keskiviikko 31. elokuuta 2011

Tekniikkaopissa

Kävin pt Lauran (hänen, johon hallilla viikko sitten törmäsin) uintiopissa eilen ja kyllä taas tuli monta hyvää vinkkiä ja korjausta mun uintiin. Pääsin jo muutaman kerran 20 metriä vaparia, jee! ;) Sen jälkeen vaan kerta kaikkiaan loppuu happi, veden vettä sisään tai jotain muuta hengitykseen liittyvää. Jos puhallan pelkästään nenän kautta ulos, niin en saa keuhkoja tyhjäksi, jos taas puhallan suun (ja nenän) kautta, niin nenän kautta menee vettä sisään. Hankalaa! Mutta eteenpäin koko ajan, se jos mikä on hyvä!

Olin hirmu tyytyväinen tuo tunnin jälkeen, koska tuntuu, että eteenpäin taas mentiin. Käyn nyt muutaman viikon yksin treenailemassa ja sit taas Lauran kanssa päivittämässä tilannetta. Triathlonkoulu starttaa sitten torstaina 29.9.

Illalla kävin vielä juoksemassa. 7.74km, 50:14min, 6:29min/km, avgsyke 153, max 168. Tämä sai luvan olla viikon viimeinen juoksulenkki ennen puolikasta. Aattelin nyt vain levätä kolme päivää. Uskon, että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Elokuulle kilometrejä tuli loppujen lopuksi 95. Ei siis oikeasti paljon, mutta nythän vasta pääsin kivuitta juoksemaan. Vitosen lenkkejä oli aika monta. Tänä vuonna olen pystynyt kivuitta juoksemaan vain helmi- ja maaliskuussa. Eli kun kuukausia on 8, niin vain 25%! Todella huonosti.



sunnuntai 28. elokuuta 2011

Sisulla vk-kymppi

9 tunnin yöunien jälkeen aamupäivä meni vain notkuessa. Iltapäivällä siivoamista ja sen jälkeen pikaisesti salille. Tällaisella helteellä ei paljon muita salilla näkynyt.. Aikaa mulla ei ollut kauaa, ja teinkin enemmän treeniä ylävartalolle kuin alavartalolle. Yritin vahvistaa olkapäätä erilaisilla nostoilla pienillä painoilla.

Eipä oo ennen tullu otettua kuvaa salilla. ;) 5kg painolla olkapään vahvistamista.
Seuraavaksi oli vuorossa uintitekniikkatreeni. Se meni paremmin kuin viime kerralla, mutta hengityksen kanssa on nyt tosi suuria ongelmia. Jostain kumman syystä nenän kautta menee vettä sisään. Tein paljon kaikenlaista ilman hengitystä. Käsivedot ja liuku onnistui tosi kivasti, tai ainakin luulen niin. :D No siltä tuntui, kun tuli jonkinlainen oivallus, että tämä on käsilaji, eikä potku. Potkut tuli sitten vaan jotenkin sinne, eikä niin kauhean nopeeseen tahtiin kuin ennen. Parempi fiilis siis jäi kuin edellisestä kerrasta! Normaalia vapaauintia en vaan jotenkin pystynyt uimaan tuon hengitysongelman vuoksi. Tytöt oli mukana hallilla, ja meni tosi kivasti. :)

Illalla lasten mentyä nukkumaan lähdin vielä testaamaan vk-vauhtia. Tai lähinnä sitä, että jaksanko juosta ees kymppiä. Tuntui kyllä tosi raskaalta ja kutosen jälkeen aioin luovuttaa. Sain kuin sainkin kasaan 10 kilometriä, josta olin tosi tyytyväinen! 10.01km, 56:24, 5:38min/km, avg 175, max 187. Tällä hetkellä tuntuu todella, todella epätodelliselta, että pystyisin kahta tuntia puolikkaalla alittaa. Yritän vain aatella, että ehkä levänneenä. Nyt jälkeenpäin sattuu myös vähän ruokatorven seutuville, kuuri ei ole vielä täysin tehonnut. No meni miten meni, eipä noita kilometrejä oo kauheasti kertynyt. Jyväskylään olen nyt lähdössä juoksemaan, ja mies lähtee huoltojoukkoihin. Saatiin lastenvahti ja varattiin hotellista huone, ja ollaan la-su kaupungissa. :)

GFG-dieetti ei oo ihan pitäny paikkaansa. Mun on ollu pakko lisätä hiilareita. Tämän päivän liikuntojen jälkeen pistelin kunnon iltapalan.. ;)

Gluteeniton valmispizza. Palauttavaa.. ;)

Viikko 34

Pimeys yllätti

Lähdin eilen illalla puoli kahdeksan jälkeen pyöräilemään mökiltä Soinista Seinäjoelle päin. Mulla oli päällä lyhyet pyöräilyhousut, t-paita ja heijastinliivi. Aurinko paistoi ja oli lämmintä 24 astetta.

Tuolta tulin, 31km takana.
Kuortaneen Neste ja valot edessä. Reilu 50km takana.
Tässä vaiheessa oli soitettava miehelle, että ovatko jo lähteneet mökiltä kotiin päin. Alkoi olla jo niin hämärää, että aurinkolaseilla ei nähnyt kunnolla tietä. Ne oli otettava pois ja otettava riski, että silmissä voi olla ötököitä. Mutta mielummin pysyn tiellä kuin suojaan silmät. Mies ja lapset tekivät juuri lähtöä, joten kerroin jatkavani matkaa.

10 km myöhemmin alkoi olla jo niin pimeää, että mua pelotti ajaa pyörällä ilman valoa. Vaikka mulla olikin heijastinliivi, niin jos sattui tulemaan auto sekä edestä että takaa, niin pelkäsin, etteivät näe mua. Pysähdyin soittamaan uudelleen miehelleni, heillä oli vielä n. 20min matkaa Kuortaneelle. Sanoin ensin, että odottelen siinä P-paikalla tien sivussa. Mutta pyörsin takaisin, ja ajoin vielä 8km takaisinpäin Nesteelle. Aattelin, että mun tulisi hikisenä kylmä ja toiseksi vähän pelotti olla metsän keskellä paikoillaan. Ja tiellä ei kuitenkaan hirveästi liikennettä ollut.

