Ei herkuille

Jos joku vielä muistaa, niin aloitin 1.1. herkkulakon. Kirjoitin Facebookiin jotain tyyliin, että oon herkkulakossa niin monta päivää kuin on tykkääjiä. Ja niitähän tuli 118 kipaletta. Herkkulakon viimeinen päivä oli 27.4.

Tää lakko oli välillä tosi vaikeaa. Alku tietenkin kaikista vaikeinta, kolmen viikon jälkeen vähän helpotti. Oli synttäreitä, kihlajaisia ja kaikenlaisia juhlia, mutta lakko piti. En siis syönyt karkkia, sipsiä, popcornia, jäätelöä, pullaa enkä keksiä. Pizza, hampurilaiset ja ranskalaiset oli mulle sallittuja, koska syön niitä tosi harvoin, eivätkä ole mikään ongelma.

Kun 28.4. koitti, olin training campilla. Hain illaksi irtokarkkipussin Makuunista. Mulla on kristallinkirkkaana muistissa valmentajan yllättynyt ilme, kun puhuttiin mun normaalin karkkipussin koosta. Hän oli todella aidon hämmästynyt, ja puhuttiin siis vain 300g pussista. Sehän ei oo oikeasti määrä eikä mikään karkkia. ;) Koko lauantai-illan, kun pussista karkin otin, niin muistin Kaitsun ilmeen. :D

Mutta tiedättekö mitä?! En oo syöny montaa kertaa viikossa karkkia, oon yrittäny pitää karkkipäivää. Ja tiedättekö vielä mitä?! Tänään söin vieressä olevasta pussista n. 100g, ja sitten tuli mitta täyteen. Yäk. Yhtään karkkia ei mee enää suuhun.

4 kuukautta herkkulakkoa ja paino tippui 3,5 kiloa. Vielä, kun paino tippuisi muutaman kilon, niin sit olisin tyytyväinen! :)

Viikko 18

Training campilla Tom Söderdahl kertoi triathleetin olevan viisas, rehellinen, inhimillinen, rohkea ja tinkimätön. Mä olin noita kaikkea eilen. Viikonloppu täynnä ohjelmaa, ja parit vajaan kuuden tunnin yöunet takana (joskin lauantaina autossa reilun tunnin päikkärit). Eilen olin kotona kasin aikaan illalla, ja tarkoitus oli tehdä vielä treeni. Totesin, että järkevänä menen nukkumaan ja jätän treenit väliin. Niin tein, ja nukuin klo 21-06. Tänään kiitin viisasta, rehellistä, inhimillistä, rohkeaa ja tinkimätöntä minääni.

Viikon 18 treenit:
Pyöräily 5h 25min
Uinti 2h 10min
Juoksu 1h 59min
Voima 55min
---------------
Yhteensä 10h 28min

Uinnin vaikeus

Uinti on hankalin laji näistä kolmesta. Ensinnäkin jo siksi, että uimaan pääsee vaan uimahallin aukioloaikoina. Seinäjoella se tarkoittaa sitä, että tiistaisin ja torstaisin uimahalli on auki 6.30-20.00, viikonloppuisin 10-18, ja muina päivinä 8-21. Altaasta pitää tietty lähteä ennemmin, Seinäjoella varttia ennen hallin kiinni menemistä. Nää aukioloajat on vaan hankalia työssäkäyvälle perheelliselle ihmiselle. Kaksi uintikertaa viikossa (+ trikoulun uinti) onnistuu, mutta tämän viikon neljä kertaa on jo sula mahdottomuus.

