Puhdas+ Caps ja fyssarikäynti

Yhteistyössä New Organics Oy

Sain postissa kolme purkkia suomalaisia Puhdas+ Caps -ravintolisiä. D-vitamiinia, melatoniinia ja saccharomyces boulardii -valmistetta. Puhdas+ Caps -tuotteet ovat nimensä mukaisesti puhtaita, eikä valmistuksessa käytetä ylimääräisiä ainesosia, kuten säilöntäaineita, väriaineita ja pintäkäsittelyaineita.

Melatoniinihan auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa ja lieventämään aikaeron vaikutuksia. Melatoniinia en normaalissa arjessa tarvi. D-vitamiini on aina hyväksi. Ja tuo saccharomyces boulardii -valmiste on hiivaprobiootti, josta on apua vatsan toimintaan. Kuulemma tehoaa erityisesti silloin, kun vatsan oma bakteerikanta on sekaisin. Esim. antibioottikuurin aikana, stressaantuneena, liiallisen syömisen tai tärkkelyksen saannin yhteydessä, ulkomaanmatkoilla tai laktoosi-intoleranssin aiheuttamissa vatsaongelmissa. Tämä kolmas purkki kiinnostaa testata siksi, kun mulla on maha välillä mitä on. En tiedä johtuuko siitä, että keliaakikkona vatsa on herkempi. Välillä nimittäin maha kestää maitotuotteistakin jäätelöä, ja välillä taas ei edes jogurttia. Vaikea sanoa, ku usein en tiedä syytä vatsaongelmiin. No joka tapauksessa aattelin testata nyt parin viikon kuurilla, koska nyt on taas pari päivää ollu huono maha.

Kävin tänään siellä fyssarilla. Mitään ihmeellistä ei edelleenkään tai tämäkään selästä löytänyt. Oikea puoli, jossa noidannuoli oli, on kohollaan. En tiedä onko normaalistikin vähän, vai onko vain tästä lihasjännityksestä, mikä ei ole kokonaan vielä poistunu. Kävin nyt läpi edelliset noidannuolet, ja ne oli tammikuussa ja lokakuussa. Eli kolmen kuukauden välein. Kaksi viimeisintä juoksulenkin jälkeisenä päivänä, ja lokakuussa maastopyöräilyn jälkeen. Eli ei ole vain juoksulenkkien jälkeen (Newtoneilla juostut lenkit), mitä aloin jo epäilemään. Mutta juoksua epäilin jo lokakuussakin syyksi, kun näin kirjoitin:

Illalla selällä maatessani (jalat koukussa) alkoi repimään pakaraan ja takareiteen, issiashermo? Tästä lähtikin mielenkiintoinen ajatteluketju päässä liikenteeseen. Vuosi sitten syyskuussa juoksijan polvi, marraskuussa paha noidannuoli selässä ja sen jälkeen polven kanssa edelleen ongelmia, mutta kipukohdan vaihtuminen (mm. polven takana reidessä tai pohkeessa) johti epäilyyn hermosärystä. Selkääkin tutkittiin, mutta mitään selkeää syytä selästä ei löytyny. 

Koko kesän sain juostua ihan kivasti, kilsoissa kuitenkin maksimissaan kymppiä. Nyt on menny kivuitta jo muutama kuukausi, ja maanantaina tein reilun kympin lenkin. Pientä tuntemusta tuli polven ulkosyrjään ja hetkellisesti polven alapuolelle. Seuraavana päivänä oli jännä tunne, ei kipeä, mutta aivan kuin painetta tai pieni kiristysremmi polven alapuolella. Kuitenkin hyvin vähäistä. Jos en olisi näin herkkä tuon jalan suhteen, niin en olisi pitäny sitä minään. Ja sitten torstaina lihaskramppi selkään ja issiashermosäteilyt jalkaan. Jos tää on vuoden verran kiusannu, välillä enemmän ja välillä vähemmän, niin mikä tämän syy on? Mikä tämän aiheuttaa?

Fyssari suositteli mulle alaraaja-analyysia suurnopeuskameralla ja ilokseni sain kertoa, että sellainen on vuorossa heti huomenna Tampereella. :) Saa nähdä mitä tuloksia sieltä saan. On tää kyllä ihmeellistä.

No katotaan mitä huomenna selviää. Mutta pikkupyöräilyllä kävin tänäänkin. Eilinen pyöräily tuntuikin yllättäen vähän reisissä, istuinluissa ja jalkapohjissa. :D

Ei tanssita lambadaa, ku on vaivana lumbago.

Pökkäs pari ylimääräistä lepopäivää, kun aamulla keittössä selkä sanoi yhtäkkiä poks. Noidannuoli taas. Mä sitten oikeasti inhoan tätä olotilaa, kun yhtäkkiä on rampa ja kaikki salpaa hengen. No heti 600mg Buranaa ja 4mg Sirdaludia napaa, ja lattialle makaamaan. Sieltä onkin sitten vaikeempi nousta ylös, mutta pakko yrittää saada jännitystä selässä laukeemaan. 1,5 vuotta sitten oli se pahin noidannuoli, niin oon kyllä siitä oppinu tuon lääkkeen tärkeyden heti alkuun. Koskahan viime noidannuoli oli, oisko viime vuoden puolella kuitenkin.. Paskamainen vaiva. Varasinkin heti tänään maanantaille fysioterapeutille aikaa, katotaas mitä uus herra tuumaa. Tai vanha työkokemuksensa puolesta, mutta mulle uus naama. Se syy tällaiseen kuitenkin pitäis saada kitkettyä pois.

