Rikoin rikoot

Jos ehtis taas tännekin jotain kirjoittelemaan.. Lauantaina tosiaan se olkapää meni paikoiltaan, ja se vaati kolme päivää parantuakseen. Jotain pientä tuntuu vielä tänään, neljäntenä päivänäkin. Kyllä mä vähän kirosin, kun ei pääse juoksemaan eikä uimaan. No pyöräilyä on tullu harrastettua sitten tälläkin viikolla..

Satoi, ja kovalla soratiellä, jossa on autotkin ajanut ja sora hävinnyt pinnasta, vedin nurin kurvissa. En ehtiny tehdä mitään, kun pyörä meni alta. Mulla oli mun parhaimmat trikoot pyöräilyhousujen alla, ja niihin tuli polveen reikä. Höh! Kyllä siihen polveenkin ruhje tuli, mutta ei se niin harmita kuin nuo trikoot. Sitä paitsi olin niin jäässä sääristä ja varpaista, että olisin tarvinnu tuolla sateessa jo enemmän vaatetta päälle. Olisi pitänyt laittaa paksummat housut ja jättää skinssit kotiin!

Loppuun vielä viime viikon treenit, kun en oo niitäkään ehtinyt kirjaamaan. :)

MTB 3h 20min
Sisäpyöräily 1h
Uinti 50min
Lihashuolto 1h 35min
-------------
Yhteensä 5h 10min + lihashuolto

Nastarenkaat pois, kesäkumit tilalle

Alunperin mun oli tarkoitus mennä Aquaplussan yhteistreeniin Voimarinteelle, mutta tuli mutkia matkaan ja tein oman maastopyörällä ajeluni Seinäjoen seuduilla. Viimeksi oon keväällä ajellut maastopyörällä, siinä oli nimittäin vielä nastarenkaat alla..

On kyllä taas hirmu kivaa ajella ristiin rastiin, ja vailla päämäärää. Kun tulee joku polku tai tie vastaan, niin samassa päättää, että menee tuosta.

Ensiksi aattelin kiivetä pariin otteeseen Joupiskan päälle. Luulin ittestäni liikoja, ensimmäinen yritis polkua pitkin ei tosiaankaan onnistunut, vaan meni kävelyksi. Kaksi seuraavaa tulinkin sitten tietä pitkin, ja nousihan siinäkin syke yli 180. 

Ei onnistunu multa tää reitti ylös.

Näköalaa Joupiskan päältä.

Poikkesin mä poluillekin muutaman kerran. Tahtoi vaan olla märkää ja liukasta, kerran menin nurin isosta juuresta, kun koko pyörä meni alta. Sitten siirryinkin pikkuhiljaa kuntopoluille.

Olin mäkin siellä pyörän päällä.

Törnävän silta lukkojen valloittamana.

Lähdin ajelemaan Joupiskan kuntopolulta kohti Ahonkylää, ja löysin ihan uuden tien, jota pitkin lähdin ajelemaan. Arvelin mihin tie voisi mennä, mutta iski kyllä parin kilometrin jälkeen vähän epäusko. Risteyksiä oli ollut, ja mietin olinkin valinnut niistä oikein. Luotin suuntavaistooni, ja lopullinen varakeino olisi taskussa oleva puhelin ja sieltä löytyvät kartat. No ajelin kuitenkin vielä vähän eteenpäin. Olin jo alittanut voimalinjan, jonka kuvittelin olevan sama linja, minkä ali olin jo tullutkin. Mutta koska tie vain jatkui ja jatkui, niin ei se ollut.. Lopulta vastaan tuli autolla marjastaja "Anteeksi, mutta mihin tämä tie menee?" "Katajalaaksoon, käännyt vaan tuosta seuraavasta risteyksestä oikealle." "Ahaa, hyvä! Kiitoksia!" Ja tulihan se toinenkin voimalinja vastaan, samoin asutusalue.

Noissa Kyrkösjärven/Joupiskan metsissä on ollut karhu, yhdelle maastopyöräilijälle oli tullu nopea käännös.. Joten vähän sitä tuli katseltua ympärilleen, että mitä metsissä näkyy.. Karhu oli kyllä ollu vielä pitkospuuosuudella, ja sinne en uskaltanut ajella. ;)

Mukava kahden tunnin lenkki, mutta ilta ei päättynyt niin hyvin. Laitoin taskulampun yhden kaapin (korkeus 180cm) päälle ja oikeasta olkapäästä kuului napsahdus. Suuri MagLite tippui, onneksi ei kuitenkaan varpaille, ois varmasti murtunut tuosta metallista. Voin sanoa, että tuli itku. Ehkä päivän harmit oli vähän kasaantunut.. No saas nähdä mennäänkö tämän käden kanssa uimaan tänään, eikä tämän polven kanssa juoksemaankaan.. :(

Venyttelyn tärkeys

Mä oon aina ollu huono venyttelemään. En osaa tehdä sitä ennaltaehkäisevästi, vaan vasta sitten, kun oon todella jumissa. Opin aina kaiken kantapään kautta, siltä tuntuu taas tälläkin kertaa..

