maanantai 28. lokakuuta 2013

Hankalinta urheilussa?

Mun mielestä vastaus otsikon kysymykseen on selkeä. Mulle hankalinta on ravintoasiat. Miksi on niin helppoa tehdä treeniohjelman mukaan treenit, mutta ravinto-ohjeiden mukaan on vaikea syödä? Vaikka sillä tavalla saisi maksimoitua kehityksen ja palautumisen..

Tänään Seinäjoella Supersportissa järjestettiin triathlonilta. Siellä oli varuste-esittelyjä ja triathlonisti Darby Thomas pitämässä luennon ravinnosta. Jos joku ei miestä tiedä, niin kovasta menijästä on kyse. Darby voitti tänä vuonna mm. perusmatkan ja puolimatkan SM-kultaa miesten yleisessä sarjassa.

Mielenkiinnolla kuuntelin miehen juttuja, ja jotain jäi muistiinkin:
- Hän itse ottaa treeneissä 30 minuutin välein energiaa. Näin maksimoi sen hetkisen ja seuraavan päivän energian saannin ja palautumisen. Kisassa suunnilleen samalla aikajaolla. Puoli tuntia on helppo muistaa. On jopa kello piippaamassa ja muistuttamassa!
- Kahvia kannattaa vähentää viikkoa ennen kisaa, mielellään lopettaa. Näin kofeiini imeytyy kisassa kroppaan parhaiten. Mä jo kahvin inhoajana aattelin, että mä pääsen helpolla, kunnes muistin Pepsi Maxin.. Siitä pitäis kyllä päästä eroon!
- Syö kuusikin kertaa päivässä. Mieluummin usein ja vähän, kuin harvoin ja paljon. Tätä oon nyt yrittänytkin opetella.
- Paljonko pitäisi tunnin aikana juoda eli paljonko hikoilet? Sen voi mitata hikitestillä. Käy puntarilla ennen 1 tunnin reipasta pyöräilyä ja uudestaan puntarilla pyöräilyn jälkeen. Siinä se nesteen menetys näkyy grammoina/kiloina.
- Ja asia, jonka jokaisen pitäisi tietää. Kaikki pitää testata treeneissä, mitään uutta ei saa kokeilla kisassa.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tulihan ne rapakelitkin

Ei oo tänä syksynä vielä ollu kunnon rapakelejä, kun eipä oo hirveesti satanu. Tänään oli oikeesti ekan kerran kunnon menoa! ;) Ja ilmankin oli upea, niin mahtava syyspäivä tehdä Jaanan kanssa pieni pyörälenkki.



Oikeesti mä toivon lunta! Haluun jo hiihtämään! Jännä, miten aina toivoo jotain muuta mitä on. Talvella kevättä ja maantiepyörälenkkejä, keväällä kesää ja avovesiuinteja, kesällä syksyä ja viileitä juoksukelejä ja syksyllä sitten talvea ja hiihtoa. Ihan hölmöä! :D

Lumi olis siinä mielessäkin tervetullutta, että koirat tuo hirveen ison määrä hiekkaa ja kuraa sisälle. Joku joskus sanoi, että isolla koiralla on niin iso maavara, että pysyy varmaan mahan alusta kuivana. Voin kertoa, että ei pysy ja vaikka kuinka olis virutellu, niin aamulla saa sängystä noustessa astua hiekkakasaan. :D Eli siinä missä Milli tai Nano on nukkunu, niin siihen se kuiva hiekka sitten jää..

perjantai 25. lokakuuta 2013

Juoksumatto kesävarastona

Treenailin pitkästä aikaa eilen taas omalla "salilla". Pystyn tekemään voimatreeniohjelmastani suurimman osan myös kotona. Kyykyt tangon kanssa ei toki onnistu, eikä rinnalle vedot. Mutta toisaalta iskiaksen takia en voi kyykkyjä painojen kanssa tehdä. Se, mitä multa puuttuu, on iso jumppapallo ja keppi! Ne aion ostaa ehkä jo huomenna. ;) Kahvakuula menee hyvin käsipainon tilalta, ja itse asiassa kahvakuulalla tuli korvattua tangon kanssa tehtävät rinnalle vedot. Tykkään tehä keskivartaloliikkeitä ison jumppapallon kanssa, kun se on niin uus juttu. Normi vatsat ja selät on tylsiä. ;) Siksi pallo on ostettava, luulis sen olevan halpa investointi.