No nyt pystyn kävelemään ihan ok, nostamaan kädet ylös, kävelemään rappusia. Mutta välillä huono asento, aivastus, hikka ja äkilliset liikkeet salpaa hengen. Tarkoitus oli mennä juoksemaan Komian Kirkon hölkkään sunnuntaina kympin ajan, kun edelisestä kympistä on aika kauan aikaa. Mutta saas nähdä. Vähän epäilen kyllä nyt. Oisinko juossu v. 2010 syksyllä, mutta ajan muistan tarkkaan. Se oli 56:40, joten ainakin uus ennätys tulis. :D

On jännä kuinka ryhtiä ei saa suoraksi, eikä pidettyä korsettia kasassa. Tuntuu vaan kuinka olkapäät on edessä, selkä notkolla ja maha pallona. No se tästä noidannuolesta ja olotilasta, onneksi on mukavampiakin juttuja kerrottavana. Tuntuu nimittäin, että jonkun pienen piikin sunnuntainen kuuden kilsan rykäsy auttoi, kun nyt vertailee juoksuvauhtia ja sykkeitä. Eilinenkin kymppi sujui rauhallisesti ja helposti. Ajalla ei niinkään väliä, mutta se juoksun helppous. Paitsi ne muutamat 200m vedot, mitä piti tehdä. Ne ei oo koskaan kivoja. :D

Mies oli työreissussa eilen, ja sehän tuli Tampereen pyöräkauppojen kautta kotiin. ;) Toinen kerta jo kun katotaan Signaturen nettisivuilta aukioloajat, ja persuksilleen menee. Ois pitäny taas kattoa Facebookista. No Suomen Urheilupyörä pelasti ja mukaan lähti halvin ohjaustanko (40cm) ja halvin stemmi (8cm), yhteensä 50€. Neljäsosa pyörän hinnasta meni näihin, mutta ehkä ajoasento pikkusen parani? SUPissa ei kuitenkaan teippiä tuubikumeille ollu, niin ehkä vihdoin ens tiistaina pääsen Signatureen niin, että kauppa on auki. ;) Tiistaina on nimittäin suurnopeuskameralla alaraaja-analyysiä vuorossa. Huisia!

40cm levee uusi, 44cm levee vanha. Kokoeroa muutenkin.

10cm pitkä vanha, 8cm pitkä uusi.

Tuossa vertailukuvaa. Kuvakulma on vähän eri, ylimmäinen otettu takaviistosta enemmän ja alimmainen sivulta suoraan. Ja vaatteetkin erit, mutta ainakin näyttäis paremmalta. Ei tarvinnu eilen enää ihan noin paljon kurkotella kuin keskiviikkona. :)

Pari ei-toivottua lepopäivää

Keskiviikkona katselin maailmaa yläilmoista, kukkulan päältä. Torstaina lattian rajasta. Keskiviikkona juoksin iloisena Halliskan kuntoradalla. Torstaina makasin surullisena lattialla.

Yksi minuutti, yksi pieni hetki torstaiaamulla töihin lähtiessä, ja koko päivän ja viikonlopun suunnitelmat heitti häränpyllyä. Noidannuoli. :(

Jos tästä voi jotain hyvää hakea, niin ei ole niin paha kuin marraskuussa 2012, jolloin olin monta päivää sairaslomalla. Eilisen olin poissa töistä, mutta kun iltapäivällä pääsin hyvin kävelemään, niin tänään menin töihin. Seisoin koko päivän, tai välillä makasin lattialla, kun seisominen pökkäs tuskanhien pintaan. Ja välillä taas käveleskelin, mutta istunu en ollenkaan. Mutta yllättävän hyvällä mallilla selkä on kuitenkin tänään! Luulen, että ripeä särkylääke+lihasrelaksantti+kauratyyny kombinaatio oli avain rentouttamaan pahimman! Tänään on toki menny särkylääkettä ja yöksi otan taas relaksanttia. Muutama lepopäivä ja eiköhän sitten pääse taas liikkumaan!

Eilen mieli maassa, tänään jo parempi.

Tekniikkaa voimaleiriltä

Torstaina iltapäivällä keittiössä pyöriessäni naps vaan, ja joku pieni lihaskramppi selkään. Samantien särkylääkettä, Sirdaludia, yksi puhelu ja maahan makaamaan. Toivoin vaan, ettei tuosta pahene. Pystyin vielä liikkumaan, eikä selkä menny ihan lukkoon. Illan yritin pitää itteni pienessä liikkeessä, tai sitten ihan rentona. Jätin kuitenkin lenkin väliin varmuuden vuoksi.

Illalla selällä maatessani (jalat koukussa) alkoi repimään pakaraan ja takareiteen, issiashermo? Tästä lähtikin mielenkiintoinen ajatteluketju päässä liikenteeseen. Vuosi sitten syyskuussa juoksijan polvi, marraskuussa paha noidannuoli selässä ja sen jälkeen polven kanssa edelleen ongelmia, mutta kipukohdan vaihtuminen (mm. polven takana reidessä tai pohkeessa) johti epäilyyn hermosärystä. Selkääkin tutkittiin, mutta mitään selkeää syytä selästä ei löytyny.

Koko kesän sain juostua ihan kivasti, kilsoissa kuitenkin maksimissaan kymppiä. Nyt on menny kivuitta jo muutama kuukausi, ja maanantaina tein reilun kympin lenkin. Pientä tuntemusta tuli polven ulkosyrjään ja hetkellisesti polven alapuolelle. Seuraavana päivänä oli jännä tunne, ei kipeä, mutta aivan kuin painetta tai pieni kiristysremmi polven alapuolella. Kuitenkin hyvin vähäistä. Jos en olisi näin herkkä tuon jalan suhteen, niin en olisi pitäny sitä minään. Ja sitten torstaina lihaskramppi selkään ja issiashermosäteilyt jalkaan. Jos tää on vuoden verran kiusannu, välillä enemmän ja välillä vähemmän, niin mikä tämän syy on? Mikä tämän aiheuttaa?

Tänään alkoi viikonlopun kestävä triathlonisteille suunnattu voima- ja tekniikkaleiri Seinäjoen Crossfit-salin tiloissa. En tiiä montako triathlonistia paikalla oli, mutta 20-30, joten hieno määrä! :) Ensin Juha, Laura ja Maija tarinoivat kaikenlaista ja sitten lähdettiin treenaamaan.

 

Päivän ohjelmassa oli takakyykyt, etukyykyt, maastavedot ja leuanvedot. Kaikki liikkeet harjoiteltiin ensin keppien kanssa ja sitten vasta painoille, ja nekin tietenkin hyvin pieniä. Kyykyissä pelkkä tanko, ja maastovedoissa vitosen kiekot tangon lisäksi. Siis tarkoitus oli oppia tekniikka oikein. Miten se voikaan olla niin hankalaa? Miten voi olla niin surkea liikkuvuus?

Mä tein osan liikkeistä, kun ne ei tuntunu yhtään selässä, eikä jaloissa. Mutta esim. maastaveto kepin kanssa tuntui vähän selässä, joten en tehny sitä sitten tangon kanssa. Samoin kuin heilatukset leuanvedoissa jätin tekemättä. Vähän kuminauhaa kokeilin, mutta heilauttaa en itteäni uskaltanu.

