perjantai 30. marraskuuta 2012

Tekoaurinko

Ostin kirkasvalolampun! Se saa luvan olla mun aurinko tämän pimeän vuodenajan. Etelä-Suomessa on tainnut tulla lunta oikein kunnolla. Meillä on kuitenkin täällä Seinäjoella maa vielä ihan musta. Huomiseksi on luvattu lumisadetta, mutta kauas taitaa jäädä etelän määrästä. Harmi. Lumi tuo kuitenkin valkeutta ihan eri tavalla! :)

Yritän nauttia tästä valosta nyt pari tuntia päivässä. Taidan viedä lampun töihin, koska siellähän mä istun paikoillani. Katotaan onko tästä mitään apua mm. tarvittavaan yöunen määrään tai aamulla sängystä ylös nousemiseen. :)



keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Haamunälkä

Mä oon oikeasti melkoinen hiilariholisti. Jos ei ole karkkia tai muuta hyvää saatavilla, niin syön leipää, jogurttia, muroja.. Selkeästi siis hiilareita. Mun syömiset eivät todellakaan oo kaunista katseltavaa. Jotain on tehtävä. Voin kuitenkin sanoa, että vuosia vallinnutta tapaa ei ole helppo muuttaa. Olen myös tunnesyöjä. Kun joku ottaa kovasti päähän, niin säkillinen karkkia lohduttaa. Toiset lähtee tupakille, mä ostan karkkia. Tai ittensä on kiva palkita karkilla. Toisilla on perjantaipullo, mulla se on perjantaipussi. Tai tahtoo kyllä olla jokaviikonpäiväpussi. :/

Vähemmän näitä..
Olin viime keväänä lähes neljä kuukautta herkkulakossa. Sen jälkeen kaikki kostautui moninkertaisesti. Nyt en aio tehdä mitään herkkulakkoa, nyt aion muuttaa tapani. Yritän oikeasti syödä paremmin, etsiä netistä jotain uusia reseptejä. Smoothiet ovat aika pinnalla nyt, mutta mä en oo sellaisia tehnyt. Oisko mitään hyviä ohjeita niihin? :)

Tietysti toiveena on, että tämän kaiken seurauksena painokin vähän tippuisi. Kuten jo ennemmin mainitsin, niin oon saanut syksyn aikana muutaman lisäkilon. Ne ovat tulleet ihan vain v*tutuksen seurauksena, kun selkävaivaisena söin ja makasin. Karkkilakkoon en ryhdy, mutta jättipussit saavat jäädä vähemmälle ja pienet määrät tilalle.

.. ja enemmän kunnon ruokaa.
Lupaan myös kiinnittää enemmän huomiota töihin mukaan ottamiini eväisiin. Jos edelliseltä päivää ei ole ruokaa mukaan, niin helposti lounaalla menee puuroa, nuudelia tms. nopeaa ja vähäenergistä. Tämä kostautuu sitten kotiin tullessa. Nälkä on hirveä. Meillä kuitenkin asuu diabeetikkokin, jonka hiilareita lasken joka päivä ja jonka ateriarytmistä pidetään kiinni. Ei ole siis kyse siitä, etten tietäisi asioista. Tiedän kyllä hyvin mikä sisältää proteiinia ja mikä kuinkakin paljon hiilaria.

Mainoksen uhri. Ostin lehden kannen perusteella.
Kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita! :) Onkohan muuten iPhoneen olemassa mitään appsia, johon vois syöttää syömänsä ruuat ja niiden kalorit. Muuta kuin muistio. Näkis vähän, että paljonko päivässä suuhunsa pistää.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Me, Myself and I

Eilen oli aikamoinen minä-päivä. Ens viikolla on taas vähän vaikeuksia haasteita treenien toteuttamisessa miehen reissun ajan, joten sovimme, että tämä päivä on puolestaan vaan mulle ja mun menoille. ;)

No ensin suuntasin Jämille. Siellä nautin maisemista vähän juoksennellen pehmeässä maastossa. Oli kunnon sumu, joten kauas ei näkynyt.


