Nastarenkaat pois, kesäkumit tilalle

Alunperin mun oli tarkoitus mennä Aquaplussan yhteistreeniin Voimarinteelle, mutta tuli mutkia matkaan ja tein oman maastopyörällä ajeluni Seinäjoen seuduilla. Viimeksi oon keväällä ajellut maastopyörällä, siinä oli nimittäin vielä nastarenkaat alla..

On kyllä taas hirmu kivaa ajella ristiin rastiin, ja vailla päämäärää. Kun tulee joku polku tai tie vastaan, niin samassa päättää, että menee tuosta.

Ensiksi aattelin kiivetä pariin otteeseen Joupiskan päälle. Luulin ittestäni liikoja, ensimmäinen yritis polkua pitkin ei tosiaankaan onnistunut, vaan meni kävelyksi. Kaksi seuraavaa tulinkin sitten tietä pitkin, ja nousihan siinäkin syke yli 180. 

Ei onnistunu multa tää reitti ylös.

Näköalaa Joupiskan päältä.

Poikkesin mä poluillekin muutaman kerran. Tahtoi vaan olla märkää ja liukasta, kerran menin nurin isosta juuresta, kun koko pyörä meni alta. Sitten siirryinkin pikkuhiljaa kuntopoluille.

Olin mäkin siellä pyörän päällä.

Törnävän silta lukkojen valloittamana.

Lähdin ajelemaan Joupiskan kuntopolulta kohti Ahonkylää, ja löysin ihan uuden tien, jota pitkin lähdin ajelemaan. Arvelin mihin tie voisi mennä, mutta iski kyllä parin kilometrin jälkeen vähän epäusko. Risteyksiä oli ollut, ja mietin olinkin valinnut niistä oikein. Luotin suuntavaistooni, ja lopullinen varakeino olisi taskussa oleva puhelin ja sieltä löytyvät kartat. No ajelin kuitenkin vielä vähän eteenpäin. Olin jo alittanut voimalinjan, jonka kuvittelin olevan sama linja, minkä ali olin jo tullutkin. Mutta koska tie vain jatkui ja jatkui, niin ei se ollut.. Lopulta vastaan tuli autolla marjastaja "Anteeksi, mutta mihin tämä tie menee?" "Katajalaaksoon, käännyt vaan tuosta seuraavasta risteyksestä oikealle." "Ahaa, hyvä! Kiitoksia!" Ja tulihan se toinenkin voimalinja vastaan, samoin asutusalue.

Noissa Kyrkösjärven/Joupiskan metsissä on ollut karhu, yhdelle maastopyöräilijälle oli tullu nopea käännös.. Joten vähän sitä tuli katseltua ympärilleen, että mitä metsissä näkyy.. Karhu oli kyllä ollu vielä pitkospuuosuudella, ja sinne en uskaltanut ajella. ;)

Mukava kahden tunnin lenkki, mutta ilta ei päättynyt niin hyvin. Laitoin taskulampun yhden kaapin (korkeus 180cm) päälle ja oikeasta olkapäästä kuului napsahdus. Suuri MagLite tippui, onneksi ei kuitenkaan varpaille, ois varmasti murtunut tuosta metallista. Voin sanoa, että tuli itku. Ehkä päivän harmit oli vähän kasaantunut.. No saas nähdä mennäänkö tämän käden kanssa uimaan tänään, eikä tämän polven kanssa juoksemaankaan.. :(