Nastat alle

Sen verran liukasta oli keskiviikkona kävelyteillä vitosen vauhtikestävyyslenkkiä tehdessä, että juoksin autotiellä asuntoaluetta ympäri. Tietenkin heijastinliivi päällä ja auton tullessa vastaan sitä kunnolla väistäen. Jatkossa täytyy laittaa Sarvat jalkaan. 1,5 tunnin maastopyöräilyn jälkeen vitoseen kului aikaa 27:05, eli tarkoittaa 5:24 kilsavauhtia. Keskisyke oli 171.

Viime talvena ostin myös Icebug Gaiterit, jotka ovat olleet todella hyvät. Ne suojaavat nilkkaa kylmältä sekä loskalta ja lumelta. Nekin aion ottaa käyttöön tulevina päivinä.

Sarva Xero ja Icebug Gaiter

Seinäjoellahan ei vielä lunta ole, mutta toivottavasti sitäkin tulee pian. Ei olisi niin pimeää ja pääsisi hiihtämään. Myös koirat eivät toisi niin paljon rapaa sisään.

Nano ja Milli

Tänään aamulla klo 8 polkaisin ironmanille treenaavan Jaanan kanssa (yksi sellainen kyllä jo takanakin!) pitkälle pyörälenkille. Mentiin pitkin hiekkateitä kolmisen tuntia, ja tältä näytti sen jälkeen vaatteet ja naama. ;D Loistava lenkki, kiitos seurasta! On se ihan eri asia tehdä pitkää pyöräilyä jonkun kanssa kuin yksin. Vielä kun pysyisi täysin vauhdissa mukana. ;)

Pisamia hienolla aamuirvistyksellä..

Limaa keuhkoissa

Käväisin tänään yksityisellä yleislääkärillä, jolle kerroin normaalia suuremmasta limanerityksestä lenkillä, tukkoisesta kurkusta ja viikonlopun vinkuvasta ja rohisevasta hengityksestä mäkivetojen jälkeen. Kerroin, että kuulosti kuulemma rasitusastmalta, mutta en halua siihen uskoa, ja kuulemma astmassa vinkuu lähinnä uloshengitys ja mulla oli kyse sisäänhengityksestä. Lähinnä haluaisin tarkistaa, että onko keuhkot ok. Flunssan alkamisesta siis viisi viikkoa, ja terveenä kolme viikkoa (paitsi tuo lima, tukkoinen kurkku ja sykkeet). Lääkäri kuunteli keuhkot, joissa oli limaa. Poskionteloissa oli limakalvoturvotusta, mutta terveet.

Mietti myös mykoplasmaa, ja laittoikin käymään verikokeissa vasta-aineissa. Ja mähän kävin - työnantajan piikkiin. ;) En usko ite tuohon, kuvittelisin, että mun pitäis oikeasti olla kipeämpi. Viikon päästä tietää oliko tuota.

Kuulemma tuo vinkuva ja rohiseva hengitys voi johtua limasta, kun lima tukkii osaksi hengitystiet. Tuo lima kyllä selittäisi monet jutut..

Lääkemääräys, kuukauden kuuri.

Sain ylläolevaa lääkettä, jota otetaan 2 kertaa päivässä kuukauden ajan. Tämä lääke yllätti, koska sitä käytetään astman hoidossa. Toki ei oo mitään avaavaa kuitenkaan. Jos tämä helpottaa liman poistumista ja keuhkojen palautumista normaaliin, niin hyvä. Lääkäri sanoi, että jos käy niin, että tämä helpottaa, mutta lääkkeen loputtua oireet palaavat, niin kannattaa tehdä rasitusastmatesti.

Siskolla on muuten toiminnallinen äänihuulisalpaus, mutta en usko sitäkään mulla olevan. Pystyin kuitenkin hengittämään, vaikka se kuulostikin kamalalta ja kesti pitkään. Ei tullut sellaista tunnetta, että kuolen, enkä saa happea. Ei sitä happea niin paljon tullut kerralla kuin olisi voinut tulla, mutta tuli kuitenkin.