Loppuun pistettiin vielä kunnon hiki päälle ja oli vuorossa mulle ensimmäinen WOD eli Crossfit treeni. WOD tulee sanoista Workout of the day. Kyseessä oli WOD nimeltään Cindy:

5 leuanvetoa
10 punnerrusta
15 kyykkyä

Eihän kuulosta pahalta? Aikaa on 20 minuuttia ja tarkoitus on tehdä niin monta kierrosta kuin pystyy! Leuanvedoissa apuna sai olla kuminauha, ja kyykyt tehtiin oman kropan painolla. Pystyin osallistumaan tähän, ei sattunu kertaakaan selkään ja hiki lensi. 12 kierrosta sain noita aikaan, niin kyllä lopussa jo tuntui, kun leuanvetoja oli takana 60, punnerruksia 120 ja kyykkyjä 180. Loistavaa! :D

Loppuun vielä vähän palauttelua, ja kokeilin sitten ensimmäistä kertaa tällaistakin rullaa avaamaan reiden ulkokalvoja. Täytyy sanoa, että otti ihan piip kipeää! Täytyykin pian kaivaa tuo oma tasainen rulla tuolta esiin ja availla sillä kalvoa ensin. Sattuu nimittäin silläkin!

Huomenna jatketaan aamusta, ja kun viikonlopun aikana salilla ollaan yhteensä 7 tuntia, niin kyllä se varmasti jossain lihaksissa maanantaina tuntuu. Ja huomennakin jo! :D

Kisakalenterin pyörittelyä

Vielä saa juoksulenkit odottaa. Kävin rauhallisella köpöttelyllä tiistaina, ja 18 minsaa meni ok, mutta sitten alkoi sattumaan polven taakse. Kuus minsaa kattelin sitä touhua, ja lopetin. Ei oo jalka vielä palautunu Barcelonan puolimatkalta. Tämän päivän juoksulenkki vaihtuu pyöräilyyn.

Edelleen kyllä mietityttää, että mikä näihin polventaustakipuiluihin on syyllinen. Nyt selkeesti taas sai itteensä, mutta toivottavasti paranee myös hyvin. Olin kuitenkin maanantaina hierojallakin, eli ei pitäisi olla lihakset pahasti jumissakaan. Harmittaa..

Avantoreikä kesällä.

Kuten facessa blogiani seuraavat tietävät, niin kävin uimassa tiistaina Tanelinlammessa. :) Aurinko paistoi ja mittari näytti 25, joten hiki tuli jo pukua päälle vetäessä. Ensimmäinen kierros, oiskohan n. 600m, meni totutellessa veteen. Asteita oli 18, mutta tuntui alkuun kylmältä. Toinen kierros sujuikin jo paljon paremmin, ja sitä menoa pystyi kutsumaan uinniksi. ;D Kaks kierrosta meille riitti Jaanan kanssa ja sitten puvut päältä pois ja kotiin. Se oli sopivan pitunen uinti ekaksi avovesiuinniksi. Eli nyt on korkattu avovesikin. (Barcelonan meressä uintia kun ei voinu kutsua uinniksi.) Mutta voitte uskoa, että treenit on kyllä niin paljon kivempia, kun on joku seuralainen! :) Niin, ja oli siellä kyllä seurana kaks sorsaakin, mutta yritettiin kyllä niiden seuraa visusti välttää! :D

Oon pyöritelly ny kisakalenteria. Jotenkin ennen Barcelonaa mikään muu kisa ei mahtunu ajatuksiin, ja nyt huomaa, että asiallahan on jo kiire! :D Joroisille eli Finntriathloniin oon ilmoittautunu jo viime vuoden puolella, mutta nyt sitten pienempiä kisoja.. Äsken laitoin nimeni Kuopion perusmatkan kisaan. Siellä valittin sarjaksi 30-34 vuotiaat, eli kuten arvata saattaa, niin yleiseen en kuitenkaan mene. Enemmän omatasoista porukkaa kiitos. ;) Sama sarja on myös Joroisilla.

20.7. Joroinen, puolimatka (1900/90/21)
10.8. Kuopio, perusmatka (1500/40/10)

Sitten kahlasin kaikki kisat läpi, ja tahtoo mennä muut menot päällekäin. Sääksi-triathlon on 8.6. Siellä on SM-sprintit, mutta koska en halua mennä yleiseen sarjaan kaikkien kovien naisten kanssa kisaamaan, niin toinen vaihtoehto olis siellä pidettävä perusmatka, joka on kuntosarjaa. Se kuulostais hyvältä. :) Mutta tähänkin liittyy tämän ihana mutta-sana. Mies ja tytöt ovat Power Cupissa Mikkelissä, ja tässä kohtaa tulee lapsenvahtiongelma eli tarvisin jonkun siksi aikaa katsomaan pojan perään. Ilmoittautuminen loppuu maanantaina, joten vielä on muutaman päivä aikaa keksiä joku hyvä idea. Ei oo kovin moni mun kaveri/sukulainen kiinnostunu mun urheilusta niin, että sais kattomaan kisaa ja olemaan sen kolmisen tuntia pojan seurana. Niin ja Ahvenanmaallakin olis elokuun lopussa kisa, puolimatka. Kuka lähtee sinne mun kanssa?! ;)

Mittariin tuli eilen taas yksi vuosi lisää, mutta ei vieläkään tullu uusia kiekkoja lahjaksi. ;) Ei tullu äitienpäivälahjaksi, eikä joululahjaksikaan. En ehkä oo ollu tarpeeksi kiltti! :D Joutuu kohta ite ostamaan. Harmi vaan, että ne on niin kalliit, ettei ihan heti pysty sitä tekemään.. Voiskin Visalla vaan ostaa, ja jättää laskun maksamatta. :D

Jäätynyt käpy

Vituttaa niin ku pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Siinä lyhyesti tämän hetken fiilikset. Viime viikkoon mahtui kuitenkin paljon hyvääkin:

1. Kävin märkäpuvulla uimassa uusia satasen ennätyksiäni uimahallissa. Uinti tuntui hyvältä ja olin tosi tyytyväinen treeniin!! :) Kyllä se oma vauhti varmaan koko ajan kehittyy. Ja luulen, että kohta on tonnin ajan vuorokin. Sittenhän sitä näkee. ;) On kyllä pettymys, jos en pääse alle 19:40. Jokainen sekuntti, mikä ajasta pois lähtee, on aina eteenpäin!

