Edelliseen postaukseen sain kysymyksen, että miten mä ehdin treenata. Ja blogiin on tullu muutamia googleosumia aiheesta miten äiti ehtii treenaamaan/liikkumaan/lenkille.. Olin ennemmin jo aatellu, etten tähän aiheeseen palaa, mutta palaanpa kuiteskin.. Tässä on siihen vastaus pitemmän kaavan kautta. :) Ja siis meillä näin, toisessa perheessä toisin.
"Se on vaan järjestelykysymys." Tällaista kommenttia oon inhonnu, kun en jotain ehtiny tehdä ja joku sellaisen murjas. Nykyään melkeinpä ite voisin käyttää samaa lausetta. Mutta en kuitenkaan käytä. ;D Käytännössä se, että ehdin ja pystyn treenaamaan, on paljon siitä kiinni kuinka hyvin asiat organisoin. Organisointikyky on ollu aina mun vahvuuksia, tykkään suunnitella. Mutta viisihenkisessä perheessä muuttujia on viisi. Mun täytyy ottaa huomioon neljä muutakin ihmistä. Heidän menot, halut ja tunteet.
Se, että herään viikonloppuisin aikaisin kellon soittoon, välillä jopa aiemmin kuin töihin, kertoo ainoastaan siitä, että mä haluan tehdä treenini. Multa löytyy siihen motivaatiota. Mutta en kuitenkaan ole mikään kone, enkä pysty yhden käden sormilla laskemaan niitä arkiaamun kertoja, jolloin olen viideltä herättävän kellon sammuttanu ja suunniteltu aamulenkki on siirtynyt iltaan. ;D Tai on niitä kertoja, kun oikeasti vaan ei perheen menojen takia oo ehtiny lenkille ja päivästä on tullu siitä syystä lepopäivä.
Mun treenit on aamu- ja iltapainotteisia. Iltapäivät ja alkuillat ovat perheelle. Mutta abbajee, jos likat lähtee kaverien kanssa ja perheen miehet vaikka ruokakauppaan, niin silloin vaihtuu farkut nopeesti trikoihin! Ennen käytin siivoamiseen kaiken ajan, minkä olin yksin kotona. (Ihanaa, kun sai koko talon kerralla siistiksi, ennen kuin kukaan ehti jotain levittää!) Nykyään käytän sen ajan treenaamiseen.
Mun treenien mahdollistavia konkreettisia asioita ovat:
* Muksut mukaan treeneihin (uimahalliin, juoksulenkille pyörällä, kuntosalille)
* Treenit lasten harrastusten ja menojen aikana
* Liukuva työaika
* Saan unta iltaisin nopeasti treenin jälkeen
* Mies eli lasten isä
- Liukuva työaika. Yleensä menen töihin seiskaksi. Mies vie pojan päiväkotiin, ja mä haen. Näin meillä on menty siitä asti, kun lapset hoitoon menivät. Halusimme lyhentää heidän päiväänsä tunnilla (neljän jälkeen hakeminen vaihtui kolmen jälkeen hakemiseksi). Mutta jos teen aamusta treenin, niin meen töihin sitten kun treeni on tehty. Kuitenkin viimeistään kasiksi, mutta pojan hakuaikaan tämä ei kuitenkaan vaikuta. Teen toisena päivänä sitten pitemmän päivän (meen aiemmin).
- Tytöt osaavat uida, joten he tulevat vähintään kerran viikossa mukaan uimahallille ja ottavat myös kaverin/kaverit mukaan.
- Poika lähtee alle kymmenen kilsan juoksulenkeille mukaan, tytöt voivat vanhempina polkea 20 kilsaakin. Välillä teen pitkät lenkit kahdessa osassa, toisen puolen toinen on mukana ja toisen toinen. Välillä lähtevät molemmat, ja on ollu joskus kaikki kolmekin mukana. Poikaa kuitenkin pitää ohjeistaa liikenteessä, joten on helpointa, että hän on mun kanssa kahdestaan kuin isommassa laumassa.
- Käytän lasten harrastukset ja muut menot hyväksi. Vien heidät, teen treenin sillä aikaa, ja sitten mennään kotiin.
