Ravintovalmennusta

Kuten edelliseen "kiertokirjeeseen" vastasinkin ruuan kohdalle, että toiset elää syödäkseen, niin mä oon joskus miettiny, että elänkö syödäkseni. No en nyt oikeasti kuitenkaan, kun on paljon tärkeämpiäkin asioita, mutta kyllä ruoka mulle maistuu. Varsinkin hiilihydraatit. Oon hiilariholisti, sokeriaddikti, tunnesyöjä... Mitä näitä ny o. Jos ei oo karkkia, niin leipää, jogurttia, muroja, puurohiutaleita. Kaikki uppoo!

Mun paino on sahannu kymmenen kilon väliä reilu kymmenen vuotta. Ei sen enempää, mutta aina kun pääsen sinne seittemäänkymppiin, niin herään ja sitten pudotellaan 5-10 kiloa. Muutaman kerran paino on tippunu kymmenen kiloa, ja todella useasti viitisen kiloa. Eli painon oon saanu kyllä putoamaan, mutta en pitemmällä tähtäimellä aateltuna pysymään. Käytännössä syön siis sen verran, mitä mun energiantarve on seitkytkilosena. Eli sillähän se paino sit nousee. Ymmärrän toki sen, että nykyään on enemmän lihasta ja ennen tämän kokoisena olin isompi.

Tiedän kuinka paljon on missäkin hiilaria ja mistä tulee proteiinia. Diabeetikko perheessä on tämän opettanu, joten tiedän näistä enemmän kuin tavallinen kansalainen. Tiedän senkin, että tavallisessa sämpylässä on 20hh, kun taas gluteenittomassa on 40hh. Ja näkyyhän se kaloreissakin. Lempparisämpylässä, Sunnuntain kaura-porkkanasämpylässä, on kaloreita 210. Jep, luit oikein!

1.1.2012 painoin 69,6kg. 1.1.2013 painoin täsmälleen saman verran, sadan gramman tarkkuudella. Tähän mieheni totesi, että miten se on mahdollista, kun oon koko vuoden laihduttanu. :D Niinpä! No olihan mun paino ollu 66 kiloa pitkään, mutta marraskuun selkävaivat ja joulu nosti painon nopeasti tuttuihin lukemiin. Tänä vuonna paino lähti hienosti laskuun, 63,7 kiloa oli keväällä pienimmillään. Sitten tankkaus Barcelonaan antoi luvan syödä ja hupskeikkaa paino oli saman 66 kiloa, minkä edellisenäkin kesänä. Hävettää myöntää, mutta jälleen keikutaan siellä lukemissa 68. Takana lepokausi, ja samalla tavalla ruoka kuitenkin on maittanu. Helposti tuli kaks kiloa!

Nyt tilanne on sellanen, että mulla oikeasti alkaa mennä hermo tähän tai tarkemmin sanottuna itteeni, miten joku voi olla näin saamaton?! Tunnistan mun ongelmat, mm. tavat ja fiilarit. Joku menee tupakille, kun v*tuttaa. Mä haen karkkipussin. Tai työstressiin ja -ongelmiin haen karkkia, niin johan sujuu työt paremmin. Kun oon "yksin" viikonlopun eli mies reissussa, niin palkitten itteni hienosta jaksamisesta herkuilla, kun muksut nukkuu. Se on tapa. Eihän muksujen kanssa kotona oleminen enää vaadi niin paljon kuin aikoinaan, kun ne oli pieniä. Mutta muistan kuinka jo silloin hain irtokarkkisäkin, kun päivä lasten kanssa kotona oli ollut vaikea. Meillähän tytöt olivat 2v 1kk, kun poika syntyi. Kyllähän se pieni ikäero ja moni lisäjuttu siihen päälle vaati jaksamista, ja sitä vissiin tuli irtokarkkisäkistä. Jos tällainen tapa on ollu 5-10 vuotta (tytöt täyttää joulukuussa kymmenen), ehkä kauemminkin, niin jonnekin se on juurtunu, ja vaikea siitä on päästä eroon. Ei siitä pääse kuukaudessa tai kahdessa eroon.

Laura & Maija Training tarjoaa myös ravintovalmennusta. Ja Maijan kanssa lähdettiinkin nyt tarkemmin tutkimaan mun syömisiä. Pidin ruokapäiväkirjaa viikon verran, josta löytyy ihan todenperäisiä asioita, eli mm. päivällisen korvaamista Polly-pussilla:

Joku vois aatella, että mä syön liikaa hiilihydraatteja, niin mäkin aattelin. Mutta todellisuudessa mä syön liikaa proteiinia! Päivittäinen proteiinimäärä nousee liian korkealle niinä päivinä, kun syön hyvin ja mitään ylimääräisiä hiilarimättöjä ei mene. Luultavasti tämä liian vähäinen hiilarimäärä korvaantuu sillä, että syön joku päivä sitten hiilaria kaksin käsin. Jos päivän ruokailuja aatellaan, niin iltapäivät on mun kompastuskivi. Töistä kotiin tullessa voin syödä vaikka hevosen, ei ku ei sittenkään, sehän ois proteiinia. ;D Hiilaria siis uppoo.

