tiistai 31. heinäkuuta 2012

Heinäkuu

Heinäkuun viimeistä päivää viedään, ja huomenna alkaakin uudet treenikuviot Venlan opissa. :)

Tässä kuussa valmistauduttiin Joroisille ja palauduttiin sieltä. Tunteja kertyi seuraavanlaisesti:
Pyöräily 13h 33min
Uinti 6h 35min
Triathlon 6h 5min
Juoksu 2h 26min
Lihashuolto 1h 50min
Voima 1h
-------------
Yhteensä 31h 30min

Vietän loppuviikon Kuopiossa. Torstaina kohti Kuopiota, ja sunnuntaina takaisin kotiin. Siellä on kolmen päivän koiranäyttelyt. Pyörän otan mukaan, ja jos lauantai-illalla joku kaipaa sielläpäin pyöräilyseuraa, niin huutaa hep. ;)

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Botniapyöräily 28.7.2012

Jaanan kanssa aamulla kohti Vöyriä, kamat päälle, pyörän selkään ja lähtöä odottelemaan. Tarkoitus oli tehdä pitkä pyörälenkki niin, että Jaanan sykkeet pysyvät pk-tasolla ja mun sykkeet sitten siinä jossain, mihin nyt asettuvatkaan. ;) Sää oli upea, aurinko paistoi ja lämmintä oli luvattu 25 astetta.

Lähdimme kolmosryhmän mukana reitille, ja pääryhmä karkasikin heti. Ensimmäiset 20 kilometriä mä olin tuulen halkojana. Tuossa välissä ehti nelosryhmäkin vetää ohi, mutta menivät niin lujaa, ettei peesiin lähdetty. Mutta sitten ei kauaa mennyt, kun tuli muutama hyvä selkä ja heidän mukaan lähdimme. Vauhti nousi sieltä n. kolmestakympistä kolmeenkolmeen. Syke pyöri siellä aerobisen kynnyksen tietämillä.

Ajaminen oli mukavan leppoista sopivan vauhtisessa ryhmässä. Ryhmässä oli pahimmillaan varmasti ainakin 100 ajajaa, ja kyllähän se vaaratilanteita tuollaisessa vauhdissa aiheuttaa. Varsinkin kun mukana on paljon sellaisia, jotka ryhmässä eivät ole ajaneet. Ohitseni mm. ajettiin yhtäaikaa sekä oikealta että vasemmalta puolelta, ja sama mies jatkoi monen muun ohi vielä oikealta. Liikennesäännöistä ei tietoakaan.. Yksi edellä oleva pyöräilijä laittoi juomapulloa takaisin telineeseen katsomatta eteensä (katsoi siis pulloa) ja törmäsi edellä menevän takarenkaaseen. Onneksi pyörä pysyi hallinnassa, muuten mäkin olisin ollut samassa läjässä. Kaksi ambulanssiakin oli jouduttu kutsumaan paikalle. Ensimmäinen onnettomuus oli jossain alkuvaiheilla, ehkä 20 kilsan kohdilla ja toinen oli n. 85 kilsan kohdilla. Oli oikeasti kamala ohittaa tuollainen tilanne, kun jotain kamalaa oli sattunut.

Kuva: Botniapyöräilyn kuvakansiosta
65 kilometrin kohdalla oli risteys, jonka jälkeen yhtäkkiä tuli mieletön vauhdin lisäys. Mä tipuin letkasta, kun en ollut tarpeeksi ajantasalla. Sykkeet paukutti jopa 190, kun yritin ottaa letkan päätä ja Jaanaa kiinni. Sain kuin sainkin, mutta johan olin maitohapoilla. No tämän vitosen keskivauhti olikin 35km/h, eli kyllä se vauhti vaan kasvoi. Ei pystytty vastaamaan vauhdin lisäykseen, vaan jäätiin toiseen ryhmään. Nähtiin edellä kauempana yhdet selät, jotka olivat olleet meidän edessä sen 45km, ja hekään eivät olleet pysyneet vedossa mukana.

