Viikko 44

15.06. näin: 10.03km, 59:41, 5:56 min/km, avg 160, max 172
06.11. näin: 15,91km, 1:45:29, 6:37min/km, avg 160, max 173

Eli tuossa on kesäkuussa juostuna pk-kymppi alle kutosen vauhtia. Tässä on torstaina juostu vk-kymppi..
03.11. näin: 10,01km, 57:53, 5:47 min/km, avg 172, max 183

Voin kertoa, että samalla sekä harmittaa että ihmetyttää. Missä on menny vikaan?

Kevyt viikko on ohi. Tarkoitus oli lauantaina maastopyöräillä 2-3 tuntia ja tänään sunnuntaina käydä uimassa tekniikkatreeni. Ja kun näin ei tapahtunu, niin nyt mua harmittaa. Kyllä voi olla pöljä.. :D Itse asiassa eilinen suunnitelma vauhtui koko perheen mukavaan kylpyläreissuun, ja tarkoitus oli tänään sekä pyöräillä että uida. Loppujen lopuksi nuo juoksusykkeet mietityttää sen verran, että lähdinkin Häjyjen kanssa Kyrkkärin kierrokselle tänään klo 9. Lisää siis juoksua. Sitten kotiin, vaatteiden vaihto ja pikatankkaus ja pyörän päälle. Pyöräilin Ylistaroon sukulaisille, ja muu porukka tuli perästä. Tarkoitus oli mennä vielä illalla uimaan, mutta kun olin saanut syötyä ison lautasellisen pastaa, niin kello oli jo viisi, ja uimahalli menisi kuudelta kiinni. Uiminen jäi välistä, toki sen verran väsynytkin olin, että eipä oikeastaan haittaa.

Tämän kevyen viikon tuntimäärä oli ohjeen mukaan 6-7, ja mulla tuli tällä viikolla oikeita treenitunteja 6h 51min, josta uintia 1h 55min, pyöräilyä 1h 43min, juoksua 2h 43min ja kuntosalia 30min. Vapaapäiviä tuli kahden sijaan neljä (ma kuntosalin tein ti), mutta tunnit tuli tosiaan kuitenkin täyteen.

Lepoviikko tulee tarpeeseen

Oon todella tyytyväinen mun treenimäärään, oon nyt pari viikkoa pystynyt noudattamaan ohjelmaa täysin. Viime viikolla jopa täydet 100%. Tunteja tuli yli 11, kun vähennetään päivittäiset koiralenkit. :) Mä oon nyt kirjannut tän kuun treenit myös treenit.net-sivustolle, josta näkee hyvin toteutuneiden harjoitusten prosentit lajeittain.

Viikko 43

Jotenkin tämä ohjelma on mennyt hyvin jakeluun myös perheelle. Ensin tytär kysyi tänään, että mitä mulla on ohjelmassa. Kuntosali-vastauksen saatuaan totesi, että aatteli uimista. Teki vissiin mieli uimaan. ;) Samoin mies kyseli vähän myöhemmin, että olikos mulla ohjelmassa muuta kuin puntti tänään. Mä puolestaan oon motivaatiota täynnä! :)

Olin ensimmäistä kertaa lauantaina Aquaplussan porukkalenkillä mukana. Varauduin siihen, että vk-lenkki siitä tulee. :D Ja niin tulikin. Halusin myös nähdä, että kuinka jaksan ja halusin vähän testatakin itteäni, vaikka en tiedä onko kolmen tunnin vk-lenkistä mitään hyötyä. ;D Yritin pysyä miesten perässä, mutta ylämäissä ei vaan kertakaikkiaan pysyny. Ei oo reidet ihan yhtä täynnä lihasta, eikä kunto samaa tasoa. ;) Pari tuntia mukana pysyinkin, kun miehet välillä himmailivat vauhtia ja keräsivät sillä porukan kasaan. Parin tunnin jälkeen heidän nostaessa kunnolla vauhtia tiputtiin me loput kyydistä. Lenkin keskisyke oli 161, ja maksimisyke 197. :D

Sunnuntaina puolestaa meillä oli ohjelmassa yllärinä kuntotesti. Vähän tuntui edellisen päivän pyöräily reisissä.  :) Kuntotestin jälkeen treenattiin tekniikkaa Edenin altaassa, ja taas tuli yksi oivallus siihenkin! Tuuli otti kuvia, ja mä nappasin ne blogiini täältä.