Käytiin Maijan kanssa läpi mun syömisiä ruokapäiväkirjan pitämisen jälkeen, ja jotain muutoksia oon saanu aikaan. Mm. jättäny sokeripitoiset jogurtit ja vaihtanu ne maustamattomaan jogurttiin. Iso muutos ihmiselle, joka on aina inhonnu maustamatonta jogurttia. Nyt voin sanoa tykkääväni siitä! :) Ja mm. säilykeananas on vaihtunu tuoreeseen ananakseen.

Keskustelusta huolimatta en oo saanu karkkiputkea poikki, ja yhden herkkupäivän sijaan tänään ravintopalaverissa keskusteltiin muista vaihtoehdoista. Jos mulle sallitaankin vähän sokeria, niin helpottaisko se sitä sokerinhimoa. En tiedä, tätä kokeillaan. Olisi kuitenkin tarkoitus löytää terveellinen, normaali ruokavalio, joka tukee urheilemista, kehittymistä ja palautumista. Ja kaupanpäällisenä paino laskee ja juoksuvauhti nousee. ;) Normaalilla siis sellainen, ettei se tunnu miltään dieetiltä, vaan sellainen, millä eletään tulevaisuudessa.

Yks työkaveri sanoi kerran, että mä oon kuulemma outo nainen. Sanon ikäni ja painoni ääneen. No numeroitahan ne vaan on. Nuorru en, ja painan sen, mitä puntari sanoo. Mun mielestä ne on ihan normaaleja asioita, ei niitä tarvi salata. Ehkä mä oon outo, ja ehkä joku tuntee myötähäpeää tätäkin lukiessa, mutta mitä sitten! :D

Sekalaista sananhelinää

Oon pettyny itteeni sen suhteen, että painolle en oo saanu tehtyä mitään. Barcelonan jälkeen paino nousi pari kiloa ja siinä se on nyt pysyny. Eli painan saman verran kuin viime kesänä ennen Joroista. No onneksi en enempää, mutta täytyy sanoa, että saamatonta touhua kyllä! Mutta oikeesti, kuka voi vastustaa tyttöjen leipomuksia?! Milloin on ollu vastassa kääretorttua, milloin tavallisia muffinsseja ja milloin daim-muffinsseja.. Oo siinä sitten herkuttelematta! :D No ikävä kyllä sanoa, mutta taitaapa kuitenkin nuo leipomukset jäädä kakkoseksi kesän karkki- ja jäätelömäärän kanssa.

Luotto omaan tekemiseen on nyt hankalaa. Joroisen viime vuoden ajan parannus ja kuuden tunnin alitus on todellinen kysymysmerkki! Todellinen onnistuminen pitää tapahtua, että siihen pääsen. Huomaan miettiväni jo ens vuoden tavoitetta Joroisilla.. Auts! Ois varmasti parempi keskittyä vielä tämän vuoden kisaan.

K-Active orginaali kinesioteippi näyttää olevan se, joka pysyy parhaiten!

Pyöräily on mukavuusalueella niin paljon mukavampaa. No ylläri! :D Vauhtikestävyysalueella ei jaksa kauaa pyöräillä, kun taas huomaan, että vauhti on tippunu siihen normaaliin kadenssiin ja sitä myötä normaaliin vauhtiin. Ja vastatuuli ei helpota tätä asiaa sitten yhtään! Myötätuuleen on helpompi saada vauhtia kasvamaan.

Uimahallissa kävin tällä viikolla tekemässä tekniikkatreenin ja yritin rauhoitella hengitystä. Joku ihmeen paniikki on vissiin tullu, että happi loppuu kesken ja uinti on sitten sen mukaista kaiken muun lisäksi. Hätiköityä, upottavaa ja jännitettä täynnä. Treenin loppua kohti sitä happeakin riitti paremmin, mutta paljon on tekemistä, että pääsee kevään tasolle.

Joroisille oli tarkoitus lähteä kolmen etelä-pohjalaisen naisen kera. Heidän joukkue ei pysty starttaamaan, joten samalla tarkoitti mullekin muutoksia. Sain ystävän houkuteltua reissuun mukaan, niin ei tarvi yksin ajella sinne asti. :) Pääsee Sannakin näkemään millaista meno on triathlonkisassa.

Viikko kakskolme

Mun painotaulukon ylläpito jäi vähän kesken keväällä, ja siihen pitäis pian taas palata. Kuus kiloa tippu vuodenvaihteesta, painon ollessa parhaimmillaan 63,5kg. Mikä on puolestaan 2,5kg alle viime kesän painon. (Painohan siis nousi loppuvuodesta marraskuun selkäongelmien ja joulun aikana yhtäkkiä yli kolme kiloo.) 

