Berliinin maraton 2011

Heräsin aamulla klo 5, 8 tunnin yöunien jälkeen. 5:30 olisi kello herättänyt, nousin toki vasta sitten Tiinan kanssa yhtäaikaa. Hyvin nukuttu yö takana, eikä ollut vaikeuksia nousta ylös. Puettiin ja syötiin. Söin aamupalaksi yhden ison sämpylän (toin Suomesta mukana gluteenittomia kauraporkkanasämpylöitä) ja join omenamehua ja vettä.

Klo 6:50 lähdettiin kohti juna-asemaa. S-bahnilla mentiin Friedrichstrassen asemalle. Seurattiin muita juoksijoita, kun ite oltaisiin menty yks pykälä pidemmälle. Lämmintä oli ehkä 10 astetta, ja aurinko oli juuri noussut.

Lämpöisten vaatteiden riisuminen ja oranssit Adidaksen bonsoroimat pussit päälle. Vaatteiden vieminen ym. sujui ongelmitta. Opasteet olivat hyviä, vaikka alue oli tosi laaja. Vessajonot olivat superpitkiä, ja päätimmekin jättää sen osuuden lähtöalueelle. Se olikin hyvä valinta! Lähtöalueella oltiin tuntia ennen starttia.

Reitin profiili

Kaukana näkyvien pallojen jälkeen startti.

Oli nälkä, kylmä ja vähän väsy. Revittiin mukana ollut kertakäyttösadetakki jalkojemme suojaksi, ja se lämmittikin kivasti. Ihmiset vaan kovasti naureskelivat meille, ja yksi otti kuvankin. :D Käytiin vielä kerran vessassa, ja ensimmäistä kertaa ennen kisaa mulla ei ollut maha yhtään sekaisin. Mietinkin, että meneeköhän se sitten matkalla.. Suunnittelimme lähtevämme matkaan n. 6:10-6:20 vauhtia. Exposta itseasiassa saimme 4:20 rannekkeet mukaamme. ;)

Lämmikettä

Edessä

Takana

Startit tapahtuivat kolmessa aallossa. Ensin A, B, C, D ja E -ryhmät klo 9. Sitten 10 minuuttia myöhemmin F ja G -ryhmät ja lopuksi meidän ryhmämme H. Jo kahden kilometrin kohdalla tuntui epämiellyttävälle.. Jalkapohjissa, ruokatorvessa ja polvessa tuntui. Mietin, että tästä ei hyvä seuraa. Yritin tsempata itseä, että juoksu lähtee kulkemaan vasta 6-8 kilsan kohdilla, kun on tarpeeksi lämmin ja matkaa vähän takana. 5 kilsan kohdalla olo ei ollut yhtään helpottanut, ja sanon Tiinalle, että tuntuu huonolta ja siitä syystä en oo puhunu mitään. Tiina sanoi huomanneensa sen mun ilmeestä.

Oisko kutosen kohdilta?

Suomipuffit ovat taas loistava valinta. Suomalaisia kannustajia on todella vähän, myös juoksijoita ihan eri lukemat kuin esim. Tukholmassa. Ensimmäisen kerran takaa kuuluu "Hyvä Seinäjoki" 7 kilsan kohdilla, kun pietarsaarelaiset naiset juoksevat ohi. Meillä on taas Liikuntakeskus Pulssin paidat päällä, joten selästä löytyy paikkakunta.

Aikamoista ruuhkaa ja puokkorointia on. Pääsemme yhdeksän kilsan kohdalla 4:30 jänisten ohi, ja sitten saa vähän vapaammin juosta. Mutta edelleen tien kaventuessa vauhti hidastuu paikoittain.. 10 kilsan kohdilla Seinäjokelainen mies tiedustelee millaisella porukalla ollaan matkassa. Hän on isolla työporukalla, ja mietti, jos ollaan tyttöystäväporukkaa. Jossain vaiheessa vilahtaa ohi vielä toinen pietarsaarelainen ja tamperelainenkin nainen. Mä mietin kympin kohdalla, että yleensä tähän asti eka kymppi on sujunut huomaamatta ja viime kerralla Tukholmassa muistaakseni jopa 19 kilsaan asti oli helppoa. Nyt ei todellakaan ole. Mutta fiilis on kuitenkin tässä kohtaa parempi kuin mitä alussa.

Rummuttajia ja soittoryhmiä on useita. Myös ihan tavalliset ihmiset ovat tuoneet soittimia paikan päälle, ja musiikki raikaa. Erilaisiin asuihin pukeutuneita juoksijoita ei paljon näy, vain yksi Monika alkumatkalla. ;)

Ensimmäinen geeli menee 12km kohdalla.. Ilma alkaa lämpenemään. Luvattiin 20 astetta ja aurinkoa pilveettömältä taivaalta. Etimme varjoja, joissa juosta. Aurinko kuumottaa jo sen verran, että todellakin on hiki. Joku ulkomaalainen laskee takana huonolla suomenkielellä "1-2-3 jaksaa", ja meitä hymyilyttää ja kuittaamme tsemppauksen! :) Onkohan jotenkin herkkä päivä, kun kaikki herkistää. Muutamia lappuja näkee seljissä, joissa lukee esim. "isän muistolle" tai "nimi run for nimi". Noita katsellessa saa nieleskellä..

