Lauantaina Poriin

Edellinen puolimaraton on tullu juostua syyskuun alussa eli kahdeksan kuukautta sitten. Seuraava on vuorossa ylihuomenna lauantaina Porissa. Viime syksynä juoksukilometrejä oli vähän alla, ja kovalla työllä pääsin ensimmäistä kertaa alle kahteen tuntiin. 1:58 ja risat. Nyt painoa on kolmisen kiloa vähemmän, ja oon pystyny treenaamaan koko talven ja vielä hyvin. Kunto on kasvanut, mutta juoksukunnosta mulla ei oo oikeasti mitään hajua. Yleensä oon tienny aika tarkalleen, että millaista vauhti lähden juoksemaan. Nyt en osaa sanoa ollenkaan. Pitkiä lenkkejä ei oo takana kuin muutama, ja nekin tietenkin pk-sykkeillä. Vk-sykkeillä oon juossu lyhyempiä pätkiä, edellisestä kympistäkin on aikaa. No ajan paranemista lähdetään hakemaan, ja katotaan mihin kunto riittää. Ja kestääkö maha, joka on viime lenkeillä kiukutellut tosi ikävästi. Eilenkin juoksin haipakkaa lenkiltä suoraan vessaan, jonne ehdin juuri ja juuri. Sellaiset kouristukset, mitä tulee, niin ne ei voi olla vaikuttamatta juoksuun.

Tästä mä aina kattelen, että mitä vauhtia pitää mihinkin aikaan juosta.. :)
Taulukko täältä

Mies lupautui lähtemään kuskiksi mulle ja Tiinalle. Tiinan kanssa olin myös Berliinin reissulla, ja Tukholmassakin juostiin yhdessä. Tuttu kisakaveri siis. <3 Voi olla, että lauantaina ei yhdessä juosta, mutta viivalla ainakin yhtä aikaa ollaan. :)

Mukavaa säätä on luvattu Poriin, ainoastaan tuo 5m/s tuuli harmittaa. Kunhan ei tuu mereltä mitään isompia tuulenpuuskia.

Forecan säätiedotus Poriin lauantaille

Lauantaina sen sitten näkee, että mikä oli päivän kunto! :)

Toukokuun toinen viikko

Viikko 19:

Pyöräily 6h 32min
Uinti 3h 20min
Juoksu 2h 37min
Voima 1h 25min
Lihashuolto 2h
---------------
Yhteensä 13h 55min (+ lihashuolto 2h)

Ehdottomasti viikon paras ja kovin treeni triathlonkoulun tupladuathlon. Pyöräkierrokset mentiin tempona, ensimmäistä lukuunottamatta. Ja juoksu tapahtui mäkisellä purtsilla. Valmiiksi oli jo väsyneet jalat, joten töitä sai oikeasti tehdä.

Yksi mainitsemisen arvoinen treeni oli pitkä pyörä. Viimeiset reilu 20 kilsaa satoi vettä ja sitä tuli kunnolla. Olin aivan jäässä kotiin päästessä. Varpaat olivat lähes tunnottomat, polvet ja reidet olivat jäässä sekä käsivarret ja sormet. Eipä tullu lähdettyä lenkin päälle tekemään pientä palauttavaa hölkkää, vaan tulikuumaan suihkuun ja paljon vaatetta päälle. Meillä kun on perheestä mua lukuunottamatta kaikki flunssassa, joten en aatellu sitä itelleni vielä tuotakaan kautta ottaa..

Alkuun pyöräily lisätankojen kanssa oli puuduttavaa. Vain parisataa metriä kerrallaan, ja sitten oli noustava ylös. Nyt menee jo kilsa kerrallaan. ;) Mutta oikeasti vasta monen lenkin jälkeen huomasin, että kuinka niiden päällä pitää oikeasti kunnolla maata. Oon maannut toki ennemminkin, mutta jotenkin paino on jakautunut niin, että käsivarret ovat puutuneet. Nyt se puutuminen on loppunut. Kun vaan uskaltaisi enemmäkin ajaa lisätangoilta.

Uinnissa on tullut takapakkia. Yritin muuttaa tekniikkaani niin, että käsi palautuu korkeammalta. Nyt tilanne on sitten se, että liukuva käsi tippuu edessä ja ikään kuin sukellan käden vaihdossa. Aaargh. Ei auta kuin treenata lisää.