No nyt pitäis vissiin taas vähän merkkailla syömisiä ylös, nimittäin on tullu syötyä taas liikaa. Ja siis ihan jätskiä ja karkkia. :/ Samoihin vanhoihin ruokailutottumuksiin on näköjään pirun helppo palata. Hiilariholisti mikä hiilariholisti. Sitä paitsi taidan olla myös koukuttunu Pepsi Maxiin. Mä, joka oon vasta kolmikymppisenä oppinu juomaan mustaa limsaa. Eli nyt pitäisi siis saada tehtyä taas stoppi tähän hiilarimässyyn, kun aamun paino oli 65,5kg. Varmasti hiilariturvotusta osa, mutta ennen kuin yhtään enempää nousee, niin lopetettava on. Huomasin jo, että oon siirtäny tätä stopin tekemistäkin viikolla. Siis viikolla!!! Voi hyvää päivää sentään!

Voi kun olisi joku, joka seuraisi mun jääkaappi- ja kauppakäyttäytymistä, kirjaisi syömiset ylös ja huomauttelis epäterveellisistä syömisistä. ;D

Pakollinen siltakuva. Sääksin numero vielä kiinni.

Numero vielä eilen käsivarressa.

Viikko 23:

Pyöräily 4h 58min

Triathlon 3h 13min

Uinti 26min

Juoksu 13min

--------------------

Yhteensä 8h 50min

Painotaulukkoa ym

En muista oonko kertonut, mutta tulevaisuudessa edustan SSU-Triathlonin värejä. En tosin tiedä vielä, mitkä värit ovat. :D Seinäjoen Seudun Urheilijat on siis tuo SSU, ja ennemmin porukka on edustanut pääseuraa, mutta tuleva kesä on ensimmäinen SSU-Triathlonille. Jäsenmaksuni maksoin, ja lisäksi maksoin kansainvälisen lisenssin, mikä vaaditaan ulkomailla kisaillessa. Ja Barcelonaan on oikeasti enää vain kaksi kuukautta!! Apua, kun se tulee nopeesti! Mä en oo ollenkaan valmis.

Painotaulukko näyttää tänään tältä. Ihan niin helppoa tää ei oo ollu, kuin mitä taulukko antaa ymmärtää. ;) Oikeasti päiväkohtainen painokäyrä on melkoista siksakkia, mutta tärkeintä taitaa kuitenkin olla allaoleva. Eli siis se, että paino on nyt kilon vähemmän kuin viime kesänä.

Sain kutsun yhteen aikakausilehden haastatteluun, aika mielenkiintoista! ;) Kerron lisää myöhemmin, kun haastattelu on tehty.

Ihania ulkoilukelejä kaikille! Ja viikonloppua! Aurinkoa on luvattu koko viikonlopuksi! :) Mulla olis tänään luvassa reilu kymmenen kilsan juoksulenkki. Mietin vielä, että missä sen toteuttaisin. Hallia ei ole saatavilla, ja matto on tylsä, mutta uskallanko kokeilla ulkona?! Polvituen vois laittaa, niin se lämmittäis..? Katotaan kuinka naisen käy.

Hitaasti, mutta varmasti?

Nyt on kaksi kuukautta yritetty elää uutta elämää ruokailujen suhteen. Alku lähti lupaavasti liikenteeseen ja paino tippui. Ensimmäinen isompi kompastuskivi oli pitkä hiihto, johon jouduin tankkaamaan. Tuli syötyä enemmän hiilihydraattia, ehkä jopa kulutusta enemmän tuli energiaa, koska en laskenut määriä ja tuli syötyä myös karkkia.

Tämän jälkeen vielä alkoi naisten vaivat, niin hiilarihimo vain jatkui. Oli vaikea tehdä sille stoppia. 8 tai 9 päivää meni siis yhteensä vähän pipariksi, mutta viime viikonloppuna pääsin taas hyvin ruotuun. Olin vielä Porvoossa sen siskon kanssa, joka on yhtä kova syömään karkkia kuin mäkin. ;) Ollaan aikoinaan harrastettu kaikenlaista suklaasta rahkoihin. Matkalla todettiinkin, että normaalisti oltaisiin haettu Makuunista karkkisäkki automatkaksi. Mutta nyt ei haettu, ei ostettu karkkia ollenkaan! :) Ruokapaikkakin valittiin fiksusti! Hyvä me!!

Mikä kevätsää! Tykkään jokaisesta vuodenajasta. On ihanaa, kun tulee lunta, mutta nyt toivon, että enää ei tulisi!

