Aivastelen rakkautta

Hyvää, pahaa, rahaa, rakkautta vai hyvää, pahaa, rakkautta, rahaa? Vanha loru, jota en muista, mutta mä aivastan aina sen 4-5 kertaa, ja parina viimeisenä päivänä oon aivastellu ensimmäisen rimpsun mukaan rakkautta aika montaa kertaa! Aah, ihanaa! ;)

Niin, eli kyllähän sieltä mulle flunssa saapui ja eilen jäi treenitkin tekemättä. Harmi homma tässä vaiheessa, mutta ei nyt auta kuin sairastaa ja olla kolmen viikon päästä Barcelonassa paremmassa iskussa kuin nyt. Tänään mulla oli suunnitelmissa osallistua Triathlonteam 226:n harkkaduathloniin (3,5km juoksu, 9km pyörä ja 3,5km juoksu), mutta sinne osallistuminen ja nuo lyhyet matkat kovilla sykkeillä vetäminen ei oo nyt missään tapauksessa järkevää. Ja koska nyt pitäis olla kunnossa, niin ottaishan se jonkinlaisen kilpailuvietin omaavalle ihmiselle luonnon päälle saada kunnolla turpaansa. :D Mä en ehkä halua tietää kuinka huonossa kunnossa oon. ;) Eli lepoa nyt vaan.

Kurkku ei ole kipeä, mutta se on tukkoinen ja rauhaset vähän paisuneet. Räkä vuotaa, pää on kipee, yskittää, ja on muuten vaan tukkoinen olo. Eli näillä näkymin muutama päivä lepoa ja sitten taas menoksi. Ens viikonlopun Barcelonaan valmistava uinti+pyörä+juoksu -yhdistelmätreeni olis hyvä saada kunnolla tehtyä.

Nykyään hooverissa tulee käytettyä 10 kilon painoa selässä, vähän lisävastusta kropalle.

Viikko 17:
Pyöräily 6h 29min
Juoksu 1h 15min
Uinti 51min
Voima 40min
-------------------
Yhteensä 9h 15min (+lihashuolto)

Sammakko se loikki..

Heräsin liian aikaisin tänään. Sääennuste lupasi kello kympistä eteenpäin vettä. Silti aamuseiskalta jo satoi! No aamun aikana sääennustekin vaihtui, ja sadekin loppui ennen puolta ysiä, jonka jälkeen menoksi. Edessä oli kevään ensimmäinen kolmen tunnin pyörälenkki maantiellä.

Joku sammakkojen vallankumous tai ehkä kosioretki oli ollu viime yönä, koska oikeasti väistin yhdettoista (11!) sammakon raadot ja pursuavat sisälmykset. Yhdeksän sammakkoa oli noin kilsan matkalla ja loput kaksi sitten ihan toisaalla. Mutta oikeasti aika yököttävää! Raukkojen kosioretki oli loppunu auton alle. Eikä ne ollu ees mitään pieniä.

Sävy sävyyn tietty.

Ajelin 1,5 tuntia toiseen suuntaan ja 1,5 tuntia takaisin. Kun käänsin pyörän, niin ensimmäinen ajatus oli, että mä tuun niin kastumaan! Ihan tumma taivas! Mutta vaikka kova tuuli ei ollutkaan, niin tuuli ehti viedä pilviä kauemmas ja näin ollen me ei onneksi kohdattu. :) Mutta onneksi olin lähteny Peräseinäjokea kohti polkemaan, enkä esimerkiksi kohti Lapuaa, jossa oli tullu tänään ihan huolella räntää ja maa oli yhden lärvikirjassa näkemäni kuvan perusteella kunnolla valkoinen ja tiet myös!

Harmaassa säässä keltainen liivi päällä, mutta silti joidenkin auton renkaat kuluvat keskiviivaa ylittäessä!

Muksuilla on jotain pientä flunssaa, ja itekin oon sen saanu, koska niistää saa välillä ja kurkku on tukkoinen. Ei kuitenkaan kipeä, joten treenaan kunnes tuun kipeeksi tai tää menee ohi. Mutta luulis, että tuon lenkin jälkeen ei tarvisi enää niistää, sen verran räkää jäi tien poskeen. ;D

Täytyy taas totuttaa maha geeleihin. Squeezyn geelit on kyllä kaikista vatsaystävällisimpiä mitä tiedän.