Sellaiset 30 kilsaa ajettiin pienessä ryhmässä, jonka miehet eivät olleet halukkaita vetohommiin. Niinpä me Jaanan kanssa hoidettiin sitä hommaa pitkälti. Muutama mies onneksi välillä kävi keulilla. Tuolla Vähänkyrön suunnilla olikin inhottava vastatuuli, ja mun sykkeet eivät sen kovan maitohappovedon jälkeen enää tippuneet pk:n puolelle.

15 kilometriä ennen maalia tuli yksi ryhmä ohi, ja peesiin liityttiin. Viimeiset 12 kilometriä on tultu melkein 38 kilsan keskivauhdilla. :)

Aikaa meillä meni 3h 17min. Matka oli mun garminin mukaan 106.85km, ja keskivauhdiksi se sai 32,5km/h. Mun keskisyke oli lopuksi sitten siellä vk1:sellä. Kymmenen pykälää vähemmän kuin Joroisilla pyöräosuudella. Lenkillä kului kaksi geeliä + urheilujuomaa pullollinen (7,5dl) sekä vettä vajaa pullollinen.

Oli kyllä mukava tapahtuma, hyvä sää ja kannustajia lehmänkelloineen, pilleineen ja muine apuvälineineen reitin varrella. Vähänkö hienoa! :)

Mistä muuten johtuu, kun mulla on aina kaikkien tapahtumien jälkeen pää tosi kipeä? On kyse sitten juoksusta, pyöräilystä tai kolmen lajin yhdistelmästä. Liian vähästä juomisesta?

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kohti Botniapyöräilyä

Valitsin sitten muutamasta syystä huomisen ohjelmaksi Botniapyöräilyn. Yksi syy Stormin teräsmieskilpailun jättäminen väliin oli huomiseksi luvattu 25 asteen helle. Tämä laiskimus ei jaksa niin kuumalla kisailla. :D Inhoan oikeasti juoksemista tuollaisella ilmalla. Niinpä mm. tämän syyn takia valitsin mielummin pitkän rauhallisemman pyöräilyn.

Botniapyöräily käydään siis länsirannikolla, lähtö on Vöyri-Maksamaalta, ja kuulemma maisemat ovat upeat. 106 kilometriä on siis edessä ihan pk-vauhdilla, eli mukava lenkki, hyvässä seurassa ja hyvässä säässä. On muuten mun ensimmäinen pyöräilytapahtuma. Vielä täytyisi irroittaa lisätanko pyörästä, koska sitä ei tapahtumassa saa olla.

Loma on lopussa. Maanantaina työt taas kutsuu...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Tylsyyttä torjumaan

Jokohan sais ittestään irti jotain tänne blogiinkin. Ihme kirjoitusblokki on ollu päällä...

Palautumisesta on kyselly moni, hyvinhän se on lähteny käyntiin. Sunnuntaista keskiviikkoon asti vain olin ja nukuin. No okei, kyllä mä koiria lenkitin ja käärmeenkin bongasin metsässä, hyi! Mutta oikeastaan suurin väsy oli ehkä tiistaina ja keskiviikkona, ja päiväuniakin tuli nukuttua. Missään ei olla oltu, vaikka miehelläkin loma alkoi. Hän on touhunnu koko viikon kaikenlaisia rästihommia ulkona, ja mä oon notkunu ja oikeasti ollu vähän ärtynyt, kun on pitäny vaan olla ja tekemällä keksiä hommia. Ei oo mun juttu.

Soittelin muuten maahantuojalle niistä mun voittovaatteista, kun netin kokotaulukon mukaan mun koko olisi molemmissa S, ja shortsit oli L ja paita M. Mä sain ne vaihtaa, joten nyt mä saan kompressiostakin kaiken irti. ;) Vähänkö hieno juttu!

Heti torstaina, kun sain vaatteista oikean koon, niin niitä piti käydä vähän ulkoiluttamassakin. Eikä millä tahansa pyörällä, vaan Orbea Ordulla. Kaverin aika-ajopyörällä. En tiedä johtuiko pyörästä, vaatteista vai niiden yhteistuloksesta, mutta tulihan nopein pk-lenkkini pyörällä. ;D Nopein keskivauhti siis tuolla 1,5 tunnin lenkillä. Ensimmäisen kerran olin tällaisen pyörän satulassa yli 20 minuuttia, tiedänpä nyt enemmän. :)

Pyöräilemään lähdössä.
Nyt on koeajo suoritettu ja nyt pitäisi sitten tehdä päätös, että ostanko tuon Orbean, ostanko jonkun muun pyörän vai ajelenko vielä maantiefillarillani... Kaikenlaista oon pyöritelly päässäni, katotaan.