Kaksi kertaa oon tällä viikolla käynyt uimassa, ja viikonlopun ohjelman vuoksi en uimaan ehdi uimahallin aukioloaikoina. No kohta pääsee järveen, vaikka sitä en kyllä todellakaan innolla odota. Yäk. Sitä paitsi olisi varmasti hyvä jonkun olla seuraamassa, etten huku, kun olkapää menee pois paikoiltaan. :/

Otin uinnin tekniikkavideosta tarvittavat vinkit, ja niitä oon tällä viikolla yrittänyt korjailla. Mikä siinä onkaan, että se käden palauttaminen ylempää ja käden tuominen sormet edellä veteen on niin hankalaa. Välillä kuvittelen, että vasen käsikin menee hienosti, ja kun seuraan, niin kyynärpää tulee yhtäaikaa sormien kanssa. Parempi vartalonkierto ja käden sisäkierto, niillä se pitäis saada. Sen totesin uinnin aikanakin. Oikea käsi vielä jotenkin tottelee käskyä, mutta vasen ei sitten millään. Ei millään. Ensinnäkään en vaan saa palautumaan sitä yhtään ylempää, en vaikka kuinka yritän.

Joko tämä johtuu nyt käsien (=olkapäiden) rakenteesta, eikä tuu menemään koskaan paremmin. Tai sitten pitää vaan kuivaharjoittelussa vääntää kättä tosi kovasti sisäkiertoon. Kuvittelisi, että tämä olisi mun yliliikkuville käsille helppoa. Välillä kun trikoulussa ja leirilläkin ollaan tehty käden venytyksiä, niin ne ei tunnu mulla missään ja suurin osa ei saa lähellekään siihen mihin mä. Venytys on siis sellainen, että maataan kyljellään käsi suorana niin, että se jää korvan ja lattian väliin. Siitä taitetaan kyynärpäästä ja tuodaan kättä 90 asteen kulmaan, ja ylikin. Kainalo, kyynärpää ja ranne tiukasti kiinni lattiassa koko ajan. Mulla käsi tulee kroppaan kiinni asti. Ei siitä 180 astetta tuu, ku stoppaa kroppaan, mutta lähemmäs sitä kuin 90 astetta. Ja se ei vaan tunnu yhtään missään..

No ei auta kuin yrittää muuttaa uintia parempaan. Onneksi on ens talvena monta kuukautta aikaa takuta. Huomaan vaan tuolla uidessa, että kun jotain muutan, niin olisi mahtavaa, kun joku heti kommentoisi, että meneekö parempaan vai huonompaan suuntaan. Valmentaja pitäis olla.

Training Camp Harraste, kuva: Aqua Plus/ Tuuli.

En muista, mitä tässä tehtiin, mutta oikea käsi näyttää tulevan hienosti! Näin kun menis aina. Tämä kuva on liitettävä ihan tuon oikean käden takia. Mä siis kuvan alin. Kuva: Aqua Plus / Tuuli.

Lisätanko pyörään

Oon päätökseni tehnyt, ja tripyörä jää vielä haaveisiin. Raha ratkaisee. Kerrankin oon järkevä. ;) Ostin käytettynä lisätangot, ja niiden kanssa touhusin eilen pihalla tunnin verran. Laskin sarvia, otin kolme spaceria pois. Siirsin satulaa pari senttiä eteenpäin. Mies vaihtoi mun autoon kesärenkaita ja pesi auton, käskin hänen välillä napsia muutaman kuvan, että näen oman asentoni. Nää kuvat ei ollu blogitarkoitukseen, mutta laitetaan ny kuitenkin, vaikka ei laadukkaita olekaan..

Nyt vaan mietityttää muutama juttu. Vaatetus on tietty löysä ja kokonaan musta, joten on hankala nähdä missä menee mikäkin kohta kropasta, mutta jos ees vähän hahmottais.

1) Polvikulma. Pitääkö se tässäkin asennossa olla samalla tavalla mitattu? Nyt kun siirsin satulaa eteenpäin, niin luotinauhaa käyttämällä sais tosi huonoja tuloksia..

2) Onkohan reiden ja vatsan välissä tarpeeksi tilaa, että veri kiertää? Eli näyttääkö asento ees yhtään siltä, miltä pitäis?