Jos vastaantuleva auto ajoi pitkät päällä koko ajan, niin lopuksi en nähnyt tietä kuin muutamia metrejä eteenpäin. Vaarallista. Kuortaneen Mäyryn valot näkyy, hengissä selvitty:

Mäyryn valot näkyy!
Ei siellä ihan noin pimeää ollut, mutta iphone ei oo oikea kamera. Yritin ottaa itseasiassa kuvia raketeista, joita ammuttiin huvilakauden päättäjäisten takia taivaalle, mutta niistä kuvista tuli vain mustia. Tuossa ylläolevassa kuvassa on kahdet auton valot. Ajan pyörällä eteenpäin ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen takimmainen auto lähtee ohittamaan tuota etummaista, ja mun on löytävä jarrut kiinni ja pysähdyttävä tien reunaan. Olin ihan varma, että se autoilija ei mua huomaa!

Mutta pimeys todellakin yllätti, en tajunnut, että jo kymmeneltä on todella pimeää! Isommissa vauhdeissa (alamäissä) tuuli tuntui vähän kylmältä. Ei tullut kylmä, mutta ois voinu olla enemmänkin vaatetta. Kun pääsin autoon, niin auton mittari näytti 19,5 astetta lämmintä. Ei siis ollut kylmä, mutta olisko ollut vähän kosteutta ja kun se aurinko ei enää yhtään lämmittäny.

Hyvä lenkki kuitenkin! 68.41km, 2:38:25, 25.9km/h, max 47.4km/h, avgsyke 151, maxsyke 174. Keskisyke oli korkeampi kuin normaalisti mulla pyöräilessä on ollut. Luulen, että johtui mäkisestä maastosta. Soini-Kuortane välillä kun noita mäkiä riittää.

lauantai 27. elokuuta 2011

Bloglovin

Lisäsin blogin Bloglovin'iin. Joten sitäkin kautta pystyy nyt tätä halutessaan seuraamaan.

Follow Ninnin energianurkkaus

torstai 25. elokuuta 2011

Ongelmasta toiseen

Oon vissiin jonkinlaisessa kierteessä. Yksi ongelma aiheuttaa toisen. Nyt taisi nimittäin olkapäähän syöty tulehduskipulääkekuuri aiheuttaa ruokatorven tulehduksen. Tänään siis todettiin refluksiesofagiitti kovien polttojen syyksi. Kuukauden kuuri Nexiumia ja toivottavasti sitten menee taas pitkään ennen seuraavaa kertaa! Ja toivottavasti tämän tulehduksen loputtua myös sykkeet laskee.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kohtaaminen uimahallilla

Tiistaina ajattelin juoksevani 8-10 kilometrin vk-lenkin. Juoksin alkuun 2km lämmittelyä ja sen jälkeen vaivalla 4km vauhdilla (5:21, 5:25, 5:23, 5:17) ja sitten oli vaan annettava periksi. En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Loput reilu neljä kilsaa juoksin kotiin korkeilla sykkeillä hitaasti. Faktat: 10,43km, 1:04:17, 6:09 min/km, avg 167, max 188.

Tänään uskaltauduin uimahallille. Edellisestä kerrasta ja olkapään sijoiltaan menosta on 8 päivää. Pyysin heti alkuun uimalautaa, ja uinninvalvoja antoi ja sanoi "Nopeat uimarit on tuolla kolmosradalla." Vastasin, että "mä en oo nopee". En oo vielä kertaakaan takunnut uinnin kanssa näin pahasti. Alkuun uin 200 metriä rintaa, sitten laudan kanssa, ja rytmittelyä. Varoin koko ajan kättä, eikä se palautunut rennosti tai muutenkaan ollut normaali. Happi loppu rytmittelyssä joka kolmannen käsivedon jälkeen. Ei, vaikka kuinka yritin. Sitten unohdin kokonaan, miten se kylkiuinti oikein pitää tehdä. Muistan, että liu'uttiin ja mentiin kyljelle, mutta entä uinti? Ei tullut mieleen. Jatkoin vielä rytmittelyä sekä oikeaa uintia ilman hengitystä ja hengityksen kanssa. Joka kerta nenän kautta tuli vettä sisään ja siis olin ihan toivoton. En pystynyt hengittämään jokaisella saman puolen vedon kanssa, en päässyt siihen rytmiin. Vaikka kuinka yritin hidastaa. Mietin jo, että pitääköhän mun vielä tämän olkapään takia käydä Kaitsun opetuksessa. Täytyy saada rohkeutta ja vinkkejä uintiin.

Pysähdyin altaan päähän ja samainen uinninvalvoja kysyi, että kuinka sujuu ja mä vastaan siihen "surkeasti". Kerron triathlon-ajatuksesta, uinnin yksityistunneista, sujumattomuudesta, olkapäästä.. Hän sanoi, että oli seurannut mun harjoittelua ja aatteli, että tuohon turhautuu. Kiva, mutta niin oikeassa! ;D Tiesi, että olin ollu jossain opissa, kun tein sellaisia harjoitteita. Kertoi, että mitä oli pielessä. Hän oli itse kilpauimari ja on antanut ja antaa yksityistunteja. Otin hänen yhteystiedot ja lupasin palata asiaan. (Mähän siis kyselin paikallisesta uimaseurasta tekniikkaopetusta, mutta vastaus ei oo tullu koskaan. Eipä siis ollu mitään tietoa paikallisista osaajista ja opettajista.) Musta tuntuu, että tarvin vielä apua tän uinnin saralla.