2. Viikon pitkällä lenkillä oli upeat maisemat. Lauantaiaamuna aikaisin liikenteeseen, ja kyllä se aurinkokin sieltä hetkeksi nousi. Hiihtoladulla sitä ei hirveästi näkynyt, mutta sain mä pienen vilauksen siitä. Ensimmäinen pitkä hiihtolenkki, jonka jälkeen ei tullu nivuset kipeeksi. Hiihtoa tuli 2:44 ja matkaa kertyi 33,3km, eli keskivauhti oli mukavat 4:55min/km pk1-sykkeellä.

3. Sain ehjän treeniviikon pitkästä aikaa!!

Hiihto 4h 8min
Uinti 2h 25min
Voima 50min
Juoksu 36min
-----------------
Yhteensä 7h 59min (+ lihashuolto 1h 25min)

Ja sitten siihen ikävään asiaan. Juoksin eilen kolme kilometriä.. Joko arvaatte? Jep... Kävin ensin koirien kanssa metsälenkillä vajaa 1,5 tuntia. Josta suunnilleen puolet oli epätasaista alustaa, kun kapeilla poluilla tai toisten kengänjälkiä seuraten menin. Tämän kävelylenkin jälkeen polvessa oli outoa tuntemusta. Ei kipua kuitenkaan. Kävi mielessä, että lähdenkö juoksemaan vai enkö. Totesin itselleni, että jos polvi on kestääkseen viiden kuukauden jälkeen ja yhden pienen kävelylenkin jälkeen, niin se kestää kyllä sen 3km. Juoksin rauhallisesti ja pikku hiljaa alkoi tuntumaan kireyttä, lähinnä polven takana ja välillä myös polven alapuolella säären ulkosyrjällä.

Tänään on tuntunut jomotusta/painetta välillä samassa paikassa eli polvitaipeen yläpuolella takareidessä ja välillä alapuolella pohkeen yläosassa. En lue sitä kivuksi, mutta ei toisessa jalassa mitään tällaisia tuntemuksia ole. Jotenkin jo alkaa olla sellanen fiilis, että voiko tää enää itbs/juoksijan polvi -vaivaa ollakaan. Tuo reiden ulkosyrjän kalvohan on hierojan/fyssarin mukaan niin irti kuin nyt vaan voi olla, eli ei kireyttä enää siellä suunnalla. No jatketaan juoksutestausta ja mietitään tulevaa..

Kuurilla

Tammikuun suunnitelma 9.1. alkaen:
- Juoksukielto
- Pyöräilykielto
- 7pv tulehduskipulääkekuuri
- Päivittäistä venyttelyä ja rullailua
- Jokaisen treenin jälkeen kylmää polveen
- 5 x LPG
- 3 x fysioterapeutin hierontakäsittely

Kävin eilen fyssari/hierojalla, jolla oon normaalisti käynyt, mutta jolle en ole syksyn aikana saanut aikaa ollenkaan. Eilinenkin aika on varattu joskus marraskuussa. Hänen kanssaan sovittiin ylläolevat asiat. Tämän jälkeen testataan kestääkö polvi juoksua. Jos ei kestä, niin suuntaan magneettikuvaukseen. Jos kestää, niin mikäs sen parempaa!! :)

Jalan lisäksi suunnitelmissa on huomion kiinnittäminen syömisiin. On ihan uskomatonta, että mun päivittäinen kalorikulutus ilman liikuntaa on vähän reilu 1700. Se on ihan älyttömän vähän! Mä syön helposti päivittäin 2000, vaikka olisi kuinka hyvä päivä ja treeneistä lepopäivä. Sitten, jos haluaisi tiputtaa painoa viikossa 0,5 kiloa, niin se tarkoittaisi kalorikulutuksen tiputtamista 500 per päivä. Eli reilu 1200 päivässä. Eihän sillä pötkitä yhtään mihinkään. Se tulee vielä niin helposti täyteen! Onneksi treenaan, niin saan syödä enemmän! ;) Tuohon tammikuun suunnitelmaan lisätään siis vielä seuraava rivi:

- Syömisten kirjaaminen Kalorilaskuri.fi -palveluun

Oon miettiny ja analysoinu paljon tuota jalkaa. Mistä kipeytyminen ehkä johtui, miten jatkossa voisin sen estää jne. Mun täytyy varmasti hidastaa vauhtia pk-lenkeillä. Juoksen paljon sykkeen ollessa pk2:lla tai pk1:sen yläosassa. Jos osa lenkeistä olisi selkeästi todella hitaita.. Suunnittelin laittavani nopeuden mittarista piiloon, koska se ärsyttää, että näen kuinka hitaasti menen. Lujempien lenkkien jälkeen on selkeästi kuunneltava kroppaa, ja antaa jalkojen palautua kunnolla. On turha lähteä pitemmälle lenkille, jos vähänkin on rippeitä edellisestä rasituksesta. En tiedä mikä on oikein, mutta nyt musta on tullu ylivarovainen.

Venytellään urakalla

Vaikka kotoa löytyykin jotain salijuttuja, niin treenistä tulee ihan erilainen, kun sen tekee oikealla salilla. Mä oikeasti voisin tehdä jalkaprässillä vaikka kuinka kauan, jos vaan reidet kestäis. Eilen tein 110 kilolla 40 sekunttia, ja kyllä kolmas kerta jo tuntui ihan kivasti. :D Toisella salilla mä oon vastaavasti tehny 65 kilolla, että on niissä laitteissa vähän eroja.. Tai sitten mun lihakset on vaan kasvanu huimasti. :D

 

Viime vuonna tuli uitua 108 tunnin edestä, ja kerran jäi uimalasit sekä nenäklipsi kotiin. No eilen jäi sitten uikkarit. Ei muuta kuin kamat takas kassiin, ja pois. Hyvin alkoi tämän vuoden uintitreenit! Toivottavasti unohtelut oli sit tuossa! ;)

 

Vähän *askanen peili, hoovereiden tauko menossa.

Treeni ohi, kotia kohti. Tärähtäny, mikä tärähtäny. Oisko kädet vapissu?! ;)

Kävin eilen siellä lääkärissä, ja sain ohjeeksi venytellä pohkeita, ja juosta välillä toista puolta tietä. Venyttelyohjeet voi katsoa netistä. Tällä mennään siis.. :p

Vähän jäi laimea fiilis tuosta käynnistä, mutta taitaa vaan olla niin, että kukaan ei tiedä mikä tähän on syy ja miten tämän saa pois. No nyt on tarkoitus ottaa LPG:tä sellainen tiukka satsi, 2,5 viikon aikana viis kertaa. Mä niin toivon ja uskon, että se auttais. Ainakin haluan uskoa! Oon kuitenkin joskus juossu, joten ei voi olla mikään synnynnäinen ongelmakaan. Neljän kuukauden kipuilut on tuntunu vaan niin pitkältä ajalta ja alan olla vähän epätoivoinen. Ei Barcelonan reissuunkaan oo enää kuin 4,5 kuukautta.