Tykkään todella juosta sateella, ja kun perjantaina alkoi satamaan, niin lähdin samantien juoksulenkille. No vettä tuli vain kilsan verran ja loput kuusi kilsaa aurinko paahtoi, ötökät kiusas metsän keskellä, juomista ei ollu.. Ei ihan kulkenu, enkä halunnu nostaa sykettä vk:n puolelle, mutta purtsin ylämäkiäkään en voinu kävellä ötököiden takia. No loppui se lenkki onneksi aikoinaan. ;D

Tänään taas kävin pyöräilemässä, mutta omalla pyörälläni. Siihen ajoasentoon oon tottunu, eikä väsy paikat. Ja toiseksi oli luvattu sadetta, niin tuollaisella säällä en toisen pyörällä lähde matkaan. Ja koeajolenkkinikin oon jo tehny. Sadetta ei kyllä tullu, mutta vähän meinas hermot mennä tuuleen, omaan fiilikseen, ja takkuilevaan pyörään. Takapakka ja ketjut on vaihdettu, mutta jostain syystä Joroisilla viimeisillä kilsoilla alkoi temppuilemaan ja temppuili nytkin. Tarviikohan normaalistikin säätöä vielä, kun on jonkin verran ajettu vaihdon jälkeen?

Ens lauantaina olis sekä Botniapyöräily 106km että pikamatkan trikisat (Stormin teräsmieskisat) lyhennetyllä uinnilla ja pidennetyllä juoksulla (ei siis mun kisa ;D), mutta en tiiä vielä kumpaan osallistuisin. Perjantaina olis myös mukavalta kuulostava Viikinsaaren ympäriuinti 2,1km, jota pitää myös harkita.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Finntriathlon 14.7.2012

Perjantaina auto starttasi Seinäjoelta puoli kahdentoista aikaan päivällä, ja yhden pysähdyksen taktiikalla kohti Joroista. Kauramoottorin perässä ajelimme yhden 70km, tunnistin katolla olevasta pyörästä. :) Hakemaan kisakansliasta numerolaput ja ihana pinkki uimalakki! Kävimme pyöräreitin autolla läpi, veimme juoksuvaihtoon pussin, kulutimme aikaa katsomalla pikatriathlonia, veimme mutaliejussa pyörät paikoilleen ja ajoimme kohti Varkautta ja hotellia. Vielä syömään ja sitten nukkumaan.

Kello oli herättämässä kuudelta, mutta heräsin puoli viisi, enkä saanut enää unta. No tuli nukuttua kuitenkin reilu viisi tuntia. Hotellin aamupalalle puoli seiska ja sen jälkeen kamat kasaan. Miehet ehdottivat, että laittaisimme Jaanan kanssa jo nyt märkäpuvut päälle ja ottaisimme saunassa alkulämmön päälle, ja siitä suoraan järveen. ;D

Sävy sävyyn kaikki.. ;)
Sykkeet kaakossa jännityksestä!

Jännitti tosi paljon. Hanneakin näin, mutta ei musta seuraa ollu yhtään. Aika hiljaista oli. Ensin kajahti miesten kuntosarjan startti klo 9, ja kymmenen minuuttia myöhemmin naisten vuoro. Naisissa sai hakemalla hakea porukkaa eturiviin. Vain pari taisi luottaa omaan uintivauhtiinsa. Lähdin oikeasta reunasta, koska uintini kaartaa vasemmalle. Alusta asti sai kyllä uida ihan omaa uintiaan, pari kertaa vilahti jalat edessä ennen ekaa poijua, sen jälkeen ei enää. Ensimmäiselle poijulle mennessä vain muutama pieni osuma, ei enempää.

