Epäonnea harkkatriathlonissa

Aattelin korkata Triathlonteam 226:n harkkakisan. Viime kesänä en käyny kertaakaan, mutta eilen oli tämän kesän ensimmäinen harkkatriathlon, edelliset harkkakisat on ollu duathloneja eli juoksu-pyörä-juoksu -kisoja. Kyllä, piipahdin siis töiden jälkeen Nokialla. :)

Kuva Timo Kananoja

Päätä särki valmiiksi ja lauantai-sunnuntai välisenä yönä ollut paha pohjekramppi vaivasi vieläkin. Edelleen pohje oli siitä kohdasta kova, tais olla aika isokin kramppi. Mutta ei muuta kuin tavarat paikalle ja kohti järveä. Vähän etukäteen mietitytti juoksu, että mitä jalka sanoo. Siis ihan se polventausta, eikä tää pohjekramppi ainakaan sitä ollu parantanu oletan.

Kuva Timo Kananoja

Kuva Timo Kananoja

Porukkaa oli tosi paljon, ja mua vähän hirvitti se uintistartti. Siinä, kun on miehet ja naiset ja kaiken tasoiset uimarit sekaisin, niin saa tarkkaan kattoa missä kohtaa starttaa. Ei tietenkään eturivistä, ettei jää jalkoihin, vaan taakse. Onneksi sentään paikalla oli monta tuttua naamaa! :) Uinti oli aikamoista. Milloin ite olin jonkun jalkojen päällä, milloin mun jalkojen päällä oli joku, milloin kädet tuli selkään tai milloin joku törmäs kylkeen. Ja tuo kylkeen törmäys kyllä tais olla mun vikaa, mä uin niin vinoon!! :/

Kuva Timo Kananoja

Uintireitti oli kolmion mallinen, ensimmäiselle poijulle 125m, toiselle 50m ja takaisin rantaan 125m. Yhteensä siis 300m. Poijujen käännöksissä oli tietty myös ruuhkaa, ja ei voi mitään, mutta noilla poijuilla tulee Terhin kylkiluun murtuminen viime kesän yhdessä kisassa mieleen. Automaattisesti sitä yrittää seurata, ettei tulis pahasti potkua mistään. Rantaan, rappuset ylös, märkäpuku puoleen väliin ja vaihtopaikalle. On muuten jännä, että uinnin jälkeen ei oo mitään hajua kuinka moni on jo menny ja kuinka monta on takana. Musta aina tuntuu uinnissa, että oon viimeinen.

Kuva Timo Kananoja

Kuva Timo Kananoja

Uintiin meni tuloksien mukaan aikaa 5:30. Uintiaika on otettu portaiden alkupäästä, eli on noustu rannasta ja juostu pätkä hiekalla.

Kuva: Jaanaban Härre

Vaihto olis voinu olla nopeampi. Jälkeenpäin naureskelin kuvista, että oikein näköjään pysähdyin säätämään sykemittarin kanssa. :D

Kattokaa ny mikä patsas! :D Kuva: Jaanaban Härre

Pyörä lähti ihan mukavasti liikkeelle. Sykkeet toki oli korkealla, mutta niin pitääkin, kun kyseessä on noin lyhyt matka ja kovasykkeistä harjoitusta lähettiin hakemaan. 3,6 kilometriä pääsin ja sitten kuului poks ja sssshhh. Rengasrikko. Pyörän päältä pois ja nokka tulosuuntaan. Yllätyin kuinka monta ihmistä tuli mua vastaan, eli alku ainakin lähti ihan hyvin liikkeelle. Ois ollu kyllä kiva nähdä, että miltä se vauhti talven jälkeen vaikuttaa ja kuinka moni vielä painelee mun ohi esim. juoksussa. Mutta ei onnistunu tälläkään kertaa. Toivottavasti ens kerralla. :) Kisatilannehan on siis oikeasti ainut, jossa saan ittestäni kunnolla irti. Sykkeet nousee ihan eri tavalla. Toki ne on jo lähtökohtaisesti korkeat jännityksestä. :D

Oli muuten melkoisen pitkä kävelymatka paljain jaloin, kun pyöräilykengillä ei viittiny. Oli jo kisa loppu ja suurin osa lähteny kotiin, kun mä pääsin lähtöön/maaliin/vaihtopaikalle. Pyörähän olisi siis ollu 9km ja juoksu 3,5km. Että tällanen reissu Nokialle. Onhan se 300m uinti, 3.6km pyörä ja 3.6km kävelykin jonkinlainen triathlon. ;)

Suuret kiitokset Tinkelle ja Härrelle kuvista! Tinken ottamia kuvia eiliseltä löytyy lisää täältä.