Ensimmäisen kerran sain juoksijan polven, kun olin juoksemassa Kuortaneen hallissa, jossa on kalteva alusta. Sitä paranneltiin muistaakseni seitsemän pitkää viikkoa muutama vuosi takaperin. Nyt koko vuosi on mennyt ilman suurempia ongelmia, kunnes 1,5 viikkoa sitten pitkällä lenkillä Vantaalla polveen alkoi sattumaan. Se alkoi kymmenen kilometrin jälkeen, ja paheni loppua kohden. Seuraavana päivänä en pystynyt kunnolla kävelemään. Kipu poistui, ja seuraavalla lyhyellä juoksulenkillä ei kipua tuntunut polvessa. Mutta sitten taas, neljä ekaa kilometriä oli kivuttomia ja sitten se alkoi. En pystynyt lopuksi juoksemaan kilometriäkään yhteenmenoon, kun piti pysähtyä venyttelemään. Ja taas kävely sattui. Kipu alkoi vaikuttamaan ihan samanlaiselta kuin aikoinaan..

Tämä on johtanut nyt siihen, että lepopäiviä on nyt ollut, ja taukoa juoksusta tulee olemaan 1,5 viikkoa ennen kuin seuraavan kerran kokeilen juoksuaskelia edes ottaa. Jos juoksu on ok, niin lähden 30.9. Ilmajoelle juoksemaan puolimaratonia. Jos tuntuu polvessa, niin tuo jää ja niin jää varmasti Kankanpään maratonikin. Mutta katsotaan myöhemmin tarkemmin. Loppukuun ohjelma meni uusiksi, ja nyt pidetään siis juoksulepoa, venytellään ja ylimääräinen hierontakin tuli varattua perjantaille. Jos urheiluhieroja sais tunnin runttauksen jälkeen jalkoja ees vähän auki. Nimittäin pakarat, takareidet sekä reisien ulkosyrjät ovat kyllä kireet.. Toivottavasti venyttely ja hieronta sais kireet lihakset auki, ja polviongelma olisi nopeasti ohi.

Ja taas kerran mä lupaan venytellä useammin!!!

Viikon 36 ja 37 treenit

Ylimenokautta vietellään, mutta puolimaratonin ja maratonin takia jotain tehdäänkin. Viime viikko oli oikein mukava treeniviikko, mutta pienet ongelmat polven kanssa varjostavat.. Pieni pelko persiissä, että puolimaratonia ja maratonia ei tänä syksynä juosta.

Syksyn tullen koirien lisäksi treenikavereiksi oon saanu taas omat lapset. Halutaan lähteä pyöräilemään pullotytöksi/-pojaksi mun juoksulenkeille ja lähdetään uimahalliin uimaan. Uimaan toki voin ottaa vaan uimataitoiset tytöt, poika joutuu jättämään väliin. Pääsee hänkin joskus, mutta atooppinen iho ei kovin usein kloorivettä kestä. Pyörälenkit ovat ainoat, jotka joudun tekemään yksin.

Tunnustuksia

Mä oon taas tämänkin haasteen kanssa ihan jälkijunassa. Kaikki on jo tämän tehnyt, ja vasta nyt ehdin mä. :) En oo viime päivinä paljon koneella ehtinyt olemaan. Kirjoittelen myöhemmin siitä, mikä on mun aikaa vienyt perheen ja treenien lisäksi..

Tulipa todella hyvä mieli tunnustuksia saadessani. Joku tykkää lukea mun blogia! :) Niobe, Hanne, Nina ja Kipa, kiitokset teille!! :)

Hanne kirjoitti näin: "Ninnin energianurkkaus oli sarjassaan toinen blogi, jonka löysin Kaisan blogin kautta ja aloin mielenkiinnolla seuraamaan. Itsellä 1 lapsi ja 1 koira, Ninnillä lapsia triplasti enemmän ja koiriakin vielä tuplasti enemmän ja juoksuharrastus vaihtunut triathloniin samoihin aikoihin kuin itsellä. Huh mikä energiaa pursuava teräsnainen! Arvostan ja tykkään ja niin helppo samaistua =) Mukavaa luettavaa ja auttavainen nainenkin on vielä :)"

Nina on tätä mieltä: "Mahtava esimerkki liikunnan, perheen ja muun elämän yhdistämisestä. Energia välittyy postauksista ja lukeminen piristää päivää. Ei voi kun ihailla!"

Kipan ajatukset mun blogista: "Ninnin energianurkkauksessa riittää energiaa. Siis miten voi ehtiä treenata ja käydä kaukaa vielä Noksulla asti valmennuksessa, kun on lapset ja eläimet ja työ ja kaikki. En ymmärrä, täydet poitsit Ninnille."