Ei menny tuo lenkki ihan kuin siivillä. Ei ajan suhteen, ei vauhdin suhteen, eikä fiiliksen suhteen. Mutta tulipa tehtyä, ja se pyörä vaan ei kulje. Toki tää flunssakin varmaan vaikuttaa, mutta ei 24,4km/h keskivauhti ihan hirveesti vakuuta. Viime kesänä mäkisemmällä reitilla viiden tunnin lenkki meni kolme kilsaa tunnissa kovempaa, ja sekin siis ihan peruskestävyyssykkeillä. Kolmessa viikossa ei enää hirveitä tehdä. No eiköhän se pyörä kulje sitten paremmin heinäkuussa Finntriathlonilla. Toivotaan! :)

Kurat pois. Puhdas pyörä.

Miten mä ehdin?

Edelliseen postaukseen sain kysymyksen, että miten mä ehdin treenata. Ja blogiin on tullu muutamia googleosumia aiheesta miten äiti ehtii treenaamaan/liikkumaan/lenkille.. Olin ennemmin jo aatellu, etten tähän aiheeseen palaa, mutta palaanpa kuiteskin.. Tässä on siihen vastaus pitemmän kaavan kautta. :) Ja siis meillä näin, toisessa perheessä toisin.

"Se on vaan järjestelykysymys." Tällaista kommenttia oon inhonnu, kun en jotain ehtiny tehdä ja joku sellaisen murjas. Nykyään melkeinpä ite voisin käyttää samaa lausetta. Mutta en kuitenkaan käytä. ;D Käytännössä se, että ehdin ja pystyn treenaamaan, on paljon siitä kiinni kuinka hyvin asiat organisoin. Organisointikyky on ollu aina mun vahvuuksia, tykkään suunnitella. Mutta viisihenkisessä perheessä muuttujia on viisi. Mun täytyy ottaa huomioon neljä muutakin ihmistä. Heidän menot, halut ja tunteet.

Se, että herään viikonloppuisin aikaisin kellon soittoon, välillä jopa aiemmin kuin töihin, kertoo ainoastaan siitä, että mä haluan tehdä treenini. Multa löytyy siihen motivaatiota. Mutta en kuitenkaan ole mikään kone, enkä pysty yhden käden sormilla laskemaan niitä arkiaamun kertoja, jolloin olen viideltä herättävän kellon sammuttanu ja suunniteltu aamulenkki on siirtynyt iltaan. ;D Tai on niitä kertoja, kun oikeasti vaan ei perheen menojen takia oo ehtiny lenkille ja päivästä on tullu siitä syystä lepopäivä.

Mun treenit on aamu- ja iltapainotteisia. Iltapäivät ja alkuillat ovat perheelle. Mutta abbajee, jos likat lähtee kaverien kanssa ja perheen miehet vaikka ruokakauppaan, niin silloin vaihtuu farkut nopeesti trikoihin! Ennen käytin siivoamiseen kaiken ajan, minkä olin yksin kotona. (Ihanaa, kun sai koko talon kerralla siistiksi, ennen kuin kukaan ehti jotain levittää!) Nykyään käytän sen ajan treenaamiseen.

Mun treenien mahdollistavia konkreettisia asioita ovat:
* Muksut mukaan treeneihin (uimahalliin, juoksulenkille pyörällä, kuntosalille)
* Treenit lasten harrastusten ja menojen aikana
* Liukuva työaika
* Saan unta iltaisin nopeasti treenin jälkeen
* Mies eli lasten isä

- Liukuva työaika. Yleensä menen töihin seiskaksi. Mies vie pojan päiväkotiin, ja mä haen. Näin meillä on menty siitä asti, kun lapset hoitoon menivät. Halusimme lyhentää heidän päiväänsä tunnilla (neljän jälkeen hakeminen vaihtui kolmen jälkeen hakemiseksi). Mutta jos teen aamusta treenin, niin meen töihin sitten kun treeni on tehty. Kuitenkin viimeistään kasiksi, mutta pojan hakuaikaan tämä ei kuitenkaan vaikuta. Teen toisena päivänä sitten pitemmän päivän (meen aiemmin).

