50km perinteistä

Pisimpään hiihtolenkkiin tuli tänään heti kerralla 20 kilsaa lisää, kun vuorossa oli Ilkan hiihdon 50km.

Aamulla klo 7.30 ylös, ja treffit Jaanan kanssa ysin jälkeen kilpailupaikalla. Ilmoittautumaan ja kokeilemaan suksia. Ensimmäinen fiilis: lipsuu ja oikeaan lonkankoukistajaan sattuu. No muutama sata metriä ei oikeasti hirveästi kerro, ja suksen kunnon sekä oman kunnon näkee vasta ladulla. Lunta pyrytti taivaan täydeltä, ja samaa 3 asteen pakkasta ja lumisadetta oli luvattu koko päiväksi.

Valmiina hiihtoon! Kuvan otti joku pitkä mies, niin näytetään ihan kääpiöiltä! ;D

En osaa yhtään arvioida osanottajamäärää, mutta yritin mennä sopimaan väliin. Etten olisi tukkona, eikä ohitettavia olisi edessä liikaa. Vauhti tuntui alkuun ehkä liian kovalta, ei niinkään gps:n vaan sykkeiden perusteella, jotka olivat 170-180. Aattelin ekat 4 kilsaa (ylämäkivoittoista) hiihdettyäni, että näillä sykkeillä tsippaus on edessä. Yksi poika tuli neljästi mun suksille, ja päätin siirtyä letkan vetämisestä sivuun. Otin kypärälakin pipon alta pois ja jatkoin matkaa. Muutaman kilsan hiihdin yksin, kunnes takana tullut letka sai mut kiinni. Hetken sitä vedin, ja huikkasin, että haluutteko mennä ohi, mutta heille vauhti oli sopivaa.

Ensimmäinen juomapiste oli n. 10 kilsan kohdilla, edellä menevä letka pysähtyi siihen ja siinä oli niin pitkä jono, että päätin mennä ohi. Aattelin ottaa pari palaa proteiinipatukasta. Otin vyölaukun selän puolelta eteen puolihuolimattomasti, ja naps! Yhtäkkiä sauva oli keskellä latua, ja sauvan pää pökkäsi mua rintakehään. Sattui! Eteenpäin sanoi mummo lumessa, ja irvistäen jatkoin matkaa. Hetken päästä huomasin, että sykevyö on huonosti, kun sykettä ei näy. Pysähdyin myöhemmin ja yritin korjata vyötä, ei onnistunut. Aattelin, että olkoon. Jotenkin hiihtokin alkoi kulkemaan, kun en nähnyt niitä kamalia sykkeitä. ;D Uskon, että parempi fiilis johtui laskevista sykkeistä, tasaisemmasta maastosta tai siitä, että pääsin hiihtämään letkassa vetämisen sijaan.

Hiihdettiin alle 5min/km vauhtia (4:20-5:00) viiden hengen letkassa, minä toisena. Siinä oli jotenkin tosi helppoa mennä, ja 20 kilsan kohdilla jopa mietin, että pitäiskö vauhtia lisätä. Aattelin kuitenkin, että mulla on niin paljon matkaa ja näistäkin miehistä suurin osa jää 25 kilsan kohdilla pois, että nyt kun on mahdollista mennä peesissä, niin mennään. 3 kilsaa ennen maalia / toiselle ringille lähtöä letkan vetäjä halusi siirtyä letkan perälle, ja mä siirryin vetohommiin.

Ekaan kierrokseen kului tasan 2 tuntia, ja ei kun toiselle kierrokselle. Hiihdin yksin, aurasin sitä helvetin latua, kun lunta tuli vaakatasossa. Vauhti oli tippunut, ja aattelin, että tästä tulee raskasta. Vastaantulevalle Jaanallekin moitin latua, ja Jaana valitti säätä myös, mutta onneksi hänen polvensa oli kestänyt! Onneksi latu oli kuitenkin suht tuttu mulle, ja tiesin, että Joupiska-Ahonkylä väli on reitin helpoin, ja odotin, että pääsen sinne. Ennemmin samassa letkassa tulleet kaksi miestä saivat mut kiinni, ja siirryin heidän peräänsä. Kilometrin jälkeen toisen sauvaan tuli jotain, ja mä sain taas jostain uutta energiaa ja vauhtikin nousi. Kai ne edellä menevät hiihtäjät (ei kilpailuun osallistuneita) olivat auranneet ladun, ja se helpotti.

Pian jatkoin taas ladun auraamista, ja odottelin juomapistettä. Se tuli ja meni, ja seuraava kohta oli kääntöpaikka. Menin yhden vapaata hiihtävän ohi, ja totesin, että mun edellä menee yksi perinteisen hiihtäjä. Eroa on n. kilometrin verran, että jos hän ei hyydy, niin ei oo mahdollisuuksia saada kiinni. Aikaa oli kulunut kääntöpaikalla 3 tuntia ja 11 minuuttia (39km), en muista mitä ekalla kierroksella aika siinä vaiheessa näytti. Saman tien tuli vastaan kaksi vapaan ja kaksi perinteisen hiihtäjää. Aattelin, että heitä en päästä ohi, vaikka hiihto tuntui selässä, pakaroissa ja takareisissä ehkä eniten koko matkan aikana ja pieni ylämäki hidasti vauhtia, lujempaa en päässyt. Juuri kun lähdin juomapisteeltä (n. 45km), vapaan hiihtäjät tulivat juomapisteelle. Totesin, että olin saavuttanu edellä menevää miestä ja sekös antoi uutta puhtia. N. kilometri, ja menin hänestä ja toisesta miehestä (hiihti vapaata) ohi. Reitin paskamaisin ylämäki edessä, ja siinä tämä vapaan hiihtäjä oli ihan mun kannoilla. Hiihdin minkä pääsin, ja maalissa oma kello pysähtyi aikaan 4:07:51. Virallista aikaa en vielä tiedä. Vedin lopun minkä pääsin, ja reidetkin rupesivat tärisemään. :D

Katoin sykemittarista, että viimeiset viisi kilsaa ovat menneet kaikki reippaasti alle viiden. Viimeiseen 1,5 kilsaan kului aikaa 6:06, joten ei ihme, jos vähän reisissä tuntuikin. No en ollut viimeinen, vaan taakse jäi ainakin 7 hiihtäjää. Maalissa sain kehuja, mikäs sen kivempaa. ;D Varmistettiin, että olinko mä hiihtäny koko matkan perinteistä. Kovin moni ei sitä oo kuulemma tehny, ja tänä vuonnakin olin ainut nainen. Viidelläkympillä tais olla yhteensä vain 4 naista, joten ei montaa.

Mutta tyytyväinen hiihtoon oon! :) Huomaa alaselästä, pakaroista ja takareisistä, että hiihtokilometrejä tänä vuonna on tullu tätä hiihtoa lukuunottamatta 156 eli tosi vähän. Keskisykettä en nyt sitten tiedä, mutta kyllä se sinne vk:n puolelle kuitenkin meni. ;)