Finlandia

Heräsin aamulla klo 7.15, kahdeksan tunnin unien jälkeen. Imuroin, pesin lattiat, pakkasin laukun, söin aamupalaksi yhden jogurtin, laitoin ekan kerran hiuksen ponnarille (kahdelle pienelle, mutta ne on niin pitkät, että menevät kiinni :D, kylläkin pinnien avustuksella) ja klo 9.15 lähdettiin kohti Jyväskylää. Tajusin, että enhän mä ollu edellisenä päivänä ees juonu yhtä litraa koko päivän aikana, saati tänään. Join sitten matkan aikana litran verran, vähän mehua ja loput vettä. Tuntuu jotenkin täydeltä, joten syön jo 10.45 leivän ja jogurtin eli 4,5 tuntia ennen starttia.

Matkaan ei ollu varattu yhtään ylimääräistä aikaa, ja klo 12 asti sai ilmoittautua puolikkaalle. 10 minuuttia aikaa kisapaikalle ja hirveä pissahätä, ja mies vitsailee vitsin kertomisesta. Omapahan on sen auto. ;D Klo 11.40 perillä, äkkiä vessaan ja ilmoittautumaan. Kun pääsen kisakeskuksesta ulos ja lähtöalueesta 100 metriä eteenpäin, niin maraton starttaa. Siellähän se Laurakin juoksee, tsemppiä!

Käytiin hotellilla, jonka jälkeen maratonin reitin varteen n. puoleksi tunniksi. Laura juokseen reilusti alle neljän tunnin vauhtia, hienosti menee!! Niobesta en tiennyt, että pääsikö starttaamaan. Sitten pikkuhiljaa kohti kisakeskusta. Tuntia ennen starttia joudun ottamaan Nexiumia ruokatorven tulehdukseen, koska polttaa. Pääkin on kipeä, joten nelisatanen buranakin menee. Suunnittelin etukäteen välttäväni lääkkeitä, ja ottavani tuo Nexiuminkin vasta juoksun jälkeen, koska en tiedä mitä sen haittavaikutuksen suoritukseen voi olla. Nyt oli kuitenkin pakko. Ei ole yhtään fiilistä lähteä juoksuun. Olen valmistautunut niin huonosti ja vielä kipujakin. Plääh, mikä olo.

Pyörähdän välillä autolla ja välillä Kisakeskuksessa. Bongaan Lauran ja vaihdetaan pikaisesti kuulumiset. Simo Rallinkin kanssa vaihdan kuulumiset, hänellä on kaksi 6,5 kilsan lenkkiä takana ja matkaan lähtee! :)

Viimein kohti lähtöä. Unohdin tulostaa itelleni aikarannekkeen. Lähdössä käyn 2 tunnin jäniksen juttusissa, että juokseeko brutto- vai nettoaikaa, ja kertoo juoksevansa tasaisesti sekunnilleen. Hyvä tietää! Sykkeet pyörii 120-140 välillä. Huh, huh. Aattelen, että eiköhän ne siitä taas tasaannu. Asetun siihen kahden tunnin pallon kohdille, vähän eteen, etten olisi siinä suuressa massassa, joka sitä seuraa.

0,5km kohdalla 2-tunnin ryhmä painaa ohi. Oma mittari näyttää vauhdiksi 5.25-5.30. Mietin lähdenkö heidän mukaan, vai omaa vauhtia. Päädyn luottamaan mittariin. Ensimmäiset kävelytien mutkat 1-3 kilsan väleillä on ruuhkaisia ja vauhti aina hidastuu paljon. Mietin, että mun on päästävä kahden tunnin jäniksen etupuolelle, jos siellä olisi vähemmän ruuhkaa. 3,5 kilometrin huoltopisteellä nappaan vesimukin vauhdista, taitan mukia ja juon vauhdissa. Kyllä sinne suuhunkin jotain menee! ;) Vielä vähän ja pääsen jäniksen ohi. Muistaakseni 5 ja 6 kilometrin kohdilla kuulen takana jäniksen kertovan, että ovat tavoitteessa, itse asiassa 15 sekunttia alle.

7 kilometrin kohdalla on paljon porukkaa ja yritän bongata miestäni, mutta en näe. Hän puolestaan on bongannu mut Kuokkalan sillalta:

Mä juoksen aina kädet nyrkissä, kuluttaakohan se voimavaroja?! :D

7 kilsan huoltopisteeltä otan mukillisen urheilujuomaa (siinä oli kyllä puoli mukillista), ja vielä yritän juoda juosten. Sit alkaa pistämään ja mua vituttaa, toivon vaan, että menis ohi. Tulee yks lyhyt jyrkkä ylämäki, ja totean, että tämä on vielä seuraavallakin kierroksella ja sen jälkeen kääntyy maalia kohden. Ennen Äijälänsiltaa huomaan, että pistos on kadonnut. Hyvä niin! 2-tunnin ryhmä tulee jonkun 30 metriä takanapäin. Mä hallitten mäkien ylösnousun, mutta en niiden alasjuoksua. Toisilla rullaa niin kivasti, itellä toki sykkeet laskee, mutta vauhti pysyy samana. :D

10km huollossa otan ekan geelin. Suunnittelin, että ottaisin kaksi kertaa. Kympin ja 17km kohdalla. Tuntuu, että se jää ikävästi ruokatorveen, eikä laske. Tää tankkaus on kyllä ongelmallista mulla, ei liian ongelmallista, muttei sujuvaakaan. Totean, että kymppi on menny suht sujuvasti tasaista vauhtia ja vielä kulkee. Mutta miten helkutissa se keltatoppinen nainen voi olla tuolla reilun sadan metrin päässä, kun juuri juoksin sen takana?! Onko mun vauhti laskenu vai sen noussu?