Niin, ja muuten tätä LPG:tä tekevä fyssari oli sitä mieltä, että etureisiäkin sais venytellä. Niin, ja sitäkin, että on huomannu, että tämän tyyppiset pohjelihakset mitä mulla on (leveät pohkeet ja lyhyet lihakset) ovat enemmän kireitä kuin pitemmän tyyppiset. Onko se sitten synnynnäistä vai mitä, siihen ei osannu sanoa. Ja tämäkin vaan kokemuksella, ei faktatietoa.

Mulla ei oikeasti oo ees nyt mitään hirveen kireitä lihaksia. Hierojan mukaankin reiden ulkokalvo on paljon paljon parempi nyt kuin mitä oli alkusyksystä. Eikä pohkeetkaan oo kivikovat, kuten yleensä ne helposti on, kun on ollu vk-juoksulenkkejä. Juoksu vaan näyttää mulla kuormittavan jalkojen lihaksia aika paljon. Mutta edelleen ongelma siis on, vaikka juossut en paljon ookaan.

Vuoden vipa viikko



Taas on sunnuntai, ja yksi viikko vierähtänyt. Sinänsä poikkeuksellinen viikko, että oon lomaillu koko viikon. Ulkoilua on tullut enemmän, mitä viikon tunnit näyttävät, koska oon mm. hiihtänyt lasten kanssa ja ollut rinteessä kolmen tunnin ajan. Niin, ja tein mä fyssarin mulle määräämiä pakaraa vahvistavia liikkeitäkin Joupiskan rinteessä. Toki ite en silloin lasketellu, vaan katselin tyttöjen menoa rinteen juurella. Voi olla, että sain katseita osakseni, mutta väliäkö tuolla. :D



Uus takki ja mösä.

Tunteja tälle viikolle (vko 52) kertyi seuraavanlaisesti:

 

Hiihto 3h 2min

Pyöräily 2h 25min

Uinti 2h 10min

Voima 45min

Juoksu 20min

-----------------

Yht. 8h 42min (+ lihashuolto 2h 25min)

Näkyvyys pyörälenkillä on tärkeää! Valo ei ole kameran salama, vaan otsalamppu.

Katselin tuossa vähän juoksukilometrejä keskiviikon lääkärikäyntiä varten. Kolmessa kuukaudessa (loka-joulukuu) oon juossut 35 kilometriä! Jep.. Katotaan mitä lääkäri tuumaa, miten jatketaan tämän ITB-syndrooman kanssa. Oon tässä pohtinu kaikenlaista magneettikuvauksesta kuukauden juoksu- ja pyöräkieltoon. Jos tuo pyöräily ylläpitää ongelmaa? Vaikka oikeasti polveen ei satu pyöräillessä, ainoastaan juostessa. Nyt on vaan loistava aika hiihtää, joten sinänsä kuukauden juoksemattomuus+pyöräilemättömyys olis paras toteuttaa nyt.

Hiihtolenkillä.

Neljä eri ihmistä on todennut, että kipeän polven ulkosyrjä ei ole samanlainen toisen polven kanssa. Kaksi on puhunut paksuuntumisesta. Mutta onko kyse nimenomaan ITBS:stä vai onko ongelmana sen alla oleva limapussi, vai mikä?! Se selviäis kuvauksella, koska kukaan ei pysty sanomaan mikä oikeasti on ongelma. Ens viikolle on varattu myös LPG-hoitoon aika, kokeillaan sitäkin. Itse oon rullaillu ja venytelly lantiota paljon, mustelmille saakka. :D

Sensuroitu otsikko

Kirjoitan vaan ihan lyhyesti, koska ärsytys, harmitus ja v*tutus on suuri. Polvi ei ole kunnossa. Tänään kävelin aamulenkiltä kotiin. Kuutisen kilometriä oli tarkoitus juosta rauhallisesti, mutta vitosen jälkeen jätin leikin kesken. Sitä ennen olin jo joutunut pariin kertaan pysähtymään, ja sitten totesin, että antaa olla, ei ole mitään hyötyä juosta, kun sattuu. Menee muuten vain pahemmaksi. 2-3 kilometrin lenkit onnistuvat toistaiseksi.

Aamulenkillä kuuden aikaan oli ihanan hiljaista ja talvista.

Viime viikolla ehdin treenaamaan vain kolmena päivänä, kun neljä päivää meni sairastellessa. Tältä näyttää viikko 50:

Hiihto 2h 30min
Uinti 1h 55min
Pyöräily 1h
Voima 40min
Juoksu 10min
----------------
Yhteensä 6h 15min

Taidanpa siirtyä venyttelemään ja rullailemaan..

Kaurasta apua

Mun paras kaveri on ollut nyt parin päivän ajan kauratyyny. Meidän koko huushollissa haisee vanha kaura. :D Yhdeksän vuotta sitten ostettua kauratyynyä on lämmitetty mikrossa joka välissä. Ihan loistavaa! Oon lämmittäny sitä aina kerrallaan neljä minuuttia, ja siitä tulee niin kuuma, että sen päällä maatessa sitä on siirrettävä useasti. Olen siis maannut kauratyynyn päällä, ja kauratyyny on ollu välillä mun päällä.

Sen verran parempi rupes selkä eilen olemaan, että pystyin maata lattialla mahallani. Ja kun kävelykin onnistui joten kuten, niin kävin haukkaamassa illalla raitista ilmaa ja kävelin tosi rauhallisesti kilometrin. Ja se tais olla jopa liian pitkä, koska jouduin välillä pysähtymään. Otti sen verran koville. Menihän siihen yli 20 minuuttia aikaakin.