Tänä aamuna puntari näytti 66,1kg. Joka on täsmälleen saman verran kuin ennen Joroisen kisaa viime kesänä, ja täsmälleen saman verran kuin ennen Ilmajoen puolimaratonia syyskuun lopussa. 3,5 kiloa on siis lähteny selkävaivan ja joulun aikoihin kerätyistä nesteistä ja rasvasta. Pituuttahan mulla on vaivaiset 165,5cm. Tai mistä sen tietää, vaikka olisin tuon puoli senttiäkin kutistunu iän myötä. :D Eli onhan tässä vielä varaa kiloja tiputella. Tavoite on sellaset pyöreät 60. Painoin nelisen vuotta sitten 61, mutta nyt mulla on enemmän lihasta kuin silloin. Silloin oli ihan sinut itteni kanssa, joten luulen, että kuutisen kiloa piristää kummasti. Jos ei muuta niin ainakin juoksuvauhtia ees vähän. ;)

Yllättävän paljon oon oppinu itestäni, omista syömisistäni ja mikä vaikuttaa mihinkäkin. Todella tärkeää on syödä päivittäin tarpeeksi hiilihydraattia ja kalorivajetta ei saa päästää liian suureksi, koska sitten se kostautuu seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Eli jos teen kolmen tunnin treenin, niin on myös syötävä sen kulutuksen edestä, tai seuraavana päivänä hiilarit on koko päivän mielessä. Ja joku 200g karkkipussi tyydyttää tuon himon. Mutta nyt on taas yksi ongelma selätetty, tai ennemminkin koettu ja päästy huonon omantunnon saattelemana seuraaviin päiviin. Viikonloppu nimittäin oli todella hyvä, sunnuntai ehkä liian vähilläkin kaloreilla, kun söin vaan 2000 kaloria ja liikuin paljon. Mutta tosiaan maanantaina sitten kostautui.

Tavoitetaulukkoni. Jäljessä ollaan.

Hyvään suuntaan oon kuitenkin menossa. Onhan 66.1 ihan eri lukema kuin 69.6, jossa oli ihan hirveä olla. Nyt täytyy vaan edelleen tsempata, kirjata syömisiä ylös ja olla järkevä! :)

Treenihinku

11 päivää liikkumattomuutta takana, mutta nyt alan olla sen verran tervehtynyt, että huomenna aion kyllä mennä uimaan. Ja perjantaina taas pitkästä aikaa valkun kanssa opettelemaan uimista! :) Takaraivossa vaan hirvittää, että tyttöjen kaveripiirissä kiertävä mahatauti rantautuu meille. Jos se on tullakseen, niin ens yönä rävähtää. Käärin juuri matot sivuun, ja vein yläkertaan pesuvadit yöksi. Mieluummin vähän valveutunut ja turhaan, kun kovat siivoukset huomenna.. ;)

Kuten alkukuusta jo mainitsin, niin jotain muutoksia on tarkoitus saada syömisiin ja saada paino tippumaan. Oon tehnyt ihan taulukon (ihme! :D), jossa on tavoiteviikot taivoitepainoineen ja saavutettu kilomäärä.

Pieniä muutoksia oon tehnyt, jotka oikeasti ovat kuitenkin isoja:
- Töissä syön ruuan muovikippojen sijaan oikealta lautaselta. Annos näyttää muovikipoissa paljon pienemmältä, mitä oikeasti onkaan. Ja ruoka on kunnon lämmin ateria salaatteineen.
- Välipala on pakollinen töissä, muuten syönti lähtee käsistä kotona. Syön päivällistä tehdessä leipää, jogurttia jne.. Eli iltapäiväksi siis välipala.
- Mukin oon töissä vaihtanut 3dl lasiksi, josta on jotenkin paljon helpompi juoda vettä. Vettä tulee juotua enemmän kuin paksusta mukista.
- Keliakian takia saan melko vähän kuitua, joten oon taas aktivoitunut Fibrexin Sokerijuurikashiutaleiden käytössä. Niistä saan päivittäisen tarpeen nopeasti.
- Neljä vuotta sitten muutettiin nykyiseen taloon, ja siitä lähtien monitoimikone on ollut kaapissa pölyttymässä. Eikä kyllä käytössä sitäkään ennen kovin ahkeraan, kun kaikki terätkin ovat kuin uusia, vaikka 10 vuotta sitten häälahjaksi se on saatu. Nyt sen sieltä kaapista otin, ja oon opetellu tekemään maistuvia smoothie-välipaloja.
- Tammikuu piti olla tipattomalla eli herkuttomalla. Se meni mönkään, koska olen tunnesyöjä, ja ison suru-uutisen myötä lipsahti vähän. Sen jälkeen annoin olla. Mutta ei se mitään, koska muuten herkkujen syönti on pysynyt hyvin hanskassa.