Oli oikeasti tosi kaunista ja nautin juoksun tuomasta fiiliksestä. Vaikea sanoin kuvata mun fiiliksiä, mutta olin niin iloinen, että hyvä, ettei itku tullut. ;D Tuonne oikeasti pitäisi mennä useammin. Matkakaan ei kuitenkaan ole kuin 1,5 tuntia. Täytyy vaan tämän juoksemisen kanssa ottaa nyt tosi varovasti. Juosta muutamaa kilometriä kerrallaan, ja pitää aina välissä 3-4 lepopäivää. Tällaisilla ohjeilla nyt mennään. Jos tästä polvesta vielä toimiva tulisi!




Sitten painelin hiihtotunneliin. Tykkään hiihtämisestä, jos se ei vielä oo tullu ilmi. ;) Tällä kertaa latu oli tunnelin loppupäästä tosi jäinen, ja sai kyllä tehdä hartiavoimin töitä, että pääsin aina lähtöpisteeseen takaisin (nousua enemmän). Ihan yksin ei tarvinnu hiihtää, vaan oli siellä monta muutakin. Ja muutama tuttukin! :) Suurimpiin lipsumisiin sain apua pikapidosta, jota kaverilla oli mukana. Sekään ei auttanut jäisiin kohtiin, mutta niin lipsui sukset muillakin. Nuoret hiihtäjäpojat nauroivat kilpaa, kun kukaan ei pystynyt kunnolla hiihtämään. :D No pääasia, että sai oltua suksien päällä!



Jämiltä kohti Tamperetta. Jaanaban kanssa käytiin vähän Stadiumissa shoppailemassa, ja sen jälkeen yhteistreeneihin uimahallille. :)




Kymmenen uimarin voimin treenattiin, ja taas tuli vinkkejä. Kun vain pääsis useammin noihin yhteistreeneihin. Niistä, kun saa oikeasti niin paljon! Edelleen harmittaa, kun asun täällä takahikiällä.

Uinnin jälkeen pikasta palaveria valkun kanssa, ja sitten kotia kohti loistavilla fiiliksillä. Selvästi hyvä päivä! :)

Päivän treenit jää taakse, ja kotia kohti.

torstai 22. marraskuuta 2012

Täydellinen yö?

Niobe kirjoitti lokakuussa Sleep Cycle -nimisestä appsista. Kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että munhan oli siis myös kokeiltava. Kymmenen yötä oon nukkunut puhelin lakanan alla tyynyn yläpuolella. Testausta tehdessä ei muuten tarvinnut paljon liikkua, kun puhelin siihen jo äänellä reagoi. Yllätyin kyllä, se täytyy sanoa.

En tiedä kuinka hyvin reagoi miehenkin liikkeisiin, koska nukumme samassa sängyssä ja petari meillä on yhteinen. Toki sänky on 160 senttiä leveä ja puhelin on ihan mun nurkassa, mutta voihan se reagoida miehenkin liikkeisiin.Seuraavan kerran, kun mies on pitempään työreissulla, niin täytyy siis testata lisää ja tehdä vertailuja fiilikseen ja dataan. ;D

Ensimmäinen täydellinen yö, ainakin appsin mukaan, tuli koettua alkuviikosta. Unen laatu näytti olevan 100%. Menin nukkumaan aikaisin, unta tuli riittävästi ja hienoa siksakkia näyttää käyrä olevan. En kyllä herännyt yön aikana kuin vasta ihan aamusta ennen kellon soittoa. Eli hyvältä se yö tuntuikin. :)


Oon oikeasti yrittänyt kiinnittää huomiota, että tulisi 3-4 kipaletta kahdeksan tunnin yöunia viikossa. Jaksaa paremmin, palautuu treeneistä paremmin ja kehittyy. Uni on kuitenkin tärkeää! Nukkua mä osaankin, mutta syöminen onkin sitten toinen juttu. Mä oon ihan älyttömän huono siinä. Siis hyvä syömään, mutta huono syömään hyvin. Jotain olisi oikeasti tehtävä. Ehkä kirjoittelen tästä enemmän joku päivä..