Miesten kuntosarjan startti klo 9.
Naisten kuntosarjan startti 9.10.
Vasta-aallokko oli takasuoralla kova. Mietin vain, että veto loppuun asti ja liuku, niillä pääsee eteenpäin. Suunnistaessa tuli muutamaan kertaan vesihörpyt, ja siinä kohtaa piti ottaa vähän enemmän happea, mutta nopeasti sain jatkettua matkaan. Menin poijujen laskuissa sekaisin, ja olin jo kääntymässä toiseksi viimeiseltä poijulta kohti rantaa, mutta olikin vielä yksi jäljellä. Rantauduin ajassa 41 minuuttia, johon olin tosi tyytyväinen. Tuolla aallokossa ja vastatuulessa yksin ilman peesiä. Käsissä tuntui ihan tarpeeksi, ettei musta enempää ois irti varmastikaan saanut.

Uinti takana. Pyörävaihtoon.
Pussi naulasta ja vaihtamaan kamppeita. Vaihto oli suht rauhallinen. En hätäillyt, mutta tein asioita kyllä koko ajan. Aidan takana huoltojoukot sekä Jaana ja Terhi kannustivat. Jaana muistutti tukan föönaamisesta. ;D

Pyörä täytyi taluttaa mäen päälle, ja sitten pyörän päälle ja menoksi. Alkuun sai heti ohitella monta ihmistä, mutta en päässyt kuin ensimmäiseen kunnon alamäkeen (n. 2,5km) ja ketjut pomppasivat eturattailta yli. Pysähdyin alamäessä ne laittamaan takaisin, ja tämän jälkeen vaihdoin aina varovasti ketjut eturattailla isoimmalle, etteivät tuu uudestaan yli. Seuraavilla kilometreillä ohitin uudestaan samat ihmiset.

Ensimmäiset 30 kilsaa meni hymyssä suin, pyörähän kulkee ja vähänkö oli mukavaa. Kannustusta tuli aina Valvatuksen järven kohdalla. Teboilin kääntöpaikallakin oli ihmisiä, joten Valvatukselta kisapaikalle ja takaisin oli aina mukava ajella. Tylsempi pätkä oli sitten metsäpätkä toiseen suuntaan. Alexander Stubbin kannustukset tulivat kahteen kertaan, toisella kertaa hän tuli pyörällä vastaan ja huuteli. :)

30km takana.
Tuuli aikalailla, toiseen suuntaan oli vastatuuli ja toiseen myötätuuli. Sitten sivutuuli kyllä pyöri, ettei välillä tienny, että onko myötä- vai vastatuuli. Reitti oli siis L-kirjaimen muotoinen, jota ajettiin edestakaisin kolme kierrosta. Kun 60 kilsaa oli takana, niin tuli sellainen fiilis, että loppuis jo. Huikkasinkin huoltojoukoille, että onneksi enää kierros. Otin 35-40 minuutin välein geelin, jotka olivat pyörän vaakaputkeen teipattu kiinni. Noin 40 ja 70 kilsan kohdilla otin puolikkaan banaanin huoltopisteeltä. Lisäksi meni puoli litraa urheilujuomaa ja vettä varmaan pullollinen. Säikähdin muuten yhdessä kohtaa tosi pahasti, kun kuului kamala paukahdus. Kahdesti vilkaisin sekä taka- että eturengasta, että nytkö kumi puhkesi. Mutta onneksi ei, se oli jonkun muun rengas.

60km kohdalla Stubbin kannustuksessa.
Se, mikä tuolla oikeasti ärsytti oli röykeä peesaaminen. Oli isoja joukkoja, yksikin joukko ajoi kahta rinnakkain ja varmasti kummassakin jonossa kymmenen ihmistä. Yhdetkin naiset vetivät mun ohi toinen ihan kiinni toisessa, tätä näin noin 10 kilsaa ja myöhemmin hävisivät näkyvistä ja, kun taas tulivat vastaan, niin peesasivat. Ja kun moottoripyörä tuli vastaan tai takaa, niin toinen vaan siirtyi ns. ohituskaistalle. Vilkuilivat siis aina välillä taaksekin. Niin röykeää, ettei tosikaan! Jos kisassa on 10 metrin peesikielto, niin miten joillakin on pokkaa!?! Peesaaminen säästää niin paljon voimia, kun siitä saa tosi paljon etua. Jos noin pärjää, niin voiko olla suoritukseensa tyytyväinen?! Eikö omatunto kolkuta?!

