viikon alussa soittaa ja varata aikaa. Jos ehtis ens viikon lopussa ja maraton viikon alussa hierojalle, niin se olis hyvä.
Tänään Seinäjoella järjestetään seinämaraton, joten reitin varrella aion käydä.
Ohjelmassa oli eilen vuorossa vk-lenkki. 10 min alkuverryttelyt, 40-45 min vk2 ja 10 min loppuverkat. Jo lenkille lähtiessä mietin, että mitäk;hän tästä tulee, kun yksi kynsi on lähtemässä irti. Tai kynnen tilanne on siis sellainen, että puhkaisin rakon kynnen alta eilen ja sen jälkeen lähdin lenkille. Tuosta varpaasta on kynsi lähtenyt ennenkin, joten nythän se lähtee siis helpommin. Edellinen kerta oli Tukholman maratonin jälkeen. Nyt kuitenkin varvas on tosi kipeä, jo kävellessäkin tuntuu. Toivon, että saan kynnen lähtemään ennen maratonia, niin ehkä se olisi sitten parempi. No siihen lenkkiin...
Alku lähti kevyesti ja vauhtikin oli 6:02 min/km ekat kymmenen minuuttia ja sykkeet 150-160. Sitten juoksin vk-vauhtia. Vasen pohje oli ihan kivikova ja häiritsi menoa. Jätin vk-pätkän kymmeneen minuuttiin (vauhti 5:21 ja 5:38) ja jatkoin pk-vauhtia (6:12). Sitten kymmenen minsan päästä uusi vk-pätkä. Tuntui, että ehkä ei oo vielä täysin palautunut, koska oli jotenkin raskasta menoa. vk-pätkän vauhti 5:38 min/km. Loppuun vielä pk:ta, 2 kilometriä 6:33 vauhtia ja vipat 900 metriä 6:11 min/km. Koko lenkin pituus 9,77km, aika 58:52, keskivauhti 6:01 min/km, keskisyke 163 (aerobinen kynnys 160), maksimisyke 180 (anaerobinen kynnys).
Nyt pitää saada tehtyä tuolle pohkeelle jotain. Käytin siinä kylmäpussia lenkin jälkeen. Laitoin saunan jälkeen Voltaren-geeliä ja venyttelin huolella. Hieroja on lomalla, mutta täytyy heti ens viikon alussa soittaa ja varata aikaa. Jos ehtis ens viikon lopussa ja maraton viikon alussa hierojalle, niin se olis hyvä.
Tänään Seinäjoella järjestetään seinämaraton, joten reitin varrella aion käydä.
Hiilariholisti
Hei, olen Ninni ja olen hiilariholisti. Syön melkein joka päivä karkkia. Välillä riittää vain pieni suklaapatukka, ja välillä menee puoli kiloa irtokarkkeja. *nolo* Jos karkkia ei oo saatavilla, niin jogurtti on loistava hiilarihimon taltuttaja, tai leipä tai murot tai tai tai.. Näitä löytyy.
En tiedä miten saisin järkevän rajan syömisiin. Ongelmia aiheuttaa lisäksi gluteeniton ruokavalio. Jos vähennän hiilarit melko vähiin, niin pitkät juoksulenkit ei onnistu. 1,5 tunnin jälkeen alkaa heikottaa niin paljon, että on istuttava tiellä alas. Oon testannu muutaman kerran, mutta en vain jaksa. Hiilihydraatteja kuitenkin tarvin treeneissä, mutta onko osa sitten kehon tottumuksesta? Mikähän olisi mulle se järkevä määrä? Sellainen, että ei oo niin turvonnu olo, mutta jaksaa treenata? Ehkä vain aamupuuro, lämmin lounas, välipala, lämmin päivällinen ja iltapala..
Mun ei sais olla kotona ollenkaan, vaan päivä pitäisi olla ohjelmaa ihan täynnä, niin en ehdi syödä mitään ylimääräistä. Tänään on menny taas jo yksi karkkipussi, eilen jäätelöä ja suklaata. Nyt juuri söin neljä porkkanaa putkeen.. Voi hävetys tätä mun ruokavalioa.
Sitten toisaalta mulla on himo fetaan aurinkokuivattujen tomaattien kera (Arla Apetina). Eli aina, kun kaapissa on salaattia, niin kippo on nopeasti tyhjä. Jokaiseen salaattiin pitää sitä lisätä, ja sitten käyn napsimassa sieltä salaatista näitä paloja pelkästään. Mä oon muuten huono tekemään ruokaa, meillä se on mies, joka kokkaa! Tää on hyvää:
Jotenkin pitäisi saada tää ruokavalio sille mallille, että painoa tippuisi ensin viitisen kiloa ja sitten se pysyisi siinä samassa. Mullahan ei todellakaan oo mikään juoksijan kroppa, mutta juoksu on siinä mielessä loistava harrastus, kun juoksemaan voi lähteä mihin kellonaikaan tahansa. Yleensä lähdenkin illalla, kun muksut ovat jo nukkumassa.
Nyt kaksi viikkoa ennen Tukholmaa olisi hyvä aloittaa terveellinen ruokavalio, ja jättää ne karkkien nopeet hiilarit pois. En mä niillä karkeilla kuitenkaan juokse. ;) Sitten Tukholman jälkeen vois laskee ruuista kalorit niin, että paino vois tippuakin. Nyt kun vaan sais jonkun karkkilakon taas päälle, niin hyvä! :)
En tiedä miten saisin järkevän rajan syömisiin. Ongelmia aiheuttaa lisäksi gluteeniton ruokavalio. Jos vähennän hiilarit melko vähiin, niin pitkät juoksulenkit ei onnistu. 1,5 tunnin jälkeen alkaa heikottaa niin paljon, että on istuttava tiellä alas. Oon testannu muutaman kerran, mutta en vain jaksa. Hiilihydraatteja kuitenkin tarvin treeneissä, mutta onko osa sitten kehon tottumuksesta? Mikähän olisi mulle se järkevä määrä? Sellainen, että ei oo niin turvonnu olo, mutta jaksaa treenata? Ehkä vain aamupuuro, lämmin lounas, välipala, lämmin päivällinen ja iltapala..
Mun ei sais olla kotona ollenkaan, vaan päivä pitäisi olla ohjelmaa ihan täynnä, niin en ehdi syödä mitään ylimääräistä. Tänään on menny taas jo yksi karkkipussi, eilen jäätelöä ja suklaata. Nyt juuri söin neljä porkkanaa putkeen.. Voi hävetys tätä mun ruokavalioa.
Sitten toisaalta mulla on himo fetaan aurinkokuivattujen tomaattien kera (Arla Apetina). Eli aina, kun kaapissa on salaattia, niin kippo on nopeasti tyhjä. Jokaiseen salaattiin pitää sitä lisätä, ja sitten käyn napsimassa sieltä salaatista näitä paloja pelkästään. Mä oon muuten huono tekemään ruokaa, meillä se on mies, joka kokkaa! Tää on hyvää:
Jotenkin pitäisi saada tää ruokavalio sille mallille, että painoa tippuisi ensin viitisen kiloa ja sitten se pysyisi siinä samassa. Mullahan ei todellakaan oo mikään juoksijan kroppa, mutta juoksu on siinä mielessä loistava harrastus, kun juoksemaan voi lähteä mihin kellonaikaan tahansa. Yleensä lähdenkin illalla, kun muksut ovat jo nukkumassa.
Nyt kaksi viikkoa ennen Tukholmaa olisi hyvä aloittaa terveellinen ruokavalio, ja jättää ne karkkien nopeet hiilarit pois. En mä niillä karkeilla kuitenkaan juokse. ;) Sitten Tukholman jälkeen vois laskee ruuista kalorit niin, että paino vois tippuakin. Nyt kun vaan sais jonkun karkkilakon taas päälle, niin hyvä! :)
tiistai 10. toukokuuta 2011
Tukholman tavoite
Helsinki City Runista jäi jotain hampaan koloon. Koko talven olin miettiny tälle vuodelle kahden tunnin alitusta. Niin siis nimenomaan tälle vuodelle. Nälkä kasvaa syödessä ja olisin halunnu sen heti ekassa kisassa. No ei onnistunu ja syitä on enää turha miettiä. Nyt oonkin sitten miettiny muutamana päivänä, että mihin seuraavaksi. Haluan sen kahden tunnin alituksen.