 Tunnustuksen idea ja säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Mä luen kaikkien yllämainittujen naisten (Hanne, Nina, Kipa ja Niobe) blogeja! Samoin luen kaikkia blogeja, jotka löytyy tuosta sivusta listalta. On kovin vaikea irroittaa lukemisistani blogeista viisi, koska tykkään monista blogeista. En niitä muuten lukisikaan! ;) Tosi monessa blogissa on jo tällainen tunnustus vastaanotettu, joten tähän alle valitsin blogit, joissa en vielä tätä tunnustusta tai bloggausta aiheesta nähnyt. :)

Anni ja Tattisten Töminää. Aina iloinen Anni! Kyllähän tuollaisen positiivisen ihmisen tekstejä treenailuista on kiva lukea! :) Anni veteli tänä kesänä voitosta voittoon upealla vauhdilla!

Laura ja Kummitäti - Venyy mihin vaan. Lauran blogi oli ihan ensimmäisiä bongattuja juoksublogeja, ja Lauran blogin kautta löysin muitakin. Edelleen tykkään lukea Lauran positiivisia ja ns. tavallisia juttuja! 

Ele ja Endorfiinikoukussa. Elen blogia oon seurannut ihan alusta lähtien, ensin blogspotin puolella ja sitten Evitalehden puolella. Ele kirjoittelee muustakin kuin urheilemisesta, ja mä niin tykkään blogin kuvista!!

Terpu ja Spinning Around. Terpun harjoitusmääriä ja vauhteja ihailen! :) Tykkään lukea noin kovakuntoisen naisen treeneistä, fiiliksistä, kisoista ja syömisistä.

Nokialla treenaamassa

Tänään mulla oli ohjelmassa uinti valkun seurassa. Uintia kuvailtiin veden päältä, veden alta, sivusta, edestä ja takaa. Tuli taas monta hyvää pointtia, mihin pitää kiinnittää huomiota. Mm. lopputyöntöön sekä   myös oikealla kyljellä liukumiseen, se menee nyt mahallaan. Voi taas olla sekaisin hallissa, kun pitää miettiä sataa asiaa kerralla. ;D

Parin tunnin paussi, ja mm. päivällinen huoltoasemalla. Tai voiko noita Apseja ees huoltoasemiksi nimittää?! Sitten sauvarinteeseen, Mustavuori oli rinne. Yllättävän lämmin päivä oli, joten hiki tuli helposti jo alkuverryttelyssä, kun vaatetta oli ihan tarpeeksi päällä. Treeni oli tosi hyvä, ja on se vaan niin mukavaa treenata porukalla!! Ja voin vakuuttaa, että huomenna on persus kipeä. :D

Hienot oli maisemat! Kuva: Jaanaba

Puuskututtaa vipan nousun jälkeen jo kovasti, syke 196. Kuva: Jaanaba

Voi muuten olla, että Mustavuori oli Tampereen puolella, eikä Nokian. Mutta ei se ainakaan kaukana Nokian rajasta ollu..

Pikasesti

Saisinko mä ees jonkun pienen postauksen tänne aikaiseksi.. Muutamien viikkojen treenimäärät, ja samoin elokuun treenimäärät on kirjaamatta. Treenit.net on ylläpidon alaisuudessa, enkä pääse niitäkään katsomaan.

No viime viikosta en voi sanoa kyllä oikeastaan mitään hyvää. Viikko meni suoraan sanottuna aivan perseelleen. Yhtenä päivänä vaivasi migreeni, mille toki en voinut mitään. Sitten oli työjuttuja, ja olin reissussa koirieni ja tyttöjeni kanssa. Olimme Flamingossa yötä, ja kävimme myös kylpylässä uimassa lauantai-iltana. Olin etukäteen lukenut netistä, että siellä on 25 metrin allas, jossa voi kuntouintiakin harrastaa ja aattelin tehdä uintitreenini siellä. Mutta altaan reunalle päästyäni käännyin takaisin viemään lakin ja lasit pois. Allas oli täynnä ihmisiä, eikä todellakaan siellä uineet, vaan kelluttelivat ja pelasivat palloa. Härmän kylpylässä tällainen allas on oikeasti tarkoitettu uimareille, mutta siellä vesikin on sitten kylmempää, toisin kuin tuolla Flamingossa oli. No seurailin sitten tyttöjen menoa mäestä toiseen. :)

Sunnuntaiaamuna kello herätti niin, että ehdin tehdä pitkän juoksulenkin. Kymmenen kilsan jälkeen alkoi polvi vaivaamaan. Juostessa kipu tuntui polven ulkosyrjällä, mutta tänään kipu on kuitenkin tuntunut polven takana, sisemmän jänteen alaosassa. Kuitenkin jo parempi nyt illalla kuin aamulla. Jostain vähän rasittunut varmaan.

Vaikka viikko treenien suhteen menikin huonosti, niin eipä sille enää voi mitään. Sitä paitsi meillä oli oikein kiva koiranäyttelyreissu tyttöjen kanssa! :)

Nyt kun syksy on taas koittanut, ja voin ottaa koiria mukaan juoksulenkeille, niin on jotenkin sressittömämpää juosta heidän kanssaan. Ei tuu katottua sitä vauhtia mittarista kuten yksin juostua. Tai jos tulee, niin ei tuu välitettyä siitä niin paljon. On ollu kyllä jännä huomata. :)

Nano juoksulenkillä mukana

Aamun lenkkimaastot

Pimeäkin yllätti viikko sitten pyörälenkillä..