15km kuluu ajassa 1:34:23, kilometrit ovat helkkarin pitkiä.. Taas tuntuu vähän ikävältä, polvikipukaan ei ole häipynyt.. Jotenkin ne kilsat menevät 20 asti, Tiina huomaa jollain katsojalla plakaatin uudesta maailmanennätyksestä!

N. 20km

Puoliväli saavutetaan ajassa 2:12:47. Tiedossa on nousua 22-28 kilsat ja sen jälkeen alamäkeä. Toisen geelin vuoro on tässä vaiheessa. Jotenkin geeli jää aina ruokatorveen, vaikka vesilasillisen sen päälle juonkin. Seuraava tankkauspiste pitää sitten aina skipata. Kilsa kilsalta eteenpäin. 25 kilsan kohdilta polvi alkaa vaivaamaan enemmän ja askellus alkaa todellakin painaa. 27 kilsan kohdilla kolmas geeli, ja Tiina huikkaa, että "Mene! Tuntuu, että nousee ylös.". Meidän välillä jää ehkä viisi metriä väliä. 28 kohdalla Tiina saa kiinni, ja mun jalat painaa tonnin, lantio ja polvi on tulessa. En vaan kertakaikkiaan jaksa, kävelen muutaman askeleen, mutta Tiina juoksee takaperin ja tsemppaa. Jatkan juoksemista. 4:30 jänikset menevät ohi. Se lannistaa entisestään! Tulee ihan mieletön uskonpuute, kun kroppa on tällaisessa kunnossa ja maaliin on vielä 14 kilometriä. En millään pysty siihen.

Seuraavat kilometrit ovat ihan helvetin pitkiä. Mietin 50 kertaa, että nyt kävelen. Taistelen itseni kanssa. Mulla ei ole ikinä ennen ollut tällaista tunnetta, että ei jaksa enää metriäkään, että jalat eivät vaan enää vie eteenpäin. 30 kilsan kohdalla on pakko alkaa kävelemään. Mä en oikeasti kertakaikkiaan jaksa! Mutta Tiina vetää mut vielä siitäkin tsempillä peräänsä. Sen jälkeen ollaan kävelty juomapisteillä ja juotu rauhassa.

32 kilsan kohdalla tulee jo itku, kyyneleet valuvat pitkin poskia ja yritän kasata itteni. Sattuu paljon ja jalat eivät vaan rullaa eteenpäin, juoksu on todella vaikeaa. 10 kilometriä maaliin, se ei tule onnistumaan. Ei ainakaan juosten. Lasken, että kuinka kauan enemmän mulla menee matkaan aikaa, jos kävelen loppuun. Vähintään 3 minuuttia per kilometri enemmän, eli ainakin puoli tuntia. Kun vaan pääsisi maaliin, se on nyt tavoite!

Vertaan kilometrejä Tukholmaan, että missä kohtaa menisin Tukholman reitillä. Maisemista ei pystynyt nauttimaan ollenkaan. Alkuun otin muutaman kuvan, mutta tässä kohtaa ei kuvia oteta. Tiina ottaa videokuvaa parista kohtaa, mutta jälkeenpäin niitä katsellessa huomaa, että eipä oo paljon puhuttu näillä vaikeilla kilometreillä.

Jotenkin se 34 kilometrin taulu sieltä vastaan tulee, ja huomaan kellosta ajan olevan 3:39. Tajuan, että tässähän ollaan kuitenkin tultu ihan hyvää vauhtia, vaikka vauhti on tuntunut itestä todella, todella hitaalle. Lasken, että seiskan kilsavauhdilla päästään kuitenkin alle 4:40. Se jotenkin tuo uutta henkistä voimaa, vaikka alakroppa on sanonut yhteistyön irti. Kuvittelin, että mennään kohti 4:50-5:00 aikaa. Tässä on nyt menty monen monta kilometriä kilometri kerrallaan, ja edelleen mennään. Tuntuu niin pahalta!