Tukholman maraton on 28.5. ja sitten siitä pitää palautua.. 2.7. on Lakeusmaraton, mutta missään 30 asteen helteessä en halua juosta. Siitä on jo yhden epäonnisen puolikkaan verran kokemusta. Vaasan maraton on 4.9., se olisi kolmea viikkoa ennen Berliinin maratonia, jonne ollaan ystävän kanssa ilmoittauduttu. Kankaanpään puolikas on puolestaan kolme viikkoa Berliinin jälkeen. Tulee ehkä liian pian maratonin jälkeen?
Periaatteessa siis:
7.5. HCR ½
28.5. Tukholman maraton
2.7. Lakeusmaraton ½
4.9. Vaasan maraton ½
25.9. Berliinin maraton
Tukholman tavoiteaika on ollu nyt mietinnässä. Maratonkoulun valmentajan mukaan "Jos kaikki menee hyvin, niin 4.30 on mahdollinen, mutta 4.40 melko varma. Aloita sillä ja kiristä 32 kilsan jälkeen, jos siltä tuntuu." No tämähän tietenkin riippuu monestakin eri asiasta: omasta päivän kunnosta, mahasta, säästä.. Ehkä on oikeasti järkevä aloittaa hitaasti ja varmasti, ja välttyä suuremmalta vahingolta. Viime vuonna juoksin pitkän lenkin vauhtia, niin lähdenkö nyt myös sillä siis? 2 viikkoa sitten juoksin pitkän, 20km, keskivauhti 6:34 min/km ja keskisyke oli 159 (AeK 160). Tuollaisella vauhdilla lopputulos olisi joku 4:38. Jos on todellinen helle, niin näitä asioita on turha miettiä. Silloin mennään vaan rauhallisesti. Jos sää on kylmä, niin sitten voi aatella parempaa aikaa. No nää on taas näitä suunnittelijan mietteitä. ;) Hyvissä ajoin jo.
Tukholman maraton on 28.5. ja sitten siitä pitää palautua.. 2.7. on Lakeusmaraton, mutta missään 30 asteen helteessä en halua juosta. Siitä on jo yhden epäonnisen puolikkaan verran kokemusta. Vaasan maraton on 4.9., se olisi kolmea viikkoa ennen Berliinin maratonia, jonne ollaan ystävän kanssa ilmoittauduttu. Kankaanpään puolikas on puolestaan kolme viikkoa Berliinin jälkeen. Tulee ehkä liian pian maratonin jälkeen?
Periaatteessa siis:
7.5. HCR ½
28.5. Tukholman maraton
2.7. Lakeusmaraton ½
4.9. Vaasan maraton ½
25.9. Berliinin maraton
Tukholman tavoiteaika on ollu nyt mietinnässä. Maratonkoulun valmentajan mukaan "Jos kaikki menee hyvin, niin 4.30 on mahdollinen, mutta 4.40 melko varma. Aloita sillä ja kiristä 32 kilsan jälkeen, jos siltä tuntuu." No tämähän tietenkin riippuu monestakin eri asiasta: omasta päivän kunnosta, mahasta, säästä.. Ehkä on oikeasti järkevä aloittaa hitaasti ja varmasti, ja välttyä suuremmalta vahingolta. Viime vuonna juoksin pitkän lenkin vauhtia, niin lähdenkö nyt myös sillä siis? 2 viikkoa sitten juoksin pitkän, 20km, keskivauhti 6:34 min/km ja keskisyke oli 159 (AeK 160). Tuollaisella vauhdilla lopputulos olisi joku 4:38. Jos on todellinen helle, niin näitä asioita on turha miettiä. Silloin mennään vaan rauhallisesti. Jos sää on kylmä, niin sitten voi aatella parempaa aikaa. No nää on taas näitä suunnittelijan mietteitä. ;) Hyvissä ajoin jo.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Helsinki City Run 2011
Perjantaina, edellisenä iltana, tuli hypittyä pojan kanssa trampoliinilla. Napsin 5v pojastani kuvia, ja hän halusi ottaa musta. Myöhemmin tajusin, että ei hirveästi olisi kannattanut pomppia, ettei oo reidet aamulla kipeät. No ei ne onneksi ollu. :)
Pakkasin ja tulostin itelleni 2h aikarannekkeen. Yöunta tuli lähes 9 tuntia, joten hienosti pääsin aikaisin nukkumaan. Aamulla klo 8 saapui siskoni lapsenvahdiksi ja me miehen kanssa startattiin kohti Helsinkiä. Perillä oltiin klo 12, jolloin söin banaanin ja tuntia ennemmin olin syönyt sämpylän. Jälkeenpäin ajateltuna hyvin vedetty ruokien suhteen, ei ollut vaikeuksia mahan kanssa. Juomisen lopetin kaksi tuntia ennemmin. Olo oli suht ok, ei tarvinnu aamupäivällä niistää kuin muutaman kerran.
Treffasin maratonkoululaisia ja yhden jälkeen päädyin pukutiloihin Sport-lehden VIP-tiloihin. Sattuipa vielä sellainenkin juttu, että mua haastateltiin ja kuvakin otettiin. Kääk. :D Sitten 14.30 treffataan useamman maratonkoululaisten kanssa ja vielä rakko tyhjäksi, ja sitten kohti lähtöä Marian ja Markun kanssa. Ollaan aika myöhään lähtöpaikalla, siellä on jo ihan hirveästi porukkaa. Keltaisen ryhmän liikkuessa tullaan sivusta ryhmän mukaan. Totean, että ollaan kyllä melkoisen alkupäässä ryhmässä, mutta eipä siellä paljon taaksepäinkään pääse. Toivottavasti ei jäädä jalkoihin.
Sykkeet tikuttaa noin 120 juuri ennen starttia, iPod päälle ja pam. Alku menikin sopivaa vauhtia. Tuntui, että pysyi hyvin ryhmän mukana eli osa meni ohi ja ite ohitti osan. Juoksin maratonkoulun Marian peesissä muutaman kilometrin, välillä taisin mä olla edellä. 4,2km juomapisteen kohdalla otan urheilujuoman ja juon vauhdista osan ja osa tippuu rinnuksille. Häivitin sekä Marian että Markun. En tiedä ovatko edellä vai jäljessä.
6 kilsan kohdalla totean, että taisi sittenkin olla liian kova alkuvauhti. Ja mä mietin ennemmin, ettei saa mennä 5:30 ja alle. Tuntuu raskaalta. 7km kohdalla tuntuu ensimmäinen rakko. Ei tainnu ollakaan hyvä valinta nää varvasjuoksusukat.. 7-8 kilsan kohdalla kuitenkin vielä hymyilin:
Sitten oon vittuunnuksissa juoksennellu hiekkateillä, enkä oikeastaan muista muuta kuin, että jalkaa toisen eteen ja tulis vaan seuraava juomapiste. Sitä se on ollu lähinnä koko reissu. En oikeasti muista, että mitä missäkin kohtaa, kun reitti tekee ihme lenkkejä, välillä asfaltilla ja välillä hiekalla.
N. 9km kohdalla sai juotavaa ja siinä otin urheilujuomaa ja join kävellen suurimman osan. Vauhti tippuu ja kilsat alkaa liikkua 5:50 kohdilla. Vielä kuitenkin hyvissä asemissa, mutta paljon ei pysty vauhtia kiristämään. Raskaalta tuntuu, ja mietin jopa, että jätänkö leikin kesken. Totean kuitenkin itelle, että en voi laittaa flunssaisen olon piikkiin, vaan nyt on kyse ainoastaan huonosta kunnosta. Eli jatkan. ;D
Reilun 12 kilsan kohdalla mies oli kannustamassa ja siitä sekä alustan vaihtumisesta asfaltille sain uutta pontta ja seuraava kilsa menikin 5:35, kun edellisen 11-12 kilometrin aika oli 6:01 (toki sisälsi ylämäkeä).
13 kilsan kohdalla otin geelin. Tajusin vasta viisi metriä ennen juomapistettä, että juomista on tarjolla. Ei vissiin ollu merkkiä etukäteen, tyyliin 100m juomapisteelle. En ainakaan huomannu. Äkkiä geelipussi auki, ja suuhun ja vettä päälle. Tässä joudun ottamaan kävelyaskelia, että ehdin saamaan geelin ja veden siihen päälle.. Jää kyllä osa geelistä vielä jotenkin pyörimään kitalakeen.