90km takana, 4km edessä.
Vihdoin se pyörä loppui. 94 kilometriä tuli pyöräiltyä aikaan 3:06:52 eli keskivauhti olisi tuon mukaan 30,2. Mietin kyllä välilläkin, että onkohan mulla vauhti liian luja. Ohituksia tuli hurja määrä, niin naisista kuin miehistäkin. Paljon enemmän menin ohi kuin mua ohitettiin. Kun pyörän päältä piti nousta ennen pyörän luovuttamista, niin ei tullu mieleenkään juosta. Kävelin, luovutin pyörän ja lähdin juoksemaan siitä aikamatolta kohti vaihtoaluetta.

Pyöräilykengät pois, lenkkarit jalkaan. En meinannut millään saada kypärää sinne pussiin, kun kädet tärisi, mutta kolmannella kerralla se sinne meni, kun käskin ottaa rauhassa. :D Pussin luovutus ja menoksi. Jalat oli ihan tönköt, kamalat! Kolme kilometriä oli ihan kamalaa, ne tais vielä olla ylämäkivoittoistakin, mutta sitten alkoi pikku hiljaa vähän helpottamaan pahin.

Mutta olihan se oikeasti kamalaa tuo juoksu. Ekan kierroksen kilometrit olivat 5:45-6:05 välillä, ja siitä se vauhti sitten tippui. Ei menty enää kuuden alle. Geelin otin kuuden, yhdentoista ja kuudentoista kilsan kohdilla. Aina samalla huoltopisteellä, kun kiersimme neljä kertaa reilun viiden kilsan lenkkiä. Tuo oli sopiva kohta, kun alikulkutunnelin jälkeen oli niin jyrkkä ylämäki, että sen kävelin jokaisella kierroksella. Pohkeet kun oli muutenkin aika kovilla.. Samalla huoltopisteellä kastelin aina märällä sienellä pään, niskan, naaman. Aurinko porotti, ja tarvi viilennystä. Huoltopiste oli siis jyrkän mäen päällä.

Lämmintä oli mittarin mukaan 24, tuntui kuumalta. Näin yhden mustan pilven, ja olisin niin halunnu sen sadekuuron niskaani! Mä tykkään juosta sateessa paljon enemmän kuin auringossa. Mukavinta oli juosta viimeinen kilsa aina kisakeskukselle, koska se oli helppo pätkä ja kannustusta olisi taas tulossa. Henkisesti ja fyysisesti raskain oli toinen kerta kilpailukeskukselle tullessa. Vasta kymmenen kilsaa takana, vielä toiset edessä.. Jälkeenpäin kuulin sekä Annilta että Soilelta, että melkoisen kärsivän näköistä meno olikin. Jossain vaiheessa laskeskelin, että kuusi tuntia voisi alittua, mutta tässä aattelin vaan, että ihan se ja sama mitä se aika tulee olemaan!! Suuret rakot hiersivät jaloissa, ne tuntuivat jokaisella askeleella.


15 ja risat kilometrejä takana. Vielä yksi kierros.
Siinä vaiheessa, kun lähdin viimeiselle kierrokselle olin jo henkisesti maalissa. Enää yksi lyhyt kierros. Venlan pitkään jatkunut kannustus siinä pahimmassa alikulun jälkeisessä ylämäessä ja sen jälkeisessä loivassa ylämäessä teki tehtävänsä! Tiesin Hannen juoksuvauhdin, ja odotin koko ajan, että koska kuuluu "Hyvä Ninni!" tai jotain muuta vastaavaa hänen kiitäessä ohi. ;D Porukkaa nimittäin meni koko ajan ohi. Tuntui, että ne kaikki, jotka olin ohittanu pyöräillessä meni nyt juostessa ohi. Mutta todellisuudessa osa oli varmasti eri kierroksella, eikä tilanne ollu niin paha kuin kuvittelin. Mutta söihän se naista, kun ite on väsyny ja muut jaksaa. Yhden miehen askeleet kuuluivat tasaiseen tahtiin mun takana kaksi kierrosta, eli edes yhden mielestä vauhti oli tasaista ja sopivaa. :D

Vajaa 200m maaliin.
Ohi on!
Viimeinen kilometri tulikin sitten 5:44 keskivauhtia, juoksun aika oli 2:10 (avg 6:11min/km). Maalissa aika oli 6:05:39. Jälkeenpäin kuulin, että uintikin oli vissin ylipitkä, jonkun 150m. Pyörähän oli 94km, mutta juoksu tais olla oikeanpituinen. Ainakin Garmin näytti vaan jonkun 150m enemmän. Se oli nyt ohi, ja mä pääsin maaliin asti.