Kyykkyyn ylös hypyn kanssa. Otti muuten reisiin! Kuva: Tuuli /Aquaplus

Tangossa 8,5kg. Kuva: Tuuli / Aquaplus

Kellutaan. Kuva: Tuuli / Aquaplus

Nyt kyllä tuntuu ainakin punnerrukset yläkropassa, lihaksia särkee. Aika vähän on tullut unta viime viikolla, ja varsinkin viime yönä vain kuusi tuntia. Joten tänään on väsyttänyt, ja tuntuu, että lepoviikko tulee kyllä tarpeeseen. Nimenomaan ansaittu lepoviikko. :)

Aikataulutettu viikonloppu

Piti suunnitella viikonlopun ohjelma tarkkaan, kun ohjelmaa oli melkoisen paljon. Perjantaina mies oli poissa, kävin muksujen ja koirien kanssa metsälenkillä. Sen jälkeen uimahallille muksujen ja kälyn kanssa, joka vahti muksuja (lähinnä siis poikaa) lastenaltaassa mun tekniikkatreenien ajan. :) Lopuksi lilluin vielä lasten kanssa altaalla..

Lauantaina heräsin klo 7.40 ja totesin kellon olevan jo tosi paljon. Väsytti, mutta jos aion tehdä treenin ennen Lohjalle lähtöä, niin ylös olis noustava. Vaatteet päälle ja menoksi kymmenen minuuttia myöhemmin vesisateeseen. Juoksu oli jotenkin tosi raskasta ekat kuusi kilometriä, ja sitten vähän helpotti. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oli kiva lähteä pimeään ja vesisateeseen, nähdä kaupungin heräävän, ja palata valoisalla ja kuivalla kelillä takaisin kotiin. Sitten kamat kasaan.. Tungin autoon kaksi muksua, yhden koiran, maastopyörän ja muutaman laukun. Mahtui vaan! :D

Lohjalla illalla vielä serkkuni ja Nanon kanssa pururadalla, oli kiva kävely! Muksut jäivät leikkimään.. Sunnuntaina aamulla pentunäyttelyssä, sieltä Tampereelle. Siskolla oltiin klo 13.50, jätin muksut sinne (Nano jäi Lohjalle kasvattajaryhmään) ja siitä Ylöjärvelle treeneihin puoli kolmeksi. 

Opin muuten uuden asian levyjarrullisesta pyörästä. Jarruja ei kannata painaa, kun pyörät ovat irti. Jäävät kiinni. Niin kävi takajarruille, mutta onneksi miehet olivat ystävällisiä ja saivat renkaan paikalleen. Mullahan ei mitään työkaluja itellä ollut. Vuorossa oli alkulämmittelyn jälkeen 8x minuutin mäkivetoja. Huh, että oli rankkaa ja ihanaa! ;D Pyöräilyn päälle uinnin tekniikkatreeniä. Kaitsu kellotti 50m ajan. Pullikset jalkojen välissä ja rauhallisilla käsivedoilla altaan toiseen päähän ja takaisin, mulla meni aikaa tasan minuutti. Ja samalla uin pisimmän matkani vaparia!!

Treenien jälkeen hakemaan muksut ja matkalta vielä Nano kyytiin. Kotona ysiltä illalla! Olipas tehokas viikonloppu! :) Uusi viikko alkoikin sitten uinnilla ja kuntosalilla. Mies on to-pe reissussa, joten siirrän varmaankin torstain treenin keskiviikolle. Vaikka keskiviikkona on kampaaja, eikä huvittais heti sitä tukkaa pilata. ;)

Flunssan jälkeistä elämää...

Laiskimus maximus

Tai pikemminkin turhautunut laiskimus maximus.

Viime viikolla annoin jalkojen palautua puolikkaasta kunnolla. Viikko oli muutenkin kiireinen, joten oli helppo laittaa vaan palautumisen piikkiin, kun ei ehtinyt urheilemaan. Lauantaina olin kaverin tupareita juhlimassa, joten sunnuntai meni kyllä täysin laiskotellessa. Ja se vähän harmitti, kun olisi ollut aikaa tehdä pitempää lenkkiä. Puolimaratonia ennen oli viikko löysäilyä ja sen jälkeen viikko löysäilyä. Berliiniin on vajaa kaksi viikkoa, ja niidenkin pitäisi olla löysäilyä. Yhteensä siis neljä viikkoa löysäilyä. Ei hyvä, ei ollenkaan!