Ens lauantaina pitäisi mennä juoksemaan Poriin puolimaraton. Saas nähdä.. Tällä hetkellä olen kipeän lapsen kanssa kotona. Lisäksi koko muukin perhe on flunssassa, mutta eivät siinä tilassa, että kotona pitäisi levätä. Itsellä ei räkä vuoda, vielä. Mutta yskin, toki yksiminen ei satu ja irtoaa hyvin. Toivon kovasti, että flunssa ei tule päälle ja toivon myös, että polvi kestää juoksun, jos starttamaan pääsen. Ja tietenkin sitä, että viikonlopun kovista treeneistä jalat palautuu ja juoksu oikeasti kulkisi.

Polven tilanne on siis se, että edelleen oikean polven sisäreunassa on kipupistos, joka tuntuu juostessa. Pyöräilyssä se ei tunnu, juoksussa ainoastaan. Kipupaikka ei ole niin paha, että en pystyisi juoksemaan, mutta kyllähän se vähän mietityttää. Kovasti oon venytelly ja tänään varasin jalka-analyysiin ajan, mutta se on vasta kesäkuun alussa. Suurimmaksi osaksi jalkaan kohdistuneet ongelmat ovat olleet oikeassa jalassa.

Ensin juhlittiin Äitienpäivää..

... sitten lähdettiin lenkille.

Aamulla toki ensin pakollinen äitienpäiväkävely.

Ei herkuille

Jos joku vielä muistaa, niin aloitin 1.1. herkkulakon. Kirjoitin Facebookiin jotain tyyliin, että oon herkkulakossa niin monta päivää kuin on tykkääjiä. Ja niitähän tuli 118 kipaletta. Herkkulakon viimeinen päivä oli 27.4.

Tää lakko oli välillä tosi vaikeaa. Alku tietenkin kaikista vaikeinta, kolmen viikon jälkeen vähän helpotti. Oli synttäreitä, kihlajaisia ja kaikenlaisia juhlia, mutta lakko piti. En siis syönyt karkkia, sipsiä, popcornia, jäätelöä, pullaa enkä keksiä. Pizza, hampurilaiset ja ranskalaiset oli mulle sallittuja, koska syön niitä tosi harvoin, eivätkä ole mikään ongelma.

Kun 28.4. koitti, olin training campilla. Hain illaksi irtokarkkipussin Makuunista. Mulla on kristallinkirkkaana muistissa valmentajan yllättynyt ilme, kun puhuttiin mun normaalin karkkipussin koosta. Hän oli todella aidon hämmästynyt, ja puhuttiin siis vain 300g pussista. Sehän ei oo oikeasti määrä eikä mikään karkkia. ;) Koko lauantai-illan, kun pussista karkin otin, niin muistin Kaitsun ilmeen. :D

Mutta tiedättekö mitä?! En oo syöny montaa kertaa viikossa karkkia, oon yrittäny pitää karkkipäivää. Ja tiedättekö vielä mitä?! Tänään söin vieressä olevasta pussista n. 100g, ja sitten tuli mitta täyteen. Yäk. Yhtään karkkia ei mee enää suuhun.

4 kuukautta herkkulakkoa ja paino tippui 3,5 kiloa. Vielä, kun paino tippuisi muutaman kilon, niin sit olisin tyytyväinen! :)

Viikko 18

Training campilla Tom Söderdahl kertoi triathleetin olevan viisas, rehellinen, inhimillinen, rohkea ja tinkimätön. Mä olin noita kaikkea eilen. Viikonloppu täynnä ohjelmaa, ja parit vajaan kuuden tunnin yöunet takana (joskin lauantaina autossa reilun tunnin päikkärit). Eilen olin kotona kasin aikaan illalla, ja tarkoitus oli tehdä vielä treeni. Totesin, että järkevänä menen nukkumaan ja jätän treenit väliin. Niin tein, ja nukuin klo 21-06. Tänään kiitin viisasta, rehellistä, inhimillistä, rohkeaa ja tinkimätöntä minääni.