16 kilsaan asti painelen n. 5:50 vauhtia. Nyt tuntuu jo toinenkin rakko, tällä kertaa varpaan päässä. Meno alkaa hyytymään. Mä sitten vihaan näitä hiekkaosuuksia, pikkukiviä kengissä, hiekka pöllyää ja tarvis vettä. Muutenkin saa rykiä normaalia enemmän, niin nyt vielä tuo pöly. 17 kilsan juomapisteellä otan lisäksi banaaninpalan, tarvin energiaa, lisäksi urheilujuomaa. Ei oo enää kuin 4 kilsaa, kyllä se maali joskus eteen tulee.
Vauhdit tippuu. Kilsat 16-19 vauhti on päälle kuusi. Alkaa olla todella raskasta ja jalat ei vaan tikuta yhtään enempää, vaikka kuinka haluais. Kello näyttää, että vauhti on tippunu, vaikka luulen juoksevan edelleen sitä 5:40-5:50 vauhtia. Maria tulee n. 18,5 kilsan kohdalla takaa ohi, yritän pysyä vauhdissa mukana. Sitten tultiin taas asfaltille ja seuraavan kilometrin vauhti on 5:46 min/km. Nyt näkyy jo stadion! En kuitenkaan pysy Marian vauhdissa parissa viimeisessä ylämäessä, en vaikka kuinka yritän. Vipassa mäessä on pakko ottaa pari juoksuaskelta, kun oon ihan varma, että kohta pohkeet kramppaa. Joku huutaa sivussa, että "puolessa välissä mäkeä, jaksaa, jaksaa" ja ei muuta kuin jätän kävelyaskeleet muutamaan ja vaihdan juoksuksi. Eikä pohkeet krampannu! Siitä olikin sitten helppo juosta maaliin, en ottanu mitään sadan metrin loppukiriä, ettei maitohapot nousisi liikaa (näin meitä oli ohjeistettu tulevan mittauksen vuoksi).
Vihdoin maalissa! 2:03:42. Olipas todella raskas reissu. En tiedä mitä ajattelen ajasta, oon vaan tyytyväinen, että se on nyt loppu. Kävelen eteenpäin ja etin maratonkoulun valmentajaa. Chip otetaan pois, kerään pussiin mitalin, jogurttia, sipsiä, banaania, myslipatukan.. Palaan takaisin ja Maria kertoo, missä Reiska on. Sinne siis. Reiskalla oli liuskat loppu, joten happoja en tietoon saanu. Se vähän harmitti. Keskusteltiin kisasta, vauhdista ja sykkeistä. Mun keskisyke oli 186! Järkyttävää, ei ihme jos tuntui pahalta. Mun anaerobinen kynnyshän on 180, ja esim. viime syksyn puolikkaan keskisyke oli 175. Kuulemma oon paremmassa kunnossa kuin syksyllä ja Tukholmassa 4,5 tunnin alitus on realistinen. Kiva kuulla! Hän vielä laskeskelee eri testien ja happojen sekä HCR:n mukaan meille tavoitevauhdit Tukholmaan.
Pukuhuoneessa otin kengät pois ja yksi valkoisen varvasjuoksusukan varvasosa oli kokonaan punainen. Vastassa oli muutamat rakot verineen.. Saa puhkoa illalla neulalla. Eipä tarvi näitä sukkia Tukholmaan laittaa.
Neljän tunnin ajomatka kisan jälkeen ei tehny hyvää jaloille. Vasen reisi oli aika pökkelö ja kipeä illalla, ja myös tänään. No nyt vaan lepoa ja reisi kuntoon.
Mä en tykänny reitistä. Mäkinen ja noin puolet hiekkaa. Se pöllys ja niitä pikkukiviä oli kengissä. Olin tyytyväinen, että mahaa ei polttanu niin kuin edellisellä puolikkaalla. Ja aikaankin täytyy olla tyytyväinen. Olisi pitänyt lähteä hitaammin, se jäi vähän harmittamaan. Mutta muuten taudin jälkeen mäkisessä maastossa (hei, mä oon Pohojammaan lakeuksilta! :D ) ja osin hiekka-alustalla ja silti jäin vain 45 sekkaa ennätyksestä. Aikamoinen kierroskone sitä kyllä oli 186 keskisykkeestä ja lenkin 196 maksimista päätellen. Sisua ainakin siis oli. ;)
Oli tyttöjen kanssa näin äitienpäivän puhetta Tukholmasta: "Sit sulla on taas jalka kipeä ja rakot jalas." "Mä olisin voinu kirjoittaa siihen korttiin, että äiti on maailman paras juoksemaan." :D Meillä on kyllä opittu äitin harrastuksen myötä, että osallistuminen on tärkeintä ja se, että on mukavaa! Nimittäin viime vuoden Tukholman maratonin jälkeen kysyttiin: "Voititko?" No en ihan. :D
Todella valitettava tapaus oli HCR:llä sattunut kuoleman tapaus. :( Kyllä pisti itelläkin vähän miettimään, että missä kunnossa sitä juoksee...
Tässä vielä Garminin dataa: http://connect.garmin.com/activity/84082882
Pakkasin ja tulostin itelleni 2h aikarannekkeen. Yöunta tuli lähes 9 tuntia, joten hienosti pääsin aikaisin nukkumaan. Aamulla klo 8 saapui siskoni lapsenvahdiksi ja me miehen kanssa startattiin kohti Helsinkiä. Perillä oltiin klo 12, jolloin söin banaanin ja tuntia ennemmin olin syönyt sämpylän. Jälkeenpäin ajateltuna hyvin vedetty ruokien suhteen, ei ollut vaikeuksia mahan kanssa. Juomisen lopetin kaksi tuntia ennemmin. Olo oli suht ok, ei tarvinnu aamupäivällä niistää kuin muutaman kerran.
Treffasin maratonkoululaisia ja yhden jälkeen päädyin pukutiloihin Sport-lehden VIP-tiloihin. Sattuipa vielä sellainenkin juttu, että mua haastateltiin ja kuvakin otettiin. Kääk. :D Sitten 14.30 treffataan useamman maratonkoululaisten kanssa ja vielä rakko tyhjäksi, ja sitten kohti lähtöä Marian ja Markun kanssa. Ollaan aika myöhään lähtöpaikalla, siellä on jo ihan hirveästi porukkaa. Keltaisen ryhmän liikkuessa tullaan sivusta ryhmän mukaan. Totean, että ollaan kyllä melkoisen alkupäässä ryhmässä, mutta eipä siellä paljon taaksepäinkään pääse. Toivottavasti ei jäädä jalkoihin.
Sykkeet tikuttaa noin 120 juuri ennen starttia, iPod päälle ja pam. Alku menikin sopivaa vauhtia. Tuntui, että pysyi hyvin ryhmän mukana eli osa meni ohi ja ite ohitti osan. Juoksin maratonkoulun Marian peesissä muutaman kilometrin, välillä taisin mä olla edellä. 4,2km juomapisteen kohdalla otan urheilujuoman ja juon vauhdista osan ja osa tippuu rinnuksille. Häivitin sekä Marian että Markun. En tiedä ovatko edellä vai jäljessä.
6 kilsan kohdalla totean, että taisi sittenkin olla liian kova alkuvauhti. Ja mä mietin ennemmin, ettei saa mennä 5:30 ja alle. Tuntuu raskaalta. 7km kohdalla tuntuu ensimmäinen rakko. Ei tainnu ollakaan hyvä valinta nää varvasjuoksusukat.. 7-8 kilsan kohdalla kuitenkin vielä hymyilin:
Sitten oon vittuunnuksissa juoksennellu hiekkateillä, enkä oikeastaan muista muuta kuin, että jalkaa toisen eteen ja tulis vaan seuraava juomapiste. Sitä se on ollu lähinnä koko reissu. En oikeasti muista, että mitä missäkin kohtaa, kun reitti tekee ihme lenkkejä, välillä asfaltilla ja välillä hiekalla.
N. 9km kohdalla sai juotavaa ja siinä otin urheilujuomaa ja join kävellen suurimman osan. Vauhti tippuu ja kilsat alkaa liikkua 5:50 kohdilla. Vielä kuitenkin hyvissä asemissa, mutta paljon ei pysty vauhtia kiristämään. Raskaalta tuntuu, ja mietin jopa, että jätänkö leikin kesken. Totean kuitenkin itelle, että en voi laittaa flunssaisen olon piikkiin, vaan nyt on kyse ainoastaan huonosta kunnosta. Eli jatkan. ;D
Reilun 12 kilsan kohdalla mies oli kannustamassa ja siitä sekä alustan vaihtumisesta asfaltille sain uutta pontta ja seuraava kilsa menikin 5:35, kun edellisen 11-12 kilometrin aika oli 6:01 (toki sisälsi ylämäkeä).