36 kilsan kohdilla Tiinalla on vaikeaa, ja yritän tsempata, vaikka itellä ei todellakaan ole helppoa. 37km taulu tulee, ja 38 kohdalla mulla alkaa kiertämään mahassa. Katselen ympärille vessoja tai puskia, ei näy muuta kuin asfalttia. Enää neljä kilometriä, mietin mistä kohtaa omista lenkkimaisemista on kotiin neljä kilsaa. Entä kolme, kuinka pitkä onkaan yksi kilometri. Ei se oikeasti ole pitkä. Ei varmaan tarvi enää kertoa kuinka raahaan jalkoja eteenpäin toinen toisen eteen, yritän näyttää juoksijalta ja päästä eteenpäin. Lantio ja polvi ovat tulessa. Reisissä, säärissä ja pohkeissa ei ihme kyllä paina. Tai sitten nuo kovat kivut vievät mukanaan pienemmät.

39, 40.. Heitän vielä mukillisen vettä päälleni viimeisiä pari kilsaa vilvoittamaan. 41.. Näitä kilometrejä lasketaan yhdessä, ja laitetaan vaan jalkaa toisen eteen. Kun vaan päästään maaliin, niin se on pääasia! Alkaa viimeinen suora, ja Brandenburger Tor näkyy! Miten pitkä voikaan olla kilometri. Nyt on pakko ottaa vielä kuva, kaivan kameran taskusta.

Viimeistä kilometriä viedään!

Tiina läiskäisee Brandenburgeria, ja enää viimeiset 400m. Maalissa aikaan 4:37:21. Tulee itku, mä pääsin maaliin. Mä taistelin 17 kilometriä! Helvetti, oikeasti 17 kilometriä. En voi uskoa, että mä tein sen. Ja mä oikeasti tein sen juosten. Kiitos Tiinan, ilman häntä sitä ei olisi tapahtunut! Vaikein juoksuni ikinä, mutta toisaalta paras taisteluni ikinä!

Makau teki uuden maailmanennätyksen, vanha alittui 21 sekunnilla!! 2:03:38! On sen hurjaa. Puotiniemen Leenakin juoksi upean ajan 2:35:54! Mahtavaa, onnea!! :)

Mitalit kaulaan, oranssit muovit lämmikkeeksi, parit kuvat, parit tekstarit ja pitkästi sai kävellä ennen juotavaa ja syötävää. Kassissa ei ollut kuin omena ja banaani, mitä mä sain syödä. Onneksi oli yksi urkkajuomapullo repussa. Vaihdettiin kuivaa päälle ja chipin palautus, ja kohti hotellia. Hotellilla oltiin 2 tuntia maaliin tulon jälkeen. Vähän syömistä, juomista, suihkuun ja 45 minuutin unet. Sitten kentälle.

Turvatarkastuksessa mä piippaan, ja reppukin tutkitaan muutamaan kertaan metallisen traktorin vuoksi. :D Mulla on etova olo, ja lantio ja polvi on edelleen tulessa. Seisoessa ja istuessa ei ole hyvä, maatessa jalat ylöspäin on paras. Syödään ja otan taas kuussatasen buranan.. Etova olo häviää myöhemmin.

Koneessa en saa nukuttua, ja klo 1.00 maanantain puolella lähdetään ajelemaan kohti Seinäjokea. Sovittiin, että pysähdytään siskolleni Tampereelle yöksi, jos väsyttää, mutta ihme kyllä ajellaan pirteinä melko pitkälle. Viimeisen tunnin aikana alkaa vasta väsyttämään. Kotona klo 5. Siinähän se 24h sitten olikin. Kolme tuntia tuli unta, ja sitten oli pakko nousta, enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Ehkä myöhemmin päivällä päiväunet, ja aikaisin nukkumaan. Huomenna ensimmäistä päivää uuteen työpaikkaan.

Note to myself:
- Jos 4 kuukauden aikana kilometrejä on vähän, silloin et ole maratonkunnossa.
- Älä lähde torstaina reissuun ja kävele kahta päivää ympäri kaupunkia. Vaan lähde lauantaina aamulla ja jää kaupunkiin pariksi päiväksi maratonin jälkeen.
- Eka kymppi aiottua vauhtia hitaammin, kun viimeksi Tukholmassa, jossa eka kymppi oli maratonin hitain.
- Älä kuvittele omasta kunnostasi liikoja ja kunnioita matkaa!

Toisaalta oon jollain kierolla tavalla tyytyväinen, että tuli epäonnistunut juoksu. Se lisää vain nöyryyttä tätä matkaa kohtaan. Mulla kun on kaksi onnistunutta maratonia takana, niin pitäähän sen huononkin joskus tulla. Loppujen lopuksi aika ei ole kuin 8 minuuttia huonompi kuin Tukholmassa. Tällaisen juoksun jälkeen oon enemmän kuin tyytyväinen tuohon aikaan!

25.09. Berlin marathon 42,195km, 4:37:21, 6:34min/km, avgsyke 169.

Terveisiä Berliinistä!

