Nappasin kuussatasen Buranan vähän ennen lähtöä. 10 astetta lämmintä ja pientä vesisadetta --> loistava juoksusää!
Ensimmäinen kilsa meni ehkä vähän liian lujaa, 5:03 kilsavauhtia. Sitten se laski sinne 5:20-5:25 kohdille, mikä oli suunnitelmissakin. Sillä vauhdilla tulisi 1:55 alitus. Porissahan juoksin keskivauhdilla 5:27 ajan 1:55:21.
Kolmen kilsan kohdilla tuli ensimmäiset tuntemukset vasempaan polveen, mitähän tästä vielä tulee. Kolmesta kuuten kilsat meni kuulostellen pahenevaa tilannetta, ja kutosen kohdilla olinkin jo varma, että keskeytys on jossain kohtaa edessä. Kunnon kaatosadekuurokin tuli, mutta ei mua haitannut! Mietin, että juoksenko kympin väliajan itelleni. Mutta sitten päätin, etten edes yritä. Jos oikeasti olisin lähteny juoksemaan kymppiä, niin olisin juossut lujempaa. Tai ainakin yrittänyt. Nyt nimittäin sykkeet olivat aika reippaanlaiset.
Päätin, että juoksen siskolle asti. Vielä ehti Maija olla poikien kanssa reitin varrella kannustamassa, päivitin tilanteen, mutta ohi mentyä aattelin, että olisin ihan hyvin voinut pysähtyä onnittelemaan kasvotusten ja luuraamaan vaunuihin, kun homma on kuitenkin kohta ohi. ;) No enpä tajunnu, ja takas en viittiny pyörtää. Sen jälkeen tulikin jännä tunne jalkaan. Huomasin kuinka reiden ulkokalvo ja takareisi kiristyi, oikein kunnolla pingottui. Samoin kuin se polven takana oleva toinen (ulommainen) jänne. Tiesin, että tää ei tosiaankaan tiedä mitään hyvää.
Sattuu.. Vielä pari metriä ja juoksu loppuu tähän. |
Harmittihan mua, vaikka kuinka olin etukäteen varautunut tällaiseen. Enemmän mä kuitenkin uskoin tai halusin uskoa siihen, että jalka olisi kestänyt. Reagoinhan nopeasti ongelmaan ja sitä hoidettiin hyvin. Jälkeenpäin vielä mietin keskeytystä, että olisinko sittenkin pystynyt. No haloo! Kävelykin sattui jalkaan.
Ja niin, näinhän mä vielä sen pienen suloisuuden siellä vaunuissa! ♥ Ja jälkeenpäin kuulin, että sain mä jotain vastinettakin 30 eurolle, olin nimittäin voittanut kaksi kuulakärkikynää! :D
Lokakuun treeniohjelma menee nyt sitten uusiksi. Juosta ei hetkeen. Suolla olin vielä jälkeenpäin koiralenkillä, ja se lenkki ei tehnyt kyllä polvelle hyvää.
Lohdutuspalkinto |