Uinnin jälkeen kävin vielä juoksemassa kympin Halliskan kuntoradalla parin kaverin kanssa. Oli kamalan raskasta ja sykkeet korkealla. Mulla oli viime talvena ruokaputken tulehdus, ja näyttää siltä, että on taaskin. :( Tai siis on, ei nää rintakehän hirveät poltot voi muusta johtua. Siis närästänyhän mua ei oo koskaan, ei edes raskausaikana. Huomenna lääkäriin, niin enköhän saa taas kuurin. Mutta tuostahan nuo sykkeiden nousutkin vois johtua. Tai ainakin toivon, että johtuu siitä, eikä kunnon laskemisesta. Faktat: 10,05km, 1:09:50, 6:57 min/km, avg 154, max 173.

Saatiin tänään triathlonkoulun ohjelma, näyttää hyvältä!! :)

tiistai 23. elokuuta 2011

Finlandia vai Vaasa

Jalka kesti 16 kilometrin lenkin sunnuntaina, tällä viikolla täytyy kokeilla vielä vk-lenkkiä. Jos jalka kestää, niin osallistun puolimaratonille 3.9. En kyllä tiiä yhtään mitä siitä tulee näillä kilometreillä, mutta onpahan sitten hyvää osviittaa Berliiniä ajatellen. :)

Alunperin aattelin Vaasan maratonia, koska siskoni ja kaverini aikoi osallistua. Tiina, jonka kanssa lähden Berliiniin osallistuu, mutta siskoni ei. Nyt kun kävin Vaasan maratonin sivuilla ja huomasin, että reitti on muuttunut huonompaan suuntaan, niin aloin miettimään uudelleen. Osallistunko sittenkin Finlandiaan?

- Reitti: Ennen yksi kierros, nyt kaksi kierrosta. Sisältää moottoritien alituksen, ylityksen ja melkein ylityksen (nousee moottoritien päälle) sekä pätkän hiekkatietä, ja tämä kaikki tuplasti. Reitti ei ole mulle enää mielekäs.
- Tiina ja Kirsi H. osallistumassa
- Pienempi tapahtuma --> ei ruuhkaa, mutta yksin juoksemista
- Halvempi ilmoittautumismaksu
- Lyhyempi matka Vaasaan (1h ajomatka)
- Merituuli

- Reitti näyttää tosi hyvältä!
- Tuttuja osallistujia ainakin kolme kipaletta! Osa kokonaiselle ja osa puolikkaalle..
- Suurempi tapahtuma --> Ruuhkaa, ehkä vetoapua, mahdollisuus netto- ja bruttoaikoihin!
- Kalliimpi ilmoittautumismaksu
- Tunnin pidempi matka (2h) Jyväskylään kuin Vaasaan 
- En ole juossut vielä Jyväskylässä
- Jyväskylässä asuu tuttuja, mahdollisesti niiden treffaamista.

Tuo Vaasan reitti on kyllä nyt sellainen, että se ei mua nappaa ollenkaan.. Onneksi tässä on aikaa vielä vähän miettiä, nimittäin ennakkoon en kuitenkaan aio ilmoittautua. Sen verran epävarmaa osallistuminen yleensä koko puolimaratonille on. Eli toisaalta sillä ei oo ees mitään merkitystä missä juoksen, kun en kuitenkaan ole täysin kunnossa.

maanantai 22. elokuuta 2011

Vihdoin pitkällä

Viime viikolla ei tullu kovin paljon liikuttua. Yhtäkkiä laskettuna juoksua 2,5h, uintia 50min, lihaskuntoa 1,5h ja koirien ulkoiluttamista 3h. En merkitte Heiaheiaan lyhyempiä koiralenkkejä kuin 40 minsaa. Ja toisaalta taas aikaa meni viime viikolla paljonkin koirien kanssa touhuamiseen, noiden lenkkien lisäksi yksi päivä näyttelyssä ja kahdet koiratreffit. :) Oma liikunta jäi vähemmälle mm. olkapään takia. Tällä viikolla aattelin kokeilla uimista, mutta vähän se kyllä pelottaa. Olkapää naksuu edelleen kättä liikuttaessa.



Eilen illalla laitoin muksuille iltapalat ja lähdin sen jälkeen lenkille. Pisin lenkkini kolmeen kuukauteen, 16,37km. Tähän mennessä pisin on ollut kympin luokkaa. Ei tuntunut oikein hyvälle, ei vaan kulkenut ja sykkeet olivat normaalia korkeammalla. Puoleen väliin oli huolissani sykkeistä, mutta sitten päätin, että olkoot. Mutta tulipa kuitenkin lenkki tehtyä, ja mikä parasta ilman jatkuvaa säärikipua! :) 1:45:11, 6:25 min/km, avgsyke 160, max 171. Tukipohjallisten reuna aiheutti ikävät rakot molempiin jalkoihin. Päkiän kohtaan, holvikaaren jälkeen ennen isovarpaan luuuta. Aattelin juosta seuraavan lenkin ilman pohjallisia.

Lenkiltä kotiin tultuani mua odotti lämmin sauna ja valmis iltapala. Se on hyvä, että joku huolehtii hyvästä palautumisesta. ;)


Tästä onkin nyt hyvä aloittaa uusi viikko dieetillä.. ;)

perjantai 19. elokuuta 2011

Parin viikon kuuri

Ilmoitin itseni Fitfarmin (Jutta Gustafsbergin ja kumppaneiden) Go Fat Go -haasteeseen. Mulla tulee tuosta gfg:stä mieleen kvg. :D No mutta joka tapauksessa noudatin tätä dieettiä viime syksynä muistaakseni lähes kaksi viikkoa, mutta kun en jaksanut noilla eväillä pitkiä lenkkejä, niin jätin sen. 1,5 tunnin kohdalla olin jo pyörtyä.

