keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hitaasti, mutta varmasti?

Nyt on kaksi kuukautta yritetty elää uutta elämää ruokailujen suhteen. Alku lähti lupaavasti liikenteeseen ja paino tippui. Ensimmäinen isompi kompastuskivi oli pitkä hiihto, johon jouduin tankkaamaan. Tuli syötyä enemmän hiilihydraattia, ehkä jopa kulutusta enemmän tuli energiaa, koska en laskenut määriä ja tuli syötyä myös karkkia.

Tämän jälkeen vielä alkoi naisten vaivat, niin hiilarihimo vain jatkui. Oli vaikea tehdä sille stoppia. 8 tai 9 päivää meni siis yhteensä vähän pipariksi, mutta viime viikonloppuna pääsin taas hyvin ruotuun. Olin vielä Porvoossa sen siskon kanssa, joka on yhtä kova syömään karkkia kuin mäkin. ;) Ollaan aikoinaan harrastettu kaikenlaista suklaasta rahkoihin. Matkalla todettiinkin, että normaalisti oltaisiin haettu Makuunista karkkisäkki automatkaksi. Mutta nyt ei haettu, ei ostettu karkkia ollenkaan! :) Ruokapaikkakin valittiin fiksusti! Hyvä me!!

Mikä kevätsää! Tykkään jokaisesta vuodenajasta. On ihanaa, kun tulee lunta, mutta nyt toivon, että enää ei tulisi!
Tänä aamuna puntari näytti 66,1kg. Joka on täsmälleen saman verran kuin ennen Joroisen kisaa viime kesänä, ja täsmälleen saman verran kuin ennen Ilmajoen puolimaratonia syyskuun lopussa. 3,5 kiloa on siis lähteny selkävaivan ja joulun aikoihin kerätyistä nesteistä ja rasvasta. Pituuttahan mulla on vaivaiset 165,5cm. Tai mistä sen tietää, vaikka olisin tuon puoli senttiäkin kutistunu iän myötä. :D Eli onhan tässä vielä varaa kiloja tiputella. Tavoite on sellaset pyöreät 60. Painoin nelisen vuotta sitten 61, mutta nyt mulla on enemmän lihasta kuin silloin. Silloin oli ihan sinut itteni kanssa, joten luulen, että kuutisen kiloa piristää kummasti. Jos ei muuta niin ainakin juoksuvauhtia ees vähän. ;)


Yllättävän paljon oon oppinu itestäni, omista syömisistäni ja mikä vaikuttaa mihinkäkin. Todella tärkeää on syödä päivittäin tarpeeksi hiilihydraattia ja kalorivajetta ei saa päästää liian suureksi, koska sitten se kostautuu seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Eli jos teen kolmen tunnin treenin, niin on myös syötävä sen kulutuksen edestä, tai seuraavana päivänä hiilarit on koko päivän mielessä. Ja joku 200g karkkipussi tyydyttää tuon himon. Mutta nyt on taas yksi ongelma selätetty, tai ennemminkin koettu ja päästy huonon omantunnon saattelemana seuraaviin päiviin. Viikonloppu nimittäin oli todella hyvä, sunnuntai ehkä liian vähilläkin kaloreilla, kun söin vaan 2000 kaloria ja liikuin paljon. Mutta tosiaan maanantaina sitten kostautui.

Tavoitetaulukkoni. Jäljessä ollaan.
Hyvään suuntaan oon kuitenkin menossa. Onhan 66.1 ihan eri lukema kuin 69.6, jossa oli ihan hirveä olla. Nyt täytyy vaan edelleen tsempata, kirjata syömisiä ylös ja olla järkevä! :)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Viikko 8

Kasiviikolla tuli muutama hyvä mieleenjäävä treeni, mutta kokonaisuus jäi harmittamaan. Toteutus jäi suunnitellusta monen eri syyn takia. Mutta tulevasta viikosta on taas tulossa hyvä, vaikka lepoviikko onkin! :) Tääkin oli vähän nyt lepoviikko, että palautui 60 kilsan hiihdosta.