10-13km ovat jotenkin tosi tylsiä. Oikeaan sääreen alkaa sattumaan, ja usko meinaa mennä. Onneksi kipu on vain pientä, ei rajoita juoksua mitenkään ja häipyy kilsan jälkeen. Oli siis jotain ihan muuta kuin mitä pelkäsin.  Vajaan 14km kohdassa huomaan vierellä tuttuja punaisia paitoja, ei ole Laura. Mutta kuvastahan näkee, että siellä se takana tulee. ;)

Askelta toisen eteen. Raholan likkoja ympärillä.

Mies huikkaa, että hyvin menee. Aikataulussa joo, mutta nyt oikeasti alkaa tuntumaan jaloissa kilometrien, pitkien lenkkien ja kovien lenkkien puute. Reisissä painaa, oikeassa takareidessä on myös ikäviä tuntemuksia. Mietin, että olen tullut 2/3 matkaa hienosti 5:30-5:40 vauhtia, joten kun vaan jaksaa tätä vauhtia painaa vielä 7km, niin tavoitteeseen menen! Kuinka paljon parempi olo onkaan maalissa, ja jos ei ole antanut kaikkeansa, niin harmittaa. Jaksaa nyt vaan painaa!

15km kohdassa Laura tulee vierelle ja kysyy kuinka menee. Ja hänen kun piti vain juosta rennosti, ja painelee kohti hyvää aikaa!! Sykkeet takuttaa sen verran, että keskustelijaksi musta ei hirveästi ole ja Laura jatkaa menoaan. Nyt olisi hyvä sauma saada hyvä kirittäjä, ja en päästä Lauraa 10 metriä kauemmas.

17km huollossa en ota aikomaani geeliä, koska olen jotenkin ihan liian täynnä. Pelkään, että geelin myötä tulee oksennus ja päätän ottaa vain vettä. Otan muutaman kävelyaskeleen mukin kanssa, ja heitän lopun veden menemään. Oon taas ihan Lauran kannoilla. N. kilometrin siinä menen, mutta sitten jään jossain alamäessä. En paljon, mutta taas sen 10 metriä. Nyt tuntui selässä ja mietin, että mitä tuleva maraton voikaan tuoda tullessaan, jos nyt väsyy selkä. Mulla ei koskaan juostessa oo ollu mitään selkäkipuja, en tiiä oliko nyt vain sattumaa vai kilometrien puutetta.

Lasken kilometrejä, enää neljä, enää kolme, enää kaksi. Oon tullut jo viisi kilometriä samaa vauhtia sen jälkeen, kun miehen näin. Pystyn vielä kaksi, pakko pystyä. Vilkaisen kelloon. 1:48. Alle kahden menee, vaikka vähän vauhti tippuisikin.

Taas Kuokkalan sillan alitse, ja mies bongaa mut ennen kuin mä hänet.

Punanen ja väsynyt

Otan hörpyn urheilujuomaa, mutta meinaa tulla yli. Kyökkään. Heitän mukin pois. Ei oo enää paha rasti, tien ylitys, suoraan, mäki ylös, käännös, pätkä hiekkatietä ja jotain 500m enää. Joku huikkaa, että jaksaa jaksaa, vielä on mahdollisuus kahden tunnin alitukseen.

Maalissa. 1:58:14. Mä tein sen, tavoite saavutettu!! :) Laura oli ylittänyt maaliviivan 6 sekuttia mua ennen. Mä olin ihan tööt, ja Laura oli täysin voimissaan. Mulla heitti päässä ja aikamme käveltyä saimme vihdoin juomista. Pari mukillista nestettä kehoon, ja banaania, niin johan jaksoi keskustellakin. Vielä kerran suuret kiitokset Laura vetoavusta!!

Oon kyllä tyytyväinen suoritukseen. Vielä kun pystyin tähän ongelmallisen kesän jälkeen. Nyt hyvillä mielillä Berliiniä kohden.. :)

Näin vielä Simo Rallinkin myöhemmin, kävi antamassa onnitteluhalin. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä suorituksiimme. Simo juoksi 2:28. Ei voi muuta kuin nostaa hattua! Törmättiin vielä illalla baarissakin, ja ehdittiin keskustella aiheesta paljon lisää. :)

Loppuilta sujui hyvin ystävien, syömisten ja juomien kera. Koko päivän, juoksua lukuunottamatta, mulla oli Back On Track -pohjesuoja jalassa, vielä baarissakin. Otin jalan palautumisen varman päälle. Nestevajetta vissiin jonkin verran tuli, kun kävin illalla vasta puoli kymmenen aikaan vessassa ja maalissa olin kuitenkin jo klo 17.13. Eli ei ollu ihme, että maalissa vähän päässä heitti. Tänään reisissa tuntuu jonkin verran, että on kyllä tullu annettua kaikkensa. Finlandian reitti oli kiva, tykkäsin! Ja helppo myös katsojille nähdä juoksijat monessa kohtaa. Tämän vuoden tavoitteet, puolikas alle kahteen tuntiin ja kokonainen alle 4,5 tuntiin, ovat saavutettu! :)

21,1km, 1:58:14, 5:36 min/km, avgsyke 180. Garmin-dataa.