Mulle on tullu muutaman vuoden Sport-lehti, minkä tilauksen kyllä nyt jouduin perumaan. Pakko säästää rahaa niissä jutuissa, missä se on mahdollista. Mutta siis lehdessä oli juttu "Miten liikkuu kuuden lapsen äiti?". Niin monesti on puhetta siitä, ettei ehdi, kun lapset ovat pieniä. Jutun Miralla on kuusi lasta: 2, 3, 5, 9, 11 ja 11 -vuotiaat. Toinen kaksostytöistä on vaikeasti monivammainen, joten kotiäiti on myös omaishoitaja.
Mira käy juoksemassa kolmisen kertaa viikossa, ja lisäksi kuntopyöräilee ja kahvakuulailee kotona. Esimerkkiviikolla maanantaina polki tunnin kuntopyörää illalla, tiistaina kahvakuulailua ja vatsatreeni, keskiviikkona juoksulenkki, torstaina tunnin kuntopyörää, perjantaina kuntopyörää, vatsatreeni ja kahvakuulailua, ja sunnuntaina 20km juoksulenkki, vatsatreeni ja kahvakuulailua. Lisäksi ottaa monet arkiaskareet kuntoilun kannalta, kuten lumityöt ja lasten vetäminen pulkkamäessä mäen ylös.
Tämäkin on yksi osoitus siitä, että kyllä sitä ehtii, jos vain haluaa. Mua on monesti kritisoitu, ja mä ite kirjoitin samasta aiheesta joulukuussa blogiinkin, ja mulla ei ole kuin kolme lasta. ;)
Miksi ihmeessä sua on kritisoitu?! Mulla on edelleen tarkoituksena kirjoittaa omasta näkökulmasta äidinehtimispostaus, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tykkäsin sun aiemmasta kirjoituksesta!
VastaaPoistaSe mikä sopii yhdella, ei millään sovilla kaikille. Toinen meistä saa energiaa liikkumalla, toinen mahdollisesti hakee energiansa rauhoittumalla kirjan kanssa.
VastaaPoistaSama koskee pienten lasten vanhempien mahdollisuutta liikkumiseen tai jäämistä kotiin lasten kanssa. Jokaisen on tehtävä omat valintansa omien kriteeriensä mukaan.
Omakohtaisten kokemusten jakaminen on positiivista ja saattaa laittaa ajattelemaan omaa ajankäyttöä tai omia prioriteettejään.
Kun taas kritisoiminen ja pauhaaminen kuluttavat energiaa positiivisista asioista.
Jokaisella on oikeus omassa blogissaan jakaa omia ajatuksiaan omasta elämästään kohtaamatta kritisointia :)
Niobe, en tiiä miksi. Ei tuu paljon liikkujilta, vaan muilta. Välillä läheisiltäkin (ei siis omalta perheeltä). Jos vaikka jollakin muksulla on joku erikoinen juttu, niin se johtuu siitä, että mä oon niin paljon poissa. :/ Välillä tosi inhottavaa, kun eivät oikeasti elä meidän elämää, eivätkä näe kuinka paljon olen läsnä ja kuinka paljon paikalla.
VastaaPoistaPäivi, juuri noin. Jokainen tekee sitä mistä tykkää. :) Mä en siis missään nimessä oleta, että kaikki urheilee. Ei kaikki halua, ja tekevät mielellään jotain muuta vapaa-ajallaan. Se on vaan mun mielestä väärin sanottu, että ei oo aikaa, kun lapset ovat pieniä. Jos haluaa liikkua vaikka kaksi kertaa viikossa, niin sen ajan varmasti löytää. Mutta jos ei halua tai jaksa, niin sitten jotain muuta. Mä en oo aikoinaan jaksanu, ja oon iltaisin istunut rauhassa telkkarin ääressä. ;)
Nykyään tuntuu, että kenelläkään ei ole aikaa mihinkään. Itsekkin blogissani hetki sitten naureskelin kun tuttavani hankki yläkertaan ylimääräisen imurin koska _ei_ ehdi_ viemään alakerrasta imuria yläkertaan.
VastaaPoistaNo, kukin priorisoi kuten tykkää ja parhaaksi näkkee =)
Oma äitini liikkui koko lapsuuteni ja pitää kyllä nostaa tästä hattua. Antoi ensinnäkin hyvän esimerkin kasvavalle lapselle/nuorelle ja mikä on parempaa yhteistä tekemistä vanhemman kanssa kuin liikkuminen? :)
Mää kanssa hämmästelen kritisoijia ja nimenomaan syyllistäjiä! Onko niillä ittellä sitten niin paha olo, että täytyy muihin sitä purkaa, en tiedä. Mää vaan ihailen, kun sää ehdit ja jaksat ja se on loistava esimerkki siitä, mihin hyvällä ajankäytöllä voi päästä ja nimenomaan jos haluaa :) Toivottavasti ittellä riittää kanssa sitten tulevaisuudessa virtaa, koska liikunta antaa tosi paljon lisää henkisiä ja fyysisiä voimavaroja tähän arkeen.
VastaaPoistaNinni; voit vain arvailla millaista kritiikkiä itse olen saanut kohdalleni ja saan edelleen. Vaikka oma jälkikasvu on siinä iässä, että heillä alkaa olemaan toinen jalka on ovenraossa kohti itsenäistä elämää.
VastaaPoistaKritisointi ja syyllistäminen tuntuu olevan helpompaa kuin tsemppaaminen.
Sateenvarjomies, mihinköhän se aika oikein katoaa? Itellä ainakin helposti vierähtää esim. tietokoneella tunti, menisköhän heilläkin, jotka ajasta valittavat? ;) Mä toivon myös tuota, että olisin hyvä esimerkki omille lapsilleni. Juuri eilen kysyttiin, että koska sä meet juoksulenkille, että päästään pyörällä mukaan. Tänään tytöt olivat taas uimahallilla mukana. :)
VastaaPoistaLaura, aikaa löytyy, jos haluaa. Ihan pienen vauvan kanssa voi olla alkuun väsynyt, mutta jos muutaman kerran viikossa pääsisi haukkaamaan raitista ilmaa, niin kyllähän sekin piristäisi. :)
Päivi, sulla taitaa olla suurin osa takana ja mulla vielä edessä. No tiedät tarkalleen siis asian, harmi vain. Mutta uskomatonta on se, että vaikka muksut ovat noin isoja jo, ja varmasti paljon menossa, niin silti kritiikkiä tulee. :/