Mutta tänään pääsin sängystä jo normaalisti ylös! Jee! Oon mä vielä kiero, eli täysin lauennut lihas ei vielä ole, mutta kävely onnistuu jo paljon paremmin! Samoin istumaan meno ja nousu. En kuitenkaan uskalla istua pitkää aikaa kerralla, ettei vedä uudestaan pahemmaksi. Mietin jopa, että onnistuisko tänään uinti.. Itse asiassa äsken kiipesin varovasti trainerin päälle, eikä muutama pyöritys sattunu. Voisin tänään vähän kokeilla. ;) Kävely/juoksu on varmasti pahinta, koska kroppa vetää vielä vähän vinoon, ja vaikuttaa kävelytyyliin. Se on kamalinta, kun välillä tulee sellainen lukko, että tuntuu hengityskin lukkiutuvan.

Vuorokauden tunnit

Lumbago, kipuskolioosi, noidannuoli.. Kaikki tarkoittavat yhtä ja samaa, ja se on syynä mun kieroon kroppaan. "Särkylääkettä. Vältä istumista, yritä liikkua." Normaalisti istun kahdeksan tuntia päivässä, töissä. Istuminen ei nyt onnistu. Seisominen ei onnistu suorana, joten ei myöskään makaaminen suorana. Paras asento on jalat koukussa, eli myös kyykyssä oleminen onnistuu. Koska seistessä/kävellessä selkä väsyy tosi paljon, niin tällä mä saan sen rennoksi:

Ja voin kertoa, että mua harmittaa tämä jumi nyt melkoisen paljon! Kyllä tahtoo olla jo huonoa säkää, että tämä tuli nyt tähän päälle. Mua niin kovasti houkuttais jo juoksun kokeileminenkin! :) No täysiä juoksemattomuusviikkoja putkeen ehtii tulla kasaan viisi. Ja yhdeksän viikkoa on ongelman ilmaantumisesta. Luulisi olevan jo sen verran hyvällä mallilla, että juoksijan polvi -vaivat olisi ohitse!!

Vaikka välillä vähän paljon ahdistaakin, kun ei pääse liikkumaan, niin otetaan liikunnoista sitten kaikki ilo irti, kun lopulta pääsen! Uskotteko, että vuorokaudessa on tunteja ihan älyttömän monta?! Ennen ne on tuntunu loppuvan kesken, nyt niitä on liikaa!! :D Voihan tylsyys.. :D Urheilusta on tullu kyllä mulle tosi tärkeä elementti, sillä pidän itteni järjissäni! Siis ihan jo istumatyö tietokoneen ääressä tarvii rinnalle liikkumista. Saati sitten kaikenlaiset ongelmat tavallista enemmän vaativat asiat meidän perheessä.. Sitä omaa aikaa tarvin ja mikäs sen parempaa kuin liikunta. :)

Lapsen tekemä mustikkapiirakka, nam!

P.S. Lisäsin blogini Blogilistalle. Saa käydä lisäämässä omiin luettaviin. :)

Korkkiruuvina

Tänään piti olla päivä, kun testaan kahden kilometrin juoksua. Mun ryhti ja asento on kuitenkin tänään sellainen, että kunnolla suoraksi vedettynä näytän tältä:

Ja nimenomaan olen suoristanut itseni tuossa maksimaaliseen asentoon. Silti istun ja olen edestäpäinkin vinossa. Tuntuu, että toinen jalka on paljon pidempi kuin toinen. Kävellessä olen huomattavasti kumarammassa, ja kävely on hidasta.

En tiedä mitä tapahtui. Tulin autosta aamulla pois, ja hetken päästä alaselässä tuntui tosi kipeältä.

Kortisonipiikki

Tänään töiden jälkeen otin suunnan kohti Tamperetta ja Koskiklinikkaa. Ensimmäisen kerran polvea alkoi särkemään syyskuun 9. päivä eli seitsemän viikkoa sitten. Sen jälkeen muutama pieni lenkki, taukoa, hierontaa, venyttelyä, kylmää, särkylääkettä kuurina. Puolimaraton-kokeilu, ja neljä viikkoa juoksutaukoa. Ja kun tuosta oli 3,5 viikkoa taukoa ollut, niin edelleen polvi kipuili alamäkikävelyssä. Näin kerroin lääkärille, vähän pidemmän kaavan kautta vaan.

Käytiin läpi treenitunteja (mm. onko muutoksia juoksun määrässä), mun aikaisempia juoksukokemuksia maratoneista puolimatkan triahtloniin, testailtiin jalkojen pituudet (oli samat), käänneltiin ja väänneltiin jalkaa. Selkeä kipupiste löytyi polven ulkosyrjästä, ja siellä siis tulehdus. Kysyin, ja sain kuulla, että on nimenomaan selkeä juoksijan polvi. Selkeää syytä ei löytynyt, kuten 2,5 vuotta sitten, kun mulla ekan kerran tällainen vaiva oli. Silloin juoksin hallissa, jossa on kalteva alusta.

Kertoi laittavansa kortisonia puudutusaineen kera. Muhun ei oo kortisonia koskaan piikitetty, joten ei ole siitä mitään tarkempaa tietoa. Pistos jännitti kovasti, mutta ei ollutkaan paha. Jos tällä saatais nyt stoppi pitkään vallalla olleeseen tulehdukseen, mihin muut konstit eivät oo tehonneet. Tarkoitus ei ole ottaa kortisonia, ja samantien treenata. Tarkoitus on hoitaa jalka kuntoon, eikä vain poistaa kipua. Seuraavat kolme päivää siis täyttä lepoa. Sitten pikku hiljaa taas treenin pariin. Ensin on tarkoitus kokeilla, että tuntuuko alamäkikävely ja sitten pikku hiljaa testata juoksua, jos alamäkikävely ei satu. Nyt mennään rauhallisesti, ei ole tarkoitus tässä vaiheessa mokata tätä parantelua.

Piipahdin vielä Venlan kanssa uimassa, ja oli kyllä tarpeen. Ei olla nähty seitsemään viikkoon, joten teki kyllä ohjeistus terää. Oli jotain menny viime kerrasta jakeluunkin. :) Tästä on taas hyvä jatkaa!!

Pettymys

Lähdin eilen innolla sauvarinteeseen Jouppilanvuorelle. Ensilumi oli juuri satanu maahan, ja vaikka rinne oli täysin pimeä, niin hissien kohdan polku erottui vaaleana. Ihana ilma!

Nousin kahdesti rinteen ylös, ja alas tullessa sattui vasempaan polveen tai tarkemmin sanottuna heti polven alapuolelle. Ihan kuin siinä olisi ollu joku vanne kiristettynä. Toisen alastulon jälkeen mietin mitä teen treenin kanssa. Pohdin ja pohdin, ja lopulta kävelin autolle.