Nyt haluan tästä hiilarimätöstä eroon, ja kun sopivasti eksyin tänään noille sivuille ja uusi haaste alkaa maanantaina, niin hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan! :) Mullahan ei siis oikeasti ole mikään juoksijan kroppa, ei lähellekään. Olen pitkä 165,5cm ja painan n. 68 kiloa. Pituudessa on tärkeä tuo puoli senttiä, toivottavasti en oo sitä kutistunut vielä.:D Mutta siis jo mitat kertoo sitä, että varaa on. Painoin muutama vuosi sitten 61-62 kiloa ja se olis hyvä. Kaapistakin löytyy kasa farkkuja, jotka menisivät jalkaa painon pudottua. :)

Pari kertaa kymmenen vuoden aikana oon kymmenisen kiloa tiputtanut Painonvartijoiden Pisteillä. Nykyään tämä painon tiputtaminen on paljon hankalampaa, kun liikkuu niin paljon. Se nälkäkin on niin helkkarin kova. Ja samoin se karkkien syöminen. Joo, joku muistaa, että kuukausi sitten tein karkkilakon. Noloa myöntää, mutta ei se pitänyt kuin viikon. Sitten kun kerran hairahdin, niin sitä se oli menoa. Nytkin silmäni näkevät tällaista:


Ruokavalio näyttää siis tältä. Uskallan ladata tämän ruokavalion tänne, koska kuka tahansa halutessaan saa tämän itselleen ilmaiseksi. Vain syöttämällä sähköpostiosoite Fitfarmin sivuilla.


Pitää vähän miettiä, että mitä teen pitempien lenkkien kanssa. Jos siis pääsen sellaista ees juoksemaan, mutta lisäänkö niinä päivinä lounaalle hiilihydraattia tai lisäänkö juoksulenkkipäiville aina? Tuo haastehan kestää kolme viikkoa, mutta mulla on se mahdollinen puolimaratonkin välissä. Pitää siis siihenkin kehittää jotain. Kuhan nyt pääsisin tällä kunnolla liikkeelle, ja tästä hiilarihimosta eroon.

Ja hei, olkapää alkaa olla kivuton! Rutisee liikuttaessa, että sen suhteen ei ole täysin kunnossa, joten liikerata on vähän rajoittunut, kun itellä on pientä pelkoa. Mutta pääasia, että on nyt kivuton. :)

torstai 18. elokuuta 2011

Lääkettä olkapäähän

Tiistain uinnin jälkeen en oo tehny mitään, tuntuu tosi laiskalle, vaikka nyt ei ookaan menossa kuin toinen lepopäivä peräkkäin. Mutta periaatteessa tiistaikin oli lepopäivä, kun aamulla uin ja tarkoitus oli kuitenkin illalla käydä juoksemassa..

Käden suhteen tilanne on ollut outo ja pelottava. Viidentoista vuoden ajan ongelmia olkapään kanssa on ollut, mutta ei alun tapaturman jälkeen mitään tällaista. Siis normaalisti kättä särkee 2-3 tuntia olkapään sijoiltaanmenon jälkeen. Kun olkapäätä oli särkenyt jo reilun vuorokauden ja liikerata oli rajoittunut, niin päätin piipahtaa työterveydessä. Mietin jo, että enkö oo saanu kättä paikoilleen oikein, onko siellä joku hermo välissä tms. Lääkäri tutki, ja totesi olkapään symmetriseksi toisen kanssa. Myös puristusvoima oli tallella. Jos siellä olisi hermo välissä, niin säteilisi kuulemma ranteeseen ja sormiin asti. Nythän tuntuu vain kyynärpäähän asti. Lääkäri ei oikein osannut sen kummemmin sanoa, mutta jotenkin on nyt vaan käsi saanut normaalia pahemman tällin.

Lähdin reseptin kanssa kotiin, ja ohjeistuksen, että uintia ja kättä kuormittavaa toimintaa on vältettävä ainakin loppuviikko.


Edelleen tänään kädessä tuntuu, mutta on kuitenkin parempi kuin eilen. Aivan kuin olisi painetta olkapäässä, ja välillä tuntuu ihan kuin puutuisi, vaikka ei puudukaan. Kun kättä liikuttaa, niin olkapää rutisee todella ikävästi. Eli ihan normaali se ei kyllä nyt ole.. :/

Tänään aattelin käydä juoksemassa, jos se tärähtely ei satu olkapäähän. Mies on työreissussa, mutta käytän nuorimman lapsen terapiassa olevan tunnin hyväkseni. Mä oon päättänyt nyt hyödyntää noita lenkkeihin. Mutta alkaa vaan käydä aika vähiin nämä päivät ennen puolikasta, jonne on n. kaksi viikkoa aikaa. Edelleen kymppi on pisin lenkki kolmeen kuukauteen, ja kova sekä pitkä on tekemättä. Kääk.

Mietin, että pitäiskö lähteä sunnuntaina kattomaan triathlonin EM-kisoja Tampereelle... :)

tiistai 16. elokuuta 2011

Olkapää sijoiltaan uintireissulla

15 vuotta sitten olin 16-vuotias ja olin hiihtämässä. Olin hiihtänyt juuri 5km pituisen kuntoradan ympäri, ja olin lähdössä kotiinpäin vievää latua kunnes huomasin kaksi ystävääni. Hekin olivat suksilla matkassa, olivat kuulemma retkellä, eväät repussa. :D Päätin kiertää heidän kanssa vitosen lenkin uudestaan. 4,5 kilometrin kohdalla pienessä ylämäessä kiinnitin huomiota ystäviini ladulla (itse hiihdin siinä luistelubaanalla), naureskeltiin jotain, sauva meni väärälle puolelle suksea ja kaaduin maahan olkapää edellä, koko kropan paino päälle. Olkapää meni paikoiltansa, olkaluu tippui kuopastaan siihen kupin reunalle. Eli käsi ei roikkunut edessä, vaan jäi koukkuun eteen vaakatasoon. Sain itse paikoilleen, mutta särky oli kova. Kotiin oli matkaan vielä kaksi kilometriä, enkä voinu käyttää sauvaa ollenkaan.

Tämän jälkeen olkapää oli todellinen ongelma. Lentopallossa se meni iskiessä, aloitussyötössä, syöksyssä. Ei tarvinnut kuin maata kyljellään ja nojata kämmeneen, niin jos käsi oli vähänkin liian takana, niin olkapää meni sijoiltaan. Se meni viikottain, välillä montakin kertaa viikossa. Lentopallo jäi, ja sitä myötä käden tilanne parani. Juuri oltiin puhuttu leikkauksesta, mutta kun käsi meni sijoiltaan koko ajan harvemmin, niin leikkaus jäi. Kerran kuukaudessa oli jo harvoin. Pikku hiljaa vuosien saatossa se harveni muutamiin kertoihin vuodessa.

