Seikkailu satumetsässä

Jätin kuitenkin eilen pyöräilyt kokeilematta, ja säästin tälle päivälle. Parempi ottaa varman päälle. Pelottaa, että seuraava ongelma on nurkan takana.. Pahoittelen isoa kuvapostausta. ;)

Ensin maastopyörän rengas oli paikattava, onneksi mies hoiti tämän puolen. :)

Ajelin aluksi tutun ja turvallisen Joupiskan kuntoradalle. Käväsin sotilasesteradalla, mutta en toki tällä kertaa kokeillut. Joudun lenkin aikana pysähtymään useammin kuin normaalisti, koska selkä jotenkin väsyi.

Kun muutama viikko takaperin oli tullut lunta, näin yhden pyöräilijän jäljet maassa. Mietin silloin, että minkälaista tuolla on ajaa.. Kun lähestyin risteystä, niin aattelin lähteä sinne suuntaan. Ainut, että juuri tuolla metsässä oli yksi maastopyöräilijä nähnyt karhun.. Oikeasti vähän pelotti, mutta päätin mennä.

Kyllä ne nastat oli vaan välillä hyvät, vaikka suurin osa onkin jäätöntä.

Kohti tuntematonta. Ainakin alku näyttää hyvältä. 

Näistä kivistä ei oikein selkä tykännyt.

Keskityin kovasti ajamaan pyörällä, ja katselin lähinnä eteeni. Tässä kivipolulla kuitenkin pysähdyin ja katsoin sivulleni. Uskomattoman isoja kiviä! Ajoin vähän eteenpäin, ja tulin laavulle. Laavu oli mahtavalla paikalla isojen kivien juuressa!!

Kivenmaan laavu

Upeat isot kivet

Tässä opastekyltti lähellä laavua.

Oikeasti kuin satumetsässä olisin ajellut.

Jäätyneitä uria.

Koko ajan ajelin syvemmälle metsään, ja mua alkoi pelottamaan. Mulla on niin hyvä mielikuvitus.. Onneksi risteyksissä oli hyvin opasteita, mutta kun en tienny tulevasta mitään. Ehdinhän mä tehdä pakosuunnitelmankin karhun varalle. :D Viimeisessä neljän polun risteyksessä mulla oli kaksi vaihtoehtoa, ja valitsin väärän. Ihmettelin, että kun oli muuten täynnä hienoja uusia opastetauluja, niin tästä risteyksestä puuttui. Lopuksi jouduin kävelyttämään pyörääni hakkuuaukean yli toivoen, että Kyrkösjärvi olisi kohta näkyvillä. Ja sieltähän se lopuksi tuli, siitä oli sitten helppo osata kotiin.

Likainen, mutta tyytyväinen fillaroija.