13 kilsan kohdalla otin geelin. Tajusin vasta viisi metriä ennen juomapistettä, että juomista on tarjolla. Ei vissiin ollu merkkiä etukäteen, tyyliin 100m juomapisteelle. En ainakaan huomannu. Äkkiä geelipussi auki, ja suuhun ja vettä päälle. Tässä joudun ottamaan kävelyaskelia, että ehdin saamaan geelin ja veden siihen päälle.. Jää kyllä osa geelistä vielä jotenkin pyörimään kitalakeen.
16 kilsaan asti painelen n. 5:50 vauhtia. Nyt tuntuu jo toinenkin rakko, tällä kertaa varpaan päässä. Meno alkaa hyytymään. Mä sitten vihaan näitä hiekkaosuuksia, pikkukiviä kengissä, hiekka pöllyää ja tarvis vettä. Muutenkin saa rykiä normaalia enemmän, niin nyt vielä tuo pöly. 17 kilsan juomapisteellä otan lisäksi banaaninpalan, tarvin energiaa, lisäksi urheilujuomaa. Ei oo enää kuin 4 kilsaa, kyllä se maali joskus eteen tulee.
Vauhdit tippuu. Kilsat 16-19 vauhti on päälle kuusi. Alkaa olla todella raskasta ja jalat ei vaan tikuta yhtään enempää, vaikka kuinka haluais. Kello näyttää, että vauhti on tippunu, vaikka luulen juoksevan edelleen sitä 5:40-5:50 vauhtia. Maria tulee n. 18,5 kilsan kohdalla takaa ohi, yritän pysyä vauhdissa mukana. Sitten tultiin taas asfaltille ja seuraavan kilometrin vauhti on 5:46 min/km. Nyt näkyy jo stadion! En kuitenkaan pysy Marian vauhdissa parissa viimeisessä ylämäessä, en vaikka kuinka yritän. Vipassa mäessä on pakko ottaa pari juoksuaskelta, kun oon ihan varma, että kohta pohkeet kramppaa. Joku huutaa sivussa, että "puolessa välissä mäkeä, jaksaa, jaksaa" ja ei muuta kuin jätän kävelyaskeleet muutamaan ja vaihdan juoksuksi. Eikä pohkeet krampannu! Siitä olikin sitten helppo juosta maaliin, en ottanu mitään sadan metrin loppukiriä, ettei maitohapot nousisi liikaa (näin meitä oli ohjeistettu tulevan mittauksen vuoksi).
Vihdoin maalissa! 2:03:42. Olipas todella raskas reissu. En tiedä mitä ajattelen ajasta, oon vaan tyytyväinen, että se on nyt loppu. Kävelen eteenpäin ja etin maratonkoulun valmentajaa. Chip otetaan pois, kerään pussiin mitalin, jogurttia, sipsiä, banaania, myslipatukan.. Palaan takaisin ja Maria kertoo, missä Reiska on. Sinne siis. Reiskalla oli liuskat loppu, joten happoja en tietoon saanu. Se vähän harmitti. Keskusteltiin kisasta, vauhdista ja sykkeistä. Mun keskisyke oli 186! Järkyttävää, ei ihme jos tuntui pahalta. Mun anaerobinen kynnyshän on 180, ja esim. viime syksyn puolikkaan keskisyke oli 175. Kuulemma oon paremmassa kunnossa kuin syksyllä ja Tukholmassa 4,5 tunnin alitus on realistinen. Kiva kuulla! Hän vielä laskeskelee eri testien ja happojen sekä HCR:n mukaan meille tavoitevauhdit Tukholmaan.
Pukuhuoneessa otin kengät pois ja yksi valkoisen varvasjuoksusukan varvasosa oli kokonaan punainen. Vastassa oli muutamat rakot verineen.. Saa puhkoa illalla neulalla. Eipä tarvi näitä sukkia Tukholmaan laittaa.
Neljän tunnin ajomatka kisan jälkeen ei tehny hyvää jaloille. Vasen reisi oli aika pökkelö ja kipeä illalla, ja myös tänään. No nyt vaan lepoa ja reisi kuntoon.
Mä en tykänny reitistä. Mäkinen ja noin puolet hiekkaa. Se pöllys ja niitä pikkukiviä oli kengissä. Olin tyytyväinen, että mahaa ei polttanu niin kuin edellisellä puolikkaalla. Ja aikaankin täytyy olla tyytyväinen. Olisi pitänyt lähteä hitaammin, se jäi vähän harmittamaan. Mutta muuten taudin jälkeen mäkisessä maastossa (hei, mä oon Pohojammaan lakeuksilta! :D ) ja osin hiekka-alustalla ja silti jäin vain 45 sekkaa ennätyksestä. Aikamoinen kierroskone sitä kyllä oli 186 keskisykkeestä ja lenkin 196 maksimista päätellen. Sisua ainakin siis oli. ;)
Oli tyttöjen kanssa näin äitienpäivän puhetta Tukholmasta: "Sit sulla on taas jalka kipeä ja rakot jalas." "Mä olisin voinu kirjoittaa siihen korttiin, että äiti on maailman paras juoksemaan." :D Meillä on kyllä opittu äitin harrastuksen myötä, että osallistuminen on tärkeintä ja se, että on mukavaa! Nimittäin viime vuoden Tukholman maratonin jälkeen kysyttiin: "Voititko?" No en ihan. :D
Todella valitettava tapaus oli HCR:llä sattunut kuoleman tapaus. :( Kyllä pisti itelläkin vähän miettimään, että missä kunnossa sitä juoksee...
Tässä vielä Garminin dataa: http://connect.garmin.com/activity/84082882
Tunnisteet:
kisaraportti,
kuvia,
puolimaraton
perjantai 6. toukokuuta 2011
Pakollinen selittely ;)
HCR on huomenna, joten eikö nyt ole pakollisen selittelyn aika, että miksi juoksu ei kulje. ;D
1. Olen flunssassa, enkä jaksa juosta. Flunssa alkoi viime viikon torstaina aivastelulla ja kurkkukivulla. Kurkkukipu väistyi viikonlopun jälkeen, mutta tilalle tuli räkää ja yskimistä. Flunssa on kuitenkin hyvin aisoissa ja nenä ei ole niistämisestä kirkkaanpunainen, joten uskallan startata. Juttelin keskiviikkona suunnistuskoulussa yhden kestävyysurheilun huippunaisen kanssa ja hän sanoi, että jos ei oo kuumetta tai kurkkukipua, niin antaa mennä. Saa ainakin liman irtoamaan. Aattelin toteuttaa hänen ohjeistusta. ;) Hän myös kertoi, että aikoinaan teki huippuaikansa 35-vuotiaana, joten mähän oon siis hyvässä vaiheessa. :D Täytän toukokuun lopussa 31, joten tässähän on aikaa kehittyä vaikka kuinka. :D
Niin, siis tytöt aloitti suunnistuskoulun ja viime keskiviikkona oli ensimmäinen kerta. Hienosti menevät äitin jalanjälkiä, kun ite oon harrastanut suunnistusta 9-17 vuotiaana ja myöhemmin käyny vielä iltarasteilla, mutta en enää kilpaillut. No katotaan innostuvatko lajista sen enempää, mutta ainakin ekalla kerralla tykkäsivät. :) (Toki itse saavat valita lajinsa/harrastuksensa, mutta kun ekaluokkalaisilta tytöiltä kysyi, että mennäänkö, niin molemmat halusivat.)
6. Reidessä vielä tuntuu, eikä keskiviikon lenkki ilman särkylääkettä mennyt kivuitta. Joten täytyy napata kuussatanen ibumax pari tuntia ennen juoksua kitusiin. Mutta oikeasti reisi on menny tosi paljon eteenpäin ja mahdollisesti Tukholmassa ei enää särkylääkettä tarvita. Uskallan siis ottaa särkylääkkeen, koska tiedän, että syy on lonkankoukistajissa ja en tee suurempaa hallaa ja mahdollisia lisäongelmia särkylääkkeellä.