Mä oon niin pettyny! Mä oon ollu 3,5 viikkoa juoksematta, ja nyt rinteessä kävely sattuu. :( Mihin tämä vielä meneekään, ja mitä tapahtuu ens vuoden kisoille? Toivottavasti polvi nyt tulis nopeasti kuntoon!!

Jouppilanvuoren päältä

Nastarenkaat pois, kesäkumit tilalle

Alunperin mun oli tarkoitus mennä Aquaplussan yhteistreeniin Voimarinteelle, mutta tuli mutkia matkaan ja tein oman maastopyörällä ajeluni Seinäjoen seuduilla. Viimeksi oon keväällä ajellut maastopyörällä, siinä oli nimittäin vielä nastarenkaat alla..

On kyllä taas hirmu kivaa ajella ristiin rastiin, ja vailla päämäärää. Kun tulee joku polku tai tie vastaan, niin samassa päättää, että menee tuosta.

Ensiksi aattelin kiivetä pariin otteeseen Joupiskan päälle. Luulin ittestäni liikoja, ensimmäinen yritis polkua pitkin ei tosiaankaan onnistunut, vaan meni kävelyksi. Kaksi seuraavaa tulinkin sitten tietä pitkin, ja nousihan siinäkin syke yli 180. 

Ei onnistunu multa tää reitti ylös.

Näköalaa Joupiskan päältä.

Poikkesin mä poluillekin muutaman kerran. Tahtoi vaan olla märkää ja liukasta, kerran menin nurin isosta juuresta, kun koko pyörä meni alta. Sitten siirryinkin pikkuhiljaa kuntopoluille.

Olin mäkin siellä pyörän päällä.

Törnävän silta lukkojen valloittamana.

Lähdin ajelemaan Joupiskan kuntopolulta kohti Ahonkylää, ja löysin ihan uuden tien, jota pitkin lähdin ajelemaan. Arvelin mihin tie voisi mennä, mutta iski kyllä parin kilometrin jälkeen vähän epäusko. Risteyksiä oli ollut, ja mietin olinkin valinnut niistä oikein. Luotin suuntavaistooni, ja lopullinen varakeino olisi taskussa oleva puhelin ja sieltä löytyvät kartat. No ajelin kuitenkin vielä vähän eteenpäin. Olin jo alittanut voimalinjan, jonka kuvittelin olevan sama linja, minkä ali olin jo tullutkin. Mutta koska tie vain jatkui ja jatkui, niin ei se ollut.. Lopulta vastaan tuli autolla marjastaja "Anteeksi, mutta mihin tämä tie menee?" "Katajalaaksoon, käännyt vaan tuosta seuraavasta risteyksestä oikealle." "Ahaa, hyvä! Kiitoksia!" Ja tulihan se toinenkin voimalinja vastaan, samoin asutusalue.

Noissa Kyrkösjärven/Joupiskan metsissä on ollut karhu, yhdelle maastopyöräilijälle oli tullu nopea käännös.. Joten vähän sitä tuli katseltua ympärilleen, että mitä metsissä näkyy.. Karhu oli kyllä ollu vielä pitkospuuosuudella, ja sinne en uskaltanut ajella. ;)

Mukava kahden tunnin lenkki, mutta ilta ei päättynyt niin hyvin. Laitoin taskulampun yhden kaapin (korkeus 180cm) päälle ja oikeasta olkapäästä kuului napsahdus. Suuri MagLite tippui, onneksi ei kuitenkaan varpaille, ois varmasti murtunut tuosta metallista. Voin sanoa, että tuli itku. Ehkä päivän harmit oli vähän kasaantunut.. No saas nähdä mennäänkö tämän käden kanssa uimaan tänään, eikä tämän polven kanssa juoksemaankaan.. :(

Venyttelyn tärkeys

Mä oon aina ollu huono venyttelemään. En osaa tehdä sitä ennaltaehkäisevästi, vaan vasta sitten, kun oon todella jumissa. Opin aina kaiken kantapään kautta, siltä tuntuu taas tälläkin kertaa..

Ensimmäisen kerran sain juoksijan polven, kun olin juoksemassa Kuortaneen hallissa, jossa on kalteva alusta. Sitä paranneltiin muistaakseni seitsemän pitkää viikkoa muutama vuosi takaperin. Nyt koko vuosi on mennyt ilman suurempia ongelmia, kunnes 1,5 viikkoa sitten pitkällä lenkillä Vantaalla polveen alkoi sattumaan. Se alkoi kymmenen kilometrin jälkeen, ja paheni loppua kohden. Seuraavana päivänä en pystynyt kunnolla kävelemään. Kipu poistui, ja seuraavalla lyhyellä juoksulenkillä ei kipua tuntunut polvessa. Mutta sitten taas, neljä ekaa kilometriä oli kivuttomia ja sitten se alkoi. En pystynyt lopuksi juoksemaan kilometriäkään yhteenmenoon, kun piti pysähtyä venyttelemään. Ja taas kävely sattui. Kipu alkoi vaikuttamaan ihan samanlaiselta kuin aikoinaan..

Tämä on johtanut nyt siihen, että lepopäiviä on nyt ollut, ja taukoa juoksusta tulee olemaan 1,5 viikkoa ennen kuin seuraavan kerran kokeilen juoksuaskelia edes ottaa. Jos juoksu on ok, niin lähden 30.9. Ilmajoelle juoksemaan puolimaratonia. Jos tuntuu polvessa, niin tuo jää ja niin jää varmasti Kankanpään maratonikin. Mutta katsotaan myöhemmin tarkemmin. Loppukuun ohjelma meni uusiksi, ja nyt pidetään siis juoksulepoa, venytellään ja ylimääräinen hierontakin tuli varattua perjantaille. Jos urheiluhieroja sais tunnin runttauksen jälkeen jalkoja ees vähän auki. Nimittäin pakarat, takareidet sekä reisien ulkosyrjät ovat kyllä kireet.. Toivottavasti venyttely ja hieronta sais kireet lihakset auki, ja polviongelma olisi nopeasti ohi.

Ja taas kerran mä lupaan venytellä useammin!!!

