lauantai 15. joulukuuta 2012

3:40

Tänään oli taas päivä, jonka mä sain käyttää treenaamiseen lähes kokonaan. Aamulla ajellessani autolla kohti Nokiaa, näin henkilöauton pellolla. Autossa paloivat hätävilkut ja valot. Pientareella eli lumipenkassa oli selkeät jäljet mistä auto oli pellolle ajautunut. Mun edellä oli kolme autoa. Ja mitä he tekevät?! Ajavat ohi!! Mä pysähdyin, nuori nainen oli juuri nousemassa autosta ja kertoi kaiken olevan kunnossa, ja hän soittelee apua (hinausta ja kyytiä). Mä olin niin järkyttynyt siitä, että edellä olevat autot ajoivat ohi. He eivät voineet millään tietää kuinka kuskin oli käynyt. Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä on!

Nokialle pääsin turvallisesti, vaikka tie oli todella liukas. Varasin matkaan normaalia enemmän aikaa ihan siitä syystä. Inhoan myöhästymistä. Vuorossa oli alkuun 2,5 tunnin hiihtolenkki, ja päälle 10 minsan palauttava hölköttely. Vaikka tuuli oli kylmä ja kova, niin metsän keskellä sitä ei onneksi huomannut. Latuja ei oltu vielä ajettu, joten mä pysyin perinteisellä tyylillä muun luistelevan porukan mukana. Luistelupaanalla oli enemmän lunta, latu oli ees jonkunlainen, kun ihmiset olivat siitä jo menneet.

Hiihtoseura tulossa.
Hiihto ohi.
Kun olin syönyt aamulla (5,5h ennemmin) puuron ja pari leipää, ja hiihtolenkillä yhden proteiinipatukan, niin lenkin päätteeksi oli kauhea nälkä! Kävin Kolmenkulman ABC:llä syömässä lounaan. Söin alkuun silmilläni, koska ihan kaikkea en loppujen lopuksi jaksanut. Mutta lähes kaikki kuitenkin.

Ruokaa ja paljon. Miksi puhutaan rekkamiehen annoksista, eihän kaikki rekkamiehet oo isoja ja syö paljon?
Ruokailusta tunnin päästä piti olla altaassa, joten koukkasin vielä Lielahden Intersportin kautta. En kuitenkaan löytäny mulle uutta toppatakkia.

Uintitreeni ei ollut ihan helpoin. Kun on heikoin lenkki, niin palautusajat ovat lyhyimmät. Palautuksia ei voida laskea huonoimman mukaan, koska silloin nopeimpien treenistä ei tuu oikein mitään ja kylmäkin ehtii tulemaan. Viimeisillä 4x 25metrin kolmosvauhtisilla vedoilla ei meinannut enää kyllä saada itestä mitään irti. Ehkä painoi taakse jäänyt flunssa, ehkä jaloissa ja käsissä pitkä hiihtolenkki pitkästä aikaa, tai ehkä vain huono kunto. ;) Kaikesta huolimatta nuo uintitreenit kehittää, kun ei yksin uidessa saa itestä puristettua irti niin paljon.

Päivän aikana tuli yhteensä 3 tuntia ja 40 minuuttia treeniä, ja mikä parasta: tosi hyvä mieli! Huomenna sitten rauhallisemmin valmentajan käskystä! ;)

9 kommenttia:

  1. Tosi hätkähdyttävää tollanen ihmisten välinpitämättömyys, siis oikeesti, haloo onko mitään valoo? Ei voi olla niin kiire, ettei ehdi kattoon, onko kolariin joutuneessa autossa loukkaantuneita!

    VastaaPoista
  2. Ihan hiton liukasta on näinä päivinä.

    Siis luisteliks kaikki muut? Erikoista porukkaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tiet on todella liukkaat!

      Jep, muut luisteli ja mä hiihdin! ;D Mukana V, U ja J. :)

      Poista
  3. Hyi kuinka välinpitämätöntä porukkaa. Aina ajatellaan, että Joku Muu huolehtii asioista.

    VastaaPoista
  4. Kun me pyörähdettiin ulos motarilta muutama vuosi sitten, pysähtyivät kaikki ohiajavat vauhdista auttamaan. Ilman apua ei oltaisi hetkessä selvittykkään. Sen jälkeen on "onneksi" itse päässyt kiittämään avusta auttamatta muita ja jokunen auto onkin työntöavulla päässyt jatkamaan matkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on hyviäkin kokemuksia!! Toivottavasti niitäkin/meitäkin ihmisiä vielä ole tarpeeksi. :)

      Poista
  5. Heh, siis auttamaLLa muita. Typerä puhelin :D

    VastaaPoista