Iloinen ylläri maalissa oli, että olin voittanut kompressiopyöräilyasun: paidan ja shortsit!!! Mä, joka en koskaan voita mitään. X-Bionicin vaatteista oli kyse. Paidan koko oli M, ja housujen L, joka on vähän iso. Tai koska ovat kompressiovaatteet eli tiukat, niin koko on siis sopiva, sellainen ihonmyötäinen, mutta kireemmät olisi saaneet olla, nimittäin noista ei ehkä saa maksimi hyötyä. Mutta jos voittaa kolmensadan euron vaatteet, niin eipä saa valittaa, vaikka koko ei ihan sopiva ookaan. Käyttöön tulee, jeeee! :)

Voittovaatteiden kera.

Kuva:  http://www.x-bionic.com/
Kuva:  http://www.x-bionic.com/
Vähän appelsiinia, sipsiä, suklaata ja juomista. Suihkuun ja kannustamaan SM-sarjalaisia. Keli muuttui auringonpaisteesta vesisateeseen, välillä sitä tuli todella paljon. Kannustajat alkoivat vähenemään, mutta osa pysyi loppuun asti. Oli kyllä mahtavaa seurata, ja kyllähän kuuli ja näki kaikenlaista. Oli siellä muitakin kärsiviä kuin mäkin olin ollut. Mutta esim. Kaisa ja Jaana jaksoivat hymyillä aina! :) Toiset olivat suorituksiinsa tosi tyytyväisiä, toisilla oli ollut ongelmia. Mutta hienosti ongelmien parissa olleet taistelivat loppuun asti, upeaa!! Näin muuten myös kultamitalisti-Iinan ja Pian, oli kiva nähdä!

Vielä suuren suuret kiitokset huoltojoukoille ja kaikille kannustajille! <3

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Menojalkaa vipattaa

Odotan innolla kisapäivää! Tai ensinnäkin perjantaita, että päästään Jaanan kanssa starttamaan täältä Pohjanmaalta ajomatka kohti Joroisia. Mukana on kaksi kipaletta kaksilahkeisia, joten huoltojoukot löytyvät omasta takaa. :) Ja arvatkaa mitä myös odotan?! Sitä, että pääsen seuraamaan kaikkien tuttujen ja muiden sm-sarjalaisten menoa oman kisani jälkeen!! Tai oletan, että ehdin ennen heitä maaliin. ;) Jos kaikki ei meekään ihan nappiin, niin sitten se on eri asia. Mutta tietenkin toivon, että kaikki menee hyvin! No mutta siis joka tapauksessa, saisin huutaa ääneni käheäksi kannustaessa muita. Tätä toivon! :) Kuntosarjalaisten lähtö on siis klo 9 ja klo 9.10. Muut starttaavat sitten klo 12.25 ja 12.30.

Tänään hain kisafiilistä mm. ostamalla Ärrältä Aamulehden ja lukemalla Venlan Ironmanista! Niin mahtavasti vedetty, onnittelut vielä kerran!


Matka toki lauantaina on vain puolet tuosta, mutta mun tämän hetkiselle kunnolle juuri oikea haaste. Vaikka juuri kuulin yhdeltä tutulta tuolla lammen äärellä, että puolimatka on vielä helppo, mutta täysmatkaa varten pitäis jo vähän treenatakin. Ja sinne se paineli uiden, kauas mua karkuun. Terkkuja vaan! ;)