Mitäs tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta? Jos se tällä kertaa pysyis vähän pidempään kuin edelliset. ;) Tää on Jaanaban käsialaa! :) On se helppoa, kun osaa!! ;) Mun ei tarvinnu kuin antaa kuvia ja toiveita mm. väristä ja tekstistä, ja Jaanaba toteutti. Kiitos vielä kovasti!!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kolme sormea

Nyt en enää ihmettele ollenkaan, että selkä on edelleen kipeä. Kävin nimittäin hierojalla, ja melkoinen tiiliseinä tuo selkä olikin. Ihan alaosasta lihakset oli lähes krampissa vasemmalta puolelta, keskeltä puolestaan oikealta ja lapojen yläpuolelta puolestaan vasemmalta. Ne siis tuntuivat ihan siltä kuin olisin jännittäny, ja tuli sellainen pakottava tarve rentouttaa niitä, mutta kun ei niin ei. :D Mutta jalat puolestaan oli kerrankin todella hyvät!! Ihme, kun niin vähän oon päässy mitään tekemään.. ;)

Kuvia sunnuntain pyörälenkiltä:



Kuranaama lenkillä.
Nyt ei pitäis palella enää sormia. 17,95 euroa Keskisen Vesan kaupasta. ;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kaksi kilometriä

Mistä koostui mun eilinen lyhyt yhdistelmätreeni?! Muut olivat Voimarinteellä päiväleirillä, mutta mä en sinne voinu lähteä. :/ Alaselkä on edelleen kipeä, ja tarvin parin tunnin pyöräilyn aikanakin useita taukoja. Olisin vaan hidastanu muuta porukkaa, enkä olisi varmaan pystynyt koko päivää treenaamaan. Tein oman lyhyen treenin kotona..
 
Mutta mitä mä tein? Mä juoksin kaksi kilometriä!! :) Yhteenmenoon. Juoksumatolla. Nautin. Alaselässä oli jännä polttava tunne, mutta kyllä se selkäkin on vaan menny koko ajan parempaan suuntaan. Onneksi!! Tänään alkaa olla jo todella hyvä! Jee, hyvä fiilis!! :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Älä tule paha torstai, tule hyvä torstai!


Parempikin yö olis voinu olla..
Klo  6.15 ja väsyttää!
Aamupala
Lähdössä töihin.
Siinä mä istun kaikki arkipäiväni.
Lounas.
Kuuntelen välillä musiikkia töitä tehdessä. Ja kyllä myös Cheekiä!
Normaalisti klo 15.30 päiväkodilla.
Pikasesti Citymarketin kautta.
Evästä, uusia Bilar-karkkeja.
Ei oo mun ruoka-annokset mitään hienoja. :D Tuokin vielä mummon muusia, kun arkena ei aina ehdi panostamaan ruokaan. Poika halusi muusia ja nakkeja (mä en syö nakkeja), ja sai haluamaansa. Pikaversiona vaan. Tehdään sitten viikonloppuna kunnon muusia.
Tytöt lähtivät kaverin synttäreille, mies ja poika uuteen kauppaan ja mä uimaan.
Uintitreeni tehty, ja kotia kohti.
Tattarihiutaleita ja lehteä.. Söin kyllä vielä muutakin kuin mitä kuvissa näkyy.
Imurointia, pyykkejä ja astioita.
En uskaltanu lähteä yksin pimeeseen metsään, joten pienet remmilenkit ensin Nanon kanssa..
.. ja sitten Millin.
Meillä tytöt halus kattoa vielä Dancen finaalin, joten sohvalla pötköteltiin aika myöhään.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lista kasvaa

Noidannuolen aiheuttama lihaskramppi on ohi, mutta sen jälkeen mulla on ollut alaselkäkipua. Töissä kaksi päivää istuen ovat olleet kamalia. Olen istunut kahdella eri tuolilla, seissyt, ollut kyykyssä jne. En tiedä johtuuko tää alaselkäkipu (kipupiste selkärangan alaosassa) nyt sitten monta päivää valinneesta väärästä asennosta, vai mistä. Paskamainen joka tapauksessa.