Värikkähät muistilaput

Moon aika ylypiä ittestäni. Moon ollu ny viis päivää ilima herkkuja! Eikä oo teheny tiukkaakaa. Onko syy sitte siinä, että mä söin joulun aikahan nii hirviän paljo? Tai ainaki siltä tuntu. Vai siinä, että paino o noussu syyskuun lopusta kolome kilua? Ny o neliäs päiväs paino laskenu 900g, jote jotai nestettä kropas o ollu.

Vähänkö nää o hyviä.

Sellane noloo juttu pitää myöntää, että moon vissihi ollu aika saamaton, kun katteloo mun muistilappuja.. Ny lähtöö jo kolomas muistilappu eli kolomas vuosi, ku painua seuraan. Ja aikalaalla samoja lähtöpainoja on ollu joka helekkarin tammikuus. Isäntäki totes tuos yks päivä, että koko vuorenha soot painua tiputtanu.. Nii, siltä se vissihi o tuntunu ja näyttäny. Ja taas ollahan lähtötilantehes, voi nolous sentähä.

Siinä se on pörränny vuoden 66-69 kilon välillä.

Tänää oli nii hyvä uintireeni, että kerranki lähärin hymy naamalla kotio!! :) Vaikka kuinka on ressannu tuo polovi, nii ny tuntuu siltä, että teherähän kaikkia muuta ja juostahan sitte ku pystyy.

Haamunälkä

Mä oon oikeasti melkoinen hiilariholisti. Jos ei ole karkkia tai muuta hyvää saatavilla, niin syön leipää, jogurttia, muroja.. Selkeästi siis hiilareita. Mun syömiset eivät todellakaan oo kaunista katseltavaa. Jotain on tehtävä. Voin kuitenkin sanoa, että vuosia vallinnutta tapaa ei ole helppo muuttaa. Olen myös tunnesyöjä. Kun joku ottaa kovasti päähän, niin säkillinen karkkia lohduttaa. Toiset lähtee tupakille, mä ostan karkkia. Tai ittensä on kiva palkita karkilla. Toisilla on perjantaipullo, mulla se on perjantaipussi. Tai tahtoo kyllä olla jokaviikonpäiväpussi. :/

Vähemmän näitä..

Olin viime keväänä lähes neljä kuukautta herkkulakossa. Sen jälkeen kaikki kostautui moninkertaisesti. Nyt en aio tehdä mitään herkkulakkoa, nyt aion muuttaa tapani. Yritän oikeasti syödä paremmin, etsiä netistä jotain uusia reseptejä. Smoothiet ovat aika pinnalla nyt, mutta mä en oo sellaisia tehnyt. Oisko mitään hyviä ohjeita niihin? :)

Tietysti toiveena on, että tämän kaiken seurauksena painokin vähän tippuisi. Kuten jo ennemmin mainitsin, niin oon saanut syksyn aikana muutaman lisäkilon. Ne ovat tulleet ihan vain v*tutuksen seurauksena, kun selkävaivaisena söin ja makasin. Karkkilakkoon en ryhdy, mutta jättipussit saavat jäädä vähemmälle ja pienet määrät tilalle.

.. ja enemmän kunnon ruokaa.

Lupaan myös kiinnittää enemmän huomiota töihin mukaan ottamiini eväisiin. Jos edelliseltä päivää ei ole ruokaa mukaan, niin helposti lounaalla menee puuroa, nuudelia tms. nopeaa ja vähäenergistä. Tämä kostautuu sitten kotiin tullessa. Nälkä on hirveä. Meillä kuitenkin asuu diabeetikkokin, jonka hiilareita lasken joka päivä ja jonka ateriarytmistä pidetään kiinni. Ei ole siis kyse siitä, etten tietäisi asioista. Tiedän kyllä hyvin mikä sisältää proteiinia ja mikä kuinkakin paljon hiilaria.

Mainoksen uhri. Ostin lehden kannen perusteella.

Kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita! :) Onkohan muuten iPhoneen olemassa mitään appsia, johon vois syöttää syömänsä ruuat ja niiden kalorit. Muuta kuin muistio. Näkis vähän, että paljonko päivässä suuhunsa pistää.

Lista kasvaa

Noidannuolen aiheuttama lihaskramppi on ohi, mutta sen jälkeen mulla on ollut alaselkäkipua. Töissä kaksi päivää istuen ovat olleet kamalia. Olen istunut kahdella eri tuolilla, seissyt, ollut kyykyssä jne. En tiedä johtuuko tää alaselkäkipu (kipupiste selkärangan alaosassa) nyt sitten monta päivää valinneesta väärästä asennosta, vai mistä. Paskamainen joka tapauksessa.