Viikon 18 treenit:
Pyöräily 5h 25min
Uinti 2h 10min
Juoksu 1h 59min
Voima 55min
---------------
Yhteensä 10h 28min

Uinnin vaikeus

Uinti on hankalin laji näistä kolmesta. Ensinnäkin jo siksi, että uimaan pääsee vaan uimahallin aukioloaikoina. Seinäjoella se tarkoittaa sitä, että tiistaisin ja torstaisin uimahalli on auki 6.30-20.00, viikonloppuisin 10-18, ja muina päivinä 8-21. Altaasta pitää tietty lähteä ennemmin, Seinäjoella varttia ennen hallin kiinni menemistä. Nää aukioloajat on vaan hankalia työssäkäyvälle perheelliselle ihmiselle. Kaksi uintikertaa viikossa (+ trikoulun uinti) onnistuu, mutta tämän viikon neljä kertaa on jo sula mahdottomuus.

Kaksi kertaa oon tällä viikolla käynyt uimassa, ja viikonlopun ohjelman vuoksi en uimaan ehdi uimahallin aukioloaikoina. No kohta pääsee järveen, vaikka sitä en kyllä todellakaan innolla odota. Yäk. Sitä paitsi olisi varmasti hyvä jonkun olla seuraamassa, etten huku, kun olkapää menee pois paikoiltaan. :/

Otin uinnin tekniikkavideosta tarvittavat vinkit, ja niitä oon tällä viikolla yrittänyt korjailla. Mikä siinä onkaan, että se käden palauttaminen ylempää ja käden tuominen sormet edellä veteen on niin hankalaa. Välillä kuvittelen, että vasen käsikin menee hienosti, ja kun seuraan, niin kyynärpää tulee yhtäaikaa sormien kanssa. Parempi vartalonkierto ja käden sisäkierto, niillä se pitäis saada. Sen totesin uinnin aikanakin. Oikea käsi vielä jotenkin tottelee käskyä, mutta vasen ei sitten millään. Ei millään. Ensinnäkään en vaan saa palautumaan sitä yhtään ylempää, en vaikka kuinka yritän.

Joko tämä johtuu nyt käsien (=olkapäiden) rakenteesta, eikä tuu menemään koskaan paremmin. Tai sitten pitää vaan kuivaharjoittelussa vääntää kättä tosi kovasti sisäkiertoon. Kuvittelisi, että tämä olisi mun yliliikkuville käsille helppoa. Välillä kun trikoulussa ja leirilläkin ollaan tehty käden venytyksiä, niin ne ei tunnu mulla missään ja suurin osa ei saa lähellekään siihen mihin mä. Venytys on siis sellainen, että maataan kyljellään käsi suorana niin, että se jää korvan ja lattian väliin. Siitä taitetaan kyynärpäästä ja tuodaan kättä 90 asteen kulmaan, ja ylikin. Kainalo, kyynärpää ja ranne tiukasti kiinni lattiassa koko ajan. Mulla käsi tulee kroppaan kiinni asti. Ei siitä 180 astetta tuu, ku stoppaa kroppaan, mutta lähemmäs sitä kuin 90 astetta. Ja se ei vaan tunnu yhtään missään..

No ei auta kuin yrittää muuttaa uintia parempaan. Onneksi on ens talvena monta kuukautta aikaa takuta. Huomaan vaan tuolla uidessa, että kun jotain muutan, niin olisi mahtavaa, kun joku heti kommentoisi, että meneekö parempaan vai huonompaan suuntaan. Valmentaja pitäis olla.

Training Camp Harraste, kuva: Aqua Plus/ Tuuli.

En muista, mitä tässä tehtiin, mutta oikea käsi näyttää tulevan hienosti! Näin kun menis aina. Tämä kuva on liitettävä ihan tuon oikean käden takia. Mä siis kuvan alin. Kuva: Aqua Plus / Tuuli.

Lisätanko pyörään

Oon päätökseni tehnyt, ja tripyörä jää vielä haaveisiin. Raha ratkaisee. Kerrankin oon järkevä. ;) Ostin käytettynä lisätangot, ja niiden kanssa touhusin eilen pihalla tunnin verran. Laskin sarvia, otin kolme spaceria pois. Siirsin satulaa pari senttiä eteenpäin. Mies vaihtoi mun autoon kesärenkaita ja pesi auton, käskin hänen välillä napsia muutaman kuvan, että näen oman asentoni. Nää kuvat ei ollu blogitarkoitukseen, mutta laitetaan ny kuitenkin, vaikka ei laadukkaita olekaan..