Ainoastaan kaksi juoksulenkkiä tuo viikko sisälsi:
Pe 9.9. juoksu 8.2km, 50:41min, 6:11min/km, 159.
La 10.9. juoksu 7.59km, 43:41, 5:45min/km, 166.

Eilen kävin taas uimassa, ja on kyllä sellainen olo, etten ikinä opi uimaan. Se hengitys on ihan älyttömän vaikeaa. Kädet menevät jo paljon paremmin kuin ennemmin (rennommin!), mutta hengitys ei toimi. Jos hengitän nenän kautta ulos, niin en saa keuhkoja kokonaan tyhjäksi ja happi loppuu aika nopeesti, kun hengitys on vaan pinnallista. Jos puhallan suun kautta ulos, niin nenän kautta menee vettä sisään. Toivotonta ja todella turhauttavaa! 50 minuuttia uin, lähinnä käsivetoja ja potkuja erikseen. 20 metriä vaparia on enkka, eilen pääsin altaan puoleen väliin pari kertaa eli 12-13 meriä. Jep. No se, mikä on hyvää, niin en jännittänyt oikeaa kättä (olkapäätä) ollenkaan! Huomasin muuten potkuja treenatessa, että lonkankoukistajat ovat tosi kireet. Pitää muistaa venytellä!

Uimisen päälle kävin vielä juoksemassa, ja jotenkin sekin tökki. Ei muuten, mutta sykkeet olivat vähän korkealla. Tänään olenkin sitten aivastellu ja niiskuttanu, että saas nähdä mitä tässä nyt vielä ennen Berliiniä tapahtuu! :( Näin muuten matkalla 1 sammakon, 1 hiiren, 3 rusakkoa ja lukemattoman määrän kastematoja! Sammakon ehdin juuri ja juuri väistämään, mutta matoja oli niin paljon, että pimeällä astuin varmasti monen päälle. Rusakot juoksivat mun edellä, ja ajoin niitä takaa! ;) Lähdin illalla vasta klo 21.45 juoksemaan, joten oli melko pimeää sateen jälkeen.

Ma 12.9. uinti 50min
Ma 12.9. juoksu 8.43km, 54:29min, 6:27min/km, 158.

Oon saanut uusia lukijoita, tervetuloa! :)

Palautuminen

Finlandian viralliset ajat tulivat, ja puolikkaan aika oli 1:58:14. Kyllä siihen saa olla tyytyväinen! Hieno 2 tunnin alitus näillä juoksumäärillä. Viime vuonna tälle vuodelle asettamani tavoitteet, puolikas alle 2h ja kokonainen alle 4,5h, ovat täyttyneet. Vielä on yksi maraton jäljellä, 2,5 viikon päästä. :)

Puolikkaasta lihakset olivat normaalia kipeämmät, eli tosiaan huonot kilometrimäärät, pitkien ja kovien lenkkien puute tuntui. Vähän jännittää tuleva maraton, että kuinka paikat kestää. Pieniä tuntemuksia on edelleen reisissä ja oikeassa yläpohkeessa kipeä kohta. Palauttelen siis vielä, tällä kertaa kunnolla. :) En viittiny ees uimaan vielä tänään mennä, kun potkujen harjoittelu kuitenkin tuntuu reisissä. En halua riskeerata Berliiniä.

Aika mielenkiintoinen tulee olemaan kuun loppu. Vähän normaalia enemmän stressiä, mutta ei anneta sen vaikuttaa juoksuun. Nimittäin ke 21.9. olen viimeisen päivän nykyisessä työpaikassani. To 22.9. lähden kohti Berliiniä, josta palaan Suomeen sunnuntaina puolilta öin (maanantain puolella klo 00.15 Helsingissä) ja tiistaina 27.9. aloitan uudessa työpaikassa. Torstaina 29.9. alkaa sitten triathlonkoulu.

Tässä vielä löysä viime viikko:

Sisulla vk-kymppi

9 tunnin yöunien jälkeen aamupäivä meni vain notkuessa. Iltapäivällä siivoamista ja sen jälkeen pikaisesti salille. Tällaisella helteellä ei paljon muita salilla näkynyt.. Aikaa mulla ei ollut kauaa, ja teinkin enemmän treeniä ylävartalolle kuin alavartalolle. Yritin vahvistaa olkapäätä erilaisilla nostoilla pienillä painoilla.

