Ens kesän kisoja

Ilmoittauduin ajoissa Finntriathlonille, jonka puolimatkan paikat täyttyivät ihan uskomattomalla vauhdilla. Vähän reilussa vuorokaudessa. Ironman-kisat täyttyvät näin, ei Suomen kisat! En olisi millään halunnu vielä miettiä ens kesää sen kummemmin. Toisaalta ärsyttävää, että tästäkin lajista on tulossa muotilaji. En tykkää muotijutuista, zumbaa en oo edelleenkään kokeillu. :D Mutta toisaalta on hienoa kuinka ihmiset harrastavat ja pitävät huolta itestään. Ja mikä parasta: saa itekin lisää treenikavereita! Nimittäin mun heinäkuinen Finntriathlon-seuralainen ilmoitti ittensä triathlonkouluun, hienoa!! :)

Ens kesänä on siis kaksi puolimatkaa jo kalenterissa. Heinäkuisen Finntriathlonin lisäksi Ironman 70.3 Italy kesäkuussa. Tässä on vielä mutkia vähän matkassa, nimittäin ilmoittautuessa en tajunnut, että lentopallon Power Cup on samana viikonloppuna. Ja se aiheuttaa ongelmia, koska normaalisti perheestä kolme kipaletta on ollu siellä mukana. En nyt siis osaa sanoa, että pääsenkö Pescaraan vai ei, ja jos pääsen, niin millä porukalla. Alunperin oli tarkoitus lähteä samalla sakilla kuin millä oltiin Barcelonassakin toukokuussa eli minä, mies, Jaana ja Jaanan mies. Mutta nyt homma on auki.

Oon miettiny, että miksiköhän isoissa triathlontapahtumista ei uutisoida koskaan mitään huonoja uutisia? Esimerkiksi viime vuonna Barcelonan puolimatkalla yksi pikku katsoja kuoli jäätyään pyöräilijän alle. Tänä vuonna Kalmarissa on vissiin ollu vakava uintionnettomuus ja uimari makaa teholla. Aina ajatellaan, että ei mitään satu, mutta niin vaan sattuu.. :(

No menipä mieli nyt apeaksi alun positiivisten juttujen jälkeen. Tosin apea se vähän on ollu, kun räkä juoksee edelleen. Nyt sentään yskä rupeaa irtoamaan. Kova hinku olis jo treenaamaan, sen verran tässä on levätty, oltu ja kulutettu aikaa. ;)