Torstaina starttasimme klo 9.15 Seinäjoelta kohti Helsinki-Vantaata. Toisen tankkauspäivän kunniaksi pysähdyimme Ideaparkkiin pizzalle ja irtokarkkeja ostamaan. Matka sujui hyvin ja aikataulussa. Airberlinin lennolla Mika Häkkinen istui edessämme. Berliiniin päästyä saimmekin Mikan nimmarit. ;)

Hotellimme Holiday Inn Berlin City Center East on upea. Huone ja palvelu ensiluokkaista.

9h yöunien jälkeen lähdimme shoppailemaan Alexander Platzille. Löysin itelleni ihanat ruskeat saappaat. TV-tornista kävimme katsastamassa Berliinin kaupunkia laajemmalti. Olimme sopivaan aikaan, eikä tarvinnut jonottaa. Tornista poistuessa jono oli ulko-ovelle asti, ja tänään jopa 20m ulkopuolella.

Berlin Vital -expossa kulutimme aikaa 2 tuntia. Se oli todella iso ja näytteelleasettajia oli paljon. Ostimme molemmat spibeltin.

8h jalkojen päällä tekivät jalat ja itsemme väsyneiksi, ja nukuimmekin 2 tunnin päikkärit. Illalla sitten uni tulikin vasta klo 23.30. Vipa tankkauspäivä, ja ekan kerran ei ole tankkauksen jälkeen ähky. Onko se sitten hyvä vai huono, sen näkee huomenna..

Tänään olemme käyneet Branderburger Torilla ja juutalaisten muistomerkillä. Ihmisiä oli todella paljon juoksulenkillä, ja itelle tuli ihan epäonnistunut fiilis. ;) Ajelimme riksakyydillä alkuperäiselle Berliinin muurille, jota oli 200m jäljellä.

Tästä se muuri ennemmin meni..

Juutalaisten muistomerkki

200m oikeaa ja alkuperästä muuria.

Tuliaiset, caprimalliset trikoot sekä shortsit (Tiina osti samanlaiset shortsit) jäivät käteen Alexa-ostoskeskuksesta. Huomiselle on luvattu 20 astetta lämmintä ja aurinkoa pilveettömältä taivaalta, joten otamme riskit ja laitamme uudet shortsit jalkaan. On mulla lyhyet trikootkin mukana, mutta ne nousee ikävästi, joten toivon, että nää on paremmat. Ehkä sisäreidet pitäisi saumojen hinkkaamisen varalta teipata tai rasvata, mutta mistä sellaisia saa enää tähän hätään.. Naurettiin vaan, että selluliitit hölskyy.. :D

7 tuntia kulutettiin tänäänkin Berliiniä ja kauppoja kierrellen, mutta ei ihan niin paljon kävely kuin eilen. Silti jalat ovat väsyneet ja jalkapohjat arat. Tiina lupaili niitä hieroa myöhemmin tänään.

Tää ampelmann on ihana!

Ajoissa nukkumaan ja klo 5:30 ylös. Kuudelta pitää syödä aamupala, kun ysiltä on startti. Hotellilta menee lähtöpaikalle puolisen tuntia.

Hyvillä mielin ja ilman paineita huomenna juoksemaan. Toivottavasti jalat eivät ole liian väsyneet ja yleensäkin kestävät. Lämmintä on luvattu, joten juoda pitää! Sen verran mitä olemme Berliiniä nähneet, niin reitti tulee olemaan upea! :)

Kaikenlaisia eväitä..

Juotukin on!

Nämä päälle karttaa lukuunottamatta.

Kiitos Tiinalle kuvista!

Konhotusta

Ystävän kanssa vietettiin lauantai-iltaa kamera seurana. Kerrankin musta on muutama kuva, jossa en ole tulipunainen ja hikinen. :D Meillä oli oikein hauskaa, ja suurimmassa osassa kuvia nauran niin, että kitapurje lepattaa! ;) Kuvissa näköjään värisävy vähän muuttui, kun omalla alkeellisella MS Picture Managerilla niiden kokoa blogia varten pienensin.. Jännä, että muuttaa värejä, vaikka pienentää vain kokoa. Kuvat: Filmiina.

Erilaista tankkausta

Tässä on mun dropit tälle viikolle. ;) Toivottavasti nämä auttaa, nimittäin meillä töissä suurin osa on kovassa flunssassa. Välillä saa vähän niiskuttaa, joten kaikkeni teen, etten tuu kipeäksi. Vielä tästä puuttuis se, että Tiina joutuisi jättää juoksun väliin polven vuoksi ja mä flunssan.

Alla Berliinin sääennustus sunnuntaille, viime viikolla luvattiin vielä +10 - +15 astetta ja vesisadetta. Jos mä saisin valita, niin ottaisin mieluummin vähemmän asteita ja vähäisen vesisateen kuin kaksikymmentä astetta lämmintä. Toki startti on klo 9, joten muutaman tunnin pääsee alle 15 asteen lämpötilassa. Toki ennustus ehtii vielä muuttumaan monta kertaa..