Ne, ketkä omistaa juoksumaton: Miltä se näyttää kesän jäljiltä? Mun oma näyttää tältä! :D

Juoksumatto varastona, kaikki kengät pieniä ja pois menossa.
Mutta pian se näyttää taas tältä:


torstai 24. lokakuuta 2013

Viime viikkojen treenejä

Aina ei ole järkevää treenata ennalta suunniteltuja määriä tai kovia treenejä. Pitää ottaa huomioon muu elämä ja stressitaso. Esimerkiksi mulla tuli viime viikolla vain 4,5 tuntia treeniä. Kevyt viikko kutistui entisestään, kun työasiat kuormittivat normaalia enemmän. On tärkeää löytää itelleen sopiva balanssi treenien ja kaiken muun suhteen. Jos pari treeniä jää väliin, niin ei se maailmaa kaada. Lopputulos on jopa parempi niin! Liikaa treenaamalla voi saada ittensä ylikuntoon, mutta yhtälailla stressi ja siihen nähden isot/kovat treenit voi viedä ylikuntoon.

Omaa kroppaa pitää kuunnella. Joku kertoo, että nyt asiat menee mönkään. Mä oon kerran saanu itteni siihen pisteeseen, että monen asian summa johti siihen, että mulla olis yli kaksi viikkoa putkeen pää kipeä. Silloin piti laittaa kaikki seis. Nykyään koko päivän kestävä pääkipu herättää jo, ja silloin meen ajoissa nukkumaan, että kroppa ja mieli ehtii palautua pitkien yöunien aikana. Tarvittaessa seuraavana yönä taas 9-10 tunnin yöunet. Ja on eri asia, jos ei jaksa lähteä lenkille tai ei huvita lähteä lenkille. Sekin pitää opetella erottamaan.


Ostin pyörään uuden lampun, kun vanha valo ei kyllä häävi ollu. Nyt näkyy ees vähän paremmin. Hain tuon valkoisen lampun, kun totesin sen Sannalla toimivaksi.

Viikko 41:
Pyöräily 2h 47min
Uinti 1h 59min
Voima 1h 55min
Juoksu 1h 40min
-----------------
Yhteensä 8h 21min

Viikko 42:
Juoksu 2h 8min
Pyörä 1h 26min
Uinti 55min
------------
Yhteensä 4h 29min

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kohti auringonlaskua

Tänään oli hieno aurinkoinen sää päivällä, mutta kuten alla olevista kuvista huomaa, niin auringonlaskukin oli melko upee järven rannalla. Kuvat on kännykällä otettuja, joten parempiakin niistä sais oikealla kameralla, mutta oli aika mukava Sannan kanssa ihailla lyhyellä lenkillä maisemia.




Pysähdyttiin pitkospuiden päässä ja mietittiin, että uskalletaanko lähteä pilkkopimeään mettään. Suljettukin näytti reitti olevan.. Mun pyörässä on huono valo, mutta onneksi Sannalla oli hyvä ja kaiken tuon valon antoi juuri se lamppu. Hetken pohdittiin ja kuunneltiin jonkun eläimen ääntä ja mietittiin mikä se oli. Ja kun seuraava ärjyminen oli sen verran voimakas, niin pyörät kääntyi samantien ympäri ja vauhdilla takaisin järven reunaa. Eikä sielläkään toki mitään valoa enää ollu, ja aurinko oli jo laskenu. Tultiin aika haipakkaa seuraavat neljä kilsaa. :D Mutta ei saanu karhu eikä hirvi meitä kiinni. :D Eikä pusikosta hyökänny tappajaa eikä sellainen ottanu meitä autollakaan kiinni. Vaikka vastaan pimeässä yhtäkkiä tullu mieslenkkeilijäkin hävis kuin pieru saharaan, niin ei ollu piikkimattoa kuitenkaan meille viritelty. Pitkospuilta oli varmaan 6 kilsaa valoisalle tielle ja me selvittiin hengissä! ;)