Tänään ohjelmassa oli uintia. Uinti ei edelleenkään kyllä kuulu mun lempilajeihin. Paljon mieluummin juoksen, pyöräilen, hiihdän... Välillä uimahallille lähden ihan mielelläni, ja välillä taas puoliksi väkisin. Hallissa on aukioloajat, ja niihin reissuihin kuluu kumman paljon aikaa. Oma saamattomuus myös ärsyttää, koska tänäänkin oli tarkoitus mennä hallille jo klo 6.30. No en mennyt, nousin sängystä vasta klo 6.15. Tiistai ja torstai aamut voisi ihan hyvin käyttää hyödyksi, ja olla ajoissa hallilla (niinä päivinä halli aukeaa puol seiska). Nyt vaan jotenkin tää syksy ja pimeys, vai minkä syyksi sitä laittais?!, vie enimmän terän, eikä jaksa aamulla herätä. Ja sit mua inhottaa ne paskaiset lattiat, ja melkein olis pakko hommata jotkut läpsyttimet, ettei tarvisi paljain varpain kulkea. Laitetaanko ne joululahjalistaan paksumpien pyöräilyhanskojen ja kisakiekkojen lisäksi? ;) Ainut vaan, etteipä kukaan sitä listaa lue... :D

Menoksi.

Perillä.

Selkäkipu haittasi uintia, ja kyllähän tää alkaa syödä jo naista. :/ Ja arvatkaa mikä syö kans naista? Kolmen kilon painonnousu viidessä viikossa. Hurraa. Vali vali vali vali. Oliko nyt tässä postauksessa tarpeeksi valitusta?! :D Anteeksi, menen nukkumaan.

Parin viikon kuuri

Ilmoitin itseni Fitfarmin (Jutta Gustafsbergin ja kumppaneiden) Go Fat Go -haasteeseen. Mulla tulee tuosta gfg:stä mieleen kvg. :D No mutta joka tapauksessa noudatin tätä dieettiä viime syksynä muistaakseni lähes kaksi viikkoa, mutta kun en jaksanut noilla eväillä pitkiä lenkkejä, niin jätin sen. 1,5 tunnin kohdalla olin jo pyörtyä.

Nyt haluan tästä hiilarimätöstä eroon, ja kun sopivasti eksyin tänään noille sivuille ja uusi haaste alkaa maanantaina, niin hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan! :) Mullahan ei siis oikeasti ole mikään juoksijan kroppa, ei lähellekään. Olen pitkä 165,5cm ja painan n. 68 kiloa. Pituudessa on tärkeä tuo puoli senttiä, toivottavasti en oo sitä kutistunut vielä.:D Mutta siis jo mitat kertoo sitä, että varaa on. Painoin muutama vuosi sitten 61-62 kiloa ja se olis hyvä. Kaapistakin löytyy kasa farkkuja, jotka menisivät jalkaa painon pudottua. :)

Pari kertaa kymmenen vuoden aikana oon kymmenisen kiloa tiputtanut Painonvartijoiden Pisteillä. Nykyään tämä painon tiputtaminen on paljon hankalampaa, kun liikkuu niin paljon. Se nälkäkin on niin helkkarin kova. Ja samoin se karkkien syöminen. Joo, joku muistaa, että kuukausi sitten tein karkkilakon. Noloa myöntää, mutta ei se pitänyt kuin viikon. Sitten kun kerran hairahdin, niin sitä se oli menoa. Nytkin silmäni näkevät tällaista:

Ruokavalio näyttää siis tältä. Uskallan ladata tämän ruokavalion tänne, koska kuka tahansa halutessaan saa tämän itselleen ilmaiseksi. Vain syöttämällä sähköpostiosoite Fitfarmin sivuilla.

Pitää vähän miettiä, että mitä teen pitempien lenkkien kanssa. Jos siis pääsen sellaista ees juoksemaan, mutta lisäänkö niinä päivinä lounaalle hiilihydraattia tai lisäänkö juoksulenkkipäiville aina? Tuo haastehan kestää kolme viikkoa, mutta mulla on se mahdollinen puolimaratonkin välissä. Pitää siis siihenkin kehittää jotain. Kuhan nyt pääsisin tällä kunnolla liikkeelle, ja tästä hiilarihimosta eroon.

Ja hei, olkapää alkaa olla kivuton! Rutisee liikuttaessa, että sen suhteen ei ole täysin kunnossa, joten liikerata on vähän rajoittunut, kun itellä on pientä pelkoa. Mutta pääasia, että on nyt kivuton. :)

Suffeli Puffit tauolle

Juuri tällä hetkellä vieressäni on tällainen pussi. Mun lempikarkkeja, jos irtokarkkeja ei oteta huomioon.

Mä syön paljon karkkia. Toki 500 gramman irttissäkit ovat pienentyneet kolmeensataan, mutta nekin ovat vielä aivan liian isoja. Pienempikin määrä tyydyttää hiilarihimon. Mun tulee ostettua monesti kaupasta karkkia ihan vain ex tempore. Tai sitten mä lähden kauppaan vain karkin takia. Monesti ison pussin ostan, kun joku asia harmittaa. Vähän kuin lohdutukseksi.