Viikko 8:
Hiihto 2h 50min
Uinti 1h 25min
Juoksu 1h 19min
Pyöräily 1h 6min
----------------
Yhteensä 6h 40min


Helmikuussa vuonna 2012 treenitunteja tuli 50 kipaletta, joka on mun ennätys. Ja tuohon vielä vajaa kolme tuntia lihashuoltoa päälle. Hieno helmikuu oli, viikot koostui 11-15 treenitunnista. Kuuhun mahtui kaksi kovaa viikkoa, ja yksi lepoviikko, joten tämäkin nosti tuntimääriä. Tänä vuonna tähän mennessä helmikuu näyttää 29 tuntia, johon tulee vielä muutama tunti päälle. Mun pitäis yrittää opetella pois tuntimäärien tuijottelusta, koska laatu on tärkeämpää kuin määrä. Tiedän, että mulla on nyt parempi kunto kuin viime vuonna tähän aikaan. Tai ainakin toivon. :D Peruskunto on kasvanut, mutta vauhdeista en osaa vielä sanoa mitään. Miten voisinkaan, kun juoksemaan en oo päässy, ja maantiepyöräily + avovesiuinti eivät oo vielä ajankohtaisia. Mutta pian nekin selviää! :)


Silti, vaikka määrä ei kaikkea ratkaise, niin tulee katottua treenitunteja kovasti. Ja tulee mietittyä kesää, että kuinka jaksan ja selviydyn puolimatkan kisoista. Luotto omaan tekemiseen ei oo niin vahva, kun mitä voisi olla. Luulen, että huono syksy ja talvi vaikuttavat luottoon. Kyllähän treenejä on jääny välistä polviongelman, selän ja sairastelujen takia. Nyt onneksi helmikuu on ollut ehjä, ja tästä pikkuhiljaa katse on jo eteenpäin. Liian suurista määristä on puolestaan haittaa mun tasoiselle liikkujalle, ettei ihan mahdottomia pysty taas tavoittelemaan. Kun itse on epävarma, niin ei voi muuta kuin luottaa valmentajaan ja siihen, että kevät painetaan menemään ja kesällä fiilis on hyvä!



Kuvat ovat viime sunnuntain hiihtolenkiltä. Kivenmaan laavulta, metsästä ja järviladulta. Oli vähän erilainen lenkki kuin ennemmin. Poikkesin normiladulta, koska suksi lipsui niin pahasti. Metsässä pitoa oli enemmän.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ajoasennosta portaisiin

Eilen oli mukava reissupäivä! Lähdettiin aamulla klo 6.30 systerin kanssa kohti Porvoota. Body Geometry Fitting oli siis edessä Porvoon Pyöräkeskuksessa.

Ensin käytiin läpi raajojen liikkuvuus, niiden samanlaisuus sekä luonnolliset asennot. Myös katsottiin, että lihakset mm. kyljissä ovat yhtä vahvat. Ja ettei missään ole mitään suuria puolieroja. Seuraavaksi oli vuorossa pyörän nykyisten asentojen mittailu, jonka jälkeen lähdettiin tekemään muutoksia.


Klosseja siirrettiin molemmissa kengissä. Toisessa ihan pikkusen eteenpäin, ja toisessa taaksepäin. Nämä tehtiin toisen jalan takia, koska luultavasti toisessa jalassa reisiluu on vähän pitempi kuin toisessa, jolloin istun satulassa vähän vinossa. Eli klosseja kenkien pohjassa siirtämällä haettiin suorempaa istuma-asentoa.

Ohjaustankoa nostettiin stemmiä kääntämällä, ja keskimmäisiä tankoja vietiin vähän kauemmas toisistaan, jolloin hartiat ei ole niin lysyssä. Vaan rintakehä on enemmän auki, jolloin happikin kulkee paremmin. Tankoa nostamalla se tuli myös sentin verran lähemmäs satulaa, eli väli lyheni myös vaakasuorassa. Tankoa on varaa nostaa yksi spacer (ovat sellaisia rinkuloita, joista yksi on sentin paksuinen) vielä ylemmäs, ja pystyy laskemaan kaksi spaceria alemmas. Eli noita pystyy tarvittaessa muuttamaan helpolla. Noita oon itekin siirrelly, kun oon kokeillu. Jos haluan hakea enemmän aerodynaamista asentoa esimerkiksi lyhyemmälle matkalle, niin tiputan tankoa alemmas.


Nyt haettiin sellaista mukavaa asentoa, jossa viihtyisin pitempään ala-asennossa. Pitkä matka vaatii asentoa, jossa on hyvä olla. Uskon, että voitan ajassa enemmän siinä, että ajan mukavassa asennossa kuin enemmän aerodynaamisessa.