Berliini lähestyy

Tänään on vasta pyörinyt Berliini enemmän mielessä. Ja että mitä pitää ottaa huomioon aamustartin suhteen. Starttihan on klo 9. Monelta herään? Monelta syön? Mitä syön? Monelta Berliinissä täytyy olla lähtöalueella? Saadaankohan pitää hotellihuone sunnuntai iltaan asti, että ehdittäis käymään siellä suihkussa, ottamaan päiväunet sekä säilyttämään tavarat siellä? Millainen sää eli millaiset vaatteet varaan? Mitä kaikkea pakkaan mukaan, mitkä käsimatkatavaroihin ja mitkä ruumaan? Tullaanko su yönä kotiin asti, ollaanko Helsingissä hotellissa yötä vai ajellaanko esim. siskolle Tampereelle? Miten juoksu kulkee? Mitä vauhtia lähden? Kestääkö jalat, kun edelliset 4 kuukautta kilometrejä on tullu ihan liian vähän? Mä yleensä mietin tosi paljon asioita etukäteen ja suunnittelen. Nyt on kamalan puolitiessä. :D

Toistaiseksi oon selvinnyt ilman flunssaa, mutta jotenkin oon alkanut pelkäämään, että sen taudin ehdin vielä viikon aikana saada. Pitääköhän linnouttautua kotiin? Töissä on flunssaa, kotona on yksi muksuista flunssassa. Ehkä en käy kaupassa ollenkaan. ;D

En oo koskaan käynyt Saksassa, joten mielenkiinnolla lähden Tiinan kanssa reissuun! :) Tiina vaan kertoi torstaina saaneen metallipalkin polveensa ja polvi oli mustana ja turvonnut. Toivottavasti saa polven kuntoon, että pääsee juoksemaan!!

Aika huonosti oon tällä viikolla tehnyt mitään. Jotenkin kamalan väsynyt oon ollut, ja välillä niiskuttanut. Oon aatellu, että levätään sitten. Torstaina kävin hierotuttamassa koko kropan. Oli paljon jumeja hartioissakin! Tiistaina meen vielä käymään LPG:ssä. Lisäksi yksi tai kaksi pikkulenkkiä ja uimassa aattelin käydä. Täytyy tosin vähän kuulostella ja mennä fiiliksen mukaan.

Suolla koirien kanssa perjantaina.

Laiskimus maximus

Tai pikemminkin turhautunut laiskimus maximus.

Viime viikolla annoin jalkojen palautua puolikkaasta kunnolla. Viikko oli muutenkin kiireinen, joten oli helppo laittaa vaan palautumisen piikkiin, kun ei ehtinyt urheilemaan. Lauantaina olin kaverin tupareita juhlimassa, joten sunnuntai meni kyllä täysin laiskotellessa. Ja se vähän harmitti, kun olisi ollut aikaa tehdä pitempää lenkkiä. Puolimaratonia ennen oli viikko löysäilyä ja sen jälkeen viikko löysäilyä. Berliiniin on vajaa kaksi viikkoa, ja niidenkin pitäisi olla löysäilyä. Yhteensä siis neljä viikkoa löysäilyä. Ei hyvä, ei ollenkaan!

Ainoastaan kaksi juoksulenkkiä tuo viikko sisälsi:
Pe 9.9. juoksu 8.2km, 50:41min, 6:11min/km, 159.
La 10.9. juoksu 7.59km, 43:41, 5:45min/km, 166.

Eilen kävin taas uimassa, ja on kyllä sellainen olo, etten ikinä opi uimaan. Se hengitys on ihan älyttömän vaikeaa. Kädet menevät jo paljon paremmin kuin ennemmin (rennommin!), mutta hengitys ei toimi. Jos hengitän nenän kautta ulos, niin en saa keuhkoja kokonaan tyhjäksi ja happi loppuu aika nopeesti, kun hengitys on vaan pinnallista. Jos puhallan suun kautta ulos, niin nenän kautta menee vettä sisään. Toivotonta ja todella turhauttavaa! 50 minuuttia uin, lähinnä käsivetoja ja potkuja erikseen. 20 metriä vaparia on enkka, eilen pääsin altaan puoleen väliin pari kertaa eli 12-13 meriä. Jep. No se, mikä on hyvää, niin en jännittänyt oikeaa kättä (olkapäätä) ollenkaan! Huomasin muuten potkuja treenatessa, että lonkankoukistajat ovat tosi kireet. Pitää muistaa venytellä!

Uimisen päälle kävin vielä juoksemassa, ja jotenkin sekin tökki. Ei muuten, mutta sykkeet olivat vähän korkealla. Tänään olenkin sitten aivastellu ja niiskuttanu, että saas nähdä mitä tässä nyt vielä ennen Berliiniä tapahtuu! :( Näin muuten matkalla 1 sammakon, 1 hiiren, 3 rusakkoa ja lukemattoman määrän kastematoja! Sammakon ehdin juuri ja juuri väistämään, mutta matoja oli niin paljon, että pimeällä astuin varmasti monen päälle. Rusakot juoksivat mun edellä, ja ajoin niitä takaa! ;) Lähdin illalla vasta klo 21.45 juoksemaan, joten oli melko pimeää sateen jälkeen.