7. Löytyiskö vielä joku seitsemäskin syy. :D En taida enää keksiä, eiköhän nuo riitä. Ei muuta kuin huomenna aamulla klo 8 kohti Helsinkiä ja klo 15.20 startti. Oon siis kolmosryhmässä. Niin, ja oon muuten Sport-lehden VIPpiläinenkin. Heh. :)
1. Olen flunssassa, enkä jaksa juosta. Flunssa alkoi viime viikon torstaina aivastelulla ja kurkkukivulla. Kurkkukipu väistyi viikonlopun jälkeen, mutta tilalle tuli räkää ja yskimistä. Flunssa on kuitenkin hyvin aisoissa ja nenä ei ole niistämisestä kirkkaanpunainen, joten uskallan startata. Juttelin keskiviikkona suunnistuskoulussa yhden kestävyysurheilun huippunaisen kanssa ja hän sanoi, että jos ei oo kuumetta tai kurkkukipua, niin antaa mennä. Saa ainakin liman irtoamaan. Aattelin toteuttaa hänen ohjeistusta. ;) Hän myös kertoi, että aikoinaan teki huippuaikansa 35-vuotiaana, joten mähän oon siis hyvässä vaiheessa. :D Täytän toukokuun lopussa 31, joten tässähän on aikaa kehittyä vaikka kuinka. :D
Niin, siis tytöt aloitti suunnistuskoulun ja viime keskiviikkona oli ensimmäinen kerta. Hienosti menevät äitin jalanjälkiä, kun ite oon harrastanut suunnistusta 9-17 vuotiaana ja myöhemmin käyny vielä iltarasteilla, mutta en enää kilpaillut. No katotaan innostuvatko lajista sen enempää, mutta ainakin ekalla kerralla tykkäsivät. :) (Toki itse saavat valita lajinsa/harrastuksensa, mutta kun ekaluokkalaisilta tytöiltä kysyi, että mennäänkö, niin molemmat halusivat.)
2. Juoksen uusilla kengillä ja saan varmasti niistä sellaiset rakot jalkaani, että vaikuttaa askeleeseen ja vauhtiin. ;) Tarkoitus oli testata kenkiä enemmänkin, mm. viime viikonlopun kympillä, mutta nyt olen tehnyt niillä vain 2 tosi lyhyttä lenkkiä (ke 27.4. ja ke 4.5.). Oon juossut tähän asti vain yhdillä kengillä, Asics Nimbus ja nyt ostin toiset kengät kaveriksi: Asics Sky Speed. Ihan kamalan väriset, mutta en viittiny DS Trainereitakaan ottaa, vaikka ne turkoosit olis ollu vähän ees kivemmat, mutta nää on kuitenkin neutraalit ja trainereissa olis ollu pronaatiotuki. Haluan kuitenkin testata näitä nyt, jos sitten juoksisin Tukholmassakin näillä.
3. En oo saanu huhtikuussa juoksukilometrejä kasaan kuin vajaa 90, enkä yhtäkään kunnon VK-lenkkiä. Surkeasti siis, verrattuna siihen, mitä olisin voinut saada. Tällä viikolla on yksi 6,5 kilometrin raskas lenkki koiran kanssa takana. Kävin siis keskiviikkona kokeilemassa, että miltä se juoksu näin flunssaisena vaikuttaa. Raskasta oli ja niistää sai ojanpientareille. Toki kipua ei ollut yläkropassa, vaan vain raskaan tuntuista ja sykkeet korkealla. Eli siis paljon, paljon huonomminkin olisi voinut olla. 6,5km / 43:37 min / 6:40 min/km / avg 160 / max 184.
4. Mulla on uudet juoksutrikoot, joita oon pitäny vaan yhdillä juoksulenkeillä. Ne hiertää kuitenkin jostain ihon rikki.. Tällaiset:
5. Unohdin, että olisi pitänyt kiinnittää enemmän syömisiin huomiota, eikä syödä lounaaksikin töissä vain salaattia. Joten minkäänlaista pientä tankkausta ei ole ollut. Onneksi syön hiilaripainotteisesti, joten hiilaria on kehossa valmiiksi.
6. Reidessä vielä tuntuu, eikä keskiviikon lenkki ilman särkylääkettä mennyt kivuitta. Joten täytyy napata kuussatanen ibumax pari tuntia ennen juoksua kitusiin. Mutta oikeasti reisi on menny tosi paljon eteenpäin ja mahdollisesti Tukholmassa ei enää särkylääkettä tarvita. Uskallan siis ottaa särkylääkkeen, koska tiedän, että syy on lonkankoukistajissa ja en tee suurempaa hallaa ja mahdollisia lisäongelmia särkylääkkeellä.
7. Löytyiskö vielä joku seitsemäskin syy. :D En taida enää keksiä, eiköhän nuo riitä. Ei muuta kuin huomenna aamulla klo 8 kohti Helsinkiä ja klo 15.20 startti. Oon siis kolmosryhmässä. Niin, ja oon muuten Sport-lehden VIPpiläinenkin. Heh. :)
Tässä siis edellisen päivän pakolliset selittelyt. :D Eikö sen näin pidäkin mennä? :D Vai olisiko se selittelyn paikka sitten vasta kisan jälkeen? ;) En tosiaan tiedä yhtään huomisesta, että mikä on päivän kunto. En edes sitä, että mitä vauhtia lähden juoksemaan. Enkä tiedä, että millaiselta tuntuu ennätysvauhti ja tsippaanko sillä vauhdilla jo puolessa välissä. Kaikki on auki, mutta iloisena viivalle, ei tämä niin vakavaa oo. :)
Tunnisteet:
ajatuksia,
juoksu,
kuvia,
puolimaraton
torstai 5. toukokuuta 2011
Kaksi kuulaa
Tässä ovat lihaskuntotreenivälineeni. :) Olin haaveillu omista rautapalloista jo jonkin aikaa, ja nyt huhtikuussa ne ostin. Tekniikkani vielä muuttui Kukan kurssilla oltuani Pääsiäisenä Porissa. Nimittäin aina ennen oon saanu alaselkäni loppuajasta kipeäksi, ja nyt kolmen tunnin kurssin aikana ei särkenyt kertaakaan! Eikä myöskään sen jälkeen, kun oon niitä muutaman kerran heilutellut. Nyt kun saan HCR:n ja Tukholman juoksut alta pois, niin omat kuulat heiluu joka toinen päivä. Se on lupaus! :) Kesällä on myös tarkoitus tiputtaa painoa viisi kiloa. Nimittäin kysyin edellisen kuntotestin jälkeen, että paljonko mun painon olisi pitänyt olla vähemmän, että "hyvin hyvä" tulos olisi ollut "erinomainen". Vastaus oli 3,2 kiloa. Painoindeksi on siis reilu 24 nyt, ja viiden kilon tiputuksen jälkeen se olisi alle 23. Juoksukin taas kulkisi nopeammin. ;)
Tunnisteet:
kahvakuula,
kuvia,
paino
tiistai 3. toukokuuta 2011
Ajan säästöä
Taas on se aika keväästä, kun pitää miettiä ikkunoiden pesemistä. Meillä noita ikkunoita riittää, nimittäin yli kolmekymmentä. Muutettiin tähän taloon kaksi vuotta sitten, ja ensimmäisen kevään ja syksyn vältyin hommalta, kun tehtiin pihaa. Viime vuonnakaan en ikkunoita pessyt, mutta en kyllä muista silloista tekosyytä. ;D Nyt se oli siis väkisin edessä, hyvä kun noista läpi näkee..
Mä kuitenkin päätin hoitaa homman erilailla ja käyttää niiden vaatiman ajan ihan erilailla. ;) Siivooja kävi eilisen työpäivän aikana ne pesemässä, vähänkö luksusta! :) Itse asiassa suursiivoukset oon ulkoistanu, ja kerran kuussa meillä käy siivooja. Ei pelkoa, joudun mä silti imuroimaan lähes päivittäin ja lattiatkin pesemään silloin tällöin, riippuu vuodenajasta ja mm. koiran sisälle tuomasta kuramäärästä.
Mutta siis ehdottomasti suosittelen tapaa! On taas enemmän aikaa lenkkeilyyn! :)
Tällaisia arkkitehti-ikkunoita meiltä löytyy 14 kipaletta + plus tietty pesuhuoneen ja saunan pikkuikkunat. Loput onkin sitten isompia ikkunoita. (Kuvat on otettu pari vuotta sitten muuton jälkeen, on vähän muuttunut, mutta ikkunat on kyllä edelleen samoilla paikoilla.. Heh.)