Olkapäästä pyörämietteisiin

Ei oo näköjään nää olkapäävammat enää niin helposti ohimeneviä kuin aikoinaan. En tiedä mikä siihen on syynä, mutta eilen käsi oli todella kipeä. En saanut kunnolla nukuttua su-ma yönä, ja töissäkin oli hankalaa, kun oikeakätisenä jouduin käyttämään tietokoneen hiirtä vasemmalla kädellä. Kättä ei voinu nostaa yhtään, ei puristaa sillä mitään.. Ma-ti yöksi otin suosista särkylääkettä ja lihasrelaksanttia. Tänään käsi on ollu parempi, pystyn sitä nostamaan ja liikuttamaan eri asentoihin. Pyörittäminen vielä vähän tuntuu, joten uimaan ei musta tänään ole ollut. Ja uimisesta pidän tauon vielä huomennakin. Pyöräilemään pystyin tänään jo hyvin, se ei sattunut yhtään.

Miksiköhän kipu kestäää nykyään niin kauan.. Ehkä siitä syystä, että menee niin harvoin paikoiltaan. Ennen meni paljon useammin, pahimmassa vaiheessa melkein päivittäin. Nyt ehkä pari kertaa vuodessa. Tai sitten vesi vastuksena vaikuttaa. Tai kun käden lihakset ovat jännittyneempiä kuin olkapään mennessä paikoiltaan rentona. Tiedä tuota.

Mulla oli tarkoitus ajaa tämä kesä maantiepyörällä. Nyt kuitenkin kaverini triathlonpyörä on toistaiseksi käyttämättömänä, ja hän kaupitteli sitä mulle.. Vähän tässä nyt joutuu miettimään vaihtoehtoja, että mitä sitä tekisi.. Ostanko käytetyn, yhden kauden ajetun, hyvinpidetyn Orbean..? (Koeajoin sen tänään..) Vai ostanko tulevaisuudessa täysin uuden Suomen Urheilupyörästä saamallani alennuksella, jostain muusta liikkeestä vai tilaanko vaikka ulkomailta..?  Ekalla kaudella en kyllä tripyörää tarvisi, mutta sen verran itteäni tunnen, että ens keväänä mun on sellainen jo pakko saada.. ;D Vaikka siis tokalla kaudellakaan ei sitä tarvisi. On oikeasti vaarallista treenata porukassa, jossa ihmisillä on kaikki viimeisen päälle. Ja taitaapa nuo tripyörät olla nykyään paljon yleisempiä kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten. Ja ei, en kuvittele tuon pyörän vievän mua itestään, vaan kuntoahan siinäkin yhtälailla tarvitaan. Ja siinä mulla on vielä kovasti tekemistä. :) Mutta se kuitenkin on varmaa, että enemmän mä itteäni aattelen pitkille matkoille kuin pikamatkoille. Nopeaa musta ei saa tekemälläkään. Ja kyllä aion sen Ironman-matkankin vielä mennä. Sitä ennen tarvitaan treenitunteja vielä satoja ja taas satoja. ;) No täytyy jatkaa pohdintoja..

Parempaan suuntaan

Nyt on kolme lepopäivää takana. Venyttelyä, geeliä, särkylääkettä ja huomenna kaiken kruunaa hieronta. Sunnuntaina jalka oli puujalka, eilen pystyin kävelemään jo normaalisti, mutta polvessa tuntui joka askeleella. Tänään puolestaan ei ole kipua ollut, ainoastaan joku pieni tunne. Sellainen, johon normaalisti ei tulisi kiinnitettyä huomiota.

Jotenkin tuntuu, että takareisi on tämän alku ja juuri. Liian kireä sellainen. Toki voihan olla monen tekijän summa, mutta takareittä venyttäessä venytys tuntuu pohkeen sivussa asti. Sellainen repivä tunne menee vähän kuin polven sisäsyrjän ohi pohkeeseen asti.

1,5 vuotta sitten olin kaksi kuukautta reiden takia tauolla, koska reisi ei kestänyt juoksemista yhtään. Venyttelin, kävin hierojalla, kävin fyssarilla, kävin lääkärillä, useasti, mutta kipu vain jatkui. Epäiltiin välilevyn pullistumasta nelipäisen reisilihaksen revähdykseen. Hiihdin, mutta en juossut. Lopuksi se tuli kuntoon. Pari kuukautta myöhemmin toinen jalka oireili ihan samalla tavalla: kipukohtaa oli vaikea paikallistaa, mutta sattui. Reisi ei ehtiny niin pahaksi kuin ennemmin toinen jalka oli ollut, kun yksi uusi fysioterapeutti totesi, että mulla on lonkankoukistaja todella jumissa. Mä olin ollu kaksi kuukautta juoksematta kireän lonkankoukistajan vuoksi, jee. Toinen jalka tuli kuntoon nopeasti. Tämä opetti mulle sen, että ongelma voi olla ihan toisaalla kuin missä kipu on. Tiesinhän tämän teoriassa, mutta käytäntö taitaa olla paras opettaja.

Siksi nytkin mietin syyksi pyöräilyn jumittaneita lihaksia. Toivon, että syy niissä on ja pääsen tästä taas treenaamaan. Huomenna aattelin käydä uimassa tonnin uintitestin sekä kokeilla vähän palauttavaa juoksua päälle. Jos vähänkin tuntuu kipua, niin lopetan tietenkin heti. En halua mitään pitkää taukoa, niitä on ollu riittävästi...

Ostin tänään uuden kypärän. Tällainen jäi käteen:

Kuva

Polvikipu yllätti

Sunnuntaiaamu alkoi näin...

7 kuukautta on menny ilman minkäänlaista rasitusvammaa. Tänään yllätti polvikipu. Kipu on tarkemmin polven sisäsyrjässä, yhden luun kohdalla. Selkeä kipupiste löytyy. Jalan ollessa suorana tai täysin koukussa kipua ei ole, mutta siinä välillä kipu tuntuu. Eli silloin kun jalkaa koukistaa, siis kävellessäkin. Mutta toisaalta taas pystyn seisomaan ilman kipua, vaikka paino onkin jalan päällä.

En tiedä mikä polveen nyt yhtäkkiä tuli. Saiko siipeensä eilisestä kovasta punttitreenistä (minuutti töitä, minuutti palautusta), vai johtuuko jostain kireestä lihaksesta, ja kipu säteilee polven sisäsyrjälle. Vaikea syytä on tietää..

Tänään olisi ollut ohjelmassa triathlonkoulu ja siellä duathlontreeni sekä uinti. Juosta ja pyöräillä ei nyt jalalla voi. Harmittaa, koska tämä olisi ollu eka kunnon duathlontreeni ulkona. Mietin pelkkää uintitreeniä, mutta ehkä sekin on järkevää jättää välistä. Mahdollisimman nopeasti nyt vaan jalka kuntoon!