Nykyään olkapää menee sijoiltaan todella harvoin, ja mitä harvemmin se menee, niin sitä kipeämpi se niiden tilanteiden jälkeen on. Viimeksi olkapää on mennyt sijoiltaan joskus vuosi sitten, en muista tarkkaan.

Olin tänään klo 6.30 uimahallin ovella, valmiina harjoittelemaan. Alku tuntui tosi vaikealta taas hengityksen kanssa, kunnes tajusin tyhjätä keuhkot aina loppuun asti. Oli jotenkin raskasta ja uin rintauintia (pää veden pinnalla) aina väliin huilatakseni. Hallissa oli uskomattoman paljon väkeä, ja uin radalla, jossa oli kolme uimaria. Tuntui, että olin koko ajan tiellä. Vaihdoin lopuksi altaan reunaan, jossa uin samaa kohtaa mennen tullen. Harjoittelin oikean käden liikerataa vasen käsi sillä kellukkeella/levyllä. Kunnes yhtäkkiä sattui lujaa. Tajusin, että käsi on jumissa 90 asteen kulmassa edessäni, enkä saa sitä mihinkään. Olin veden alla, enkä saanu kättä paikoilleen. Paniikki! Lopuksi sain sen paikoilleen. Vasemmalla kädellä pitää ottaa olkapäästä ja käsivarresta kiinni ja vääntää. Sen jälkeen sain altaan reunasta kiinni, onneksi olin siinä vieressä. Altaan reunaa pitkin menin kymmenen metriä eteenpäin, että sain jalat ylettymään maahan. Siihen loppui uiminen, käteen sattui ja olkapää rutisee edelleen liikuttaessa. Ei kuulosta samalta kuin toinen käsi.

Pelästyin ihan älyttömästi tilannetta. Ja myös pettymys oli ja on suuri. Tätäkö se on tämäkin laji. Ennen kuin ehtii edes alkaa. En ymmärrä, kun uinnissa käsi ei edes mene yläkautta taakse. Joudun sulatella tätä pettymystä jonkin aikaa ennen seuraavaa treeniä. Ja uskallusta seuraavalla kerralla ekat vedot vaatii, ja miten pystyy tekemään liikkeet rentona. En tiedä. :( En oikeasti ees tiedä mitä jatko tuo tullessaan, mutta sen tiedän, että jos tämä tarkoittaa taas olkapään kanssa takkuamista, niin triathlon-ajatukset saa jäädä. :(

Loppuun vielä viime viikon treenit:



lauantai 13. elokuuta 2011

Juoksukaipuu

Tein eilen toisen juoksulenkkini tukipohjallisten kanssa. Oli 15 astetta lämmintä, kun lähdin klo 21.45 lenkille. Mä niin nautin tuosta juoksemisesta, se on jotenkin niin helppoa. Pyöräily on enemmän tekniikkaa ja asento pitää opetella, uinnin opettelusta ny puhumattakaan. ;) Ja nyt kun aamut ja illat ovat viileämpiä, niin juoksu on vielä helpompaa. Mä rakastan syksyä. Kaikkien kynttilöiden, pimenevien iltojen, vesisateiden lisäksi ilmat lenkkeilyyn ovat hyvät!

Jotenkin tuntuu, että vaikka tällä viikollakin oon liikkunut ja ulkoillut ihan kivasti, niin kun ei ole juoksulenkkejä ja oikeasti sykkeen nostamista ja sellaista, mikä tuntuu jaloissa, niin tuntuu vähän sellaiselta, että ei olis treenannutkaan. :/

Eilisen lenkin päätin tehdä välittämättä sykkeistä. Nyt kun olen vaan pyöräillyt, kävellyt, vähän uinut, niin sykkeet pysyvät tosi alhaalla. Joten ei väliä, vaikka ne olisivatkin nyt aerobisen kynnyksen yläpuolella. Aattelin, että juoksen 8-10 kilometriä, mutta jos tulee ongelmia jalkojen kanssa, niin tietenkin lopetan. Mutta juoksin kympin kivuitta (10,08km, 58:39min, 5:49min/km, avgsyke 164, max 180). Jee! Mä olin niin iloinen! Mutta mun urheilurintsikoista hajos olkaremmi, uudet on siis saatava! ;) Ainut, että tukipohjalliset hinkkasi myös tällä toisella lenkillä jalkapohjaan jalan sisäsyrjän puolelta. Oikeaan jalkaan tuli siihen pieni rakko. Toivottavasti jalat tottuvat niihin nopeasti! Edelleen kuitenkin mielessä on se Vaasan puolimaraton, jos sen pääsis juoksemaan. Sitä ennen pitäisi pystyä juoksemaan kunnon vk-kymppi sekä yksi pitkä lenkki. Näin ollen näkisin, että kestääkö jalat kovempaa juoksua ja kestääkö ne pitkää lenkkiä. Mä vähän luulen, että mahdolliselle Vaasan puolikkaalle en ota mitään sen kummempaa vauhtitavoitetta, vaan vain juoksen ja katon mihin se johtaa. :) Tärkein on kuitenkin siitä kolmen viikon päästä oleva Berliinin maraton.