Mä kuitenkin päätin hoitaa homman erilailla ja käyttää niiden vaatiman ajan ihan erilailla. ;) Siivooja kävi eilisen työpäivän aikana ne pesemässä, vähänkö luksusta! :) Itse asiassa suursiivoukset oon ulkoistanu, ja kerran kuussa meillä käy siivooja. Ei pelkoa, joudun mä silti imuroimaan lähes päivittäin ja lattiatkin pesemään silloin tällöin, riippuu vuodenajasta ja mm. koiran sisälle tuomasta kuramäärästä.
Mutta siis ehdottomasti suosittelen tapaa! On taas enemmän aikaa lenkkeilyyn! :)
Tällaisia arkkitehti-ikkunoita meiltä löytyy 14 kipaletta + plus tietty pesuhuoneen ja saunan pikkuikkunat. Loput onkin sitten isompia ikkunoita. (Kuvat on otettu pari vuotta sitten muuton jälkeen, on vähän muuttunut, mutta ikkunat on kyllä edelleen samoilla paikoilla.. Heh.)
Tunnisteet:
kuvia
maanantai 2. toukokuuta 2011
Katse tulevaan
Oon kirjannu blogiin nyt jotain historiaa, muutaman kisaraportin ja jotain tämän hetkisestä tilanteesta. Valoitetaan tätä hetkeä vielä vähän lisää juoksukilometreillä ja sit ajatuksia toukokuun kisoista.
Kilometrejä:
Vuosi 2009 (23.8. lähtien) 304,4km
Vuosi 2010 881,5km (hiihto 186km)
Tammikuu 2011 76,7km (hiihto 166,3km)
Helmikuu 2011 141,6km (hiihto 30,16km)
Maaliskuu 2011 132,3km
Huhtikuu 2011 87,9km
Yht. 438,5km
Tänä vuonna helmikuu on oikeastaan ainut, kun ei oo ollu mitään ongelmia. Tammikuussa aloittelin tauon jälkeen juoksemisen, maaliskuussa olin kipeänä ja reisi rupesi takkuamaan, ja sit huhtikuussa taas kipeenä ja jalka vaivas edelleen. Harmittaa siis, etten oo pystyny juoksemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta jos taas vertaan viime vuoteen ja sen tammi-huhtikuun 227 kilometriin, niin onhan tässä huima ero. Onhan se vauhtikin parantunut: Vuosi sitten pitkät (15km) lenkit meni vauhdilla 7:30 min/km. Nyt kävin viikko sitten pääsiäismaanantaina pitkällä lenkillä, 20.16km aikaan 2:12:25. Vauhti oli siis 6:34 min/km ja keskisyke 159 (kynnys 160).
Nyt siis mietin tulevia vauhteja HCR:lle ja Tukholmaan. Tukholmaan oon aatellu 4,5 tunnin aikaa, eli tarkoittaisi 6:23 min/km vauhtia. Onnistuiskohan se? Maratonkoululaisten kanssa juostiin Fiskarsissa kaksi viikkoa sitten tunnin maratonvauhtitesti. Ensin 10 minsaa lämmittelyä ja sen jälkeen tuli 59 minuuttia maratonvauhtia 6:17-6:20. Kokonaisuudessa keskivauhdiksi tuli 6:23 min/km ja keskisyke oli kyllä liian korkea, nimittäin 169. Mutta ehkä mäkisyys vaikutti, en tiedä. No mutta mikä tässä oli se pointti, niin maitohapot oli tämän lenkin jälkeen vain 1,4. Yleensä ne ovat kuulemma maratonilla kahden päällä, joten vauhtia voisi tuon puolesta lisätä. Toki lämpötila ja kropan lämpeminen nostaa happoja, mutta toisaalta taas tasaisempi maasto laskee niitä. En kuitenkaan halua aatella ihan älyttömiä vauhdin nostamisia, etten aloita liian lujaa ja sen myötä pilaa koko kisaa. Tukholmaan on nyt 3,5 viikkoa aikaa, ja todella toivon, ettei tää flunssa vaikuta enää silloin omaan kuntoon.
HCR on ensi lauantaina. Flunssa tulee vaikuttamaan juoksuun joka tapauksessa. Mietin nyt, että jos saan itteäni yhtään parempaan kuntoon, niin juoksen. Mutta yritänkö juosta ennätystä eli alle kahteen tuntiin, mitä alunperin suunnittelin? En välttämättä flunssan jälkeen siihen pääse. Muutenkin, kun jostain luin HCR:n ruuhkista ja kapeista kujista, ja ettei siellä ennätyksiä juosta.. Jos sitten juoksisin Tukholman tavoitevauhtia? Sitä 6:20 min/km? Maratonkoulun valmentaja tulee ottamaan maaliin meiltä koululaisilta hapot, joten ensin aattelin, että kiva nähdä hapot kunnon menon jälkeen, mutta jos näkis, että mitä tuolla vauhdilla hapot on puolessa välissä? Oon sen luonteinen, että en kyllä juokse kisassa, jos en yritä kaikkeani. Siksi jotenkin hiljempaa juokseminen on vastoin mun periaatteita, tai ehkä oikeastaan kilpailuviettiä. ;D Mutta järki sanoo, ettei kannattaisi hirveästi puolikuntoisena revitellä. Ja koska olen "kaikki heti tänne" ja suunnittelija-tyyppi, niin on kauhean vaikea vaan odottaa loppuviikkoon ja tehdä mahdollisia päätöksiä. Nää pitäis tietää nyt heti!
Kilometrejä:
Vuosi 2009 (23.8. lähtien) 304,4km
Vuosi 2010 881,5km (hiihto 186km)
Tammikuu 2011 76,7km (hiihto 166,3km)
Helmikuu 2011 141,6km (hiihto 30,16km)
Maaliskuu 2011 132,3km
Huhtikuu 2011 87,9km
Yht. 438,5km
Tänä vuonna helmikuu on oikeastaan ainut, kun ei oo ollu mitään ongelmia. Tammikuussa aloittelin tauon jälkeen juoksemisen, maaliskuussa olin kipeänä ja reisi rupesi takkuamaan, ja sit huhtikuussa taas kipeenä ja jalka vaivas edelleen. Harmittaa siis, etten oo pystyny juoksemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta jos taas vertaan viime vuoteen ja sen tammi-huhtikuun 227 kilometriin, niin onhan tässä huima ero. Onhan se vauhtikin parantunut: Vuosi sitten pitkät (15km) lenkit meni vauhdilla 7:30 min/km. Nyt kävin viikko sitten pääsiäismaanantaina pitkällä lenkillä, 20.16km aikaan 2:12:25. Vauhti oli siis 6:34 min/km ja keskisyke 159 (kynnys 160).
Nyt siis mietin tulevia vauhteja HCR:lle ja Tukholmaan. Tukholmaan oon aatellu 4,5 tunnin aikaa, eli tarkoittaisi 6:23 min/km vauhtia. Onnistuiskohan se? Maratonkoululaisten kanssa juostiin Fiskarsissa kaksi viikkoa sitten tunnin maratonvauhtitesti. Ensin 10 minsaa lämmittelyä ja sen jälkeen tuli 59 minuuttia maratonvauhtia 6:17-6:20. Kokonaisuudessa keskivauhdiksi tuli 6:23 min/km ja keskisyke oli kyllä liian korkea, nimittäin 169. Mutta ehkä mäkisyys vaikutti, en tiedä. No mutta mikä tässä oli se pointti, niin maitohapot oli tämän lenkin jälkeen vain 1,4. Yleensä ne ovat kuulemma maratonilla kahden päällä, joten vauhtia voisi tuon puolesta lisätä. Toki lämpötila ja kropan lämpeminen nostaa happoja, mutta toisaalta taas tasaisempi maasto laskee niitä. En kuitenkaan halua aatella ihan älyttömiä vauhdin nostamisia, etten aloita liian lujaa ja sen myötä pilaa koko kisaa. Tukholmaan on nyt 3,5 viikkoa aikaa, ja todella toivon, ettei tää flunssa vaikuta enää silloin omaan kuntoon.