- Tytöt osaavat uida, joten he tulevat vähintään kerran viikossa mukaan uimahallille ja ottavat myös kaverin/kaverit mukaan.

- Poika lähtee alle kymmenen kilsan juoksulenkeille mukaan, tytöt voivat vanhempina polkea 20 kilsaakin. Välillä teen pitkät lenkit kahdessa osassa, toisen puolen toinen on mukana ja toisen toinen. Välillä lähtevät molemmat, ja on ollu joskus kaikki kolmekin mukana. Poikaa kuitenkin pitää ohjeistaa liikenteessä, joten on helpointa, että hän on mun kanssa kahdestaan kuin isommassa laumassa.

- Käytän lasten harrastukset ja muut menot hyväksi. Vien heidät, teen treenin sillä aikaa, ja sitten mennään kotiin.

- Mulla on kotona juoksumatto, magneettivastus/traineri pyörälle ja kuntopiiriä pystyy tekemään ilman mitään laitteitakin. Meillä toki on sellainen yksi iso kuntolaite, sitten löytyy kahvakuulaa jne. Treeni on siis helposti siirrettävissä sisälle. Pyörän pystyy siirtämään olkkariin esim. Pikku kakkosen ajaksi. Uinti on ainut, mitä ei voi kotona tehdä. Joskus miehen pitempien työreissujen aikana meille tulee uintitreenin ajaksi lapsenvahti, joka on pojan kanssa sillä aikaa.

- En seuraa tv-sarjoja, koska en niitä ehdi katsoa. Meillä kaksi kolmesta muksusta tarvii unta enemmän kuin yksi, ja kaikki muksut menevät arkena nukkumaan klo 20-21 välillä. Vaikka kolmasluokkalainen nukahtaisi klo 20.30, niin silti sitä saa herätellä useasti kasiaamuina. Eli kun iltapala ja iltatoimet on tehty kasin aikaan, niin mä monesti siirryn silloin treenaamaan. Eilenkin lähdin pyörälenkille klo 20.10, kun ensin olin tehny muksuille iltapuuron. Takaisin kotipihassa olin klo 22.

- Koirat lähtee juoksulenkeille mukaan keväisin ja syksyisin. Talvisin liukas jää ja kesällä kuumuus rajoittaa teillä juoksemista. Pyrin kuitenkin menemään metsään, ja päästämään ne vapaana juoksemaan. Poika tulee koiralenkeille mukaan useammin kuin muu perhe, koska teemme yleensä lenkit iltapäivästä, jolloin mies on vielä töissä tai sitten tehdään lenkit tyttöjen lentopalloharkkojen aikana.

- Miehen työreissut vaikeuttaa jollain tapaa mun treeniä, mutta ne kuuluvat meidän perheen elämään ja niiden mukaan sovitellaan. Työreissujen päiville sijoitan lepopäivän. Lisäksi juoksulenkin pyöräilevän pojan kanssa. Pillimehu mukaan, tai pysähdytään jäätelölle. Kyllä näitä keksii, jos vähänkin näyttäisi siltä, että toinen ei halua lähteä. Eikä näitä ei-haluamisia tule, kun tällaisia kivoja juttuja lenkeillä on tapahtunu. ;) Jos työreissu kestää esim. kolme päivää (ti aamusta to iltaan), niin yleensä käytän edellisen arki-illan (ma) surutta parin tunnin treeniin. Siis ihan sen parhaimman klo 17-19 ajan. Sitten tosiaan sitä lepoa, juoksulenkkiä, kotikuntopiiriä, trainerilla ajelua ja mahdollisesti myös lastenvahti joku päivä 1,5 tunniksi mun uintireissun ajaksi.