Mä oon päättäny panostaa tervellisempään ruokavalioon, ja jättää karkit, sipsit, jäätelöt ja keksit tauolle. Sipsit, keksit ja jäätelöt tulee siksi, etten vain korvaisi karkkeja millään muulla kalori- ja hiilaripommeilla. Taukoa kestää syyskuun alkuun, eli puolimaratoniin asti. Tämä ei todellakaan oo mikään pikku juttu, en pääse helpolla. Mutta tämä on samalla kokeilu, eli kuinka paljon tämä näkyy mun kropassa, kun ei tule tuhansia ylimääräisiä kaloreita viikossa. :) Jos ja kun mä tähän pystyn, niin lupaan itelleni jonkun palkinnon. En vaan tiedä vielä minkä. Nopeamman ajan puolikkaalla ja maratonilla. ;D

Sunnuntaina kävin vanhemman koiran kanssa pitkällä kävelylenkillä (1h 51min), ja sitten pojan ja pennun kanssa rauhallisella lyhyemmällä kävelyllä (55min) ja sen jälkeen vielä reilun tunnin pyörälenkillä. Mukavasti siis tuli liikuttua juoksutauosta huolimatta. Tänään kävin hierojalla, ja penikat eivät hierojan mukaan enää vaivaa. Ainoastaan se pohkeen soleus-lihas on kireä. Huomenna aattelin käydä kokeilemassa rauhallista ja lyhyttä juoksua. Toivottavasti jalka kestää!

Oon lukenut monia triathlon-blogeja, varsinkin nyt Kiskon kisan jälkeen. Hitsi, että on sitten mielenkiintoinen ja todellista kuntoa vaativa laji! Voin sanoa, että kyllä muakin kiinnostaisi, jos en olisi niin huono uimari. ;D

Täytyy vinkata kyllä Triathlonvaimon/Arjan blogiin.. Arja on aikamoinen nainen, nimittäin osallistuu sunnuntaina Ironman-kisaan Sveitsissä. Tarkoittaa siis 3,8km uintia, 180 kilometrin pyöräilyä ja siihen vielä päälle 42,2km juoksu. Huh! Aatelkaa, mikä kunto. En voisi kuvitellakaan tuollaista määrää uintia ja pyöräilyä ennen maratonin juoksemista. Tsemppiä vain tuhannesti sinne!!

Hoidossa toisen kerran

Tiistaina venyttelin useasti LPG-hoidon takia, ja join vettä normaalia enemmän. Iho oli arka käsittelystä, muutamia pikkurillin sormenpään kokoisia mustelmia siellä täällä. Keskiviikkona puntarilla käydessäni paino oli tippunut vuorokaudessa 1,1 kiloa. Aineenvaihdunta oli siis todella lähtenyt liikkeelle. Laitoin ostamani kompressiosukat jalkaan ja pidin niitä koko päivän. Ostin siis Intersportista Pro Touch -sukat, en tiiä onko kuinka laadukkaat kompressiosukiksi, mutta aika huonot valikoimat Seinäjoen kaupoissa oli.

Lisäksi venyttelin, söin särkylääkettä ja käytin kylmägeeliä. Illalla tutkin jalkoja, ja turvotus tosiaan oli hävinnyt. Nyt tajusin kuinka paljon nestettä jaloissa oikein olikaan vielä tiistaina. Nyt jalat näyttivät hyviltä. Ei ihme, että paino tippui kilon. Kävin illalla koiran kanssa kävelylenkillä, eikä sääriin sattunut. Toisin kuin maanantaina niihin vielä sattui. Uskomatonta!

Tänään kävin LPG-hoidossa toisen kerran. Sanoinkin fysioterapeutille, että oon aina todella skeptinen tällaisilla kaikille hoidoille ja oon todella yllättynyt, että tämä hoito auttoi näinkin hyvin. Tänään otettiin samalla taktiikalla koko jalat, eli myös reidet ja kyllä oli vaan nuo ulkoreiden kalvotkin kireät. Tänään vielä siis lepopäivä, ja huomenna käyn testaamassa lenkillä jalkojen kuntoa. On mielenkiintoista nähdä, että mitä 5 päivän lepo, särkylääkekuuri, kylmägeeli, venyttely ja lpg-hoito ovat jaloille tehneet. Tuntuvat ne nyt jo paremmilta, toki oikea pohje tuntuu vielä normaalia kireämmältä, ettei sentään ihan maailman ihmettä oo tapahtunut. ;)

Tänään fyssarilta lähti tällainen Back on Track pohjesuoja mukaan. Mä yritän nyt oikeasti saada nää jalat siihen kuntoon, ettei koko ajan olisi jotain vaivaa.