HCR on ensi lauantaina. Flunssa tulee vaikuttamaan juoksuun joka tapauksessa. Mietin nyt, että jos saan itteäni yhtään parempaan kuntoon, niin juoksen. Mutta yritänkö juosta ennätystä eli alle kahteen tuntiin, mitä alunperin suunnittelin? En välttämättä flunssan jälkeen siihen pääse. Muutenkin, kun jostain luin HCR:n ruuhkista ja kapeista kujista, ja ettei siellä ennätyksiä juosta.. Jos sitten juoksisin Tukholman tavoitevauhtia? Sitä 6:20 min/km? Maratonkoulun valmentaja tulee ottamaan maaliin meiltä koululaisilta hapot, joten ensin aattelin, että kiva nähdä hapot kunnon menon jälkeen, mutta jos näkis, että mitä tuolla vauhdilla hapot on puolessa välissä? Oon sen luonteinen, että en kyllä juokse kisassa, jos en yritä kaikkeani. Siksi jotenkin hiljempaa juokseminen on vastoin mun periaatteita, tai ehkä oikeastaan kilpailuviettiä. ;D Mutta järki sanoo, ettei kannattaisi hirveästi puolikuntoisena revitellä. Ja koska olen "kaikki heti tänne" ja suunnittelija-tyyppi, niin on kauhean vaikea vaan odottaa loppuviikkoon ja tehdä mahdollisia päätöksiä. Nää pitäis tietää nyt heti!
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Taukoja treenaukseen
Oon taas puoliflunssaisena, kurkku on kipeä ja tukkoinen olo. Juuri maaliskuun ja huhtikuun alussa sairastin mahataudin. Siis kaksi kertaa kuukauden sisään, ehdottomasti uusi ennätys! Ikävä sellainen. Ensimmäinen mahatauti kesti monta päivää, toinen oli päivän tyhjennys. Harmittaa, että treenaus on tällaista pätkittäistä. Aina kun pääsee hyvään vauhtiin, niin tulee jotain ongelmia.
Olin juoksutauolla marraskuusta tammikuuhun, kun oikea reiteni kipuili. Kipua oli vaikea paikallistaa, välillä tuntui etureidessä, välillä enemmän ulkosyrjällä ja välillä sisäsyrjällä. Lopuksi kipu säteili jo polven allekin. En pystynyt enää ottamaan juoksuaskelta ollenkaan. Kävin jalan kanssa yleislääkärillä, työfysioterapeutilla, osteopaatilla/kiropraktikolla ja fysiatrilla. Diagnooseja tuli: itb, välilevyn pullistuma selässä ja nelipäisen reisilihaksen revähdys. Muutamien viikkojen lepo ei auttanut. Joulukuussa ostin uudet suksetkin, kun edelliset oli 16 vuotta vanhat luistelusukset, joita olin käyttäny aikoinaan hiihtosuunnistuksessa. Kuluneet siis. Ostin perinteisen sukset, ja hiihdin, koska se ei kipua aiheuttanut. Tammikuun alussa sain tehtyä kahden kilsan kivuttoman juoksulenkin, sitten viiden kilsan ja siitä se taas lähti. Helmikuussa rinnalla oli vielä hiihtoa, mutta pikku hiljaa yritin päästä takaisin hyviin juoksumääriin. Sainkin 60 ja 70 kilsan juoksuviikotkin kasaan, 70 oli uusi ennätys!
Maaliskuun lopussa alkoi puolestaan vasen reisi kipuilla ihan samalla tavalla kuin oikea marraskuussa. Ohjelmassa oli perjantaina vk-lenkki: 15 min lämmittely + 50min vk + 15 min verryttely. En ehtinyt perjantaina, joten tein lenkin lauantaina illalla. Oli paikoin mustaa jäätä, joten aattelin tiputtaa sykkeitä kymmenellä pykälällä, anaerobisen kynnyksen (180) tietämiltä 170:iin, ja pidentää vauhtiosuutta siitä syystä 10 minsalla ja puolestaan lyhentää verryttelyt 10 minsaan. Näin kokonaisaika pysyisi 80 minuutissa. Viikko oli suht rankka, ja sunnuntaille oli merkitty vielä kevään toinen ylipitkä lenkki. Mä tyhmänä lähdin lenkille sunnuntaiaamuna. Vk siis la iltana, ja su aamuna ylipitkä, ei paljon päätä pakottanu. Lähtiessäni lenkille jalat oli vähän väsyneet, ja aattelin lyhentää lenkkiä tarvittaessa. Tuntui ihan hyvältä, ja aattelin, että tuleepa ainakin kunnon maratontreeni, kun väsyneillä jaloilla juoksee. 2,5 tunnin lenkki tuli tehtyä ja pari päivää myöhemmin huomasin, että reidessä tuntuu normaalia enemmän. Parin päivän päästä huomasin, että kipu on ihan samanlaista kuin toisessa jalassa loppuvuodesta.
Kun olin taas kolme viikkoa miettiny, että mikä jalassa oikein on, kävin fysioterapeutilla. Kävin vähän lenkillä, mutta en paljon, etten saisi jalkaa kuitenkaan samaan pisteeseen kuin mihin toisen jalan marraskuussa sain. Fyssari tutki askelluksen, jalkojen pituuseron, lantion jne.. Kaikki näytti hyvälle. Sitten oli vuorossa lonkankoukistajat, joita kukaan ei ollut tutkinut ennemmin. Ne olivatkin älyttömän kireät molemmat, mutta kipeän jalan koukistajat vielä kireämmät. Fyssari sanoi, että siellä on varmaan lisäksi joku hermo välissä, mikä säteilee kivun reiteen. Jos tämä on syy, niin sehän on helppo syy! Venyttelyillä saisin pidettyä lonkankoukistajat kunnossa, kun vaan ensin saan jalan kuntoon. Kukaan ei ollu vaan ennemmin niitä tutkinut ja mulla ei ollu itellä aavistustakaan, että ongelma voisi olla niissä.. Ja tällaisen ongelman takia tuli parin kuukauden taukokin juoksuun. :/
Uskalsin lenkille, eikä tarvinnu miettiä mahdollisia lisäongelmia. Ei muuta kuin venyttelyä, ja ennen lenkkiä lämpögeeliä jalkaan ja särkylääkettä napaan. Näin olen mennyt nyt muutaman viikon, ja oon venytelly enemmän kuin koskaan. Nyt pystyn tekemään lenkin ilman särkylääkettä, mutta ei se oikein kivalta tunnu, joten vielä on tekemistä, että saan jalat kokonaan kuntoon.
Eilen Seinäjoella järkättiin Teron Kymppi, johon olin ilmoittautunut. Olisin vähän halunnu availla jalkoja ensi viikonlopun puolimaratonia varten, ja muutenkin testannut, että mihin vauhtiin musta olisi. Maaliskuussa tein nimittäin yhden 10km vk-lenkin 5:30 min/km vauhdilla, joten periaatteessa mun olisi pitänyt pystyä parempaan aikaan kuin viime syksynä ekalla kympilläni. Jätin kuitenkin kisan välistä tän kurkkukivun takia. Toivottavasti ens lauantaina oon juoksukunnossa!
Olin juoksutauolla marraskuusta tammikuuhun, kun oikea reiteni kipuili. Kipua oli vaikea paikallistaa, välillä tuntui etureidessä, välillä enemmän ulkosyrjällä ja välillä sisäsyrjällä. Lopuksi kipu säteili jo polven allekin. En pystynyt enää ottamaan juoksuaskelta ollenkaan. Kävin jalan kanssa yleislääkärillä, työfysioterapeutilla, osteopaatilla/kiropraktikolla ja fysiatrilla. Diagnooseja tuli: itb, välilevyn pullistuma selässä ja nelipäisen reisilihaksen revähdys. Muutamien viikkojen lepo ei auttanut. Joulukuussa ostin uudet suksetkin, kun edelliset oli 16 vuotta vanhat luistelusukset, joita olin käyttäny aikoinaan hiihtosuunnistuksessa. Kuluneet siis. Ostin perinteisen sukset, ja hiihdin, koska se ei kipua aiheuttanut. Tammikuun alussa sain tehtyä kahden kilsan kivuttoman juoksulenkin, sitten viiden kilsan ja siitä se taas lähti. Helmikuussa rinnalla oli vielä hiihtoa, mutta pikku hiljaa yritin päästä takaisin hyviin juoksumääriin. Sainkin 60 ja 70 kilsan juoksuviikotkin kasaan, 70 oli uusi ennätys!