Uimaan menossa omien punaisten pullarien kanssa! :)

Viikonlopun treenit

Lauantai oli melkoisen aikataulutettu, mutta ehdin kuitenkin valoisaan aikaan pyöräilemään ensimmäistä kertaa Joupiskan poluille. Ne ovat suosittuja maastopyöräilijöiden kesken ja kisojakin tuolla järjestetään. Ensin löysin ihan helpon polun, mutta niin ne vaan vaikeni. Yhteensä noin 4 kilometriä meni ristiin rastiin poluilla. Kyllä oli hidasta menoa. Yhtään kertaa en kaatunut, mutta äkkipysähdyksiä kertyi, ja mustelmilla olen, kun löin itteni pyörääni. :D Oli kallioita, kiviä, juurakkoja, soita ja rapakoita.. En ymmärrä miten tuolla voi edetä vauhdilla. Onneksi ehdin joka kerta vauhdin loputtua saamaan jalan ajoissa irti polkimesta! Jostain kalliolta oli puolen metrin pudotus polulle, ja taas mä talutin, samoin talutin suot. ;D Vielä on paljon opittavaa. Onkohan noista olemassa jotain karttaa, esim. vaikeuden mukaan, tietäisi vähän missä ajelisi.

Tuolta mä tulin, huoh.

Mutta oikeasti haluaisin oppia enemmän pyöräilemään maastossa. Huomasin vaan, että syke nousee erilailla, joten täytyy miettiä kuinka ajelee, että syke pysyy pk1-tasolla. Pyörän hallinta on kyllä vielä huonoa, mutta eiköhän sekin kehity!

Tänään isänpäivän viettämisen jälkeen lähdin piipahtamaan triathlonkoulun yhteistreeneissä. Ensin oli vuorossa mäkivetoja 8 x yhden minuutin verran. Vedot meni muuten kivasti, mutta mun hengitys meni oudoksi. Seitsemännen vedon jälkeen se vinkui ja rohisi, ja kahdeksannen jälkeen se oli vielä pahempi. Kesti tosi kauan ennen kuin sain hengitettyä kunnolla. Kuulosti kuulemma rasitusastmalta.. Täytyy piipahtaa lääkärillä, että kuuntelee keuhkot. Jos sinne on vaan jääny limaa flunssan jäljiltä. Se selittäisi ne sykkeetkin, ja suuren limamäärän lenkillä. Treenin maksimisyke oli 191, joka oli yllättäen aika vähän. Ei saanut tuon hengityksen takia enempää koneesta irti. Pari viikkoa sitten sillä pyöräporukalenkillä ylämäessä hengitys kuulosti ihan samanlaiselta, mutta tasaantui alamäessä nopeasti. Ei salpaantunut noin voimakkaasti.

Juoksun jälkeen vielä uimaan. Sain molemmilta valmentajilta hyvää palautetta, oon todellakin kehittynyt! :) Puhuttiin myös siitä kuinka monenlaisia uintityylejä on, ja mitä mäkin oon nähnyt ja samalla miettiny millaiselta se oma oikein näyttääkään. Kuulemma mun uinti on virtaviivaista. Oon tosi tyytyväinen, että se on menny noin hienosti eteenpäin!

Tämän viikon treenit:
Uinti 3x, 2h 50min
Juoksu 3x, 1h 49min
Pyöräily 2x, 3h 32min
Voima 1x, 35min
-----------
8h 46min

Kuutamouinnilla

Lähdettiin tänään tyttöjen kanssa uimaan halliin, olin uinut 40 minuuttia, kun klo 18.55 tuli kuulutus valojen sammumisesta ja kuutamouinnin alkamisesta. 25 minuutin ajan uin sitten hämärässä! Ihanaa!! :) Enpä ole ennemmin tuollaisessa ollut, enkä tiennyt tästäkään. Toki ihmetteli valoheittimiä uimahalliin tullessa, mutta ei tullut mieleenkään niiden liittyvän kuutamouintiin.