Nyt vaan mietityttää muutama juttu. Vaatetus on tietty löysä ja kokonaan musta, joten on hankala nähdä missä menee mikäkin kohta kropasta, mutta jos ees vähän hahmottais.

1) Polvikulma. Pitääkö se tässäkin asennossa olla samalla tavalla mitattu? Nyt kun siirsin satulaa eteenpäin, niin luotinauhaa käyttämällä sais tosi huonoja tuloksia..

2) Onkohan reiden ja vatsan välissä tarpeeksi tilaa, että veri kiertää? Eli näyttääkö asento ees yhtään siltä, miltä pitäis?

En oo vielä päässy omaa kotitietä pidemmälle testaamaan, joten tarkemmin en osaa sanoa miltä tuntuu. Ainakin ilman vauhtia tuntui ihan hyvältä. :) Yritän piakkoin päästä testaamaan maantielle!!

Polvikulmaa..

Tiivistä tunnelmaa

Jarrukahvoilta ajettaessa

Vappupyöräilyn ihanuus

Lähdin aamusta kotoa kohti Soinia ja mökkiä, muu perhe tulisi autolla perässä. Oli kova tuuli, Foreca näytti 6-7 m/s. Katoin naapurin Suomen lipusta, että tulee sivusta tai takaa, mutta täyttä vastatuulta ei olisi. Päätin siis mieluummin pyöräillä Soiniin, kuin Soinista kotiin.

Seinäjoki-Soini välillä tien piennar on olematon, joten on pakko pyöräillä suurimmaksi osaksi tien puolella. Sivutuuli oli tosi voimakas, ja sain kyllä tehdä töitä, että pyörä pysyy kovimmissa pyörteissä tiellä. Onneksi tuuli niin päin, että tuulen vietyä olisin ojassa enkä tiellä.

Mä en ymmärrä miten ajattelemattomia autoilijat oikein on. Vaikka edessä on 1,5 kilometrin suora, ja ketään ei tule vastaan, niin silti ei voi ajaa toiselle kaistaille. Ei edes osittain. Ei ne renkaat siitä keskiviivan ylityksestä kulu! Jopa yksi rekka ajoi omaa kaistaansa, ja sen jälkeen meinasin oikeasti ajaa ojaan. Se ilmavirta, pöly ja tuuli oli kamalaa. Mä kirosin niin monet autoilijat, olin tosi vihainen!

91 kilometriä tuli poljettua, aikaa meni n. 3,5h. Keskivauhti oli 25,1 km/h. Viime kesänä enkka oli 25,3 km/h, mutta silloin keskisyke oli lähes kymmenen pykälää korkeampi. Toki olosuihteita en muista kesältä, että kuinka tuuli ja mihin suuntaan. Huomasin kuitenkin mäissä, että kunto on todellakin kasvanut! :) Silti tuntui jossain 70 kilsan paikkeilla, etten ikinä jaksa mökille. Nimittäin Lehtimäki-Soini akselilla n. 15 kilsaa oli kamala vastatuuli. Onneksi viimeiset 10 kilsaa oli myötäinen, ja elämä hymyili. ;D Mutta on tuo vaan pitkä matka, ja sen jälkeen pitäis vielä juosta 21,1km. Huh, sanon mä!

Kuortaneella. Pari mäkeä takana, ja useita edessä.

Lehtimäellä, tuolta mä tulin monet mäet nousseena.

Soini edessä. Tässä mäessä vauhti nousi viiteenkymppiin, ja meinasi käydä hullusti.  Sivutuuli otti renkaisiin niin, että eturengas alkoi vemppaamaan. Pelkäsin oikeasti, että nyt on menoa. Sain onneksi jarrutettua, ja pyörän normalisoitua.

Tulvii.. Pyöräilyn päällä jalkojen palauttelua, tämän jälkeen saunaan ja järveen vielä uudelleen. Vesi oli jääkylmää! :)