Kohti Barcelona Challengea

Korkataas reissujutut tässä, kun unta odottelen. :) Vaikka viime yönä uni jäi kesken, niin lentokoneessa ja autossa tuli vähän tilannetta paikattua.. Täytyy kirjoittaa kaksi postausta, koska muuten tekstistä tulis ihan sikapitkä kuvineen kaikkineen. Tässä siis päivistä ennen kisaa.

Matkaan lähettiin neljän hengen porukalla jo torstaina 16.5. Minä, Jaana ja meidän miehet. Kävimme viemässä lentokentälle laukut samaisena iltana, koska lento lähtisi klo 6.15 perjantaina.

Yö jäi lyhyeksi, kun kello herätti neljältä. Barcelonassa olimme paikallista aikaa klo 9. Yhdelle blogin lukijalle terkkuja, kiva kun kävit esittäytymässä. Toivottavasti teillä oli hyvä reissu! :)

Ensimmäiset näkymät kentältä kohti autovuokraamoa olivat sellainen kiva vuorijono, ja siinä kohtaa jo alkas lakeuden likkaa hirvittämään. ;D Olimme tosiaan vuokranneet etukäteen auton, johon laitoimme oman suomenkielisen navigaattorimme kiinni ja suunnistimme kohti Calellaa, kisakaupunkia.

Joka paikassa näkyi punaisia Barcelona Challenge -lippuja. Koko kylä eli mukana!

Tärkein ensin, ruoka. Muut treenaili sekä perjantaina ja lauantaina, ja me keskityttiin syömään. ;) Ihailimme samalla meren aallokkoa, joka jälkeenpäin osoittautui pieniksi laineiksi.. Sen tosiaan tulimme huomaamaan. Kuvat sekä aalloista että vuorelta eivät kerro koko totuutta. Niistä vaan ei saa siitä suuruutta ja laajutta irti. Osa kuvista on kännykällä ja osa kameralla otettuja, laadusta kyllä huomaa..

Arskat muuten unohtu lentokentälle omaan autoon, onneksi oli urheiluarskat mukana.

Kävimme ilmoittautumassa, ja tsekkaamassa expo-alueen. Tarkistimme pyörät, etteivät olleet saaneet vaurioita ja päällisin puolin näyttikin hyvältä. Tähän mennessä kaikki oli sujunu niin helposti ja hyvin, että sitä oikein ihmeteltiin ääneen. No kyllähän se laskukäyrä sitten alkas..

Laukku oli avattu ja tarkistettu..

Kävimme eksymässä vuorilla (Montseylla), kun lähdimme liikenneympyrästä väärää tietä ylöspäin. Kun oltiin täysin kusi sukassa ja paskat housuissa niissä mäissä, maisemissa ja rotkoissa, niin virhe tajuttiin. Onneksi! :D Porukkaa pyöräili paljon sillä oikealla pyöräreitillä ja ei olisi ollu puhettakaan, että meidän mäkikokemuksilla ja kunnolla olisi tuollaisia lenkkejä vedetty kaksi päivää ennen kisaa.

Paparazzi yllätti..

Huono säkä jatkui: Tuuli oli yltyny ja aallot sen myötä myös. Uinti jäi kokematta. Se siirrettiin lauantaiaamuun. Jaanan pyörässä ei toiminu pienin vaihde, ja sitä oikeasti tarvitaan tuolla. Onneksi löysimme huollon, ja korjaus oli nopeaa.

Jalkojen alta valuu hiekka mereen, eikä alta pääse pois. ;D Aallot oli isompia, mitä kuva antaa ymmärtää.

Lauantaina heräsin jo klo 6.30, kun vettä satoi ja tuuli kovaa. Muiden nukkuessa lähdin rantaan. Aallot olivat järkyttävän isoja, ja ennusteen mukaan tuuli vaan yltyisi päivää kohden, eikä illallakaan rauhoittuisi.

Muutama tyyppi kävi märkäpuku päällä rannassa kääntymässä, mutta lähti pois. Myös kahdeksan hengen belgialaisporukka tuli. Heistä kaksi jäi suosiolla kauemmaksi, ja kuusi tuli ihan rantaan. Yksi selätti rannan aallot ja pääsi hetkeen matkaan uimaan. Kaksi yritti, mutta paiskautuivat rantaan takaisin useasti. Toiselta katosi uimalasitkin. Kolme ei yrittänyt ollenkaan, kun totesivat homman hankalaksi. Voin kertoa, ettei mekään sinne uimaan sitten yritetty!

Bongaa triathlonisti, joka yrittää tulla merestä pois..

Uusi yritys siis pyöräreitille, ja tällä kertaa onnistuttiin paremmin! Johtuikohan hyvistä eväistä, jotka pysähdyttiin ostamaan matkan varrella olleelta torilta. ;)

Mansikkakuumetta hakemassa, ettei tarvisi huomenna startata. :D Laatikko vain 5 euroa!

Täytyy sanoa, että olihan nousua! Mutta myös mahtavat maisemat. Montseyltä eli siltä isoimmalta vuorelta tultiin alas ekat nelisen kilometriä tosi kapeaa ja huonokuntoista tietä. Pudotusta laaksoon oli paljon, reippaasti sata metriä pystysuoraan, eikä kaidetta. Hirvitti! Kävi kyllä selväksi missä kohtaa pitää pyörää pitää, eikä oikoa mutkia yhtään!

Seuraava homma olikin saada vaihtokamat pusseihin, pyörä kuntoon ja viedä kamat vaihtoalueelle. Päätimme tässä vaiheessa vielä huollattaa jarrut samoilla pojilla, jotka laittoivat Jaanan pyörän edellisiltana vaihteiden osalta kuntoon. Jarrut olivat pikaisen neljän euron huollon jälkeen paremmat, kun ottivat heti kiinni, eikä jarruja tarvinnu painaa pohjaan asti!

Huoltomiehet!

Muotitietoiset kävi testaamassa jarruja läheisessä mäessä! :D

Ai, mikä tuuli?!

Täytyi laittaa pyörä sarvista kiinni, kun lestasta roikkuessa olisi tuuli vieny. :D

Parit propyörät käytiin kuvailemassa, kunnes meidät ajettiin sieltä pois. :D Eihän me ny älytty, ettei siellä saa olla!

Kerta kiellon päälle. :D

Tuuli todellakin oli yltyny, eikä uimista voinu ajatellakaan. Eli ensikosketus mereen tulisi kisapäivän aamuna. Alkas todellakin hirvittää, että mihin sitä on ittensä taas tunkenu! Mutta tavoite kyllä päivän aikana selvis hyvinkin tarkkaan: Maaliin pääsy! Ei voi ajatellakaan tekevänsä uintiennätystä tai saavansa pyöräilyssä hyvää keskivauhtia, saati hyvää juoksuaikaa noiden kahden lajin jälkeen. Aika monen monta kirosanaa pääsi illan aikana jännityksestä ja pelosta!

Edelliset yöt olivat olleet lyhyitä ja katkonaisia, nyt pitäisi saada unta enemmän. Ysin jälkeen onneksi uni saavutti meikäläisen...