Meidän perheen lapset ovat 7v, 9v ja 9v. Syksyllä nuorimmainenkin on jo koululainen. Eli tilannehan on erilainen kuin perheellä, jossa on pienempiä lapsia. Siksi multakin löytyy kotoa juoksumatto, koska en muutama vuosi takaperin päässy lenkille arkipäivinä ollenkaan, kun mies oli työreissuissa. Silloin ei nuorimmainen jaksanut pyöräillä kuten nykyään.

Tässä esimerkki yhdentoista tunnin viikosta, eli mulle isoista tuntimääristä. Antaa varmaan jotain viitteitä siitä, miten homma toimii.

Kuvituksena on vanhoja kuvia, kun muksut on ollu lenkillä tai kisassa mukana. Vaikka miehen ja lasten naamoja ei blogissa näykään, niin se ei tarkoita sitä, että ne ei olis mulle tärkeimpiä elämässä! Tämä blogi nyt vaan kertoo mun liikkumisista, enkä halua lasten ja miehen kasvoja tänne laittaa.

Jos on jotain muita hyviä ideoita, niin ei muuta kuin ilmiantamaan ne! :)

Vihdoin Facebookissa

Mä en ole tietoisesti tehnyt blogille sivua Facebookiin, vaikka sellainen monella blogilla on, sitä kautta on helppo seurata blogikirjoituksia ja sellaista multa on monta kertaa pyydetty. Syy siihen on ollu halu pysyä blogin kanssa piilossa. Vaikka julkista blogia kirjoitankin, ja tänne mua googlailemalla helposti päätyykin, niin silti en oo tuonu blogia kunnolla julki.

Yksi syy tähän on arvostelijat. Harrastavaa perheenäitiä on niin helppo arvostella. Suurin osa arvostelijoista toki ei oo kysyny suoraan, että kuinka paljon mä vietän treeneissä aikaa ja kuinka paljon aikaa jää perheelle. Enkä sitä erikseen toitota, ei se oo muiden asia. Se kuuluu tähän, että muksut lähtee treeneihin mukaan. Lähtevät uimaan, pyörällä juoksulenkille jne.. Yleinen käsitys triathlonista taitaa vaan olla, että mitään muuta elämässä ei oo kuin treeniä. Koska mun mies ja lapset ovat tyytyväisiä ajankäyttöön, niin ei mun sitä tartte enempää selitellä, eli se siitä. ;)

Kun muhun otettiin yhteyttä aikakausilehdestä haastattelua varten, tiesin, että lupautuessani siihen bloginikin tulee julki. Tässä kohtaa tein päätöksen, että se sivukin sinne faceen sitten tulee.

Eli tässä se nyt sitten on, käykäähän tykkäämässä! :)

Linkki Faceen tässä ja kuvassa.

Pyöräkamaa ja duathlonia

Postissa odotti mua tänään paketti. Paketista löytyi pyörään erilaisia osia, että saan pyörääni kevyempää vaihdetta. Tilasin Saksasta asti, koska siellä osat on paljon halvempia kuin Suomessa. Suuret kiitokset vielä Kauramoottorille, joka rautalangasta väänsi mulle mitä tarvin. ;) Nyt mäkin jo oikeasti ymmärrän mikä luku merkkaa mitäkin ja mitä luvun kasvaminen/pieneminen oikeasti tarkoittaa. Takapakka siis 11-28 ja kompaktikammet 50/34. Ja uudet ketjut on välttämättömät silloin, kun vaihdetaan rattaatkin. Vielä kun joku sais nää mun pyörään asti. :D

Ensin aattelin, että olisinko saanu joltain Barcelonaan lainaksi kyseisiä tarvikkeita omaan pyörääni, mutta lopulta päädyin ostamaan omat. Ei oo pahitteeksi Suomenkaan mäissä pienemmät vaihteet. :) Vaikka normaalilla pyörälenkillä ei mäkiä ookaan..

Alkuviikosta puntin jälkeen kotiin lähdössä.