Aika tarkalleen puoli vuotta sitten kirjoitin siitä miten mä perheellisenä ehdin treenata. Uusia lukijoita on ilmestyny ja sitä myötä myös kyselijöitä, ihmettelijöitä sekä epäilijöitä. Sen kummemmin mä en ala tässä aiheesta kirjoittelemaan, mutta tästä kirjoituksesta voi käydä lukemassa mun ajatuksia, treenien ajankohtia, organisointia jne. Perhe on tärkein ja sen jälkeen tulee työ ja harrastukset, tietenkin.

torstai 17. lokakuuta 2013

Paljaat jalat

Eilen kävin juoksemassa lenkin henkilön kanssa, jolla on hiukkasen parempi juoksukunto kuin mulla. Maratonin tämä mies on päästelly lähemmäs 2,5 tuntia. Noin 12 kilsaa tuli lenkille pituutta, ja mun vauhtia tietenkin jostain syystä mentiin. ;) Lenkki oli hyvä ja mikä parasta, mulla ei tuntunu jalassa hermokipua ollenkaan. Hyvä niin! :)

Lakeuden risti pilkottaa tuon oikean puoleisen männyn oksan alta. Valkoinen torni näkyy.
Seinäjoella satoi tänään lunta! Mä olin töissä ihan innoissani, että kohta pääsen hiihtämään. Ja niin kuin yleensä, niin työkaverit vaan nauro mulle. Kuulemma pöljä, mikä pöljä! :D No samaan aikaan tuli lapselta tekstari kotoa "Täällä sataa lunta!" ja vastasin samalla tavalla yhtä iloisena, että niin meillä töissäkin! Oisin kyllä voinu mennä tekemään lumienkeleitäkin! No tottahan se suli yhtä nopeesti kuin tulikin, se ei ollu mikään ylläri. Jos vaikka joulukuussa pääsis ekan kerran hiihtelemään ihan luontoonkin, mutta luulenpa, että Jämin hiihtoputkessa pitää joku kerta käväistä ennen sitä.


Mulle ilmestyi tällaiset Vivobarefoot-kengät eilen kotiin. Vaikka nämä on juoksuun tarkoitetut paljasjalkakengät, niin heti en näillä lenkille lähde. Mä aion nyt opettaa jalkani niille Newtoneille, jotka myös suosii päkiäaskellusta enemmän kuin normaalit Asicset. Nämä otan ekana käyttöön salille. :)



Huomasin äsken, että sivuilleni oltiin tultu paikallisen ilmaisjakelulehden Seinäjoen Sanomien nettisivuilta. Tottahan täytyi käydä kattoos, että mistä yhteydestä. Jutussa kerrottiin yhdestä seinäjokisen naisen blogista ja sitten oli poimintoja seinäjokelaisblogeista, jossa munkin blogin nimi koreili. Paperiversiossa näytti olevan sama juttu. Täytyy varmaan itekin jossain kohtaa selata blogilista läpi, että näkyykö ketään tuttua naamaa. :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Uinnin puinnit

Uinti. Miksi se on niin ärsyttävä laji? Miksi uimahallille pitää raahata ittensä? Kun vihdoin on päässy hallille, niin ikkunasta näkee kuinka täynnä radat ovat ja tekee mieli pyörtää takaisin kotiin. Suihkutilojen lattiassa kiinni olevat hiukset, sukkanöyhtät, pölypallot ja kaikki liat oksettaa. Altaassa vesi on jääkylmää ja vedessä lilluu laastareita, hiuksia, pölyjä ja muuta likaa. Yäk! Kolmosradalla eli nopeitten uijien radalla on kolme uimaria, kaikki uivat mua nopeammin ja mun uinnista ei tuu mitään, kun väistelen heitä radan päätyyn. Vaihdan kakkoselle, jossa on kolme mua hitaampaa uimaria. Jotka tällä kertaa ovat kyllä loistavaa rataseuraa, kun yhtäaikaa päädyssä ollessaan päästävät nopeamman ohi. Treeni tulee tehtyä, mutta aika kuluu hitaasti ja raskasta on uppoavalla tukilla tuo uinti. Laura on kieltäny multa pullikset kokonaan, ja kyllä kropassa tunnin uinti tuntuu. Ennen oon uinu pulliksilla paljon, jotain ylimääräistäkin joka kerta, jotain mitä treeniohjelmassa ei oo ollu tarkoitus pulliksilla uida.. Pullikset on helpottanu menoa.

