Voihan pyörä

Sunnuntaina oli ekat triathlonkoulun pitkät treenit. Ensin maastopyöräily alle, pieni juoksu väliin ja lopuksi uinti.

Oli vähän Ylöjärvellä erilaiset maisemat ja reitit kuin Etelä-Pohjanmaalla. Ihania mäkiä ja syke nousi kunnolla. Varsinkin, kun mulla ei cyclossa vaihteet riittäneet alkuunkaan ja pienimmällä vaihteella + seisten sain vääntämällä vääntää, että pääsin mäen päälle. Ois pitäny istua, mutta ei mitään mahdollisuutta noilla vaihteilla. Treenin maksimisyke olikin 190.. :D Taas kävi mielessä Kipan vinkki kolme ratasta eteen. Mulla on kaksi edessä ja takana yhdeksän. Alamäet hiekkapohjalla olivat pahoja, en uskaltanut noilla kapeilla renkailla antaa mennä. Poikettiinkin sitten valmentajan johdolla reitiltä, ettei meille tuu liian rankka treeni ennen tärkeää uintia. Meitä lähti sitten neljän sakki eri kautta takaisinpäin kuin muut. Asfalttia rauhallisesti ajellen, eipä tuntunu enää reisissä. ;)

Aikaa kulutettiin pienellä ohjelmasta poikkeavalla juoksulenkillä, ja lainasinkin muutamaa numeroa isompia lenkkareita, kun omia ei ollu mukana. En loppujen lopuksi juossut kuin pari kilometriä, kun pohkeissa tuntui ja vähän jalan ulkoreunassa. Käännyin ennen muita takaisinpäin. Aattelin, että ei ole mitään järkeä vielä juosta palautumisen ollessa kesken.

Triathlonkoululla on oma uintivuoro, mikä on ihan loistavaa! Meidän jaettiin kahteen porukkaa, aloitteleviin ja jatkaviin. Mä tietty olin siellä aloittelevissa. Kävin sen nenäklipsinkin ostamassa ja ensimmäistä kertaa sitä testasin, kun lauantaina Seinäjoen uimahalli oli kiinni, enkä uimaan päässy. Se oli hyvä! Ei menny vettä nenän kautta sisään. Treeni sujui kai ihan hyvin tasoon nähden. Eiköhän se koko ajan eteenpäin mene, ainakin vielä toivottavasti.

Ihanaa oli treenata porukassa ja vaikka palautuminen vielä vaiheessa onkin, niin ei silti tuntunut liian rankalle. Jätän kuitenkin tällä viikolla vielä juoksut väliin ja keskityn muuhun, palauttava viikko kuitenkin eli en aio ohjelmassa olevia juoksutreenejä millään muulla lajilla korvata.

Mä en millään pärjää maastossa tuolla mun nykyisellä cyclocrossilla. Siihen pitää joko tehdä muutoksia, vaihtaa kappa + vaihteet (enemmän vaihteita) sekä vanteet + kumit leveimpiin. Ainakin. Tai sitten ostaa maastopyörä erikseen. Jotenkin mua kiinnostais enemmän halvemman maastopyörän, esim. käytetyn ostaminen ja tehdä cyclosta maantiepyörämäinen eli alkuun vaihtaa maantiekumit (joskus keväällä sitten). Pyöräily on kyllä kallis harrastus, välineet maksaa. Mutta toki kestävät varmasti melko pitkään, kun on hyvät alla. Aika paljon olen vuoden aikana välineisiin laittanut rahaa, mutta sitten ne on taas vuosiksi. Suksetkin ovat nyt todella hyvät, kun alkuvuodesta ostin!

Mutta siis palatekseni pyöräpohdintoihin, niin olisi paljon helpompaa kuin ei tarvisi vaihdella renkaita ym. pyörään aina lenkistä riippuen. Vaan pyörä olisi valmiina käyttötarkoitukseen. Kysyin Kaitsulta, että minkälaisia pyöriä porukoilla on, ja vastaus oli maantie- ja maastopyörät. Enkä kyllä yhtään ihmettele maastopyörälenkkejä, sen verran kuntoa nostavia ne ovat kunnon maastossa, joten mielellään niitä tekisin. :)

En olisi uskonut, että tässä voi näin käydä, että pyöräkuume iskee, vaikka juuri kesällä ekan kunnon pyörän ostinkin. :D