Toukokuiset treenit

Mä oon kadottanu johonkin mun Road ID -rannekkeen. Oon kääntäny koko huushollin läpi, enkä löydä. Haluan uuden, koska on paljon turvallisempaa kulkea tuolla maantiellä, kun on jonkinlainen henkkari mukana! Kuulutin facen puolella eilen, että jos haluaa kimppatilaukseen mukaan, niin ei muuta kuin infoa mulle. :) Osoite, mistä löytyy mallit, värit, koot jne., löytyy täältä.

Kateissa!

Eilen oli ID:n puuttumisesta huolimatta mukava pyörälenkki. :) Lämmintä oli 26 astetta, juomaa kului kaksi pullollista ja olisi mennyt enemmänkin, jos olisi ollu mukana. Uskomattoman lämmin, menomatkan vastatuulikin oli kuin lehmän henkäys. 1h 35min ajoin vastatuuleen, ja takaisin sama matka kesti 1h 15min. Molemmat peruskestävyys ykkösen sykkeillä eli nauttien! Mutta noin paljon tuo tuuli vaan vaikuttaa, kun sama matka voi kestää 20min enemmän toiseen suuntaan kuin toiseen. Ja tätä lakiaahan täällä riittää, eli kyse ei ole ala- tai ylämäistä. ;)

Vielä vähän tästä eteenpäin..

Patukkatauolla.

Toukokuu 2013:
Pyöräily 15h 15min
Triathlon 6h 44min
Juoksu 4h 51min
Uinti 3h 59min
------------------
Yhteensä 30h 49min (+ lihashuolto 4h 30min)

Tätä riittää täällä. Tuuli tuntuu myös näillä suorilla kivasti. :D

Tsuku tsuku lähdetään!

Uskomattoman pitkä aika siitä, kun oon viimeksi nähny valmentajaa tai muita valmennustiimiläisiä. Nimittäin kaksi kuukautta! Vähän tahtoo olla täällä kaukana muista, harmi. :/ Pitäis saada nyt vaan enemmän omat treenit sopimaan SSU-Triathlonin yhteistreenien kanssa, niin saa vielä enemmän seuraa. Kun ei se Jaanakaan joka päivä mun seurasta pysty nauttimaan. ;)

Tänään hyppäsin pojan kanssa junaan, ja sutkutettiin Tampereelle. Mies oli työreissulla ja noukki meidät Tampereen juna-asemalta ja siitä ajeltiin Nokian Vihnuksen rannalle. Mä pääsin uimaan (ja poika kans!) ja yleensäkin näkemään muuta porukkaa! :)

Porukassa uiminen on siinä mielessä hyvä juttu, ettei ehdi kyllä miettimään muuta kuin itse treeniä. Ei ehdi pelätä mitään. ;) Uintiin pääsi kiinni hyvin, ja vesi oli lämpösempää kuin syvässä Tanelinlammessa. Naamaan ei tuntunu yhtään kylmältä edes alkuun. Treenattiin mm. suunnistusta, peesausta ja startteja. Mun täytyy muuttaa suunnistustyyliä, koska nyt nousee pää aivan liikaa veden pinnalle. Ihan kokonaan ja hyvä, ettei koko yläkroppa myös. :D Yritin korjata toiselle tapaa, mutta se oli hankalaa. Treenin lopuksi tuli vielä yksi tyyli ilmi, ja sitä aion kokeilla huomenna!

Kiitos treeniseuralle! :)

Viisi päätä puhelinzoomauksesta huolimatta.