Ainakin Specialized tarjoaa testisatuloitansa lainaan, jolloin voi kokeilla ensin viidellä lenkillä onko satula hyvä. Porvoosta asti en lainannut satulaa, ja toistaiseksi ajelen tuolla Adamolla ja aattelin kokeilla kiinnittää huomiota pyöräilyhousuihin. En viitsi ostaa kallista satulaa ennen kuin vähän tietäisin, mikä voisi olla hyvä. Adamo Roadista tykkään muuten, mutta nokka voisi olla vähän kapeampi.

Yllättävän hyvältä mun ajoasento näytti jo valmiiksi, ja vain pieniä muutoksia tehtiin. Tuntui, että asento muuttui tosi pystyksi, kun tankoa nostettiin ja käsien asento tuli leveämmäksi, mutta ei se nyt loppujen lopuksi kovin pysty oo, kun kuvista katsoo. Ainakin se on nyt mukavampi. :)

Mun selässä on kuulemma luonnostaan tuollainen "kyhmy", kun kallistun. Kuulemma sitä ei saa yrittää ajoasennossakaan suoristaa, koska silloin asento ei ole luonnollinen. Nyt tuli tämäkin ilmi, mua tuo selän kaareus on nimittäin aina hämännyt.


Näissä kahdessa kuvassa on lopullinen asento.
Ostin myös pyöräilykenkiini pohjalliset noiden Shimanon alkuperäisten tilalle. Sekä hihat, joista haaveilin jo viime kesänäkin. :)

Ja Jaanaballe terveisiä: Varmaan bongasitkin jo pyöräs tuolta taustalta. ;) Kävin sitä silittelemässä, ja sanoinkin, että pitää ottaa lopuksi vielä silityksestä kuva, mutta unohdin! :D Hieno pyörä kyllä!

Porvoosta suunnattiin Ikeaan ja Jumboon. Näiden jälkeen vein siskoni Pispalan portaisiin. Pyörimme Pispalan alueella jonkin aikaa ennen kuin yksiä portaita kävin katsomassa, ja totesin, etteivät ne ole nämäkään. Portaita tuli kuitenkin alas kaksi nuorta miestä ja kysyin heiltä. Hengästyneinä kertoivat, että ovat näiden portaiden kohdalla, mutta toisella puolella. Tulivat itse ne juuri ylös. No päästiinhän me systerin kanssa kipuamaan! :)

Kuulemma hän aatteli, että piankos ne viidesti kivutaan. Ensimmäisen kerran tajusi, etteivät ne ny niin helpot ookaan. :D En muista koska viimeksi ite olin portaissa juossut, ja mielessä pyöri syyskuiset Mustavuoren nousut, jonka jälkeen mulla oli monta päivää jalat ihan turtana. Aattelin, että rauhassa otan ja valkkukin vielä muistutteli maltista!

Valmiina treeniin!
Neljästi ne juostiin ylös ja päälle aina palauttava lenkki tietä pitkin. Nousut mentiin omiin tahtiimme, ja palauttavat lenkit yhdessä siskon vauhtia. Ensimmäisen nousun otin tosi rauhassa, enkä muistanu ottaa aikaa ylös, mutta muissa otin. Samoin kuin sykkeenkin lopussa. Laitetaas ne nyt ylös, niin saan vertailla kehitystä, kun pääsen tästä taas juoksentelemaan enemmän ja kunto kohoaa kesättä kohden.
1. Syke 173
2. Aika 2:42 ja syke 181.
3. Aika 2:31 ja syke 183.
4. Aika 2:22 ja syke 186.

Täytyy sanoa, että oli melkoisen raskasta. En oo tehny intervalleja puoleen vuoteen, tai tietty yleensäkään paljoa juossut. Pohkeissa tuntui tosi pahalle. Ja vaikka nousuja oli vain neljä, kun yleensä niitä on ollut 6-7, niin silti sai viimeisessä kyllä tehdä kovasti töitä. Ihan oksennus kurkussa. :D No ei sentään kurkussa, mutta pahalta tuntui. Olin tyytyväinen treeniin, ja oli ajallisesti viiden kuukauden aikana pisin juoksu ja oli kyllä rankinkin. Siitäkin huolimatta rankin, vaikka palauttavat lenkit olivat tosi palauttavia, ja syke oli 130-140 juostessa.