Tyhjä halli.
Entäs sitten, kun on sopinu treffit sinne hallille kaverin kanssa? Hallille tulee lähdettyä, vaikka uinti ei miellytäkään. Tänään kirottiin Jaanan kanssa yhdessä paskaset lattiat ja altaat. Hypättiin yhtäaikaa pirun kylmään veteen ja uitiin huuruisilla laseilla, ettei nähtäis sitä kelluvaa likaa! Treenattiin samoja tekniikkadrillejä, ohiteltiin mummoa, seurailtiin toistemme veden pinnalla vilkkuvia pagaroita ja naurettiin! :D Ja hei, munkin perse kävi ainakin todistetusti kerran Q-kellunnan jälkeen veden pinnalla! Jee, mä osasin jännittää oikeat lihakset! :D Q-kellunta on siis sellanen, että kellutaan rentona jalat ja kädet ensin kohti pohjaa, ja sieltä ne nousee sitten veden pinnalle vaakatasoon, josta lähdetään sitten uimaan. Kaiken lisäksi tunti meni ihan helkutin nopeesti!


Mä taidan tästä lähtien sopia joka kerralle treffit hallille, enkä mee enää yksin uimaan! ;)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Täyskymppi lenkkeilijöitä

Ironman World Championship kisat ovat Havajilla takana. Viimeisetkin osallistujat ovat maalissa. Aikarajahan on 17 tuntia. Tiettyyn aikaan mennessä pitää olla suoritettuna uinti, pyörä ja juoksussa takana tietty kilometrimäärä, että saa jatkaa kisaa. Muuten joutuu jättämään leikin kesken, kun maaliin ei tule selviämään alle 17 tunnissa. Käytännössä se tarkoittaa, että kun kello 7 aamulla on startti, niin puoleen yöhön mennessä pitää saapua maaliin.

Ironman.com oli päivittäny liveseurannan, ja nyt haluamiaan urheilijoita oli helppo seurata. Ja heidän sijoituksiaan omassa sarjassaan, sekä muiden sarjalaisten menoa. Voin sanoa, että nyt homma toimi! :) Aikansa ainakin, kunnes ennen neljää aamuyöllä se stoppas. Olikohan käyttäjiä liikaa, ja homma kaatui siihen. En tiedä. Jonkin aikaa oottelin, mutta sitten menin nukkumaan.

Aamulla kattomaan netistä upeita tuloksia. Mitaleja ei tällä kertaa Suomeen tullu, mutta upeita suorituksia sitäkin enemmän! :) Jokainen suomalainen paineli matkan vaativissa olosuhteissa alle yhteentoista tuntiin. Jos mä joskus pääsen täysmatkan kympillä alkavaan aikaan huomattavasti helpommissa olosuhteissa, niin aikamoistahan se olis! No aikatavoitetta ei tällainen kuntoilija voi asettaa, kunhan kahden vuoden päästä se menee läpi! :) Ja siis alle kahdentoista tunnin on turha ees haaveilla, luulen ma. Tai mistä sitä tietää, että minkälainen kunto on kahden vuoden päästä, joten turha nyt on miettiä. ;)

Neljän tunnin yöunien jälkeen maastopyörälenkille. Ensimmäistä kertaa Seinäjoella oli iso porukka lenkille lähdössä! :) Normaalia on yksi, kaksi tai kolme, mutta nyt meitä oli kymmenen!! Uudet triathlonkoululaiset oli hienosti menossa mukana!

Ensimmäistä kertaa tälle syksylle kengänsuojat kenkien päälle lämmittämään varpaita.
Mä oon monta kertaa ja monen ihmisen suusta kuullu, että yövuoron jälkeen treenaaminen on yhtä tyhjän kanssa tai vaikeaa, ja sykkeet on mitä sattuu. Nyt oli mullakin vissiin jonkinlainen yövuoro sitten takana, kun ne sykkeet todellakin oli kummalliset! :D Ei tykyttäny, mutta syke ei vastannu tuntemuksia. Sen verran kuitenkin oon pyörällä ajellu, että tiedän aika hyvin, koska syke on kynnyksellä tai vk:lla. Nyt oli kevyt lenkki, mutta sykkeet oli noin 20 pykälää korkeammat kuin normaalisti noilla fiilareilla. Sekin vielä vahvisti asiaa, kun verrattiin Sannan kanssa sykkeitä. Mulla oli 10 pykälää korkeemmat ku sillä, ja normaalisti mulla on ollu pienemmät. Vähän oli outoa! :D

Mä ekana tai siis vipana peräpäätä pitämässä. Kiitos Tuomolle kuvasta!