Toisaalta luin, että Joroisten pyöräreitti olisi ylipitkä. Itse asiassa järjestäjän linkkikin pyöräreittiin näyttää kilometreiksi 94. Tiedä sitten, voihan olla gepsin virhemarginaalia. Toivottavasti kuitenkaan juoksu ei olis ylipitkä, se vois jo vähän harmittaa.. Forecan ennustus näyttää tuulta lukuunottamatta oikein hyvälle! Muutaman kerran voi vastatuulessa kuulua kirosanoja, mutta onneksi on luvassa myös myötätuulta. ;)


Hyvällä mielellä ja innolla kohti ensimmäistä puolimatkan triathlonia. Kirjoittelen sitten blogiin ehkä sunnuntaina kuinka meni. Tsemppiä kaikille kisaajille! Harmi, että muutama tuttu joutuu jättämään startin väliin, mutta onneksi uusia kisoja tulee.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Jännitystä ilmassa

Täytyy sanoa, että nyt oon alkanut jännittämään lauantaista Finntriathlonia. Jotenkin tänään tuo jännitys pomppasi kattoon. Eilen ei vielä jännittäny..

Nyt kun pyörä on huollettu, ja sitä ei tarvitse enää murehtia, niin itse kisapäivä mietityttää:
- Miten vaihdot onnistuu? Ne kun on eri tavalla kuin pikkukisoissa. Ärsyttää, jos menee kovin säätämiseksi. Ei kai se pitäis olla hankalaa, ottaa pussi, kamat päälle ja vanhat kamat pussiin ja pussi sille varatulle paikalle..
- Montako osumaa tulee uinnissa, ja eihän tuu pahoja? Kuntosarjalaisia naisia on 90 kipaletta, onneksi paljon vähemmän kuin miehiä, joita on 533.. Kovin vaan on mielessä Terhin hiusmurtuma kylkiluussa.
- On luvattu 6m/s tuulta, joten jonkinlaista aallokkoa on luvassa, miten siinä uiminen onnistuu? Ehkä sitä ei ees huomaa..
- Kestääkö pyörä? Jos kumi puhkee, niin melkoisen mennyttä on homma. Vaihtoon menee ikuisuus.
- Pitäiskö pumpun sijaa ottaa patruuna? En oo kyllä koskaan sellaista käyttäny..
- Eihän tuu kolaria?
- Miten tankkaan pyöräilyn aikana? Geelit aattelin teipata pyörään kiinni.
- Kuinka jaksan juosta noiden päälle?
- Juoksenko Nimbuksilla vai Sky Speedeillä?
- Kuinka paljon pitää varata aamuun aikaa kisapaikalle? No ehkä tämäkin selviää perjantaina..

Että tällaista, kysymyksiä pää täynnä.. :D Ei ehkä oo ihme, että eka tällainen pitempi kisa jännittää. No kun nyt maaliin pääsisin niin, että oon saanu itestäni kaikki irti. Ei niin, että oon tsipannu, eikä niin, että jäi energiaa kovasti jäljelle.

Takapakka Sram 1070 ja ketjut KMC. Tänään vähän kokeilemaan, että ovat kunnossa.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lisäenergiaa

Kun energiat ovat vähissä, niin postista saa lisää. ;) 91 kipaletta lisäenegiaa. 90 tavallisen geelin muodossa ja yksi nestemäisempänä. Riittävät hyvin loppuvuodeksi, luultavasti pitemmäksikin aikaa. Ainakin edellinen satsi kesti pitkään.



sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sekalaista sakkia

Osallistuin tällä viikolla Aqua Plussan järjestämälle avovesiuintikurssille. Olin paikalla kolme kertaa neljästä. Teki kyllä hyvää mulle ihan jo järvikokemuksen kannalta, varmasti lisäsi itseluottamusta tuolla pulikoimiseen. Ja opin myös sen, että vaseliinia on hyvä heittää niskaan tuon märkäpuvun hiertymisen ehkäisemiseksi sekä sen, että mun uinti kaartaa pahasti vasemmalle.. No tätä täytyy hio ajan kanssa. Tippuipa nenäklipsikin järven pohjaan tokalla kerralla, ja loppuaika piti uida ilman. Ja kyllä se onnistui, kun oikein keskittyi. Muutama ikävä hörppy tuli, mutta yleisesti oli kyllä yllättyny. :) Tiedänpä senkin, että jos kisassa klipsi tippuu, niin en huku ja pystyn uimaan jotenkin loppuun asti. Mutta otanpa kahdet klipsit kisapaikalle laukkuun kuitenkin mukaan.