En oo vielä päässy omaa kotitietä pidemmälle testaamaan, joten tarkemmin en osaa sanoa miltä tuntuu. Ainakin ilman vauhtia tuntui ihan hyvältä. :) Yritän piakkoin päästä testaamaan maantielle!!

Polvikulmaa..

Tiivistä tunnelmaa

Jarrukahvoilta ajettaessa

Vappupyöräilyn ihanuus

Lähdin aamusta kotoa kohti Soinia ja mökkiä, muu perhe tulisi autolla perässä. Oli kova tuuli, Foreca näytti 6-7 m/s. Katoin naapurin Suomen lipusta, että tulee sivusta tai takaa, mutta täyttä vastatuulta ei olisi. Päätin siis mieluummin pyöräillä Soiniin, kuin Soinista kotiin.

Seinäjoki-Soini välillä tien piennar on olematon, joten on pakko pyöräillä suurimmaksi osaksi tien puolella. Sivutuuli oli tosi voimakas, ja sain kyllä tehdä töitä, että pyörä pysyy kovimmissa pyörteissä tiellä. Onneksi tuuli niin päin, että tuulen vietyä olisin ojassa enkä tiellä.

Mä en ymmärrä miten ajattelemattomia autoilijat oikein on. Vaikka edessä on 1,5 kilometrin suora, ja ketään ei tule vastaan, niin silti ei voi ajaa toiselle kaistaille. Ei edes osittain. Ei ne renkaat siitä keskiviivan ylityksestä kulu! Jopa yksi rekka ajoi omaa kaistaansa, ja sen jälkeen meinasin oikeasti ajaa ojaan. Se ilmavirta, pöly ja tuuli oli kamalaa. Mä kirosin niin monet autoilijat, olin tosi vihainen!

91 kilometriä tuli poljettua, aikaa meni n. 3,5h. Keskivauhti oli 25,1 km/h. Viime kesänä enkka oli 25,3 km/h, mutta silloin keskisyke oli lähes kymmenen pykälää korkeampi. Toki olosuihteita en muista kesältä, että kuinka tuuli ja mihin suuntaan. Huomasin kuitenkin mäissä, että kunto on todellakin kasvanut! :) Silti tuntui jossain 70 kilsan paikkeilla, etten ikinä jaksa mökille. Nimittäin Lehtimäki-Soini akselilla n. 15 kilsaa oli kamala vastatuuli. Onneksi viimeiset 10 kilsaa oli myötäinen, ja elämä hymyili. ;D Mutta on tuo vaan pitkä matka, ja sen jälkeen pitäis vielä juosta 21,1km. Huh, sanon mä!

Kuortaneella. Pari mäkeä takana, ja useita edessä.

Lehtimäellä, tuolta mä tulin monet mäet nousseena.

Soini edessä. Tässä mäessä vauhti nousi viiteenkymppiin, ja meinasi käydä hullusti.  Sivutuuli otti renkaisiin niin, että eturengas alkoi vemppaamaan. Pelkäsin oikeasti, että nyt on menoa. Sain onneksi jarrutettua, ja pyörän normalisoitua.

Tulvii.. Pyöräilyn päällä jalkojen palauttelua, tämän jälkeen saunaan ja järveen vielä uudelleen. Vesi oli jääkylmää! :)

Viikko 17, huhtikuu ja menneet kuukaudet

Viikko 17:
Pyöräily 7h 54min
Uinti 2h 30min
Juoksu 2h 7min
Kuntopiiri 30min
-----------------
Yhteensä 13h (+ lihashuolto 40min)

Yhdeksän tuntia kolmestatoista tuli viikonlopun leirillä. Yhden päivän treenit jäi olkapään takia väliin, mutta eipä tuo haittaa, nimittäin loistavia treenejä tuli kuitenkin monta.