310 rappusta.
Kotona oltiin vasta yhdentoista jälkeen illalla, joten pitkä ja mukava reissusta tuli. Tänään tuntuu jaloissa yllättävän vähän eli enemmänkin olis voinu mennä. :D

tiistai 19. helmikuuta 2013

Viikko 7

Seiskaviikon tunnit olivat melko simppeliä, iisiä viikkoa muutamalla lepopäivällä höystettynä. Sai kerättyä hiilarivarastot sunnuntaiksi täyteen, ja lihakset sai levätä.

Hiihto 5h 59min
Uinti 1h 46min
Voima 40min
Juoksu 30min
----------------
Yhteensä 8h 55min

Kuudenkympin hiihdon lisäksi viikon paras juttu oli puolen tunnin juoksu! Keskiviikon jälkeen en oo juossut, koska en halunnut juosta lauantaina, päivää ennen pitkää hiihtoa. Ja eilen palauttelin hiihdosta, ja tänäänkin vielä vähän tuntuu lonkankoukistajissa/nivusissa. Näin ollen huomenna vasta on tarkoitus testata juoksua jälleen. Nyt oon jo paremmalla fiiliksellä sen suhteen, eikä juoksu niin paljoa jännitä. :)

Ihme ja kumma, että olen muuten vielä terveenä. Muu perhe on viime viikolla sairastellut, ja yksi lapsista piti käyttää lääkärissäkin. B-influenssasta oli kyse verikokeen mukaan. Viikon sairastelun jälkeen hän pääsi tänään kouluun. Kovasti oon yrittäny ottaa vitamiinia, sinkkiä jne. Sekä tietenkin pestä käsiä vielä normaalia enemmän. Toistaiseksi olen siis säästynyt. :)

Viime kesänä tuli ostettua se Orbean triathlonpyörä. Paljon en ehtiny maantiellä sillä ajaa, kun tuli jo syksyn kylmyys ja märkyys. Trainerin päällä sillä on tullu lyhyitä treenejä tehtyä ja pari kertaa hallissa ajettua. Enemmänkin on tullu käytettyä syksyn ja talven aikana maastopyörää.

Ajoasento pyörässä ei vaan oo kovin kohdallaan, koska en jaksa pitkiä aikoja olla ala-asennossa, vaan tekee mieli tosi pian nousta ylös. Viime kerralla Botniassa ajelun aikana kaveri näki jonkin aikaa meidän ajoa ikkunan takaa. Kyselinkin jälkeenpäin miltä mun ajoasento näytti, koska tiesin hänen sitä katsovan. ;) Kommentoi juuri tuota, etten viihdy alhaalla kauaa ja pitäisi säätää kohdilleen. Tuon 1,5 tunnin ajon jälkeisenä päivänä polvikin kipuili juoksun yhteydessä. En tiiä oliko ajolla merkitystä, mutta mietin kuitenkin, että onko ajoasento tosi huonokin. Kukaan ei sitä ole satulan vaihdon jälkeen kunnolla katsonut. Oon miettiny myös onko satula mulle oikea.

No tämä kaikki selviää tulevana lauantaina. Jaanaban kanssa viestiteltiin lauantaina hänen Porvoon pyöräkeskuksessa tapahtuneen ajoasentomittailun jälkeen, ja hän sitä todellakin suositteli. Hän kirjoitti siitä myös blogiinsa. 160 euroa on tuo mittaus nyt tarjouksessa helmi-maaliskuun ajan. Onhan sillä hintaa, mutta ainakin ajoasento säädetään kunnolla kohdilleen. Jos vaikka vertaa paljonko oon kuluttanu rahaa näihin polviongelmiin, niin tuo raha on tässä kohtaa pieni. ;) Kovasti kaipaan matkaseuraa lauantaille Porvooseen ja takaisin, anyone? :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kauha-hiihto 17.2.2013

Tänään oli päivä, kun vuorossa oli pisin hiihtolenkkini ikinä, 60 kilometriä. Viime talvena hiihdin kerran viiskymppisen, ja tänä talvena on tullut yks 40 kilsaa ja muutama kolmikymppinen.