Pyörän vaihteet vähän takkuaa, ja parilla lenkillä mulla on menny hermot, kun ketjut hyppii muutamalla rattaalla. Pyörä on nyt huollossa yhdellä tutulla. Siihen on vaihdettu takaratas ja ketjut. Vaihteet pitää vielä säätää kohdilleen, ja saan pyörän takaisin huomenna. Toivottavasti se pelaa sitten paremmin. Eturattaissakin on venyneen ketjun aiheuttamaa kulumaa, mutta sitä ei tähän hätään nyt ehditä vaihtamaan. Jos lisäongelmia ei ilmaannu, niin vanha jää toistaiseksi paikoilleen. No toivotaan, että pyörä on hyvässä terässä ensi lauantaina. Nimittäin kyllä sitten harmittaa, jos jotain teknisiä ongelmia ilmenee.

Tällä viikolla onkin tullut sitten uitua monen viikon edestä. Kyllähän kelit on suosinu. :) Tämä on myös aiheuttanut väsymistä käsissä. Tai ainakin tänään meno vedessä oli jotenkin väsynyttä, ja käsissä tuntui. Jouduin lyhentämään ohjelmassa ollutta treeniä. En tiedä vaikuttiko jaksamiseen muu viikonlopun ohjelma, ja huonot yöunet (pojalla vesirokko, ja nukkui todella levottomasti mun vieressä), vai vaikuttaako viime lauantaina tehty viimeistelytreeni (1,9 + 60 + 10) sekä viikon muut treenit tähän olotilaan. No toivottavasti ens viikolla kunto nousee kohisten, kun lepäilen.

Treenit viikolla 27:

Uinti 4h 15min
Pyöräily 1h 44min
Kuntopiiri 1h
Juoksu 26min
Lihashuolto 20min
------------------
Yhteensä 7h 45min


torstai 5. heinäkuuta 2012

Joroisen sää

Oon pelänny, että Joroisilla olis kolmenkymmenen asteen helle. Mä oon yhden puolimaratonin juossu 28 asteen helteessä, ja se oli kamalaa. Nestevaje ja oksennus varmaan kertoo jo jotain. Siitä on yli kaksi vuotta, eikä sen jälkeen oo helteessä tarvinnu pitkää matkaa juosta.

Kymmenessä päivässä sääennuste ehtii muuttumaan paljon, mutta jos nyt näyttää tältä, niin en usko, että mitään todellista hellettä tulee. :)



maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kesäkuuta

Viikolla 26 ei paljon treenitunteja tullut, mutta sitäkin tärkeämpi yksi treeni: Joroisten viimeistelytreeni. Ehkä mä selviän Joroisilla kyseisestä matkasta, ainakin valmentajan mukaan mulla ei ole hätää. :) On se kyllä sen verran pitkä matka, että ei sitä kyllä tuosta noin vaan mennä. Kun vain pääsisin omaa vauhtiani. Niin, että maalissa olen antanut kaikkeni, mutta en ole tsipannut ja toisaalta mennyt liian hiljaakaan. Hankalaa. :D Niin, ja tuli muuten tällä viikolla koettua joessa uintikin, kun Jaana mut sinne vei. Hyi, kamala!!

Pyöräily 3h 10min
Uinti 1h 41min
Juoksu 1h 6min
-----------------
Yhteensä 5h 57min


Kesäkuussa puolestaan kertyi tunteja seuraavasti:
Pyöräily 24h 2min
Uinti 6h 26min
Juoksu 5h 36min
Trikisat 2h 43min
Lihashuolto 1h 50min
Voima 45min
------------------
Yhteensä 39h 32min (+ lihashuolto)

Mulla on nyt kesäloma, ja sen korkkaa Aqua Plussan avovesiuintikurssi. Meinasi tehdä vähän tiukkaa osallistuminen ekalle kerralle, mutta taas kerran pinnat miehelle, joka saapuu pelastavana ritarina reissustaan kotiin ja starttaa huomenna uudelleen. <3

P.S. Mulla on pyöräkuume! Ei se järki kauaa päässä pysynyt.. ;D