Ajeltiin helpohkoja mettäpolkuja ja kuntoratoja pitkin reipas pari tuntia mukavassa syyskelissä. Kaks kertaa olin lentää nurin, kun otin kuvaa ja puhelin oli toisessa kädessä. Tai no myönnetään, että kyllä se pyörä nurin sillä toisella kertaa menikin. Sanoinkin ääneen, että blogi ensin ja sitten henki. ;D Saipa ainakin kuvitusta tähänkin tekstiin.. ;)

Kaks upiaa!
Nyt tosin väsyttää, mutta koirat vaatii lenkkiä ja jos sit ens yönä nukkuis vaikka 9h?! ;) Yritys hyvä kymmenen, eikö!?

lauantai 12. lokakuuta 2013

Tiedän mitä teen ens yönä

Tänään klo 20 Suomen aikaa starttaa triathlonin täysmatkan MM-kisat Havajilla. Suomesta kisassa on kahdeksan upeasti sinne tiensä raivannutta urheilijaa. Kisaolosuhteet ovat rankat, joten kisa ei todellakaan tule olemaan helppo. Tai onko ironman koskaan? ;) Eli 3,9km uintia, 180km pyörää ja 42,2km juoksua.

Kuva
Lämmintä on luvattu tulevalle päivälle 27-30 astetta, tuulta 4m/s. Siellä mustilla laavakentillä voi pikkasen olla kuuma, ja vastatuuli haitata pyöräillyssä.. Uskon, että juoksu voi olla älyttömän rankkaa!

Suomalaiset lähtöviivalla.
Täältä voi seurata illan ja yön aikana suomalaisten ja muiden menoa. Suomalaisia ei ikävä kyllä löydy pro-sarjasta, kun Jarmo Hast jäi muutamien pinnojen päähän paikasta. Mutta hienosti niitä löytyy kuitenkin age group -sarjoista. Kai Söderdahl on se Kaitsu, jonka triathlonkoulussa Aqua Plussassa olin. Kaitsun tavoite ei ole yhtään vähempää kuin maailmanmestaruus omassa sarjassaan M45. Samassa sarjassa kisaa muuten Gordon Ramsey, se Hell's Kitchenin mies! ;) Virtasen Johanna on mun kanssa samanikäinen, Kaitsun valmennettava. Johanna on huippukunnossa ja kisaa N30 sarjassa. Nämä kaksi ovat tutuimpia mulle, mutta löytyy sieltä mm. Ninan isä Matti Hurula. Ilkka Utriainen kirjoittaa myös blogia. Jasmina Glad-Schreven on puolestaan EM-kultamitalisti puolimatkalta. Sami Inkinen on ollut ennenkin Konalla ja painellu matkan alle 9 tuntiin. Mutta ehdottomasti kovia nimiä kaikki, jokainen on kovalla työllä paikkansa kisassa ansainnut!

Suomalaisten lisäksi mua itteä kiinnostaa pro-sarjan menijät, millanen kisa, kuka voittaa ja mihin aikaan. Vielä he kaikki nukkuvat yöuniaan, ja heräilevät aamupalalle muutaman tunnin jälkeen ja sitten menoksi. Tsemppiä!! :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Muokkauttamassa kudoksia

Hätäpuhelu keskiviikkoiltana urheiluhieroja-Marjolle, että ehtiskö yhtään käsitellä mun kroppaa tällä viikolla. Maanantaille on kyllä varattu 1,5h hieronta (koko kroppa), mutta jotain vois tehä sitä ennemminkin. Kuulemma perjantaina klo 10 löytyis kolme varttia. Onneksi mulla on liukuva työaika, ja perjantain työtilannekin vielä tunnin poissaolon salli.

