Uintia sumussa

Tiedättekö sen tunteen, kun uimassa lasit ovat niin huurussa, että et näe ympärillesi mitään? Et myöskään kuule mitään. On vain sinä ja vesi. Tiedättekö? Joskus keskityn itteeni niin paljon, että kun jossain vaiheessa putsaan huurut laseista pois, niin tajuan kuinka paljon hallissa onkaan ihmisiä. Ja itse asiassa monesti harmittaa, että sen jälkeen näkee niin paljon ympärilleen. Näkee myös ne kaikki liat ja roskat altaassa. :D Mutta joskus lasit on vaan putsattava, jos esimerkiksi samalle radalle tulee toinen uimari.

Mun uinti on tuntunu junnaavan pitkän aikaa taas paikoillaan. Ei tuu vauhtia lisää, eikä mitään muutakaan. Siltä on tuntunu. Joka kerta uimassa ollessani tajuan virheeni, tiedän mitä teen väärin, mutta en saa vain sitä millään korjattua. Ei, vaikka kuinka yritän. On myös hankala keskittyä moneen asiaan kerralla. Pitäisi osata potkia, palauttaa käsi rentona, palauttaa se suoraan eteenpäin (eikä keskilinjan yli) sekä varoa, ettei vasemman käden kyynärpää tipu. Tuntuu, että uppoan, vaikka uintiasentoni pitäisi olla ihan hyvä. Jokaisen kerran jälkeen kaipaan valmentajan valvovan silmän alle! ;) Nopea palautteen saaminen on parasta!

Kerrasta toiseen hinkkaan tekniikkaa. Tiedän monia asioita miten ne pitäisi mennä. Huomaan, jos joku kohta meneekin väärin. Esimerkiksi jos käsi veteen palautuksen jälkeen liukuu niin, että se nousee pintaa kohden ja yleensä silloin kyynärpää tippuu. Tuon koukun huomaa, ja seuraavalla vedolla niin ei käy. Mutta on siis tullu opittua paljon siitä, että miten joku asia pitäisi mennä ja pystyy virheen tehtyä seuraamaan, ettei toista kertaa niin tapahdu. On myös asioita, joita en tiedosta tekeväni väärin, ja sitten niitä, joita ei vaan saa korjattua.

Tämän päivän uinnissa tapahtui jotain. Tajusin kuinka tuohon vasempaan käteenkin saa sisäkiertoa. Se vaan tuli jostain. Uin, uin ja uin. Mietin koko ajan vasenta kättä ja sen kyynärpäätä. Käänsin sisäkiertoon. Seurasin kuinka se palautuu veteen, ja nyt näytti munkin silmään siltä, että sormet tulisivat ennemmin kuin kyynärpää. Jos en kiinnittänyt huomiota, niin meni vanhalla tavalla. Ja taas kaivattiin valmentajaa, joka olisi voinut heti kertoa, että näyttääkö paremmalta. Harmi, kun jokaista treeniä ei voi tehdä valmentajan kanssa yhdessä. :D Mutta uintitreffejä on siis Venlan kanssa taas sovittava. Nimittäin vaikka sisäkiertoa tulikin, niin en tiedä palautuuko käsi rentona ja hyvin, tai onko uinti nyt jännittynyttä tai vaikuttiko johonkin muuhun.

Juuri kun olin lopettelemassa, niin näin yhden tutun uimarin. Pahimpaan palautenälkään kysyin hänen mielipidettä, että miltä mun uinti näyttää. Viiskyt metriä räpiköin menemään, ja kuulemma ihan hyvältä näytti, mutta potkut saisivat olla tehokkaammat ja enemmän lantiosta. Mikä siinä onkaan, että tuo potkiminen on niin hankalaa?! :D Eikö vois aina uida vaan pullisten kanssa?! ;D Se olis paljon helpompaa! Pullikset on kyllä mun lemppari uinnin apuväline!

Oon kovin kiitollinen siitä, että mahduin mukaan Aqua Plussan triathlonkouluun viime syksynä. Ilman sitä mun uinti ei olisi varmastikaan lähelläkään tätä tasoa, mitä se on nyt. Jos aattelee, että elokuussa 2011 uin viisi metriä vaparia, lokakuussa 25m, marraskuussa 100m ja joulukuussa 1000m. Vauhtikin kehittyi joulukuusta kevääsen huimaa tahtia. Kesä välissä märkäpuvun kanssa, ja nyt on sitten taas syksyllä jatkettu kevään vauhdista. Mielenkiinnolla odotan ekoja tonnin testiuinteja, että mihin vauhti on syyskuusta mennyt. Nyt toki on koko ajan vaikeampi saada ajasta pois sekuntteja, saati minuutteja.

Jatkan sumussa uimista, eikä kannata ihmetellä, jos en hallissa ketään tuttuja tunnista. En mä näe niillä huuruisilla laseilla. Ei tahdo ees paperista ohjelmaa aina nähdä! :D Huomenna oliskin vuorossa sitten avantouintia, taitaa olla kyllä kaukana uinnista. ;) Naamaa en kyllä siihen jäiseen veteen laita. Nytkin pakkasta on 21 astetta..