Tänään kävin tekemässä uimahallilla Kaitsun antamaa kotitehtävää. Tekniikkaharjoitteita siis. Kaikista vaikeinta mulle on oikeasti se hengitys, että saan hapen riittämään. Kokeilin uida jotain ihan omaa uintia, että pää on veden pinnan alla, hapen otan ihan vaan edestä ja  hengitysrytmi tulee vaparista. Juuri ja juuri pääsin altaan toisesta päästä toiseen, enkä edes ihan aina, kun piti haukata happea enemmän. Ja siis Seinäjoen uimahallin allas on 25m. Mutta jos 1,5 viikkoa sitten pääsin vapaauinnilla 5 metriä, niin nyt pääsin 18 metriä. Tais kerran mennä lipuille saakka, eli 20m. Eli onhan parannus huima, kun sen niin aattelee! Mutta se fiilis ei vaan ollut yhtä onnistunut kuin torstaina. No jospa taas huomenna hyvällä fiiliksellä. Mulla oli tytöt hallilla mukana, niin vaikka altaalla olinkin 1h 20min, niin siitä tekniikkatreeniä oli 40-50min, loput uiskentelin tyttöjen kanssa ja harjoiteltiin uimaan pidemmästi ilman kellukkeita. Täytyy muuten kehua niitä mun uimalaseja, ne on nyt hyvät! Kun vaan laittaa ne päähän, eikä ota välissä pois, niin eivät päästä vettä sisälle, eivätkä huurru. Sitten jos ne ottaa välillä otsalle, niin sitten ne kyllä huurtuu.

Uintireissun jälkeen kävimme kolmessa Seinäjoen urheiluliikkeessä, ja pyöräilykamppeita ei oikeasti ollut. Sportiassa ollenkaan, ja Intersportissakin muutama hikinen takki. Supersportissa oli parhaat valikoimat, mutta oikeastaan vaan miehille. Yksi Löfflerin takki mun kokoluokkaa (M / 38-40), mutta valkoinen. Haluan väriä ja selkätaskun! ;) Jos Sportia-Pekka on Tampereella huomenna auki, niin se punainen Löfflerin takki houkuttaa! Hinnaltansa myös, kun hintaa alennuksen jälkeen oli 149. Siinä oli myös hyvä selkätasku. Samoin kuin Shock Absorderin punaiset juoksurintsikat houkuttaa, tätä merkkiä ja mallia en vaihda muihin. Nekin oli -20%, joka on hyvä alennus noista! Mustia ja valkoisia oon noita Run-liivejä nähnyt, nykyisetkin on mustat. Mutta tuolla Sportiassa nuo punaiset oli tosi kivat! Täältä löytyi tuo sävy. Ja siis torstaina jo tiesin, että uudet juoksuliivitkin on ostettava, mutta nyt siis viimeistään, kun nuo nykyiset hajos. Sitten hanskat on pakko ostaa, en viitti nahkahanskoilla pyöräillä ja viimeksi kokeilin lapsen sormikkaita omien pyöräilyhanskojen alle, niin nehän olivat liian kuumat, eikä oikeen toimineet. Takki on melkein pakollinen, koska kumpikaan mun juoksutakeista ei sovelly pyöräilyyn. Hartioista kiristää, ja pelkään, että saan selkään kylmää, sen verran lyhyitä ne on.

Pyörällekin tehtiin ensihuolto työkaverin toimesta. Stemmi vaihdettiin toisinpäin, joten asento parani taas. Kyllä siitä vielä hyvä tulee! :) Kaitsu muuten sanoi, että cyclocrossilla pääsee triathlonin suhteen pitkälle.

Huomenna taas Kaitsun tekniikkaoppiin ja sitten harjoitellaankin ihan itsekseen syyskuun loppuun asti, kunnes triathlonkoulu alkaa. Siellä on kuulemma viitisentoista oppilasta, joista kymmenen on viime keväältä jatkavaa. Aloittelija siis todellakin olen! Mutta onneksi meitä on kaksi, eikö niin Jaanaba?! ;) Ja jokos se Laura ilmoittautui kans? ;)

torstai 11. elokuuta 2011

Yksityisopetuksessa

Tänään oli ensimmäinen uintitekniikan opetustunti. Olimme yhdessä Jaanaban kanssa Aqua Plussan Kaitsun opissa. Lähdettiin siis ihan alusta liikkeelle: liukumisesta, potkuista, hengityksestä, käsien liikkeestä.. Moni asia sujui hyvin, ja jos ei sujunut, niin sain parannettua. Olimme kuulemma harvinaisen hyviä oppilaita. ;) Itsellekin tuli todellisia onnistumisen fiiliksiä, kun oikeasti sai otettua sitä henkeä tukehtumatta siihen veteen. ;)

Lopuksi olimme siinä pisteessä, että toinen käsi oli suorana eteenpäin liu'ussa ja toinen teki töitä hengityksen kanssa ja jalat potki. Mahtavaa tämä mun uinnin selittäminen, kun ei tiedä mistään mitään. :D No siis sillä tekniikalla pääsin sen 10-15 metriä mitä oli tarkoituskin, kunnes käännyttiin takas tulosuuntaan. Eikä happikaan loppunut, ja jos en saanut jollakin vedolla tarpeeksi happea, niin ei tullut paniikkia, vaan seuraavalla kerralla vain korjasin tilanteen. Ja hei, kun ottaa oikeasti huomioon, että edellisellä uintikerrallani pääsin vaparilla 5 metriä ja sit oli pysähdyttävä, niin johan tuntui onnistumiselta! :) Mä olin niiiin iloinen tämän kerran jälkeen! Ehkä mä joskus opin uimaan! Töitä pitää vaan tehdä.

Kotitehtäväkin tuli, ja lauantaina pitää mennä uimahallille harjoittelemaan. Ja sunnuntaina sitten uusiksi Kaitsun oppiin.

Uimista ennen käytiin Sportiassa, ja mä olisin niin halunnut tämän takin punaisena. Oli tarjouksessa. Mutta käytin järkeä, ja jäi kauppaan. Edelleen se kummittelee mielessä! ;)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Varustepäivitystä

Nyt on hetkeksi aikaa uusia varusteita, alkaa rahat loppumaan. ;) Tai meinasin saada slaakin visalaskun saatuani. :D Maksellaan se nyt ensin pois, vaikka kuinka tarvisisinkin syksyksi jotain pyöräilykamppeita, tai lähinnä jotain pitempää ja sopivaa takkia sitä varten. Pitkät trikoot ja pyöräilyhousut pystyy laittaa päällekäin, sormikkaat voin heittää pyöräilyhanskojen päälle ja muita juttujakin pitää vaan kehittää.