Alussa tein tekniikkatreenin ja sitten pullisten kanssa. Hallissa oli taas perjantai kunniaksi ihanan vähän porukkaa, ja sainkin uida yksin omalla radalla. Kun hallin valot sammui, ja punainen, vihreä, keltainen ja sininen valo syttyi ja musiikki alkas soimaan, niin tulihan tunnelmaa. Sitä paitsi en nähnyt enää altaan pohjalla olevaa laastaria ja pampulaa, enkä kelluvia langanpätkiä, hiuksia ym yököttäviä juttuja.

775m oli pullisten kanssa takana, ja 225m jäljellä, kun olkapää naksahti. Ei menny paikoiltaan, mutta lähellä oli. Uin vielä 25m, mutta se oli niin rajoittunutta, että näin parhaaksi lopettaa. Yllättävästä lopetuksesta huolimatta uinti oli onnistunut. Ainoastaan alun lautauintia tuntui jotenkin hankalalta, epäluonnolliselta.

Kuva kännykällä, ja lasista heijastuu yläkulmaan ylimääräisiä valoja ja ovia..
Eikä valoheittimien valotkaan näy punaisen heijastusta lukuunottamatta.
Uimahallissa vois olla aina näin hämärää! :)

Minä

Kun mä teen jotain, niin paneudun asiaan aina täysillä. Otan selvää siihen liittyvistä asioista, hankin tarvittavat tarvikkeet jne. Esimerkiksi jo 2009 vuoden alussa juoksuharrastuksen startattuani tiesin lähes kaiken sykkeistä ja niiden kanssa treenaamisesta. Pystyin keskustelemaan kenen tahansa kanssa peekoosta, veekooykkösestä ja veekookakkosesta, maksimista, kynnyksistä, sykemittareista ja niiden ominaisuuksista, tai mitä mä niiltä haluan. Samoin tiedän tosi paljon esimerkiksi diabeteksestä, oon paneutunut siihenkin, koska tyttärelläni on diabetes. Se olen meidän perheessä minä, joka suunnittelee insuliinin nostot ja laskut, ja muuttelee insuliinipumppuun boluksen ja basalin annostuksia. Laihduttamisesta tiedän tosi paljon, koska olen kahdesti kymmenen kiloa tiputtanut. Aina kun teen, niin paneudun asiaan perinpohjaisesti. Se kuuluu mun luonteeseen.

Silti mulla on urheilemisessakin niin paljon asioita, jotka saavat mut ihmettelemään ja jotka eivät menekään niin kuin pitäisi mennä. Mielettömän paljon opittavaa on vielä, ja lisää tullut taas uuden lajin myötä. Olen myös temperamenttinen ja kaiken pitäisi tapahtua heti. Ja jos mulla on joku ongelma, niin kirjoitan siitäkin tänne blogiin sen kummemmin miettimättä, että kuka mitäkin aattelee, millainen käsitys sen kirjoituksen perusteella musta tulee. Se nyt on sillä hetkellä mun ongelma, ja todellakin tiedostan, että yleensä se mun ongelma on niin pieni, ettei sillä ole mitään suurta merkitystä, ja että maailmassa on paljon isompiakin ongelmia. Mulla on kolme lasta, joilla kahdella on jokin sairaus, joten tämä jo osaltaan laittaa asioita oikeisiin mittakaavoihin ja muistuttaa pitää jalat maassa. Samoin sukulaiseni syöpäepäily jne.