Oli luvattu ihan vaan yksi-kaksi astetta pakkasta, ja sukset oli laitettu paikallisessa urheilukaupan huollossa kuntoon. Normaalisti tuolla säällä on luvassa jäistä latua, ja pitoa tarttee. No kun pääsin lähtöpaikalla kokeilemaan latuja, niin totesin ladun olevan todella pehmeää lunta. Kaukana jäisestä. Mulla pitää vähän liiankin hyvin, eikä luista. Tiedossa raskas lenkki. Maisemat on kuulemma mahtavat, joten nautitaan niistä. ;)




Tuttujakin näkyi, ja Jaana varoitteli, että alku on nousua. Se oli ihan hyvä tiedostaa, että alku on vähän salakavalaakin nousua.
Tämä reitti kaksi kertaa. Kuva: linkki
Alkuun meni monta latua rinnakkain, ja ne siitä pikkuhiljaa supistui kahteen latuun. Latu oli vedetty moottorikelkalla metsään, joten latua ei siis ollut hiihdetty useasti, eikä se latupohja ollut painunu kovaksi. Lumi oli pehmeää pakkaslunta.

Alku oli ihan hirveä. Suksi ei luistanu, ja tökki vähän väliä. Kävi sitten niin, että otin vähän tuntumaa pitovoiteen ansioista lumipenkastakin. Onneksi takana tulevilla miehillä oli hyvät refleksit, ja eivät tulleet päälle. Tämä lento ei jäänyt ainoaksi, mutta toisella kertaa takana ei ollut ketään. Kertakaikkiaan vaan suksi tökki niin pahasti. Mä suksin sitten kuuseen. ;)

Aattelin, että yksikin lento vielä, niin sitten lentää sukset kuuseen. No pysyin pystyssä, vaikka läheltäpititilanteita riitti. Olin jo päättänyt, että kierrän vain yhden kierroksen eli 30 kilsaa, ja sitten keskeytän. Mun ei oikeasti tarvi tällaisilla suksilla hiihtää. Ylämäessä sukset piti, jopa niin hyvin, että yhdessä jyrkässä nousussa seisoin ladulla ja nostin sauvat ilmaan. Sukset eivät liikkuneet yhtään taaksepäin. :D Ja arvatenkin porukka meni alamäessä ohi. Vähän söi.. Toki suurin osa meni jo alussa ohi, tai ainakin siltä tuntui, että he katosivat vaan metsään.

Huoltopisteitä oli 7-8 kilsan välein, ja pysähdyin jokaisella juomaan mehua ja/tai urkkajuomaa ja ottamaan suolakurkkuja/rusinoita. Kahdella ekalla juomapisteellä mentiin vaan juoman avulla.

Kolme kilometriä ennen ensimmäisen kierroksen loppua tein huomion. Pitovoide pohjasta oli vähentynyt, ja luisto oli parantunut. Siinä kohtaa fiilis oli tosi hyvä, ja tottakai lähdin toiselle kierrokselle. Saisi tehtyä hyvän ja pitkän treenin! Ekaan kiekkaan meni aikaa 2,5h. Ja sykkeet olivat paukutelleet tasaisesti vk1-vk2:n alueella.

Kun olin pari kilsaa hiihtänyt toista kierrosta, niin tienylityspaikan mies huikkas mun olevan kolmantena naisena. Mun piti varmistaa kuulinko oikein, mihin ne muut oli menny?!

Miten enemmän kilometrejä tuli, sitä parempi fiilis mulla oli. Suksi luisti, ja vain pieniä ei-haittaavia tökkäyksiä oli. Energiaa otin tasaiseen tahtiin, ja nyt tiesin reitin ylä- ja alamäet. Kyllä se toinen kerta Lauhanvuoren päälle tuntui niin käsissä kuin sykkeissä.

Mukanani olevat energiat. Geelejä ja suolapähkinöitä ei mennyt, kolmesta energiapatukasta meni kaksi. Ja lisäksi 3dl juomaa meni yhdessä alamäessä (42km kohdalla), kun oli vielä neljä kilometriä seuraavaan tankkauspisteeseen.
Jos mulla olisi ollut puhelin mukana, niin olisin pysähtynyt 49 kilometrin kohdalla ja ottanut kuvan. Edessä oli pelkkää valkoista. Lunta oli jäänyt kiinni puiden runkoihin, että kaikki mäntyjen rungotkin olivat valkoiset. Oksat olivat täynnä lunta, maa oli täynnä lunta. Niin upean näköistä! Muutenkin maisemat olivat oikeasti hienot!