Mun oli alunperin tarkoitus lähteä viikonloppuna käymään Jyväskylässä palauttamassa Kauramoottorilta lainaamani pyörälaukku. Mutta ystävät lähtevät kyseiseen kaupunkiin reissuun, ja niin laukku hyppäsi äsken heidän autoon mukaan. Jätän sitten reissun väliin, vaikka alunperin vähän suunnittelin yhteistä pyörälenkkiä Kauramoottorin ja Nioben kanssa. Se täytyy toteuttaa nyt joku toinen kerta. Mielettömän suuret kiitokset laukun lainauksesta! Pyörä pysyi sen sisällä ehjänä mennen tullen. :)

Kurkku oli eilen todella kipeä, onneksi tänään vähemmän. Tarkoitus olis käydä maanantaina harkkatriathlonissa Nokialla. Viimeksi kun mun piti lähteä sinne duathloniin, niin sain flunssan. Toivottavasti sama ei tapahdu nyt!

Kisakalenterin pyörittelyä

Vielä saa juoksulenkit odottaa. Kävin rauhallisella köpöttelyllä tiistaina, ja 18 minsaa meni ok, mutta sitten alkoi sattumaan polven taakse. Kuus minsaa kattelin sitä touhua, ja lopetin. Ei oo jalka vielä palautunu Barcelonan puolimatkalta. Tämän päivän juoksulenkki vaihtuu pyöräilyyn.

Edelleen kyllä mietityttää, että mikä näihin polventaustakipuiluihin on syyllinen. Nyt selkeesti taas sai itteensä, mutta toivottavasti paranee myös hyvin. Olin kuitenkin maanantaina hierojallakin, eli ei pitäisi olla lihakset pahasti jumissakaan. Harmittaa..

Avantoreikä kesällä.

Kuten facessa blogiani seuraavat tietävät, niin kävin uimassa tiistaina Tanelinlammessa. :) Aurinko paistoi ja mittari näytti 25, joten hiki tuli jo pukua päälle vetäessä. Ensimmäinen kierros, oiskohan n. 600m, meni totutellessa veteen. Asteita oli 18, mutta tuntui alkuun kylmältä. Toinen kierros sujuikin jo paljon paremmin, ja sitä menoa pystyi kutsumaan uinniksi. ;D Kaks kierrosta meille riitti Jaanan kanssa ja sitten puvut päältä pois ja kotiin. Se oli sopivan pitunen uinti ekaksi avovesiuinniksi. Eli nyt on korkattu avovesikin. (Barcelonan meressä uintia kun ei voinu kutsua uinniksi.) Mutta voitte uskoa, että treenit on kyllä niin paljon kivempia, kun on joku seuralainen! :) Niin, ja oli siellä kyllä seurana kaks sorsaakin, mutta yritettiin kyllä niiden seuraa visusti välttää! :D

Oon pyöritelly ny kisakalenteria. Jotenkin ennen Barcelonaa mikään muu kisa ei mahtunu ajatuksiin, ja nyt huomaa, että asiallahan on jo kiire! :D Joroisille eli Finntriathloniin oon ilmoittautunu jo viime vuoden puolella, mutta nyt sitten pienempiä kisoja.. Äsken laitoin nimeni Kuopion perusmatkan kisaan. Siellä valittin sarjaksi 30-34 vuotiaat, eli kuten arvata saattaa, niin yleiseen en kuitenkaan mene. Enemmän omatasoista porukkaa kiitos. ;) Sama sarja on myös Joroisilla.

20.7. Joroinen, puolimatka (1900/90/21)
10.8. Kuopio, perusmatka (1500/40/10)

Sitten kahlasin kaikki kisat läpi, ja tahtoo mennä muut menot päällekäin. Sääksi-triathlon on 8.6. Siellä on SM-sprintit, mutta koska en halua mennä yleiseen sarjaan kaikkien kovien naisten kanssa kisaamaan, niin toinen vaihtoehto olis siellä pidettävä perusmatka, joka on kuntosarjaa. Se kuulostais hyvältä. :) Mutta tähänkin liittyy tämän ihana mutta-sana. Mies ja tytöt ovat Power Cupissa Mikkelissä, ja tässä kohtaa tulee lapsenvahtiongelma eli tarvisin jonkun siksi aikaa katsomaan pojan perään. Ilmoittautuminen loppuu maanantaina, joten vielä on muutaman päivä aikaa keksiä joku hyvä idea. Ei oo kovin moni mun kaveri/sukulainen kiinnostunu mun urheilusta niin, että sais kattomaan kisaa ja olemaan sen kolmisen tuntia pojan seurana. Niin ja Ahvenanmaallakin olis elokuun lopussa kisa, puolimatka. Kuka lähtee sinne mun kanssa?! ;)