Ja kuten sunnuntaina ihmettelin mun sykkeitä, niin tiedän, että tuollaiset ovat ohimeneviä ja ne, jotka eivät sen kummemmin sykkeitä ja vauhteja seuraa, niin eivät tuollaista edes huomaa. Mutta minä, joka rakastan käppyröitä, kiinnitän huomiota ja mietiskelen. Ja sitten tyhmänä kirjoitan kaiken ylös. ;D Sykkeiden nousu voi johtua ihan mistä tahansa. Syömisistä, nukkumisista, vuorokauden ajankohdista, painonnoususta, sairauksista, muista treeneistä jne. Olkoon ne nyt mitä tahansa, niin seuraan sykkeitä ja treenaan niiden mukaan. Eli vähennän vauhtia, kuten eilisellä lenkillä jo tein. Olipas kiva juosta PK1-sykkeillä, kun normaalisti aina juoksen PK2:lla. Vauhti ei ollut kuin seiskan kilsavauhtia, mutta mitäs sillä on väliä. Se mun pitää opetella, ettei seuraisi sitä vauhtia, koska se vaan voi vaihdella. Nyt on muuten tullu paljon pyöräilyä, joka varmasti tuntuu reisissä, ja huomasin esimerkiksi eilen, että jalat tuntuivat tosi painavilta.

Maanantaina kävin uimassa, ja ohjelmassa oli uintia 1500m pullareilla, eli jalkojen väliin laitettavien kellukkeiden kanssa. Mulla on ihanat punaiset pullarit, jotka odottavat Jaanaballa meidän treffejä.

Toiset näistä on mun omat! :) Kuva Jaanan blogista

Uimahallissa ei oo pulliksia lainattavana, mutta valvojien kopissa oli yhdet jonkun omat ja sain lainata onneksi niitä, niin sain ensimmäisen treenin pullisten kera tehtyä. Nyt todellakin ymmärrän mitä virkaa niillä on. Ihan loistavaa! Ja muutenkin pitkään uiminen, nimittäin 1500m tuli uitua vaparia. Toki pullikset vähän keventää uintia, mutta silti! :) Sain keskityttyä pelkästään käsiliikkeisiin, ja hallissa oli vähän porukkaa, joten keskityin vain itseeni omalla radalla, käsien liikkeisiin ja hengitykseen. Tuli niin hyvä mieli tästä onnistuneesta uinnista, että huomasin kotiinpäin ajellessa ajavani nätisti alle 50km/h yhden auton perässä. Normaalisti olisin kironnut sen jo moneen otteeseen. Uinti kai jotenkin rauhoitti! ;D Inhottavaa muuten sanoa, mutta tää meidän paikkakunnan uimahalli on likaisin, missä oon ikinä käyny.. Se on yksi syy, miksi mua on aina inhottanu uinti.

Mä oon miettiny ens vuotta. Tukholman maratonille ilmoittautumista mietin, mutta meiltä kiellettiin se, jos aikoo osallistua Joroisille. Enhän mä vielä ens kesästä tiedä, mutta en kuitenkaan aio Tukholmaan ilmoittautua, joten sinällään triathlonkisa oikeasti kiinnostaa. En tiedä matkan pituudesta tai muustakaan sen tarkemmin, mutta kyllä tässä nyt sellaista kohden mennään. Sen verran oon tykännyt tästä treenin monipuolistamisesta ja jos vielä aina inhoamani uintikin alkaa saada ees vähän positiivisemman kuvan, niin mikäs sen hienompaa. Täytyy sanoa, että nykyisin saan parhaat onnistumisen tunteet uimahallissa! :)

Mitä muuta vois tulevalta odottaa.. Täytyy tarkkailla syömisiä. Karkkilakon aloitin maanantaina, ja yritän olla ilman vuoden loppuun asti. Aquaplus järjestää keväällä triathlonleirejä, joista yksi vois olla sopiva mulle ja mun kalenterille. Näillä mennään ja nautitaan tänään lepopäivästä!