Ma 12.9. uinti 50min
Ma 12.9. juoksu 8.43km, 54:29min, 6:27min/km, 158.

Oon saanut uusia lukijoita, tervetuloa! :)

Palautuminen

Finlandian viralliset ajat tulivat, ja puolikkaan aika oli 1:58:14. Kyllä siihen saa olla tyytyväinen! Hieno 2 tunnin alitus näillä juoksumäärillä. Viime vuonna tälle vuodelle asettamani tavoitteet, puolikas alle 2h ja kokonainen alle 4,5h, ovat täyttyneet. Vielä on yksi maraton jäljellä, 2,5 viikon päästä. :)

Puolikkaasta lihakset olivat normaalia kipeämmät, eli tosiaan huonot kilometrimäärät, pitkien ja kovien lenkkien puute tuntui. Vähän jännittää tuleva maraton, että kuinka paikat kestää. Pieniä tuntemuksia on edelleen reisissä ja oikeassa yläpohkeessa kipeä kohta. Palauttelen siis vielä, tällä kertaa kunnolla. :) En viittiny ees uimaan vielä tänään mennä, kun potkujen harjoittelu kuitenkin tuntuu reisissä. En halua riskeerata Berliiniä.

Aika mielenkiintoinen tulee olemaan kuun loppu. Vähän normaalia enemmän stressiä, mutta ei anneta sen vaikuttaa juoksuun. Nimittäin ke 21.9. olen viimeisen päivän nykyisessä työpaikassani. To 22.9. lähden kohti Berliiniä, josta palaan Suomeen sunnuntaina puolilta öin (maanantain puolella klo 00.15 Helsingissä) ja tiistaina 27.9. aloitan uudessa työpaikassa. Torstaina 29.9. alkaa sitten triathlonkoulu.

Tässä vielä löysä viime viikko:

Finlandia

Heräsin aamulla klo 7.15, kahdeksan tunnin unien jälkeen. Imuroin, pesin lattiat, pakkasin laukun, söin aamupalaksi yhden jogurtin, laitoin ekan kerran hiuksen ponnarille (kahdelle pienelle, mutta ne on niin pitkät, että menevät kiinni :D, kylläkin pinnien avustuksella) ja klo 9.15 lähdettiin kohti Jyväskylää. Tajusin, että enhän mä ollu edellisenä päivänä ees juonu yhtä litraa koko päivän aikana, saati tänään. Join sitten matkan aikana litran verran, vähän mehua ja loput vettä. Tuntuu jotenkin täydeltä, joten syön jo 10.45 leivän ja jogurtin eli 4,5 tuntia ennen starttia.

Matkaan ei ollu varattu yhtään ylimääräistä aikaa, ja klo 12 asti sai ilmoittautua puolikkaalle. 10 minuuttia aikaa kisapaikalle ja hirveä pissahätä, ja mies vitsailee vitsin kertomisesta. Omapahan on sen auto. ;D Klo 11.40 perillä, äkkiä vessaan ja ilmoittautumaan. Kun pääsen kisakeskuksesta ulos ja lähtöalueesta 100 metriä eteenpäin, niin maraton starttaa. Siellähän se Laurakin juoksee, tsemppiä!

Käytiin hotellilla, jonka jälkeen maratonin reitin varteen n. puoleksi tunniksi. Laura juokseen reilusti alle neljän tunnin vauhtia, hienosti menee!! Niobesta en tiennyt, että pääsikö starttaamaan. Sitten pikkuhiljaa kohti kisakeskusta. Tuntia ennen starttia joudun ottamaan Nexiumia ruokatorven tulehdukseen, koska polttaa. Pääkin on kipeä, joten nelisatanen buranakin menee. Suunnittelin etukäteen välttäväni lääkkeitä, ja ottavani tuo Nexiuminkin vasta juoksun jälkeen, koska en tiedä mitä sen haittavaikutuksen suoritukseen voi olla. Nyt oli kuitenkin pakko. Ei ole yhtään fiilistä lähteä juoksuun. Olen valmistautunut niin huonosti ja vielä kipujakin. Plääh, mikä olo.