Viime syksynä reipas viikko noidannuolen ilmestymisen jälkeen Marjo sanoi, että mun selässä oli selkeä S. Keskiselästä lihakset olivat kivikovat noidannuolen puolelta. Alaselästä ja yläselästä puolestaan vastakkaiselta puolelta. Nyt tällaista selvää eroa ei ollut, mutta tokikaan noidannuoli ei ollu voimakas. Marjo käsitteli selkää, pakaraa ja takareittäkin, vaikka hänenkin mielestä selkeä syy mulla on selässä. Siis käteen ei tunnu mitään puolieroja, mutta oireet ovat selkeät. Oli siellä selässä kireyttäkin, mutta ei sentään kyyneleet valuneet pitkin poskia. ;D

Lisäksi venyteltiin takareittä ja sain ohjeeksi venytellä niitä kuminauhan avulla. Kuulemma pikkuusen nekin on kireet. Vaikka ei nyt tunnukaan siltä, niin enemmän niitten pitäis venyä kuin mitä ne venyy. :D Toinen ohje oli, että voisin töissä välttää heti istumista, kun kerran mahdollista on seistenkin töitä tehdä. Kerrallaan istua vartin ja sittä taas seistä. Kolmas ohje on ohje, mistä Marjo aina muistuttaa: vedenjuonti, että liikkeelle lähteneet kuona-aineet myös poistuisivat elimistöstä.


Näillä ohjeilla viikonlopun viettoon, ja maanantaina taas uudelleen, sitten ihan ajan kanssa! Mä aina viivyn hierojalla 1,5 tuntia, joten tällänen 45 minsaa tuntuu pikakäynniltä! :D Jos joku kaipaa Seinäjen alueella hierojaa, niin Marjoa voin kyllä suositella! :) 

Tänään onkin lepopäivä, koska mä ihan periaatteessa en tee mitään treeniä hieronnan jälkeen. Haluan, että siitä on hyötyä oikeesti! Koirien kanssa korkeintaan käppäilen metsässä, mutta siinä se. Mutta huomiseksi onkin kivasti seuran ohjelmaa. Lauantaiaamuksi on saatu uintivuoro klo 9-10, ja Crossfit-salilla on ohjattu vuoro klo 11-12. Tykkään, että ovat heti aamusta!

torstai 10. lokakuuta 2013

Juoksua syysloisteessa

En oo taas muutamaan päivään ehtiny bloggailemaan, kun on perhe ja omat treenit menny edelle. ;) Viikonlopun voimaleiristä alan pikku hiljaa palautumaan, vielä tiistaina oli olkapäät kipeenä. Vähän vissiin pitäis enemmän jatkossa tehdä kunnon voimatreeniä, ettei aivan noin kokovartalokipsiin tuollainen vedä. Pienistä painoista nimittäin oikeasti oli kyse!

Iskias vähän vihoittelee, kun sätii persuksen päälle. Uimassa tuntui potkuissa ja salilla jätin kyykyt painojen kanssa tekemättä ja muutenkin vältin jalkaliikkeitä painojen kera. Juosta olen pystynyt, vaikka välillä nappaakin tuonne reisi-pohkeen kohille ja taas helpottaa. Pieniä sätimisiä kuitenkin, joten tehdään sitä, mikä mukavalta tuntuu. :) Onneksi töissä on uudet hienot pöydät, ja pystyn tekemään töitä seistenkin. Ei tarvitse koko aikaa istua, koska pitempään istuminen alkaa tuntumaan vasemmassa pakarassa.


Nyt on selkeästi tullu syksy. Ite ennen lapsia, ja oikeastaan ennen juoksemista, inhosin syksyä. Pimeä, kylmä ja kostea vuodenaika. Jonkinlaista syysmasennusta oli ilmassa joka syksy. Nykyään se on melkeinpä lempivuodenaika. On niin kaunista ja treenisäät on loistavat! On oikeasti happirikasta juosta kesän jälkeen viileämmässä kelissä, kun niistä kesähelteistä en tykkää. Vaikka tykkään nykyään paljon syksystä, niin yhtäkkinen pimeys saa aikaan iltaisin sen, että mun normaali treeniaika (klo 20 jälkeen) tuntuu tosi myöhäiseltä ja saa vetää ittensä sinne treeniin. Tuntuu kuin olisi yö! :D Eilenkin salille lähtiessäni klo 20.10 oli niin pimeää, että lähinnä tuli mieleen sänky ja nukkuminen. Mutta niin vaan tuli tehtyä hyvä treeni!