Viikko 44

15.06. näin: 10.03km, 59:41, 5:56 min/km, avg 160, max 172
06.11. näin: 15,91km, 1:45:29, 6:37min/km, avg 160, max 173

Eli tuossa on kesäkuussa juostuna pk-kymppi alle kutosen vauhtia. Tässä on torstaina juostu vk-kymppi..
03.11. näin: 10,01km, 57:53, 5:47 min/km, avg 172, max 183

Voin kertoa, että samalla sekä harmittaa että ihmetyttää. Missä on menny vikaan?

Kevyt viikko on ohi. Tarkoitus oli lauantaina maastopyöräillä 2-3 tuntia ja tänään sunnuntaina käydä uimassa tekniikkatreeni. Ja kun näin ei tapahtunu, niin nyt mua harmittaa. Kyllä voi olla pöljä.. :D Itse asiassa eilinen suunnitelma vauhtui koko perheen mukavaan kylpyläreissuun, ja tarkoitus oli tänään sekä pyöräillä että uida. Loppujen lopuksi nuo juoksusykkeet mietityttää sen verran, että lähdinkin Häjyjen kanssa Kyrkkärin kierrokselle tänään klo 9. Lisää siis juoksua. Sitten kotiin, vaatteiden vaihto ja pikatankkaus ja pyörän päälle. Pyöräilin Ylistaroon sukulaisille, ja muu porukka tuli perästä. Tarkoitus oli mennä vielä illalla uimaan, mutta kun olin saanut syötyä ison lautasellisen pastaa, niin kello oli jo viisi, ja uimahalli menisi kuudelta kiinni. Uiminen jäi välistä, toki sen verran väsynytkin olin, että eipä oikeastaan haittaa.

Tämän kevyen viikon tuntimäärä oli ohjeen mukaan 6-7, ja mulla tuli tällä viikolla oikeita treenitunteja 6h 51min, josta uintia 1h 55min, pyöräilyä 1h 43min, juoksua 2h 43min ja kuntosalia 30min. Vapaapäiviä tuli kahden sijaan neljä (ma kuntosalin tein ti), mutta tunnit tuli tosiaan kuitenkin täyteen.

Uin 150 metriä!

Olipa kerran kevyen viikon torstai, jolloin ohjelmassa oli tunti juoksua ja tunti uintia. Ja mua ei yhtään huvittanut treenata. Sain itteä kuitenkin niskasta kiinni, puin juoksuvaatteet päälle ja ajoin uimahallille. Ei muuta kuin 10km vauhtikestävyys lenkille. 10km taittui ajassa 57:53 ja keskisyke oli 172. Tarkoittaa 5:47 min/km keskivauhtia, mikä puolestaan tarkoittaa 15 sekunttia huonompaa vauhtia kuin viime maaliskuussa vastaavalla lenkillä. Silloin keskisyke oli 176. Pisti muuten vähän ärsyttämään, että miten en ole voinut kehittyä 8 kuukaudessa yhtään. :/ Kesälläkin juoksin kympin tuntiin pk-sykkeillä. Keskivauhti oli jotain 5:55 ja sykkeet 160, se oli eka pk-sykkeillä juosta kymppi tuntiin.

Mietin vielä skippaavani uinnin, mutta kun hallilla olin, niin ei muuta kuin altaalle. Kaksi rataa oli varattu kilpauimareille, joten radat olivat aika täynnä. Tein tekniikkatreenini, ja uin loppuun yhteen menoon 150 metriä! Kyllä, vähän hienoa! Lähtökohtahan on se elokuun 5m.. :D 150 metrin jälkeen lopetin, koska tunsin itteni väsyneeksi, enkä halunnu jatkaa uintia huonommalla tekniikalla. Uinnista jäi siis kaikinpuolin tosi hyvä fiilis! Sitten vielä koirien kanssa lenkille, niin tulihan tälle päivälle taas liikuttua.

Lenkin jälkeen hain vielä lähikaupasta (klo 22 asti auki) jäätelöä palkinnoksi treeneistä, kun jossain välissä lenkkiä sellaista itselleni lupasin. ;)