Mutta siis eilen kulutin rahaa, tokikin vain yhteensä 25 euroa (3,90€ alennusta), uimalaseihin ja -lakkiin. Toisesta liikkeestä löytyi Speedon valikoimaa lisää, ja sieltä löytyi sopivat lasit. Uimalakkeja ei täällä ollu paljon, mutta otin vaan jonkun. Tällaiset lähti matkaan, toivottavasti on nyt hyvät:


Kävin eilen juoksemassa uusien tukipohjallisten kera. Tuntuivat tosi jänniltä, ihan kuin ylimääräisiä möykkyjä olisi kengissä. Juoksin 7,26km (avg 6:08 min/km ja 162) ja tuntui tosi kevyeltä ja hyvältä. Sykkeet olivat flunssan jäljiltä vähän korkealla vielä, mutta ne eivät kuitenkaan tuntuneet. Kävelin kilsan alle ennen kuin lähdin juoksemaan. Oon juossut viime aikoinan vaan hiekkateillä, oikeastaan vaan kuntoradalla, mutta eilen juoksin pätkän myös asfaltilla. Lopetin kilometriä ennen kotia, koska jalkapohjissa alkoi pohjalliset tuntumaan. Siis varsinkin tuon oikean (jossa tuo penikkavaivakin on ollu) jalan sisäreuna siitä kaaren kohdalta. Näin parhaaksi lopettaa, ettei tuu uusia vahinkoja. Mutta olin tosi iloinen tuosta lenkistä! Päälle vielä puolisen tuntia heiluttelin kahvakuulaa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Uimaan lasit ja lakki

Tänään on ollu neljäs lepopäivä, ja huomenna onkin sitten ohjelmassa jo lenkkiä. Nimittäin sen verran hyvä olo on jo nyt. Huomenna saankin ne mun tukipohjalliset, joten eiköhän sitä illalla pidä käydä ne testaamassa. :)

Viime viikko näytti siis tällaiselta:



Meen opettelemaan vähän uintitekniikkaa torstaina, ja sitä ennen tarvisin oikeasti uudet kunnon uimalasit. Ei ne kalliit tarvi olla, mutta eipä mun nykyisistä Speedoista ole mihinkään, kun vettä tulee sisään koko ajan. Mä luulin, että nuo oli uudemmat kuin mitä sitten vissiin oikeasti ovat, malli on Eclipse. Ostettu kokeilematta, kun ei silloin tajunnut, että niitä pitäis kokeillakin. Nyt kävin Intersportissa, eikä siellä ollu kuin Speedoja, eivätkä mitkään niistä tuntuneet hyviltä!

Sitten toinen mitä vissiin tarvisi, olisi uimalakki. En oo koskaan sellaista omistanut. En oo nähnyt tarvetta sellaiselle lyhyt hiuksisena ja harvoin uimassa käyvänä, ei oo tarvinnu kloorin kulutustakaan miettiä. Onko niissä jotain eroja, vai onko ihan sama millaisen ostaa? :D No tottahan niissä oikeasti eroja, mutta millaisia, täytyy googlettaa..

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Lepopäiviä

Pientä flunssaa on havaittavissa, kurkkuun on sattunu pari päivää ja yskittää. Ei pahasti, mutta tarkoittaa rauhallisia päiviä. Tänään on jo kurkkukipu poissa, mutta yskää on. Mulla on joka vuosi elokuussa flunssa, viime vuonna se oli sen verran paha, että jouduin lepäämään töistäkin pari päivää. Jos nyt pääsen tällä, niin aika hyvin. Toivottavasti menee poispäin, eikä ole pahenemassa. :)

Eilen oli parin tunnin sähkökatkos illalla ja se tarkoitti kynttilöitä..



torstai 4. elokuuta 2011

Pohojammaallaki o mäkiä

Eilen tuli yllättäen pitkän lenkin mahdollisuus eteen, ja mä tietenkin käytin sen hyväkseni. Haettiin tytöt mökiltä kotiin, jossa olivat olleet muutaman päivän mun vanhempien kanssa. Mies ja poika lähtivät autolla samaan aikaan, kun mä lähdin pyörällä. Halusivat kalastamaan.

Otin mukaan 7,5dl pullon vettä, 7,5dl pullon urheilujuomaa, geelin ja glukoositabletteja (näitä siripirejä meiltä löytyy aina diabeetikon takia kaapista). Koska mulla on vain yksi pulloteline pyörässä, niin otin selkään sellaisen vanhan pienen "pullotelineen", jossa on muutama tasku. Sain siis mukaani myös puhelimeni ja nuo "eväät". :)

Ei muuta kuin menoksi. Seinäjoki-Kuortane välillä ei paljon nousuja ole, ja se 40 kilsaa sujui tosi nopeasti hyvällä fiiliksellä. Vaihtelin pyöräilyasentoa eli siis käsien asentoa useasti. Tällä kertaa en ajanut kahvoilta, vaan vähän lähempää. Kämmenistä 1/3 osa oli mustan osan päällä ja loput siinä teipin päällä. Tämä ajoasento sopi hyvin, eikä samanlaista selän poltetta tullut mitä ennemmin. Tästä tuli mieleen, että onko stemmi liian pitkä.. Mutta kerätään niitä kilometrejä kuitenkin reippasti lisää ennen kuin mietitään enemmän. ;)

Kuortaneen risteyksestä Soiniin päin lähtiessä ensimmäinen ylämäki näyttää tältä:


Siitä se mäkinen osuus lähtikin, mutta myös paljon, paljon hiljaisempi tie. Ylös, alas, ylös ja alas. Kipakin tuli reissulla pariin otteeseen mieleen, tai Kipan kommentti kolmesta rattaasta. Tuntui nimittäin, että olisi voinut olla enemmän vaihteita, kun pienin ei tahtonutkaan enää riittää. Onneksi yleensä ylämäen jälkeen tulee alamäki, jossa voi huilata. Aina ei näin kuitenkaan ollut, vaan yhdenkin mäen jälkeen mutkassa huomasin, että ylämäki vaan jatkuu. :D Tässä yksi pitkän suoran ala- ja ylämäki.