Viimeisellä kympillä tuli vielä ohitettuakin muutama mies, ettei se mun vauhti ainakaan tippunut ollut. Kyllä se maali sieltä tuli, eikä yhtään liian aikaisin. Hartioissa ja ojentajissa hiihto jo tuntui, muuten olisi kyllä jaksanut ja hyvissä voimin olinkin. Maalissa kuuluttaja kertoi mun olevan toinen yleisen sarjan nainen, ja pokaalikin tuli. No oikeasti osanottajia ei ollut meidän sarjassa kuin kolme, ja nelikymppisissä kaksi. Jälkeenpäin näin listaa, etukäteen en tiennyt. Muut naiset olivat ilman aikaa -sarjassa, tai sitten hiihtivät lyhyemmän matkan.

Olihan siis kokemus, mutta onneksi noin päin, että alku oli kamalaa ja loppu hyvää. Toiseen kierrokseen meni aikaa kymmenen minuuttia vähemmän kuin ekaan, ja mun loppuaika oli 4:50. Hävisin voittajalle kymmenen minuuttia. Oon tosi tyytyväinen, että jaksoin viisi tuntia hyvin, eikä tullut mitään sippaamista tms. Niin, ja keskisyke hiihdosta oli 170. Jos aattelen juoksun sykerajoja, niin tuo tarkoittaisi sykettä vk1-vk2 rajalle. Hyvä fiilis siis jäi! :)


Niin ja olin muuten voittanu arvonnasta termospullon. :)

torstai 14. helmikuuta 2013

Endorfiinihumalassa

Eilen mulla oli ohjelmassa juoksu 20-30 minuuttia sekä kuntosali. Kävi mielessä, että jos testaisin juoksua aamulla, mutta päädyin lopuksi ehkä laiskuuttani siihen, että teen sen ennen salitreeniä. Ulkona näytti olevan suht tasaisia teitä, mutta päädyin kuitenkin varmuuden vuoksi juoksemaan matolla. Epätasainen alusta vähän mietityttää polven takia.

Ennen treeniä.

Laitoin maton vauhdiksi 8.5km/h, ja lähdin talsimaan. Viime aikoina oon matolla juossut nimenomaan tuota vauhtia, en yhtään kovempaa. Ei ole tarkoitus saada maitohappoja yhtään, eikä isompaa kuormitusta. Ainoastaan juoksuaskelia. Sellainen tietty kipupistehän mulla on ollu, ja se on 3.5km. Sen jälkeen vähintään on alkanut sattumaan, ja sen ylitystä oon myös vähän pelännyt. Sitä enempää en ole siis vielä tämän kuukauden aikana juossut. Oon pelänny oikeasti, että jalka ei kestä. Ja varovainen alkuhan on järkevää! Vain 2, 3, 3 ja 3.5 kilsan lenkit on tehty. Jokaisen lenkin välissä on kaksi juoksematonta päivää.

Tänään aattelin, että kokeilen nelosta. Vähintään kuitenkin 3,5km. Syke jotenkin tuntuu nousevan juoksussa tosi helposti, mutta pysyy kuitenkin pk:lla. Mutta vanhasta vauhdista ei oo tietoakaan. Mutta ei sen nyt oo väliä, eikö se siitä taas nouse, kun pääsee juoksemaan.

Seurailin matkamittaria koko ajan tarkemmin, mitä enemmän siihen tuli metrejä. Lähinnä kolmesta kilsasta eteenpäin. Kun olin melkein juossut neljä kilometriä, niin päätin juosta 30 minuuttia täyteen ja niin tein. Matkaa tuli siis 4.2km. Jos olisin kehdannu, niin koko sali olis saanu kuulla kuinka mä juuri juoksin neljä kilometriä!! :D Olin niin iloinen!! Teki mieli heittää valkulle tekstari, ku tietää jokaisen naksahduksen polvesta, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut.. Nimittäin on sairaalassa vastasyntyneen lapsensa kanssa. <3 No hehkutin sitten facessa suureen ääneen. :D

Tämän jälkeen oli endorfiinit niin korkealla, että salitreenistä tuli loistava. 30 sekkaa töitä ja samanlainen määrä palautusta. Kyllähän jylläs maitohapot! :) Normaalisti mulla ei oo vaikeuksia illalla nukahtamisessa, mutta eilen illalla oli. Johtuikohan noista kierroksista?! :D

Treenin jälkeen.
Garmin temppuilee. Kadottaa sykkeen, välillä taas se on liian alhainen ja välillä liian korkea. Mä en ymmärrä. Vaihdoin patterin ja pesin vyön koneessa, mutta ei toimi siltikään. Olisi kiva saada toimiva sykkeen- ja nopeudenmittaus sunnuntain hiihtoon. En tiiä mitä sille keksis..