- Mulla on kotona juoksumatto, magneettivastus/traineri pyörälle ja kuntopiiriä pystyy tekemään ilman mitään laitteitakin. Meillä toki on sellainen yksi iso kuntolaite, sitten löytyy kahvakuulaa jne. Treeni on siis helposti siirrettävissä sisälle. Pyörän pystyy siirtämään olkkariin esim. Pikku kakkosen ajaksi. Uinti on ainut, mitä ei voi kotona tehdä. Joskus miehen pitempien työreissujen aikana meille tulee uintitreenin ajaksi lapsenvahti, joka on pojan kanssa sillä aikaa.
- En seuraa tv-sarjoja, koska en niitä ehdi katsoa. Meillä kaksi kolmesta muksusta tarvii unta enemmän kuin yksi, ja kaikki muksut menevät arkena nukkumaan klo 20-21 välillä. Vaikka kolmasluokkalainen nukahtaisi klo 20.30, niin silti sitä saa herätellä useasti kasiaamuina. Eli kun iltapala ja iltatoimet on tehty kasin aikaan, niin mä monesti siirryn silloin treenaamaan. Eilenkin lähdin pyörälenkille klo 20.10, kun ensin olin tehny muksuille iltapuuron. Takaisin kotipihassa olin klo 22.
- Koirat lähtee juoksulenkeille mukaan keväisin ja syksyisin. Talvisin liukas jää ja kesällä kuumuus rajoittaa teillä juoksemista. Pyrin kuitenkin menemään metsään, ja päästämään ne vapaana juoksemaan. Poika tulee koiralenkeille mukaan useammin kuin muu perhe, koska teemme yleensä lenkit iltapäivästä, jolloin mies on vielä töissä tai sitten tehdään lenkit tyttöjen lentopalloharkkojen aikana.

- Miehen työreissut vaikeuttaa jollain tapaa mun treeniä, mutta ne kuuluvat meidän perheen elämään ja niiden mukaan sovitellaan. Työreissujen päiville sijoitan lepopäivän. Lisäksi juoksulenkin pyöräilevän pojan kanssa. Pillimehu mukaan, tai pysähdytään jäätelölle. Kyllä näitä keksii, jos vähänkin näyttäisi siltä, että toinen ei halua lähteä. Eikä näitä ei-haluamisia tule, kun tällaisia kivoja juttuja lenkeillä on tapahtunu. ;) Jos työreissu kestää esim. kolme päivää (ti aamusta to iltaan), niin yleensä käytän edellisen arki-illan (ma) surutta parin tunnin treeniin. Siis ihan sen parhaimman klo 17-19 ajan. Sitten tosiaan sitä lepoa, juoksulenkkiä, kotikuntopiiriä, trainerilla ajelua ja mahdollisesti myös lastenvahti joku päivä 1,5 tunniksi mun uintireissun ajaksi.
Meidän perheen lapset ovat 7v, 9v ja 9v. Syksyllä nuorimmainenkin on jo
koululainen. Eli tilannehan on erilainen kuin perheellä, jossa on pienempiä lapsia. Siksi multakin löytyy kotoa juoksumatto, koska en
muutama vuosi takaperin päässy lenkille arkipäivinä ollenkaan, kun mies
oli työreissuissa. Silloin ei nuorimmainen jaksanut pyöräillä kuten nykyään.
Tässä esimerkki yhdentoista tunnin viikosta, eli mulle isoista tuntimääristä. Antaa varmaan jotain viitteitä siitä, miten homma toimii.
Kuvituksena on vanhoja kuvia, kun muksut on ollu lenkillä tai kisassa mukana. Vaikka miehen ja lasten naamoja ei blogissa näykään, niin se ei tarkoita sitä, että ne ei olis mulle tärkeimpiä elämässä! Tämä blogi nyt vaan kertoo mun liikkumisista, enkä halua lasten ja miehen kasvoja tänne laittaa.
Jos on jotain muita hyviä ideoita, niin ei muuta kuin ilmiantamaan ne! :)