Alla oleva pyöräilyvarjokuva on otettu tämän päivän duathlon-treenin aikana. Juoksua ja pyörää vuorotellen. Alkuun mulla oli seuraakin. :)

5 km juoksu 30:30. Keskisyke 158 (pk2) ja 6:06min/km.
20km pyörä 43:53. Keskisyke 154 (vk1) ja 27,6km/h.
3km juoksu 15:56. Keskisyke 167 (vk1) ja 5:18min/km.
Loppuun vielä pyöräverra. Olipas mukava treeni pitkästä aikaa! Kesän eka duathlon nimittäin. Vielä, kun pääsis uimaan, ja sais oikein kunnon lajiyhdistelmätreenin. :)

En tiedä mitä aivoissa tänään oikein liikkui. :D Nimittäin otin tämän kuvan, ja aattelin mielessä, että takaisinpäin tullessa otan kuvan niin, että sillä hetkellä oikealla puolella oleva suo tulis taustalle näkyviin. Tässä siis varjo vasemmalla. Tulin takaisin, kaivoin puhelimen vauhdissa esiin ja totesin, että eihän se varjo vasemmalla ja tiellä oo kuten aiemmin, vaan tuonne metikköön tietty, kun tien oikeassa laidassa ajoin. Näin jäi hieno tausta saamatta. :D

Erilainen päivä

Mulla oli tänään ohjelmassa jotain sellaista, mitä ei ole vielä ikinä ollut. Tässä on muutama kuva, puhelimen omistajan mukaan "taattua epä-älyllisen puhelimen laatua". ;)

Kyseessä oli siis kuvauspäivä. Mukana toimittaja, kuvaaja, minä, ystäväni Jaana ja mun muksut. Osa koko ajan, ja osa osan. :) Oli kyllä hirmu mukava päivä, ja nauraa sai ihan kunnolla! :D Kuviin pitikin sitten välillä yrittää kunnolla vakavoitua, kun juuri oli naurettu sydämen pohjasta.. Vielä en kerro lehteä, en juttua (vaikka jokainen jo arvaa kuvista, että se liittyy triathloniin), enkä ilmestymispäivämäärää. Mutta kerron sitten, kun se on ajankohtaista. :)

Nyt sitten itekin jännitän, että millainen jutusta tulee ja millaisia kuvista tuli. ;)

Viime viikollakin tuli treenattua, vaikka lepoviikko olikin. Tältä se näytti treenit.netissä:

Juoksu 3h 6min
Pyöräily 3h 4min
Uinti 1h 40min
--------------------
Yhteensä tasan 8h

Tulvalenkillä

Varasin joskus kuukausi sitten fysioterapeutille ajan, joka tietää kuulemma aika paljon selästä. Nimittäin välillä oon miettiny, että onko selällä ja polvella joku yhteys. Selkä vetää jumiin, kun oon huonossa asennossa. Ja polvi ei ole edelleenkään täysin oireeton.

 

Fysioterapeutti löysi sisäreiden puolelta jonkun pisteen, samoin kuin takareiden alhaalta ulkosyrjältä ja niitä aukoi. Kuulemma on nimeltään re-la-ge. Ja tässä kohtaa puhutaan fasciakäsittelystä. En tiedä onko tästä mitään hyötyä, mutta ens viikon torstaina auotaan toisen kerran. Pakko päästä juoksemaan täysin oireettomasti, kun nyt on menny jo yli 7 kuukautta ongelman parissa.

 

 

Työkaveri toi eilen töihin jonkinlaisen vanhan shiatsu-hierontalaitteen. Vissiin niskalle tarkoitettu, mutta aateltiin testata vähän pohkeille. Olin aluksi skeptinen, mutta yllättävän hyvin väänsi, kun isot pohkeeni sopivaan asentoon siihen asettelin. ;) Ei siitä ainakaan haittaa ollu. ;)

 

 

Tänään kello herätti kuudelta. Ei tarvinnu lähteä töihin, mutta treeniohjelmassa oli tälle päivälle pitkä lenkki ja jos sen halusin tehdä, niin se oli tehtävä aamulla aikaisin. Seuraava ohjelmanumero oli jo yhdeksältä aamulla, ja päivä oli muutenkin ohjelmaa täynnä. :) Illalla oli vapaata, mutta koska mies ei olisi kotona ja poika ei jaksa pyöräillä paljoa yli kymmentä kilsaa, niin tämä oli suunnitelma. :)

 