Millainen kuski ajaa tätä autoa?! Ei ainakaan siivousta harrastava. :D

Tankatakin pitäis jotenkin sunnuntaita varten. Oon menny nyt 1,5 kuukautta miinuskaloreilla. Ei paljon, mutta kuitenkin. Oon syöny 1600-2000 kaloria, ja vajetta on tullu sellaisen 100-500 kaloria. Nyt pitäis sitten muutaman päivän tarkkailla, ettei jää vajetta. Ja olla noteeraamatta sitä vähäistä painonnousua, mikä tulee hiilarivarastojen täyttyessä. Pitäis yrittää myös miettiä, että mikä olis sunnuntaille hyvä energianlähde.

Meillä muuten sairastellaan. Toivottavasti ite vältyn tuolta taudilta, mikä muksuilla on.

Hyvää Ystävänpäivää!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Onnistunut kutosviikko

Kutosviikko oli oikein onnistunut! :) Toivottavasti nyt jatkuu kevät samaan malliin, ja saa tehtyä kaikki treenit ja vielä hyvin.

Hiihto 3h 34min
Voima 1h 55min
Uinti 1h 50min
Pyöräily 1h 29min
Juoksu 45min
--------------------
Yhteensä 9h 33min (+ lihashuolto 45min)

Polven kanssa oli sellainen jännä juttu, että tiistain kuntosalilla polven takaosaa kiristi mielettömän paljon, kun jalka oli tukijalkana ja toinen jalka oli taljassa. Päätin vaan, että jos kerran ovat vain hermot, joita kiristää, niin sisulla teen loppuun. Perjantaina olikin ihan eri tavalla, ei kiristänyt yhtään. Ja se torstain juoksukin onnistui. Samoin onnistui sunnuntain juoksu. En ymmärrä mitään, mutta rauhassa jatkan testaamista. :)

Viikonlopun hiihtolenkillä meinasin tappaa päästäisen. Tuollanen hiiri pääsee muuten lumen päällä harvinaisen lujaa, ja arvioin oman vauhtini väärin suhteessa pieneen eläimeen. :D Tosin en varmaan olisi ehtiny pysäyttämäänkään suksia.

Viikonlopun treeneistä kuvia:

Pulssissa on seinät vaihtaneet väriä värikkäistä mustiin.
Täplikäs peili, treeni tehty.
Yksi pyöräilijä sattui mun kuvaan, mutta oli siellä enemmänkin. ;)
Hiihtämään menossa..
Hiihtämässä oli uskomattoman rauhallista, ja nautin hiljaisuudesta, lumisateesta ja hiihtämisestä. Kunnes tuli vk-osuuden aika. ;)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Mä onnistuin!

Nyt oon onneksi paljon paremmalla mielellä kuin alkuviikosta, jolloin olin melkein maani myyny. No toisen puolen kyllä tontista omistaa mieheni, joten ei sentään.. Heh, kun oon vitsikäs! ;D

Obaman kainalossa.
Tiistaina sain fysioterapeutilta puhelimessa arvioinnin tämän hetken kipujen syyksi: hermot kireellä! Issias-hermo, joka kulkee selästä pohkeeseen asti (menee polvitaipeessa) on nyt jotenkin pinteessä. Sain jumppaohjeita, ja olen jumpannu jalkoja 4-5 kertaa päivässä. Venyttelyt on jätetty pois. Jotain hermomobilisointia tms. Välillä oon saanu vähän kommentteja työkavereilta, mutta ne on kyllä tottunu näihin mun "konhotuksiin".. :D Kuulemma vain Ninniltä on tällaista odotettavissa. :D

Eilen oli vuorossa kolmas juoksukokeilu. Jännityksellä astuin matolle pitkän työpäivän jälkeen. Juoksin 1,8 kilometriä, ja sitten puhuin puhelimessa välillä 8 minuuttia, ja jatkoin 1,2 kilometriä. Ja mikä parasta: jalassa ei ollut mitään outoja tuntemuksia!! Ei yhtään kireyttä, eikä painetta. Olin niin iloinen! :)

Tämä kolmen kilometrin lenkki erosi viime kertaisesta kolmosesta seuraavasti:
- En ollut kävellyt pitkään epätasaisella alustalla, vaan jalat olivat suht levänneet.
- Juoksin matolla, enkä ulkona lumisella tiellä.
- En juossut putkeen, vaan pidin 8 minsan tauon välissä.
- Olen jumpannut ohjeiden mukaan jalkaa useasti päivän aikana.