Maaliskuun lopussa alkoi puolestaan vasen reisi kipuilla ihan samalla tavalla kuin oikea marraskuussa. Ohjelmassa oli perjantaina vk-lenkki: 15 min lämmittely + 50min vk + 15 min verryttely. En ehtinyt perjantaina, joten tein lenkin lauantaina illalla. Oli paikoin mustaa jäätä, joten aattelin tiputtaa sykkeitä kymmenellä pykälällä, anaerobisen kynnyksen (180) tietämiltä 170:iin, ja pidentää vauhtiosuutta siitä syystä 10 minsalla ja puolestaan lyhentää verryttelyt 10 minsaan. Näin kokonaisaika pysyisi 80 minuutissa. Viikko oli suht rankka, ja sunnuntaille oli merkitty vielä kevään toinen ylipitkä lenkki. Mä tyhmänä lähdin lenkille sunnuntaiaamuna. Vk siis la iltana, ja su aamuna ylipitkä, ei paljon päätä pakottanu. Lähtiessäni lenkille jalat oli vähän väsyneet, ja aattelin lyhentää lenkkiä tarvittaessa. Tuntui ihan hyvältä, ja aattelin, että tuleepa ainakin kunnon maratontreeni, kun väsyneillä jaloilla juoksee. 2,5 tunnin lenkki tuli tehtyä ja pari päivää myöhemmin huomasin, että reidessä tuntuu normaalia enemmän. Parin päivän päästä huomasin, että kipu on ihan samanlaista kuin toisessa jalassa loppuvuodesta.
Kun olin taas kolme viikkoa miettiny, että mikä jalassa oikein on, kävin fysioterapeutilla. Kävin vähän lenkillä, mutta en paljon, etten saisi jalkaa kuitenkaan samaan pisteeseen kuin mihin toisen jalan marraskuussa sain. Fyssari tutki askelluksen, jalkojen pituuseron, lantion jne.. Kaikki näytti hyvälle. Sitten oli vuorossa lonkankoukistajat, joita kukaan ei ollut tutkinut ennemmin. Ne olivatkin älyttömän kireät molemmat, mutta kipeän jalan koukistajat vielä kireämmät. Fyssari sanoi, että siellä on varmaan lisäksi joku hermo välissä, mikä säteilee kivun reiteen. Jos tämä on syy, niin sehän on helppo syy! Venyttelyillä saisin pidettyä lonkankoukistajat kunnossa, kun vaan ensin saan jalan kuntoon. Kukaan ei ollu vaan ennemmin niitä tutkinut ja mulla ei ollu itellä aavistustakaan, että ongelma voisi olla niissä.. Ja tällaisen ongelman takia tuli parin kuukauden taukokin juoksuun. :/
Uskalsin lenkille, eikä tarvinnu miettiä mahdollisia lisäongelmia. Ei muuta kuin venyttelyä, ja ennen lenkkiä lämpögeeliä jalkaan ja särkylääkettä napaan. Näin olen mennyt nyt muutaman viikon, ja oon venytelly enemmän kuin koskaan. Nyt pystyn tekemään lenkin ilman särkylääkettä, mutta ei se oikein kivalta tunnu, joten vielä on tekemistä, että saan jalat kokonaan kuntoon.
Eilen Seinäjoella järkättiin Teron Kymppi, johon olin ilmoittautunut. Olisin vähän halunnu availla jalkoja ensi viikonlopun puolimaratonia varten, ja muutenkin testannut, että mihin vauhtiin musta olisi. Maaliskuussa tein nimittäin yhden 10km vk-lenkin 5:30 min/km vauhdilla, joten periaatteessa mun olisi pitänyt pystyä parempaan aikaan kuin viime syksynä ekalla kympilläni. Jätin kuitenkin kisan välistä tän kurkkukivun takia. Toivottavasti ens lauantaina oon juoksukunnossa!
Tunnisteet:
ongelmia,
sairastelua
Kunnon mittareita
Ensimmäisessä kuntotestissä kävin helmikuussa 2009 paikallisessa kuntosalissa. Kyseessä oli pyöräergometri- ja lihaskuntotesti. Sama testi uusittiin 7 kuukautta myöhemmin, viisi päivää ensimmäisen maratonin jälkeen, ja lihaksissa vähän tuntui vielä. Kynnyssykkeet on testien mukaan vaihdelleet, mutta onhan testejäkin tehty sekä juosten että kävellen. Tällä hetkellä aattelen aerobiseksi kynnykseksi 160, anaerobiseksi kynnykseksi 180 ja maksimisykkeeksi juoksemalla saatu 199. Leposyke liikkuu jossain 60 alla, yhden mittauksen mukaan 57.
02/2009 Pulssissa
Pyöräergon arvioitu tulos: 32ml/kg/min
aerobinen kynnys 155
anaerobinen kynnys 170
maksimisyke 192
Lihaskunto:
Vatsan toistosuoritus: 27/30kpl
Yläraajojen dynaaminen nostotesti: 50/50 kpl
Selän toistosuoritus: 50/50 kpl
Toistokyykky: 92/50 kpl
09/2009 Pulssissa
Pyöräergon arvioitu tulos: 37ml/kg/min
aerobinen kynnys 163
anaerobinen kynnys 173
maksimisyke 198
Lihaskunto:
Vatsat 27/30
Kädet 50/50
Selät 40/50
Kyykyt 55/50
3/2010 Kuortaneen Urheiluopisto
Conconi-jänisjuoksutesti
aerobinen kynnys 165
anaerobinen kynnys 183
maksimisyke 198
11/2010 Urheiluopisto Kisakeskus
5x1000m, laktaattiarvo viimeisen kilometrin jälkeen 11.2
aerobinen kynnys 160
anaerobinen kynnys 180
01/2011 Urheiluopisto Kisakeskus
Rauhallinen pitkälenkki mäkisessä maastossa, hapot 1,1.
15,95km, vauhti 7:05 min/km, keskisyke 151.
04/2011 Urheiluopisto Kisakeskus
Maratonvauhtinen tunti mäkisessä maastossa + alkulämmittely 10min, hapot 1,4.
10,8km, vauhti 6:23 min/km, keskisyke 169.
04/2011 Kuortaneen Urheiluopisto
Pyöräergon arvioitu tulos: 45ml/kg/min (kuntoluokitus 6, asteikolla 1-7)
aerobinen kynnys 165
anaerobinen kynnys 180
maksimisyke 198
Lihaskunto:
Vatsat 25/30
Selkä 3min/3min
Kädet 60/60
Kyykyt 27/30
Jos katsellaan pelkän pyöräergometritestin tulosta, niin kahdessa vuodessa olisi maksimihapenotto noussut 13 ml/kg/min. Eli on liikkumisesta jotain hyötyä ollut! :)
02/2009 Pulssissa
Pyöräergon arvioitu tulos: 32ml/kg/min
aerobinen kynnys 155
anaerobinen kynnys 170
maksimisyke 192
Lihaskunto:
Vatsan toistosuoritus: 27/30kpl
Yläraajojen dynaaminen nostotesti: 50/50 kpl
Selän toistosuoritus: 50/50 kpl
Toistokyykky: 92/50 kpl
09/2009 Pulssissa
Pyöräergon arvioitu tulos: 37ml/kg/min
aerobinen kynnys 163
anaerobinen kynnys 173
maksimisyke 198
Lihaskunto:
Vatsat 27/30
Kädet 50/50
Selät 40/50
Kyykyt 55/50
3/2010 Kuortaneen Urheiluopisto
Conconi-jänisjuoksutesti
aerobinen kynnys 165
anaerobinen kynnys 183
maksimisyke 198
11/2010 Urheiluopisto Kisakeskus
5x1000m, laktaattiarvo viimeisen kilometrin jälkeen 11.2
aerobinen kynnys 160
anaerobinen kynnys 180
01/2011 Urheiluopisto Kisakeskus
Rauhallinen pitkälenkki mäkisessä maastossa, hapot 1,1.
15,95km, vauhti 7:05 min/km, keskisyke 151.
04/2011 Urheiluopisto Kisakeskus
Maratonvauhtinen tunti mäkisessä maastossa + alkulämmittely 10min, hapot 1,4.
10,8km, vauhti 6:23 min/km, keskisyke 169.
04/2011 Kuortaneen Urheiluopisto
Pyöräergon arvioitu tulos: 45ml/kg/min (kuntoluokitus 6, asteikolla 1-7)
aerobinen kynnys 165
anaerobinen kynnys 180
maksimisyke 198
Lihaskunto:
Vatsat 25/30
Selkä 3min/3min
Kädet 60/60
Kyykyt 27/30
Jos katsellaan pelkän pyöräergometritestin tulosta, niin kahdessa vuodessa olisi maksimihapenotto noussut 13 ml/kg/min. Eli on liikkumisesta jotain hyötyä ollut! :)
Tunnisteet:
kuntotesti,
kynnykset,
maitohappo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)