Eipä oo ennen tullu otettua kuvaa salilla. ;) 5kg painolla olkapään vahvistamista.

Seuraavaksi oli vuorossa uintitekniikkatreeni. Se meni paremmin kuin viime kerralla, mutta hengityksen kanssa on nyt tosi suuria ongelmia. Jostain kumman syystä nenän kautta menee vettä sisään. Tein paljon kaikenlaista ilman hengitystä. Käsivedot ja liuku onnistui tosi kivasti, tai ainakin luulen niin. :D No siltä tuntui, kun tuli jonkinlainen oivallus, että tämä on käsilaji, eikä potku. Potkut tuli sitten vaan jotenkin sinne, eikä niin kauhean nopeeseen tahtiin kuin ennen. Parempi fiilis siis jäi kuin edellisestä kerrasta! Normaalia vapaauintia en vaan jotenkin pystynyt uimaan tuon hengitysongelman vuoksi. Tytöt oli mukana hallilla, ja meni tosi kivasti. :)

Illalla lasten mentyä nukkumaan lähdin vielä testaamaan vk-vauhtia. Tai lähinnä sitä, että jaksanko juosta ees kymppiä. Tuntui kyllä tosi raskaalta ja kutosen jälkeen aioin luovuttaa. Sain kuin sainkin kasaan 10 kilometriä, josta olin tosi tyytyväinen! 10.01km, 56:24, 5:38min/km, avg 175, max 187. Tällä hetkellä tuntuu todella, todella epätodelliselta, että pystyisin kahta tuntia puolikkaalla alittaa. Yritän vain aatella, että ehkä levänneenä. Nyt jälkeenpäin sattuu myös vähän ruokatorven seutuville, kuuri ei ole vielä täysin tehonnut. No meni miten meni, eipä noita kilometrejä oo kauheasti kertynyt. Jyväskylään olen nyt lähdössä juoksemaan, ja mies lähtee huoltojoukkoihin. Saatiin lastenvahti ja varattiin hotellista huone, ja ollaan la-su kaupungissa. :)

GFG-dieetti ei oo ihan pitäny paikkaansa. Mun on ollu pakko lisätä hiilareita. Tämän päivän liikuntojen jälkeen pistelin kunnon iltapalan.. ;)

Gluteeniton valmispizza. Palauttavaa.. ;)

Viikko 34

Vihdoin pitkällä

Viime viikolla ei tullu kovin paljon liikuttua. Yhtäkkiä laskettuna juoksua 2,5h, uintia 50min, lihaskuntoa 1,5h ja koirien ulkoiluttamista 3h. En merkitte Heiaheiaan lyhyempiä koiralenkkejä kuin 40 minsaa. Ja toisaalta taas aikaa meni viime viikolla paljonkin koirien kanssa touhuamiseen, noiden lenkkien lisäksi yksi päivä näyttelyssä ja kahdet koiratreffit. :) Oma liikunta jäi vähemmälle mm. olkapään takia. Tällä viikolla aattelin kokeilla uimista, mutta vähän se kyllä pelottaa. Olkapää naksuu edelleen kättä liikuttaessa.

Eilen illalla laitoin muksuille iltapalat ja lähdin sen jälkeen lenkille. Pisin lenkkini kolmeen kuukauteen, 16,37km. Tähän mennessä pisin on ollut kympin luokkaa. Ei tuntunut oikein hyvälle, ei vaan kulkenut ja sykkeet olivat normaalia korkeammalla. Puoleen väliin oli huolissani sykkeistä, mutta sitten päätin, että olkoot. Mutta tulipa kuitenkin lenkki tehtyä, ja mikä parasta ilman jatkuvaa säärikipua! :) 1:45:11, 6:25 min/km, avgsyke 160, max 171. Tukipohjallisten reuna aiheutti ikävät rakot molempiin jalkoihin. Päkiän kohtaan, holvikaaren jälkeen ennen isovarpaan luuuta. Aattelin juosta seuraavan lenkin ilman pohjallisia.