Pyörähdän välillä autolla ja välillä Kisakeskuksessa. Bongaan Lauran ja vaihdetaan pikaisesti kuulumiset. Simo Rallinkin kanssa vaihdan kuulumiset, hänellä on kaksi 6,5 kilsan lenkkiä takana ja matkaan lähtee! :)

Viimein kohti lähtöä. Unohdin tulostaa itelleni aikarannekkeen. Lähdössä käyn 2 tunnin jäniksen juttusissa, että juokseeko brutto- vai nettoaikaa, ja kertoo juoksevansa tasaisesti sekunnilleen. Hyvä tietää! Sykkeet pyörii 120-140 välillä. Huh, huh. Aattelen, että eiköhän ne siitä taas tasaannu. Asetun siihen kahden tunnin pallon kohdille, vähän eteen, etten olisi siinä suuressa massassa, joka sitä seuraa.

0,5km kohdalla 2-tunnin ryhmä painaa ohi. Oma mittari näyttää vauhdiksi 5.25-5.30. Mietin lähdenkö heidän mukaan, vai omaa vauhtia. Päädyn luottamaan mittariin. Ensimmäiset kävelytien mutkat 1-3 kilsan väleillä on ruuhkaisia ja vauhti aina hidastuu paljon. Mietin, että mun on päästävä kahden tunnin jäniksen etupuolelle, jos siellä olisi vähemmän ruuhkaa. 3,5 kilometrin huoltopisteellä nappaan vesimukin vauhdista, taitan mukia ja juon vauhdissa. Kyllä sinne suuhunkin jotain menee! ;) Vielä vähän ja pääsen jäniksen ohi. Muistaakseni 5 ja 6 kilometrin kohdilla kuulen takana jäniksen kertovan, että ovat tavoitteessa, itse asiassa 15 sekunttia alle.

7 kilometrin kohdalla on paljon porukkaa ja yritän bongata miestäni, mutta en näe. Hän puolestaan on bongannu mut Kuokkalan sillalta:

Mä juoksen aina kädet nyrkissä, kuluttaakohan se voimavaroja?! :D

7 kilsan huoltopisteeltä otan mukillisen urheilujuomaa (siinä oli kyllä puoli mukillista), ja vielä yritän juoda juosten. Sit alkaa pistämään ja mua vituttaa, toivon vaan, että menis ohi. Tulee yks lyhyt jyrkkä ylämäki, ja totean, että tämä on vielä seuraavallakin kierroksella ja sen jälkeen kääntyy maalia kohden. Ennen Äijälänsiltaa huomaan, että pistos on kadonnut. Hyvä niin! 2-tunnin ryhmä tulee jonkun 30 metriä takanapäin. Mä hallitten mäkien ylösnousun, mutta en niiden alasjuoksua. Toisilla rullaa niin kivasti, itellä toki sykkeet laskee, mutta vauhti pysyy samana. :D

10km huollossa otan ekan geelin. Suunnittelin, että ottaisin kaksi kertaa. Kympin ja 17km kohdalla. Tuntuu, että se jää ikävästi ruokatorveen, eikä laske. Tää tankkaus on kyllä ongelmallista mulla, ei liian ongelmallista, muttei sujuvaakaan. Totean, että kymppi on menny suht sujuvasti tasaista vauhtia ja vielä kulkee. Mutta miten helkutissa se keltatoppinen nainen voi olla tuolla reilun sadan metrin päässä, kun juuri juoksin sen takana?! Onko mun vauhti laskenu vai sen noussu?

10-13km ovat jotenkin tosi tylsiä. Oikeaan sääreen alkaa sattumaan, ja usko meinaa mennä. Onneksi kipu on vain pientä, ei rajoita juoksua mitenkään ja häipyy kilsan jälkeen. Oli siis jotain ihan muuta kuin mitä pelkäsin.  Vajaan 14km kohdassa huomaan vierellä tuttuja punaisia paitoja, ei ole Laura. Mutta kuvastahan näkee, että siellä se takana tulee. ;)

Askelta toisen eteen. Raholan likkoja ympärillä.

Mies huikkaa, että hyvin menee. Aikataulussa joo, mutta nyt oikeasti alkaa tuntumaan jaloissa kilometrien, pitkien lenkkien ja kovien lenkkien puute. Reisissä painaa, oikeassa takareidessä on myös ikäviä tuntemuksia. Mietin, että olen tullut 2/3 matkaa hienosti 5:30-5:40 vauhtia, joten kun vaan jaksaa tätä vauhtia painaa vielä 7km, niin tavoitteeseen menen! Kuinka paljon parempi olo onkaan maalissa, ja jos ei ole antanut kaikkeansa, niin harmittaa. Jaksaa nyt vaan painaa!

15km kohdassa Laura tulee vierelle ja kysyy kuinka menee. Ja hänen kun piti vain juosta rennosti, ja painelee kohti hyvää aikaa!! Sykkeet takuttaa sen verran, että keskustelijaksi musta ei hirveästi ole ja Laura jatkaa menoaan. Nyt olisi hyvä sauma saada hyvä kirittäjä, ja en päästä Lauraa 10 metriä kauemmas.

