Takas treenin pariin

Nyt on flunssa takana. Tai ei kokonaan, mutta kuume on ohi, kuumeettomia päiviä on takana, ja tänään pääsin taas treenaamaan. Aloitin sisätreenillä, vaikka pakkastakaan ulkona ei ole paljon ja hiihtokelit kovasti houkuttelee!

Menin uimaan. Voihan surkeus, sanon mä. 1,5 viikkoa sitten tiistaina olin edellisen kerran, ja silloin sain sen hyvän uinnin ja tuntui siltä, että ehkä tästä vielä jotain tulee.

Varustepussi uimassa sisältää pulliksen, lättärit sekä pyörän kumin jalkojen yhteen sitomiseen. Tarttis vielä omat räpylät ja oman laudan.

Tänään tein alkuun tekniikkaa: yhden käden uintia, kylkiuintia, haineväuintia, tahdistusuintia, scullingia.. Meni 25 minuuttia ennen kuin löysin oikeasti taas sen korkean olkapään tuohon vasempaan käteen niin, että se tuntui hyvältä. Se oli kuitenkin hankalaa pitää. Silloin, kun olin tyytyväinen käden sisäkiertoon ja korkeaan olkapäähän, niin sitten huomasin, että uinti alkaa tahdistamaan eli toinen käsi viipyy liian kauan edessä, vaikka pitäisi olla jo kovaa vauhtia menossa taaksepäin toisen tullessa veteen.

Myönnän, että harmitti. Harmitti jopa niin paljon, että kyllä se vesi roiskui keskellä allasta. Heh. ;)

Kun selkäkramppi on ohitse, ja kuvittelee pääsevänsä vihdoin kunnolla treenaamaan ja sairastuu flunssaan, niin treenaamaan pääsemisen hinku on kova. Kun vihdoin pääsee, ja treeni ei onnistu haluamalla tavalla, niin ärsyttää ja paljon. No ei auta kuin uida ja uida, että saisi siihen käsivetoon kunnon tuntuman, ja tuntuisi menevän kunnolla siellä vedessä eteenpäin. Onneksi pääsen huomenna Nokian uimahalliin valmennustiimin yhteistreeneihin! :)

Viime viikon treenituntejakaan ei oo tullu kerrottua, ei niissä kyllä mitään ihmeellistä oo, kun jäi viikko sairastelun takia kesken. Jopa urheilua harrastamaton työkaveri totesi tänään, että mulla on menny kyllä koko syksyn ajalta treenaaminen ihan penkin alle. Niinpä. Voihan polvi, selkä ja flunssa. Mutta tiedättekö, nyt mennään ja kehitytään! :) Tätä intoa ei nyt kukaan eikä mikään lannista!