Lenkiltä kotiin tultuani mua odotti lämmin sauna ja valmis iltapala. Se on hyvä, että joku huolehtii hyvästä palautumisesta. ;)

Tästä onkin nyt hyvä aloittaa uusi viikko dieetillä.. ;)

Olkapää sijoiltaan uintireissulla

15 vuotta sitten olin 16-vuotias ja olin hiihtämässä. Olin hiihtänyt juuri 5km pituisen kuntoradan ympäri, ja olin lähdössä kotiinpäin vievää latua kunnes huomasin kaksi ystävääni. Hekin olivat suksilla matkassa, olivat kuulemma retkellä, eväät repussa. :D Päätin kiertää heidän kanssa vitosen lenkin uudestaan. 4,5 kilometrin kohdalla pienessä ylämäessä kiinnitin huomiota ystäviini ladulla (itse hiihdin siinä luistelubaanalla), naureskeltiin jotain, sauva meni väärälle puolelle suksea ja kaaduin maahan olkapää edellä, koko kropan paino päälle. Olkapää meni paikoiltansa, olkaluu tippui kuopastaan siihen kupin reunalle. Eli käsi ei roikkunut edessä, vaan jäi koukkuun eteen vaakatasoon. Sain itse paikoilleen, mutta särky oli kova. Kotiin oli matkaan vielä kaksi kilometriä, enkä voinu käyttää sauvaa ollenkaan.

Tämän jälkeen olkapää oli todellinen ongelma. Lentopallossa se meni iskiessä, aloitussyötössä, syöksyssä. Ei tarvinnut kuin maata kyljellään ja nojata kämmeneen, niin jos käsi oli vähänkin liian takana, niin olkapää meni sijoiltaan. Se meni viikottain, välillä montakin kertaa viikossa. Lentopallo jäi, ja sitä myötä käden tilanne parani. Juuri oltiin puhuttu leikkauksesta, mutta kun käsi meni sijoiltaan koko ajan harvemmin, niin leikkaus jäi. Kerran kuukaudessa oli jo harvoin. Pikku hiljaa vuosien saatossa se harveni muutamiin kertoihin vuodessa.

Nykyään olkapää menee sijoiltaan todella harvoin, ja mitä harvemmin se menee, niin sitä kipeämpi se niiden tilanteiden jälkeen on. Viimeksi olkapää on mennyt sijoiltaan joskus vuosi sitten, en muista tarkkaan.

Olin tänään klo 6.30 uimahallin ovella, valmiina harjoittelemaan. Alku tuntui tosi vaikealta taas hengityksen kanssa, kunnes tajusin tyhjätä keuhkot aina loppuun asti. Oli jotenkin raskasta ja uin rintauintia (pää veden pinnalla) aina väliin huilatakseni. Hallissa oli uskomattoman paljon väkeä, ja uin radalla, jossa oli kolme uimaria. Tuntui, että olin koko ajan tiellä. Vaihdoin lopuksi altaan reunaan, jossa uin samaa kohtaa mennen tullen. Harjoittelin oikean käden liikerataa vasen käsi sillä kellukkeella/levyllä. Kunnes yhtäkkiä sattui lujaa. Tajusin, että käsi on jumissa 90 asteen kulmassa edessäni, enkä saa sitä mihinkään. Olin veden alla, enkä saanu kättä paikoilleen. Paniikki! Lopuksi sain sen paikoilleen. Vasemmalla kädellä pitää ottaa olkapäästä ja käsivarresta kiinni ja vääntää. Sen jälkeen sain altaan reunasta kiinni, onneksi olin siinä vieressä. Altaan reunaa pitkin menin kymmenen metriä eteenpäin, että sain jalat ylettymään maahan. Siihen loppui uiminen, käteen sattui ja olkapää rutisee edelleen liikuttaessa. Ei kuulosta samalta kuin toinen käsi.

Pelästyin ihan älyttömästi tilannetta. Ja myös pettymys oli ja on suuri. Tätäkö se on tämäkin laji. Ennen kuin ehtii edes alkaa. En ymmärrä, kun uinnissa käsi ei edes mene yläkautta taakse. Joudun sulatella tätä pettymystä jonkin aikaa ennen seuraavaa treeniä. Ja uskallusta seuraavalla kerralla ekat vedot vaatii, ja miten pystyy tekemään liikkeet rentona. En tiedä. :( En oikeasti ees tiedä mitä jatko tuo tullessaan, mutta sen tiedän, että jos tämä tarkoittaa taas olkapään kanssa takkuamista, niin triathlon-ajatukset saa jäädä. :(