Tänään ohjelmassa oli uintia. Uinti ei edelleenkään kyllä kuulu mun lempilajeihin. Paljon mieluummin juoksen, pyöräilen, hiihdän... Välillä uimahallille lähden ihan mielelläni, ja välillä taas puoliksi väkisin. Hallissa on aukioloajat, ja niihin reissuihin kuluu kumman paljon aikaa. Oma saamattomuus myös ärsyttää, koska tänäänkin oli tarkoitus mennä hallille jo klo 6.30. No en mennyt, nousin sängystä vasta klo 6.15. Tiistai ja torstai aamut voisi ihan hyvin käyttää hyödyksi, ja olla ajoissa hallilla (niinä päivinä halli aukeaa puol seiska). Nyt vaan jotenkin tää syksy ja pimeys, vai minkä syyksi sitä laittais?!, vie enimmän terän, eikä jaksa aamulla herätä. Ja sit mua inhottaa ne paskaiset lattiat, ja melkein olis pakko hommata jotkut läpsyttimet, ettei tarvisi paljain varpain kulkea. Laitetaanko ne joululahjalistaan paksumpien pyöräilyhanskojen ja kisakiekkojen lisäksi? ;) Ainut vaan, etteipä kukaan sitä listaa lue... :D
Menoksi.
Perillä.
Selkäkipu haittasi uintia, ja kyllähän tää alkaa syödä jo naista. :/ Ja arvatkaa mikä syö kans naista? Kolmen kilon painonnousu viidessä viikossa. Hurraa. Vali vali vali vali. Oliko nyt tässä postauksessa tarpeeksi valitusta?! :D Anteeksi, menen nukkumaan.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Seikkailu satumetsässä

Jätin kuitenkin eilen pyöräilyt kokeilematta, ja säästin tälle päivälle. Parempi ottaa varman päälle. Pelottaa, että seuraava ongelma on nurkan takana.. Pahoittelen isoa kuvapostausta. ;)

Ensin maastopyörän rengas oli paikattava, onneksi mies hoiti tämän puolen. :)
Ajelin aluksi tutun ja turvallisen Joupiskan kuntoradalle. Käväsin sotilasesteradalla, mutta en toki tällä kertaa kokeillut. Joudun lenkin aikana pysähtymään useammin kuin normaalisti, koska selkä jotenkin väsyi.

Kun muutama viikko takaperin oli tullut lunta, näin yhden pyöräilijän jäljet maassa. Mietin silloin, että minkälaista tuolla on ajaa.. Kun lähestyin risteystä, niin aattelin lähteä sinne suuntaan. Ainut, että juuri tuolla metsässä oli yksi maastopyöräilijä nähnyt karhun.. Oikeasti vähän pelotti, mutta päätin mennä.
Kyllä ne nastat oli vaan välillä hyvät, vaikka suurin osa onkin jäätöntä.
Kohti tuntematonta. Ainakin alku näyttää hyvältä. 
Näistä kivistä ei oikein selkä tykännyt.
Keskityin kovasti ajamaan pyörällä, ja katselin lähinnä eteeni. Tässä kivipolulla kuitenkin pysähdyin ja katsoin sivulleni. Uskomattoman isoja kiviä! Ajoin vähän eteenpäin, ja tulin laavulle. Laavu oli mahtavalla paikalla isojen kivien juuressa!!
Kivenmaan laavu
Upeat isot kivet
Tässä opastekyltti lähellä laavua.
Oikeasti kuin satumetsässä olisin ajellut.
Jäätyneitä uria.
Koko ajan ajelin syvemmälle metsään, ja mua alkoi pelottamaan. Mulla on niin hyvä mielikuvitus.. Onneksi risteyksissä oli hyvin opasteita, mutta kun en tienny tulevasta mitään. Ehdinhän mä tehdä pakosuunnitelmankin karhun varalle. :D Viimeisessä neljän polun risteyksessä mulla oli kaksi vaihtoehtoa, ja valitsin väärän. Ihmettelin, että kun oli muuten täynnä hienoja uusia opastetauluja, niin tästä risteyksestä puuttui. Lopuksi jouduin kävelyttämään pyörääni hakkuuaukean yli toivoen, että Kyrkösjärvi olisi kohta näkyvillä. Ja sieltähän se lopuksi tuli, siitä oli sitten helppo osata kotiin.
Likainen, mutta tyytyväinen fillaroija.