Klo 6.30 starttasin energiapatukan voimin liikenteeseen. Eilinen fasciakäsittely tuntui jaloissa, mutta ei niin pahasti, että olisin miettiny juoksun väliin jättämistä. Päätin juoksennella paljon puistopoluilla eli pehmeällä alustalla. Tästä tulikin sitten melkoinen tulvalenkki, koska ensin juoksin luoman varrella ja sitten Seinäjoen varrella. Tässä nyt suuri kuvatulvakin vielä kaiken lisäksi, mutta välissä oli pakko juosta puhelin kädessä. Linnut lauloi ja oli niin keväinen sää! Mielettömän upeaa! :)

 

Tuli juostua 17,3 kilsaa. Aikaa meni 1h 45min. Keskisyke 155 ja keskivauhti 6:06 min/km. Polvi ei ihan oireeton ollu, mutta ei kuitenkaan lenkin jälkeen niin puupökkelö kuin viime sunnuntaina. Eli oliko eilisestä käsittelystä kuitenkin vähän apua, vai alkaako jalka tottumaan juoksuun, vai onko jalalle kuitenkin huomattavasti parempi pk-juoksu kuin nousevavauhtinen, josta puolet vk-sykkeillä..?

Tarviiko joku uudet lenkkarit? Tässä olis..

 

Sorsia tiellä :D Vaikka järveä/jokea/luomaa ei ole lähelläkään. Mutta tulviva oja kyllä.

Kolmostie veden alla.

Radalla taas

Keskuskentältäkin oli sulanut lumet, joten kävin sen korkkaamassa. Ei näkyny muita hulluja kaatosateessa! :D Onneksi sade hiljeni treenin loppua kohden. Oli nimittäin kierroksesta aina satasen verran kunnon vastatuuli, ja isot sadepiskot sattui naamaan.

Tunnin verran siellä pyörin alkuverran, tonnin "vetojen" pk:lla ja vk1:llä, satasten vetojen ja loppuverran kera. Pohkeet ehti sunnuntaisen pitkän lenkin jälkeen jo olla paremmat, mutta kyllä ne taas tämän juoksun jälkeen muistuttelee ittestään. Nimenomaan pohkeen alaosa, siinä on mun mielestä eri lihas kuin yläosassa. On vähän jaloille taas totuttelemista tää juoksu.

Pillipullo vai kolme pulloo?

Mä oon miettiny pyörää ja juomapullotouhuja. Nimittäin maantiepyörässä mulla oli kaksi juomapullotelinettä, ja viime kesänä pitemmällä lenkillä sai otettua kaksi pulloa mukaan. Myös Finntriathlonilla pystyi huoltopisteellä heittämään tyhjän pullon pois, ja otettua täysinäisen mukaan. Toisessa pullossa oli vettä ja toisessa energiajuomaa, ja se mitä ainetta pullo sisälsi, niin sellaista otin myös tilalle.

Nyt tilanne on se, että mun tripyörässä on rungossa vain yksi juomapulloteline. Eikä siinä ole toiselle paikkaa. Toinen puteli on tarpeellinen, mutta hommaanko satulan taakse laitettavan telineen, johon saa kaksi pulloa vai eteen tankojen väliin yhden aerodynaamisen täytettävän pullon?

Vaihtoehdot siis tässä:


Kuva: Suomen Urheilupyörä

Kuva: Deus Sport

Jos tuossa pillipullossa on edessä vaikka energiajuomaa, niin sehän on täytettävä. Ehdinkö heittää vesipullon pois, ottaa uuden tilalle ja vielä energiajuomapullon ja täyttää tuon sillä? Vai hä? Vai raavinko sisäreiteni verille tuolla satulan takana olevalla telineellä, mutta kolme pulloa on mukana, ja on varaa tiputtaakin vahingossa yksi? :D Onko vinkkei?

Lumet on sulanu uskomattoman nopeasti muutamassa päivässä. Samoin lämpötila on noussut. Viikonloppuna oli kuuma mun varustuksella, joten tänään lähti yksi kerros vaatetta pois. Nämä alle, paksut trikoot ja takki päälle, sekä vielä tuuliliivi. Paksumpi liivi ja kerrasto saivat väistyä. :) Kesä tulee!