Nuo kuvat ovat alkuvaiheilta tuota tietä, ja sitten jätinkin kuvaamatta. Yhdessä alamäessä kellotin vauhdiksi 48,8 km/h ja se tuntui jo oikeasti tosi hurjalta vauhdilta!

54 kilometrin kohdalla otin geelin. 70 kilometrin kohdalla alkoi matka jo vähän painaa, ja viimeiset parikymmentä kilsaa oli suht raskaita. En ollut ehkä kunnolla valmistautunu pitkään lenkkiin, kun en sitä ajoissa tienny. Näin ollen syömisetkin oli mitä oli. Ja toiseksi, eipä noita pyöräilykilometrejä oo hirveästi ehtiny kertymään. 80 kilsan  kohdilla otin n. 15g hiilaria siripireistä.

Perille päästyäni perheen miehet olivat kalastaneet meille tälle päivälle päivällisen. Ihan kivan kokoinen hauki! :) Selkä oli ihan ok, siis väsynyt tietenkin, mutta tuollaisen lenkin jälkeen olisi voinut olla tosi huono, kun aattelee taustaa ajoasennosta ja pyöräilykilometreistä lähtien. Oikeassa kyynärpäässä on vähän kipua tietyissä asennoissa, mutta niin oli jo viikonloppuna. Niin, ja vesi meni kokonaan, urheilujuomaa jäi 1/3 pulloa.

3.8. pyöräily 92,14km, 3:37:27, 25.4km/h, avgsyke 146. Loistava fiilis!

Töistä lähtiessäni oli ihanan lämmin ilman ja satoi vähän. Nyt vettä tulee jo kaatamalla, mutta kesäsade on yleensä aina lämmin. Voisi kokeilla pientä juoksua illalla. :)

tiistai 2. elokuuta 2011

Koulun penkille

Tässä nyt oon jonkin verran pohtinut näitä mun jalkaongelmia, ja sitä myötä monipuolistaa treenaamista. Jos kroppa ei kestä niin paljon juoksua, niin tehdään jotain muuta. Triathlon lajina kiinnostaa, mutta oon todella huono uimari. En sano, että juoksen tai pyöräilen nopeasti ja hyvin, vaan uinti oikeasti on tosi hankalaa. Kukaan ei oo koskaan opettanu mulle tekniikkaa, joten en sitä myöskään osaa. Eilen kävin uimassa 2km eli todistetusti pinnalla pysyn! ;) Mutta aikaa siihen menikin sitten 1h 11min. Tyyli oli jotain rintauinnin tapaista. Kokeilin muutaman kerran uida vapaauintia, mutta sellasen 5 metriä pääsin ja sit loppui happi tms. Sitten vaikka en huomannu nielleeni vettä, niin röyhäilin sitä. Meniköhän sitä sitten nenän kautta.. Varmaan viitisen kertaa kokeilin ja sitten lopetin, ettei kukaan erehdy pelastamaan mua sieltä vedestä. :D Keskisyke oli 131, eli ei sitä oikeastikaan lujaa menty.

Mietin kyllä tuon kokeilun jälkeen taas, että mitä tulikaan tehtyä.. Nimittäin ilmoittauduin eilen triathlonkouluun! No tarkoitus on oikeasti lähteä opettelemaan uintitekniikkaa ja katsomaan onko se laji mua varten. Siellähän sitä oppii ja pystyy päättämään jatkosta lajin parissa. Ja saanpahan taas aiheutettua tuttavapiirissä ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun oon taas saanu jonkun uuden päähänpiston. ;) No tärkeintä on, että mies näyttää harrastukselle vihreää valoa! Kotona kun on yksi 5,5v poika ja kaksi vajaa 8v tyttöä, niin täytyy ajatella perhettäkin eikä vain itseä.

Suurimman osan lenkeistähän mä teen silloin, kun lapset nukkuu eli iltaisin puoli ysin jälkeen. Aamulenkkejä pitäisi tehdä enemmän. Mä en vaan tahdo millään saada itteäni ylös viiden jälkeen. Tänään kävinkin juoksemassa aamusta, kun päivällä on hieroja, enkä sitten illalla voi mennä. Illalla vain nukkumaan jo klo 21.30. Kävelin alkuun kilometrin ja toivoin, että jalat ees vähän lämpenisivät. Sen jälkeen juoksin 5,07km aikaan 30:17. Keskivauhti 5:58 min/km ja keskisyke 159. Kyllä se päivä alkaa ihan erilailla, kun on jo aamusta tehnyt lenkin! :)

Kävin eilen siellä fysioterapeutilla/askelklinikalla. Tulen saamaan pohjalliset, joilla korjataan jalan virheasentoa ja näin ollen ehkästään tulevia vammoja. Mä en oo oikein varma onko tämä nyt järkevä ostos, mutta vähän jo epätoivoisena ne hankin. Ainakin ne, joilla pohjallisia on, ovat olleet niihin tyytyväisiä. Ne rahat menevät siis joko juuri oikeaan paikkaan tai kankkulan kaivoon.. Kiva sanoa noin, mutta kun en oikeasti yhtään tiedä. Virheasentoa mulla kuitenkin jaloissa on, sen tiedän.

Vaasan puolimaratoniin on aikaa 4,5 viikkoa ja Berliiniin 7,5 viikkoa. Ennen puolikasta pitäisi pystyä tekemään yksi pitkä lenkki, siis jo parin viikon päästä. En tiedä onko musta kolmen viikon päästä juoksemaan kahta tuntia, saati kuukauden päästä puolikasta reippaasti. Nyt täytyy vaan kuulostella, että mihin suuntaan menee. Kymppikin mua kiinnostaisi, koska oon ihan varma, että voisin parantaa viime syksynä juoksemaani kympin aikaa. En vaan tiedä, että missä ja koska sen tekisin. Tai juoksisinko puolikkaan sijaan kympin jossain muualla? Katsotaan ja kuulostellaan.. Kerrankin otan rauhallisesti ja miettien, että mikä on järkevää. :)