Jos tästä LPG-hoidosta on mulle hyötyä, niin aion käydä säännöllisesti. Yleensä oon käyny hierojalla kolmen viikon välein ja joka kerta hieroja on kauhuissaan mun pohkeista. Jos tää hoitomuoto pitää jalat pitempään auki, niin voisin käydä hieronnan sijaan kerran kuussa tuossa. No täytyy miettiä ja kattoa, että miltä jalat oikeasti tuntuu tulevilla lenkeillä ja onko tästä mulle parempi apu, sitä kun ei nyt vielä ees tiiä...

Tuosta painosta muuten vielä. Sanoin tiputtavani sitä tässä kesäkuun aikana. No maanantaista on lähtenyt 2 kiloa, mutta harmittavasti kyllä vain nesteitä. Nimittäin paino on tasan sen verran mitä se oli kolme viikkoa sitten. :D Ei oo hirveästi ollu  motivaatiota tähän laihduttamiseen. 24,5 on mun painoindeksi eli normaali.

Hiilariholisti

Hei, olen Ninni ja olen hiilariholisti. Syön melkein joka päivä karkkia. Välillä riittää vain pieni suklaapatukka, ja välillä menee puoli kiloa irtokarkkeja. *nolo* Jos karkkia ei oo saatavilla, niin jogurtti on loistava hiilarihimon taltuttaja, tai leipä tai murot tai tai tai.. Näitä löytyy.

En tiedä miten saisin järkevän rajan syömisiin. Ongelmia aiheuttaa lisäksi gluteeniton ruokavalio. Jos vähennän hiilarit melko vähiin, niin pitkät juoksulenkit ei onnistu. 1,5 tunnin jälkeen alkaa heikottaa niin paljon, että on istuttava tiellä alas. Oon testannu muutaman kerran, mutta en vain jaksa. Hiilihydraatteja kuitenkin tarvin treeneissä, mutta onko osa sitten kehon tottumuksesta? Mikähän olisi mulle se järkevä määrä? Sellainen, että ei oo niin turvonnu olo, mutta jaksaa treenata? Ehkä vain aamupuuro, lämmin lounas, välipala, lämmin päivällinen ja iltapala..

Mun ei sais olla kotona ollenkaan, vaan päivä pitäisi olla ohjelmaa ihan täynnä, niin en ehdi syödä mitään ylimääräistä. Tänään on menny taas jo yksi karkkipussi, eilen jäätelöä ja suklaata. Nyt juuri söin neljä porkkanaa putkeen.. Voi hävetys tätä mun ruokavalioa.

Sitten toisaalta mulla on himo fetaan aurinkokuivattujen tomaattien kera (Arla Apetina). Eli aina, kun kaapissa on salaattia, niin kippo on nopeasti tyhjä. Jokaiseen salaattiin pitää sitä lisätä, ja sitten käyn napsimassa sieltä salaatista näitä paloja pelkästään. Mä oon muuten huono tekemään ruokaa, meillä se on mies, joka kokkaa! Tää on hyvää:

Jotenkin pitäisi saada tää ruokavalio sille mallille, että painoa tippuisi ensin viitisen kiloa ja sitten se pysyisi siinä samassa. Mullahan ei todellakaan oo mikään juoksijan kroppa, mutta juoksu on siinä mielessä loistava harrastus, kun juoksemaan voi lähteä mihin kellonaikaan tahansa. Yleensä lähdenkin illalla, kun muksut ovat jo nukkumassa.

Nyt kaksi viikkoa ennen Tukholmaa olisi hyvä aloittaa terveellinen ruokavalio, ja jättää ne karkkien nopeet hiilarit pois. En mä niillä karkeilla kuitenkaan juokse. ;) Sitten Tukholman jälkeen vois laskee ruuista kalorit niin, että paino vois tippuakin. Nyt kun vaan sais jonkun karkkilakon taas päälle, niin hyvä! :)

Kaksi kuulaa

Tässä ovat lihaskuntotreenivälineeni. :) Olin haaveillu omista rautapalloista jo jonkin aikaa, ja nyt huhtikuussa ne ostin. Tekniikkani vielä muuttui Kukan kurssilla oltuani Pääsiäisenä Porissa. Nimittäin aina ennen oon saanu alaselkäni loppuajasta kipeäksi, ja nyt kolmen tunnin kurssin aikana ei särkenyt kertaakaan! Eikä myöskään sen jälkeen, kun oon niitä muutaman kerran heilutellut. Nyt kun saan HCR:n ja Tukholman juoksut alta pois, niin omat kuulat heiluu joka toinen päivä. Se on lupaus! :) Kesällä on myös tarkoitus tiputtaa painoa viisi kiloa. Nimittäin kysyin edellisen kuntotestin jälkeen, että paljonko mun painon olisi pitänyt olla vähemmän, että "hyvin hyvä" tulos olisi ollut "erinomainen". Vastaus oli 3,2 kiloa. Painoindeksi on siis reilu 24 nyt, ja viiden kilon tiputuksen jälkeen se olisi alle 23. Juoksukin taas kulkisi nopeammin. ;)