Tältä näytti maisemat tänään illalla maantiellä. Ei ihan vielä mennä koirien kanssa tuonne suolle, menee muuten uintihommiksi. ;D

 

Mun työkaverit ovat kovin ajattelevaisia. Tämä vajaa 10x10cm kokoinen aine lahjoitettiin mulle, että voisin uinnin jälkeen laittaa sen kenkiin ja niin kengät/sukat ei kastu! Tai ainakin kuivuu nopeammin. :D

Iha vaa juoksusta

Mulla oli perjantaina vuorossa yhdistelmätreeni, joka sisälsi 45 minuuttia pyöräilyä ja päälle 5 kilometriä juoksua aerobisella kynnyksellä (mulla syke 160) tai vauhtikestävyys ykkösellä (160-170).

Pyörä ei kulkenu, niin kuin ei vielä muinakaan kertoina. Vähän täytyy saada kilometrejä ulkona alle. Mutta juoksu kulki sitäkin paremmin. 2,5 kilsaa kotoa poispäin, ja 2,5 kilsaa takaisin samaa reittiä kotiin. Aikaa meni 28:10, mikä tarkoittaa 5:37 min/km vauhtia ja keskisyke oli 161. Olin tosi tyytyväinen! :)

No tänään oli vuorossa nousevavauhtinen kakskymppinen. Venytin lenkille lähtöä, koska vähän hirvitti tuo pitkä juoksu. Onneksi mulla noita pullotyttöjä ja -poikia riittää. Sain taas lenkille tytön mukaan, niin pullo kulkee kätevästi pyörän jopparilla, eikä tarvi pikkupulloja raahata. :) Ja mikä parasta lapsi saa laatuaikaa äitin kanssa, ja mulla on seuraa!

Aattelin luottaa uusiin sukkiin ja säärystimiin, kuten perjantain lenkilläkin. Valinta oli oikea, nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä näin pitkällä lenkillä en saanu yhtäkään rakkoa!! Mun on pakko saada tällaiset toisetkin sukat! Ja näistä tulee myös mun kisasukat, se on varma!! :) Säärystimet taitaa olla sen verran paksumpaa kangasta, että kun märkäpuvun alla kastuvat, niin kuivuessa menee hetki. Täytyy testata joskus. :)

No mutta takasin siihen lenkkiin. Eka kymppi meni peruskestävyyssykkeillä. Kympin kohdilla, vähän ennemmin jopa, alkoi kiristämään polven takaosaa. Vaikka olin neljä kilsaa juossut soratielläkin. Aattelin seurailla tilannetta, ja jos pahenee kunnolla, niin stoppi, mutta muuten jatkan. Vauhtiakin täytyi nostaa vauhtikestävyyden puolelle. Mietin jo, että pitääkö mun sittenkin lyhentää lenkkiä, mutta tilanne ei kuitenkaan menny niin pahaksi, että olisin lopettanu juoksun ja lopulta 15 kilsaa tuli täyteen, ja täytyi siirtyä vauhtikestävyys kakkosen puolelle. Se ei ollu enää kivaa! :D Pohkeen yläosa oli aikamoinen, mutta juoksin loppuun. 20 kilometriin meni aikaa 1:57:03 eli keskivauhdiksi tuli 5:50.

Oon tosi tyytyväinen, että yksi pitkä lenkki on nyt takana. Mutta täytyy sanoa, että kotona pidin kylmäpussia polven takana ja venytellä oon yrittäny. Jalassa tuntuu ihan tarpeeksi. On mukavampi kävellä niin, ettei hirveästi koukista jalkaa. No katotaan. Uskon, että oudoksestakin tällaista tulee. Enhän oo juossut näin pitkää lenkkiä aikoihin. Säärystimet siis vielä yöksi ja huomiseksi päiväksi jalkaan.

Viikon 15 tunnit:
Pyöräily 6h 19min
Uinti 2h 30min
Juoksu 2h 25min
----------------------
Yhteensä 11h 14min (+lihashuolto 1h 45min)

Haaste: Viikon menu

Sain Jaanabalta pääsiäisen tienoilla Viikon menu -haasteen.

• kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
• jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
• 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
• kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
• laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

No jos jollekulle ei oo vielä tullu selville, niin mähän oon ihan surkea kokki. :D En tykkää ruuanlaitosta, enkä osaa tehdä ruokaa. Mutta tykkään syödä! ;) Mä oon varmaan joskus kertonu kuinka joku äitienpäivä meillä oli treffit yhden siskon luona jokainen sisko perheineen + vanhemmat. Yksi sisko leipoi täytekakun, toinen juustokakun ja kolmas jotain muuta. Mun pyydettiin ostamaan kaksi keksipakettia. ;D Tai, kun jouluna nähtiin samalla sakilla ja jokainen kokkaili jotain ruokaa, niin mua pyydettiin tekemään vihreä salaatti. ;D Tai, kun lapset syövät mun tekemää muusia ja toteavat, että koulussakin on parempaa perunamuusia! ;D


Sunnuntain lounas: perunamuusia, lohta ja salaattia. Mun tekemä, mies ei ollu kotona. ;)

Tämä on siis lähtökohta, eli surkea sellainen. Mun ruuat ei oo mitenkään erikoisia. Enkä arkea jaksa ees mitään hidasta ruokaa laittaakaan. Töistä tullessa on kova nälkä, niin mulla kuin lapsilla. Arkena se oon yleensä minä, joka ruuan teen, koska mies tulee töistä myöhemmin. Viikonloppuisin puolestaan kokkaa sitten mies, mä pysyn kaukana keittiöstä. ;) Onneksi mies tykkää kokata, ja osaa sen homman paljon paremmin kuin minä!


Maanantain lounas: Eilisen rippeet.

Mä en koskaan kokeile mitään uusia reseptejä, vaan teen samaa kotiruokaa aina. Eli niin tylsä kuin vaan voin olla. Onneksi mä en oo perheen kokki! ;) Kuola valuu, kun blogeissa näkyy hyvännäköisiä ruokia, mutta mä en niitä osaa ja jaksa tehdä. Kuolailen vaan rauhassa ruudun takana. :P

Yritän syödä niin, että lautasella on jotain hiilihydraattia (yleensä perunaa, riisiä tai pastaa), jotain proteiinia eli lihaa ja lisäksi kasviksia.

Tiistain lounas: Eiliseltä päivälliseltä riisiä, ja koska kana loppui, niin lisukkeeksi tonnikalaa. Salaattia, raejuustoa ja siemeniä.

Keskiviikon päivällinen: Makaronia, jauhelihasörsseliä ja porkkanaa. :D 

Torstain päivällinen: Hernekeitto säilykepurkista, jauhelihaa ja juusto lisukkeeksi.

Perjantain lounas: Työpalaverin jälkeen kebab itämaisella riisillä.

Lauantain päivällinen: Tacoja, salaattia, jauhelihaa, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja salsa-kastiketta.

Näistä ruuista ei tarvi paljon reseptejä jaella. ;) Mä en myöskään harrasta leipomista. Ainoastaan synttäripäiville pakolliset. Nykyään täytekakun teetän siskollani tai miehen siskolla. Niiltä se onnistuu paremmin. ;) Loput ostan kaupasta, jos likat ei leivo. Ne nimittäin tykkää. Nyt on joku leipomislehtikin alkanu ilmestyä, ja meille kyllä on ostettu kaikki kolme ilmestynyttä lehteä. Mä en oo niitä vilkaissukaan. :P

Jälkiruoka ei oo jälkiruoka, vaan välipala. On sen verran täyttävä. Smoothie siis.

Mutta kaikkineen oon siis petrannu syömisten kanssa, ja töissäkin syön nykyään kunnon ruuan sen sijaan, että söisin puuroa, leipää tms. Ja jogurtin syöminen on vähentyny huomattavasti, ja tilalla on nykyään enemmän rahkaa. Hyvä mä siis!

Tämä haaste lähtee eteenpäin Annille, Päiville, Kipalle, Elinalle ja Elisalle. Ois kiva nähdä, mitä te laitatte suuhunne. :)