Mittariin tuli eilen taas yksi vuosi lisää, mutta ei vieläkään tullu uusia kiekkoja lahjaksi. ;) Ei tullu äitienpäivälahjaksi, eikä joululahjaksikaan. En ehkä oo ollu tarpeeksi kiltti! :D Joutuu kohta ite ostamaan. Harmi vaan, että ne on niin kalliit, ettei ihan heti pysty sitä tekemään.. Voiskin Visalla vaan ostaa, ja jättää laskun maksamatta. :D

Pitkän ajan tavoite

Nyt paljastan mun tulevaisuuden tavoitteen. Tietää, miksi treenaa. ;) Vuonna 2015 täyttäessäni 35-vuotta aion mennä ensimmäisen ironmanin (uinti 3.8km, pyörä 180km ja juoksu 42.2km). Jos meressä uinti onnistuu, niin silloin kutsuu mua:

Tällä hetkellä meriuinti ei hirveästi houkuttele, mutta jos sitä pääsis pienempiin aaltoihin.. ;) Meressä uinti vaihtuu tarvittaessa järveen ja kotimaisemiin, mutta kahden vuoden päästä aion joka tapauksessa täysmatkan mennä. Koen, että ensi kesänä en siihen vielä oo valmis, mutta toivottavasti kahden vuoden päästä oon! :)

Kuva: Kalmarin Facebook-sivulta

Kuva: Kalmarin Facebook-sivulta.

Ironmanin maailmanennätys on miehillä 7h 41min (Andreas Raelert) ja naisilla 8h 18min (Chrissie Wellington). Molemmat ennätykset ovat tulleet vuonna 2011 Saksassa Ruthissa. Alla olevassa kuvassa on noita lajikohtaisia aikoja, mistä saa hyvän käsityksen, että millaista vauhtia todellakin tuolla pitävät. Nuo ajat on jotain ihan älyttömiä!

Jo 10 tunnin aika on todellakin mielettömän upea! Sellainen vaatii paljon töitä, ei tule ilmaiseksi. Jostain luin, että keskivertoaika on 12h 35min. Maksimiaika on puolestaan 17 tuntia, eli se on aika, minkä matkan taittamiseen voi maksimissaan käyttää. Tällaista kellon ympäri olevaa suoritustahan ei voi tehdä vauhtikestävyyssykkeillä, vaan siinä täytyy osata mennä hiljempaa. Kaikki alun hötkyily on lopusta pois. ;)

Lähde: Wikipedia

Yhtä pyöräälyä

Tää viikko on otettu rauhallisesti kolmen pyörälenkin kanssa. Kaksi maantiellä ja kolmas maastossa, yhteensä 4h 40min. Eilen mun oli pakko päästä katsomaan, että miltä Vaivaistensuora näyttää nyt, kun koivut on lehdessä. Ennemmin laitoin kuvan suorasta, kun puut eivät olleet vielä vihreinä. Aika hienohan tuota on polkea. :) Suora sijaitsee Ilmajoella.

Pakollinen siltakuva. ;)

Vietettiin tänään päivä mökillä ja raahasin märkäpuvun sekä muut uintikamppeet mukaan. Mua ei oo saanu tähän järveen vielä kertaakaan uimaan, koska se on niin helkkarin matala. Tää lahti on noin metrin syvä, ja mä oikeasti pelkään, että mä osun johonkin. Jäiden lähdöstäkin on vain vähän aikaa, ja mitä vaan voi olla tuolla pohjassa. Mä oon kerran uinu joessa (oli muuten eka ja vipa kerta! :D ) ja käsi osu johonkin, ja mä meinasin saada slaakin. :D

Toinen mökki (ei oo siis meidän omia, vaan vanhempien) on puolestaan niin syvän järven rannalla, että siellä järvessä voi olla esim. merihirviö. Laiturin päässä on jo 13 metriä syvää ja siitä sitten syvenee yli 20 metriin. Tuolla mä kuitenkin uskallan uida, vaikka merihirviö mut voi viedäkin. Mutta viime kesänäkin tarvin veneen turvaksi, kun järvellä uin. Itse asiassa oikeasti en merihirviön takia, vaan koska uin laivareitin poikki. Laivoja siinä menee harvoin, mutta halusin ottaa varman päälle. Ite kuulee uidessa huonosti, ja aika näkymätön piste sitä siellä on. Voisko mun suuren mielikuvituksen laittaa pois päältä uinnin ajaksi?!