17km huollossa en ota aikomaani geeliä, koska olen jotenkin ihan liian täynnä. Pelkään, että geelin myötä tulee oksennus ja päätän ottaa vain vettä. Otan muutaman kävelyaskeleen mukin kanssa, ja heitän lopun veden menemään. Oon taas ihan Lauran kannoilla. N. kilometrin siinä menen, mutta sitten jään jossain alamäessä. En paljon, mutta taas sen 10 metriä. Nyt tuntui selässä ja mietin, että mitä tuleva maraton voikaan tuoda tullessaan, jos nyt väsyy selkä. Mulla ei koskaan juostessa oo ollu mitään selkäkipuja, en tiiä oliko nyt vain sattumaa vai kilometrien puutetta.

Lasken kilometrejä, enää neljä, enää kolme, enää kaksi. Oon tullut jo viisi kilometriä samaa vauhtia sen jälkeen, kun miehen näin. Pystyn vielä kaksi, pakko pystyä. Vilkaisen kelloon. 1:48. Alle kahden menee, vaikka vähän vauhti tippuisikin.

Taas Kuokkalan sillan alitse, ja mies bongaa mut ennen kuin mä hänet.

Punanen ja väsynyt

Otan hörpyn urheilujuomaa, mutta meinaa tulla yli. Kyökkään. Heitän mukin pois. Ei oo enää paha rasti, tien ylitys, suoraan, mäki ylös, käännös, pätkä hiekkatietä ja jotain 500m enää. Joku huikkaa, että jaksaa jaksaa, vielä on mahdollisuus kahden tunnin alitukseen.

Maalissa. 1:58:14. Mä tein sen, tavoite saavutettu!! :) Laura oli ylittänyt maaliviivan 6 sekuttia mua ennen. Mä olin ihan tööt, ja Laura oli täysin voimissaan. Mulla heitti päässä ja aikamme käveltyä saimme vihdoin juomista. Pari mukillista nestettä kehoon, ja banaania, niin johan jaksoi keskustellakin. Vielä kerran suuret kiitokset Laura vetoavusta!!

Oon kyllä tyytyväinen suoritukseen. Vielä kun pystyin tähän ongelmallisen kesän jälkeen. Nyt hyvillä mielillä Berliiniä kohden.. :)

Näin vielä Simo Rallinkin myöhemmin, kävi antamassa onnitteluhalin. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä suorituksiimme. Simo juoksi 2:28. Ei voi muuta kuin nostaa hattua! Törmättiin vielä illalla baarissakin, ja ehdittiin keskustella aiheesta paljon lisää. :)

Loppuilta sujui hyvin ystävien, syömisten ja juomien kera. Koko päivän, juoksua lukuunottamatta, mulla oli Back On Track -pohjesuoja jalassa, vielä baarissakin. Otin jalan palautumisen varman päälle. Nestevajetta vissiin jonkin verran tuli, kun kävin illalla vasta puoli kymmenen aikaan vessassa ja maalissa olin kuitenkin jo klo 17.13. Eli ei ollu ihme, että maalissa vähän päässä heitti. Tänään reisissa tuntuu jonkin verran, että on kyllä tullu annettua kaikkensa. Finlandian reitti oli kiva, tykkäsin! Ja helppo myös katsojille nähdä juoksijat monessa kohtaa. Tämän vuoden tavoitteet, puolikas alle kahteen tuntiin ja kokonainen alle 4,5 tuntiin, ovat saavutettu! :)

21,1km, 1:58:14, 5:36 min/km, avgsyke 180. Garmin-dataa.

Kohti puolikasta

Ei oo yhtään sellainen fiilis, että huomenna pitäisi olla viivalla. On niin vähän kilometrejä alla, että periaatteessa tavoitetta ei ole. Mutta viime vuonna asettamani tavoite tälle vuodelle on edelleen voimassa, eli puolikas alle kahteen tuntiin. Katsotaan miten juoksu kulkee ja mihin musta huomenna on.

Aattelin olla ajoissa Jyväskylässä, niin saa kannustaa kokonaista juoksevia kavereita. :) Tsemppiä kovasti kaikille matkaan lähteville, matkan pituudesta viis!!

Sääennuste on hyvä! Pieni vesisade ei haittaa, suurempi haittais, kun tulis helposti rakkoja.

09.00

 +13°

 4 m/s

Pilvistä ja poutaa
Suht. kosteus: 85%

12.00

 +15°

 4 m/s

Pilvistä, mahdollisesti vähäistä sadetta
Suht. kosteus: 73%
Sateen todennäköisyys: 37%

15.00

 +15°

 3 m/s

Pilvistä, mahdollisesti vähäistä sadetta
Suht. kosteus: 67%
Sateen todennäköisyys: 24%

18.00

 +15°

 3 m/s

Pilvistä ja poutaa
Suht. kosteus: 67%

20.21

Aurinko laskee
Päivän pituus 14 h 12 min