Hikinen ja onnellinen kolmen kilsan juoksija. :D
Tästä innostuneena lähden huomenna pitkästä aikaa pyörän päälle, ja Botniahalliin. En kuitenkaan ole tyhmä ja polje kolmea tuntia, mitä normaalisti. Vaan ihan 1,5 tuntia saa riittää pk-sykkeillä.

Tammikuun tunnit on jääny kirjaamatta. Kirjataan ne nyt, vaikka huono kuukausi sairastelujen takia olikin.

Hiihto 12h 35min
Lihashuolto 7h
Uinti 6h 20min
Voima 2h 03min
Pyöräily 1h 40min
Juoksu 27min
---------------
Yhteensä 30h 5min (ilman lihashuoltoa 23h 5min)

Tällaistakin sitä on tullu tällä viikolla harrastettua. Tuossa ekan auton ratissa minä.  :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!! :) Viime viikonloppu oli meidän perheellä ohjelmaa täynnä, tänä viikonloppuna puolestaan tyhjä menoista. Jee! :)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Jäätynyt käpy

Vituttaa niin ku pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Siinä lyhyesti tämän hetken fiilikset. Viime viikkoon mahtui kuitenkin paljon hyvääkin:

1. Kävin märkäpuvulla uimassa uusia satasen ennätyksiäni uimahallissa. Uinti tuntui hyvältä ja olin tosi tyytyväinen treeniin!! :) Kyllä se oma vauhti varmaan koko ajan kehittyy. Ja luulen, että kohta on tonnin ajan vuorokin. Sittenhän sitä näkee. ;) On kyllä pettymys, jos en pääse alle 19:40. Jokainen sekuntti, mikä ajasta pois lähtee, on aina eteenpäin!

2. Viikon pitkällä lenkillä oli upeat maisemat. Lauantaiaamuna aikaisin liikenteeseen, ja kyllä se aurinkokin sieltä hetkeksi nousi. Hiihtoladulla sitä ei hirveästi näkynyt, mutta sain mä pienen vilauksen siitä. Ensimmäinen pitkä hiihtolenkki, jonka jälkeen ei tullu nivuset kipeeksi. Hiihtoa tuli 2:44 ja matkaa kertyi 33,3km, eli keskivauhti oli mukavat 4:55min/km pk1-sykkeellä.


3. Sain ehjän treeniviikon pitkästä aikaa!!

Hiihto 4h 8min
Uinti 2h 25min
Voima 50min
Juoksu 36min
-----------------
Yhteensä 7h 59min (+ lihashuolto 1h 25min)

Ja sitten siihen ikävään asiaan. Juoksin eilen kolme kilometriä.. Joko arvaatte? Jep... Kävin ensin koirien kanssa metsälenkillä vajaa 1,5 tuntia. Josta suunnilleen puolet oli epätasaista alustaa, kun kapeilla poluilla tai toisten kengänjälkiä seuraten menin. Tämän kävelylenkin jälkeen polvessa oli outoa tuntemusta. Ei kipua kuitenkaan. Kävi mielessä, että lähdenkö juoksemaan vai enkö. Totesin itselleni, että jos polvi on kestääkseen viiden kuukauden jälkeen ja yhden pienen kävelylenkin jälkeen, niin se kestää kyllä sen 3km. Juoksin rauhallisesti ja pikku hiljaa alkoi tuntumaan kireyttä, lähinnä polven takana ja välillä myös polven alapuolella säären ulkosyrjällä.

Tänään on tuntunut jomotusta/painetta välillä samassa paikassa eli polvitaipeen yläpuolella takareidessä ja välillä alapuolella pohkeen yläosassa. En lue sitä kivuksi, mutta ei toisessa jalassa mitään tällaisia tuntemuksia ole. Jotenkin jo alkaa olla sellanen fiilis, että voiko tää enää itbs/juoksijan polvi -vaivaa ollakaan. Tuo reiden ulkosyrjän kalvohan on hierojan/fyssarin mukaan niin irti kuin nyt vaan voi olla, eli ei kireyttä enää siellä suunnalla. No jatketaan juoksutestausta ja mietitään tulevaa..