Meniskö vai ei? No en uskaltanu.

Jaana on uhannu mua jo pitkään viedä maastopyörällä kunnon lenkille. Paljon ollaan menty mukavia ja helppoa reittejä pitkin. Yksin oon ajellu polkuja, mutta ne on ollu aika lyhyitä tai leveitä, kun en tiedä kunnon paikkoja.

Ainut menokuva, kun pystyi helpolla pätkällä pitämään vaan toisesta sarvesta kiinni.

Tänään mua vietiin ja mää vikisin. Itse asiassa en vikissy mää vaan hyttyset! Ensimmäisen pitemmän pätkän jälkeen oli huudettava Jaanalle, että nyt on pidettävä keskivartalonlihastenkrampistapoissaamistauko! :D Oli aika koetuksella kyljet, selkä ja vatsat. Kun yksin on ajellu, niin vauhti on ollu paljon hiljempi ja oon ollu varovaisempi ja tällainen ei oo ollu mahollista. Hitsit, että on hyvä laji! :)

Eka parin minuutin tauko.

Taukoja ei oikeastaan hirveesti voinu pitää, vaan vauhtia oli oikeasti pidettävä yllä. Nimittäin hyttysiä oli järkyttävä määrä ja ne kyllä ilmesty heti, jos pysähty. Kuvia ei enempää lenkiltä ollu, kun oli pidettävä tiukasta kädet sarvissa. Ei ollu puhettakaan, että vois puhelinta kaivaa paidan selkätaskusta. :D

Miälenvikast palandeerust

Palautuminen puolimatkasta on lähteny hyvin käyntiin. Oon levänny ihan kunnolla, vaikka jalat eivät pahasti olleetkaan jumissa. Polventausta oli tosiaan sunnuntai-iltana todella kipeä ja maanantaina myös. Nyt se on ok, mutta toki en oo kokeillu juosta sillä. Mutta on se kyllä jännä, kun juostessa oli hyvä ja juoksun jälkeen tosi kipeä. Mistä ihmeestä voi johtua?! 

Barcelonaa.

Töihin portaita kävellessä on huomannu, että pohkeet on vähän tukossa. Neljä päivää oli täyslepoa, toki maanantaina käveltiin Barcelonassa aika paljon, mutta se oli rauhallista kävelyä. Hyvää palauttelua. Tänään tein tunnin pyörälenkin, ja tuntui ihan hyvältä. :) Kummasti mun pyöräreitin ainoa mäki oli kutistunu. :D

Stadionillakin poikettiin.

Jano iski.

Itse asiassa tuo mäki, junanradan ylityspaikka, kutistui viime kesänä jo ekan kerran. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin Iinan ja Ninan kanssa Kuopion mäissä pyöräilemässä. ;) Ja nyt se kutistui ihan littanaksi. Nyt mulla ei oo yhtään mäkeä normi pyöräreitin varrella. Pitää vissiin lähteä Lapualle tästä lähtien, eikä enää Peräseinäjoen suuntaan. ;)

Entinen mäki.

Ainut, mistä on vielä vaivaa, on kylki. Eli sykevyön aiheuttamat hankaukset. Päivisin siinä on laastarin tyylistä, ettei rintsikat jää haavaan kiinni. Öisin yritän antaa sille ilmaa, mutta sitten voin nukkua kunnolla vain mahallani, koska toisella kyljelläni ihoa kiristää ja toisella kyljellä se jää lakanaan kiinni. Ei oo helppoa ei. :D Mutta sekin on koko ajan parempi! :) Niska ei oo enää kosketusarka, ja siihen voi laittaa rasvaa ilman huutoa. Eli kyllä mä oon pian taas elämäni kunnossa. ;D