Kohti auringonlaskua

Tänään oli hieno aurinkoinen sää päivällä, mutta kuten alla olevista kuvista huomaa, niin auringonlaskukin oli melko upee järven rannalla. Kuvat on kännykällä otettuja, joten parempiakin niistä sais oikealla kameralla, mutta oli aika mukava Sannan kanssa ihailla lyhyellä lenkillä maisemia.

Pysähdyttiin pitkospuiden päässä ja mietittiin, että uskalletaanko lähteä pilkkopimeään mettään. Suljettukin näytti reitti olevan.. Mun pyörässä on huono valo, mutta onneksi Sannalla oli hyvä ja kaiken tuon valon antoi juuri se lamppu. Hetken pohdittiin ja kuunneltiin jonkun eläimen ääntä ja mietittiin mikä se oli. Ja kun seuraava ärjyminen oli sen verran voimakas, niin pyörät kääntyi samantien ympäri ja vauhdilla takaisin järven reunaa. Eikä sielläkään toki mitään valoa enää ollu, ja aurinko oli jo laskenu. Tultiin aika haipakkaa seuraavat neljä kilsaa. :D Mutta ei saanu karhu eikä hirvi meitä kiinni. :D Eikä pusikosta hyökänny tappajaa eikä sellainen ottanu meitä autollakaan kiinni. Vaikka vastaan pimeässä yhtäkkiä tullu mieslenkkeilijäkin hävis kuin pieru saharaan, niin ei ollu piikkimattoa kuitenkaan meille viritelty. Pitkospuilta oli varmaan 6 kilsaa valoisalle tielle ja me selvittiin hengissä! ;)

Aika tarkalleen puoli vuotta sitten kirjoitin siitä miten mä perheellisenä ehdin treenata. Uusia lukijoita on ilmestyny ja sitä myötä myös kyselijöitä, ihmettelijöitä sekä epäilijöitä. Sen kummemmin mä en ala tässä aiheesta kirjoittelemaan, mutta tästä kirjoituksesta voi käydä lukemassa mun ajatuksia, treenien ajankohtia, organisointia jne. Perhe on tärkein ja sen jälkeen tulee työ ja harrastukset, tietenkin.