Loppuun vielä viime viikon treenit:

Uimaan lasit ja lakki

Tänään on ollu neljäs lepopäivä, ja huomenna onkin sitten ohjelmassa jo lenkkiä. Nimittäin sen verran hyvä olo on jo nyt. Huomenna saankin ne mun tukipohjalliset, joten eiköhän sitä illalla pidä käydä ne testaamassa. :)

Viime viikko näytti siis tällaiselta:

Meen opettelemaan vähän uintitekniikkaa torstaina, ja sitä ennen tarvisin oikeasti uudet kunnon uimalasit. Ei ne kalliit tarvi olla, mutta eipä mun nykyisistä Speedoista ole mihinkään, kun vettä tulee sisään koko ajan. Mä luulin, että nuo oli uudemmat kuin mitä sitten vissiin oikeasti ovat, malli on Eclipse. Ostettu kokeilematta, kun ei silloin tajunnut, että niitä pitäis kokeillakin. Nyt kävin Intersportissa, eikä siellä ollu kuin Speedoja, eivätkä mitkään niistä tuntuneet hyviltä!

Sitten toinen mitä vissiin tarvisi, olisi uimalakki. En oo koskaan sellaista omistanut. En oo nähnyt tarvetta sellaiselle lyhyt hiuksisena ja harvoin uimassa käyvänä, ei oo tarvinnu kloorin kulutustakaan miettiä. Onko niissä jotain eroja, vai onko ihan sama millaisen ostaa? :D No tottahan niissä oikeasti eroja, mutta millaisia, täytyy googlettaa..

Eka kaatuminen

Tänään on ollu viikon kolmas lepopäivä. Päivällä kun meni neljä tuntia (2h treenit, 2h matkat) koiran kanssa vesipelastustreeneissä, niin ei enää omiin treeneihin ehtiny ja jaksanu. Viikko on menny lähinnä pyöräillessä, ja kun sykkeet ovat pysyneet reippaasti alle aerobisen kynnyksen, niin tuntuu kuin ei mitään hirveästi olisi tehnytkään. Iisi viikko, kiva niin! :) Kuvassa viime viikonlopun treenitkin, mitä edelliseen kuvaan en liittänyt.

Tänään käskin miehen ottaa kuvat mun pyöräilyasennosta. Että oikeasti itekin näkisin, että missä asennossa oon ja että voin vertailla BikeDynamicsin ohjeisiin (kiitos Ammi!). Ja kun mä oon tällainen käyrien, numeroiden ja grafiikan rakastaja, niin tää asteiden mittaaminen on just mua. :D Tosi vaikea noita oikeita kohtia on kattoa, mutta ainakin sinne päin ovat. Käsien asento mua mietityttää, mutta hirmu vaikea ees saada luonnollista asentoa, kun nojaa kädellä/polvella seinään.

Alimmassa kuvassa yritin saada luonnollisempaa asentoa käsille, ja nojasin tolppaan vain polven avulla. Ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen makasin maassa. Vasen jalka irtosi polkimesta kaatuessa, mutta oikea jalka jäi vielä kiinni polkimeenn. Polvesta tuli verta, ja kyynärpään iho on rullalla. Voihan helkkari! :D Onko tähän kukaan vielä pystynyt, kaatua nyt paikoiltaan kuvaustilanteessa. :D Kyllä taas oli sellainen sankari matkassa.. Pyöräkin sai harmi kyllä vähän lopullisia muistoja tästä kaatumisesta, lähinnä sarviin. Eikä mikään ihmekään, koska asfalttiahan tuo piha on.. Mutta onneksi pieniä vain. Jatkossa jos pitää vielä jotain kuvia ottaa, niin luulen, että nojaan ihan kunnolla kädellä. ;D Kaatumisen jälkeen ei kyllä ihan heti naurattanu, vaan makasin maassa minuutin verran. Haavat kun sain puhdistettua, niin sitten kyllä jo nauratti. Niin mua! :D

Ei jaksais valittaa

Mutta valitan silti. :/ Nää kelit ei oo mua varten, tai siis mun harrastusta varten. Sykkeet nousee, vauhti tippuu, on ihan järkyttävä hiki ja tuntuu raskaalta. Kävin eilen juoksemassa kympin, ja kyllä oli tuskaa. Lämmintä oli illalla 25 astetta ja tosi kostea keli, ihan kuin jossain ulkomailla olis ollu. Kyllä tuli ikävä syksyä. <3 No se tulee kyllä nopeampaa kuin osaa odottaakaan. Eiköhän sitten juoksu kulje, ja lenkeistä saa nauttia. :)