Huhtikuussa aloitin maantiepyöräilyn, ja 500km ehti mennä rikki. :) Sekä polven että olkapään takia tuli muutamia ylimääräisiä lepopäiviä. Treenitunnit jakaantui seuraavasti:

Pyöräily 22h 40min
Juoksu 9h 22min
Uinti 8h 40min
Lihashuolto 4h 30min
Kuntopiiri 2h 10min
-------------
Yhteensä 42h 52min (+ lihashuolto 4h 30min)

Tässä taas päivitettyjä pylväitä..

Viikot vuonna 2012

Edelliset 7 kuukautta

Training Camp Harraste 04/2012

Ihana liikuntapainotteinen viikonloppu takana. En oikein tiedä mistä aloittaisin ja kuinka kertoisin. Paljon tuli uutta oppia. Heti perjantaina sain vinkkejä mm. kuinka mun olisi hyvä ajaa alamäet ja mutkat. Pyöräilytekniikkaa ja vaihtoharjoituksia. Sitä vaihtoa kisassa kyllä täytyy etukäteen miettiä tarkasti, muuten jotain unohtuu ja diskataan, tai sitten vie vain ylimääräistä aikaa.

Ekoihin treeneihin valmistautumassa

Ympäri..

Lauantaina nousevauhtisen duathlontreenin ja fysioterapeutin luennon jälkeen kuvattiin uintia videolle, ja sunnuntaina sitä analysoitiin. Mulla oli edelleen sama ongelma, ettei käsi nouse palautuksessa tarpeeksi korkealle. Katselin äsken marraskuun uintivideon ja tämän huhtikuun, niin melko samalta näyttää. :/ Onhan uinti eteenpäin mennyt, ja vauhtia on tullut lisää, mutta palautus on kyllä yhtä huono.

Lauantain duathlonista

Samasta duathlontreenistä

Pää hyvin, mutta käsi sais palautua korkeammalta ja siten tulisi veteen paremmassa asennossa.

Mitä tuo toinen käsi jo tuolla edessä tekee?!

Lauantai-illan päätti vielä tunnin ja vartin pituinen kävelylenkki vaunujen kera. (Päästin siskoni miehensä kanssa juoksulenkille, ja mä lähdin kävelylle.) Oli upea ilta! Kävely helpotti selässä ollutta lihaskramppia, jonka sai päivän päätteeksi laukkuja ottaessa autosta. Onneksi särkylääke helpotti suurinta lukkoa ja hengityksen salpaantumista, ja kävelylenkki helpotti lisää.

Sunnuntaina uin ensimmäisen kerran märkäpuvulla. Sitä sai kokeilla treenin alussa n. 10 minuuttia. Mun oma oli kotona, joten sain puvun lainaksi. Oli muuten melkoinen kokemus. Ei uskoisi kuinka paljon se kelluttaa! :) Lättäreillä uimista ja kovavauhtista uintia jouduin välttämään, koska olkapää ei ole ihan täysin vielä kunnossa. Olkavarteen säteilee välillä kummasti, ja välillä ei tunnu ollenkaan.

Suoraan sängystä uimaan..

Leirin päätti 62 kilsan maantielenkki. Oli Pohojammaan likalle vähän mäkinen reitti. ;D Kuulemma 650 metriä nousua, ja se kyllä tuntui jaloissa. Vauhdista vastatuulessa, alamäissä ja ylämäissä huolimatta lenkin keskisyke pysyi juuri peruskestävyyden puolella, hyvä!

Kotimatkalla koitti väsymys. Oikein huomasi kuinka väsy valtaisi kehon. Että eiköhän sitä sitten tullut treenattua viikonlopun aikana hyvä määrä. Tunteja taisi tulla leirillä 9 kipaletta. :) Nyt nukkumaan ja palautumaan.. Ja suosittelen muuten training camppia kaikille, loistava!

Kiitos kuvista Tuuli ja Jaanaba!