Toinen valituksen aihe on tää mun jalka. Mä en oikeasti ymmärrä, että miksi piip mulla on koko ajan jotain ongelmia?! Viimeiset kahdeksan (8!!!) kuukautta on ollu milloin mitäkin. Ensin toinen reisi kaksi kuukautta, sitten pikku hiljaa juoksun pariin takaisin, jota kestikin kunnon treeniä 1,5kk. Sitten toinen reisi, jonka kanssa ei ollut ongelmaa kuin kuukauden, kun hyvä fysioterapeutti löysi syyn lonkankoukistajista. Sitten HCR aiheutti ongelman pohkeeseen ja penikkaan, juuri ja juuri Tukholman maratonille kuntoon ja sen jälkeen ei ookaan tullu kuntoon. Siis tää pohje/sääri on vaivannu nyt 2,5 kuukautta. Pitkä aika! Oon ihan piip turhautunut, miksi piip takia mulla on koko ajan ongelmia. Oon jo vähän kateellinen muille, jotka pääsee treenaamaan ja mulla olis niin paljon intoa, mutta ei mahdollisuutta. Piip, piip, piip. Säästän teidän kirosanoilta, koska niitä vaan tulee nyt.

Maanantaina hain ne uudet tossut ja niiden vaimennus tuntui oikeasti tosi hyvälle! Oisin voinu juosta pidempään kuin rielut 7km, mutta en uskaltanu. Ja hyvä niin. Tein 40 minsan kävelylenkin koiran kanssa ennen lenkkiä, ja kai sääri jotenkin lämpes. Tajusin kyllä jälkeenpäin, että olinhan mä ottanu särkylääkettäkin pääkipuun ennen lenkkiä. Eli kävely + lääke + uudet kengät = kivuton juoksu (tai ihan pientä tuntemusta, ei vaikuttanut vauhtiin millään tavalla). Eilen mulla ei ollut kävelyä eikä lääkettä alle, ja loppulenkistä jo sattui niin, että sääri ja pohje oli koko ajan mielessä. Ja kuitenkin kävin vielä keskiviikkona hierojalla, joka avasi säärtä ja pohjetta niin, että sääressä jopa oli vähän pientä mustelmaa. Jokaisen lenkin jälkeen seuraavana päivänä sääressä tuntuu myös kävellessä.

17.7. rullaluistelu 20.19km, 1:05:20, avgsyke 157, maxsyke 179
18.7. juoksu 7.6km, 47:16, 6:13 min/km, avgsyke 161, maxsyke 170
21.7. juoksu 10km, 1:02:55, 6:17 min/km, avgsyke 163, maxsyke 178

Pyöräilin eilen myös vanhalla maastopyörälläni työmatkat, oikoen yhteensä 17km. :) Tässä nyt liikkumisiani leiriviikolla ja tällä viikolla. Tää viikkoahan on ollu eka työviikko viiden viikon loman jälkeen, ja en oo päässy lomarytmistä vielä työrytmiin ollenkaan. En pääse ennen klo 24 nukkumaan, ja kello herättää kuitenkin jo kuudelta. Väsy painaa jo näin perjantaina. Kaikki muut mun perheestä vielä lomailee, ja nukkuvat mun lähtiessä töihin.

Ois pitäny laittaa eilinen soran lapiointikin liikunnaksi Heiaheiaan, koska sen verran tuntuu nyt yläselässä, että jotain on tullu tehtyä. Asutaan kolmatta kesää uudessa talossamme, ja nyt ollaan viimeistelty pihahommia, mm. laajennettu takapihan terassia, laitettu muutamia laattoja ja laitettu oja kuntoon (kaivettiin se taisaiseksi ja sinne sitten se sora). Josko jo ens kesänä vois vaan olla. ;)

Kaiken näiden ongelmien takia lähden tänään Tampereelle pyöräkaupoille. Ja oon aatellu lähteä katselemaan cyclocross-tarjontaa. :) Soittelin jopa heti aamusta Tampereen urheilulääkäriasemalle, jos olisin saanu tälle samaiselle päivälle jonkun peruutusajan, mutta olikin koko pulju kiinni heinäkuun.