Pistin taas pitkästä aikaa Newtonit jalkaan ja juoksin vitosen. Tuntui tosi kivalta, ei yhtään pahalta! Finntriathlonin jälkeen juoksin näillä muutaman kerran, mutta sitten lähestyvä Kuopio triathlon pakotti siirtymään taas vanhoihin, kun en uskaltanu kymppiä näillä vielä juosta. Sitten taas on ollu Asicset käytössä ja nyt jälleen kerran otetaan Newtonit käyttöön ja opetellaan juoksemaan enemmän päkiäaskelluksella kuin kanta-askelluksella. :) Mä toivon, että näistä olis jotain apua tuohon polveenkin.


Tänään kuitenkin säästelin pohkeita, kun oli vähän pitempi juoksulenkki vuorossa. Alkuverra 2km, VK 5km, 3x1000m anaerobisella (300m kävelypalautuksilla) ja loppuun vielä 10 minsan loppuverra. Olihan hyvä treeni, vaikka kyllä nuo tonnin vedot jaloissa tuntui! Mutta vaikka tuntuu, niin ne auttaa. Vetoja ja kovaa juoksemalla se vauhti kehittyy, ei tasaista pk-vauhtia aina juoksemalla. Mun juoksuvauhti tippui ihan nollaan lepokauden jälkeen, joten tekee tosi hyvää nää tällaiset vedot. Tää lenkki kertoi myös sitä, että pystyn varmasti sen kympin juoksemaan ilman jalkaongelmia Kankaanpäässä 1,5 viikon päästä. (Pitääkin muistaa ilmoittautua!) Ennätyksestä on turha haaveilla, kun vauhtia ei nyt vaan enää oo. (Onko ees ollu koskaan?!) :D Mutta parasta tietty oli, että sitä oli kesällä ees jonkin verran ja mm. Kuopiossa sain aikaan hyvän juoksun!

Juoksentelin taas tänään tuolla Seinäjoen rannalla hiekkateitä pitkin. Niin upeet maisemat, ettei tosikaan! Ja jalat tykkää pehmeestä alustasta.



Ja hei, muistakaa nyt hyvät ihmiset laittaa heijastimet ulos! Mielellään vielä se heijastinliivi, koska se todellakin näkyy!! Meinasin ajaa eilen aamulla pyöräilijän päälle. Märkä tie, joka imi kaikki valot, vesisade, tummiin pukeutunut pyöräilijä tuli vauhdilla suojatielle. Enhän mä sitä nähny kuin vasta ihan viime hetkellä! Ja tänään oli mustapukuinen kävelijä tulossa suojatielle. Hei haloo!!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Voimaleirin jälkimmäiset päivät

Nyt on voima- ja tekniikkaleiri saatu päätökseen. Ja voin sanoa, että joka paikkaa särkee! :D Lauantaina meillä oli vuorossa mm. tempauksen opettelua ja kahvakuulaa. Mä oon kyllä hankala tyyppi, perjantaina jätin juttuja välistä selän takia ja nyt olkapään. Tempaus on sellanen, että sitä en tuu koskaan tekemään painojen kanssa, koska vaarana on olkapään sijoiltaanmeno.




Kuten perjantaina, ja myös lauantaina oli loppuun treeni. Parin kanssa yhteensä 200 käsipainotempausta ja 100 burbeeta. Käsipaino maasta ylös suoralle kädelle, käsipaino maahan ja toisella kädellä sama. Burbee puolestaan näyttää tältä:

Kuva täältä

Lauantai-illalla kävin tunnin pyöräilemässä, jos se vähän auttaisi jalkoihin. Ihana syksyinen ilma oli! Mutta oliko siitä apua, niin siitä en tiedä. :D


Sunnuntain aamupäivästä selviytymisestä en ollu enää ollenkaan varma, niin kipee oli joka paikka aamusta. Pahin oli yläkroppa: ojentajat, olkapäät, hartiat, rintalihakset, kaikki.. Reidet vielä lisäksi. Mutta niin vaan lämpöä päälle ja opettelemaan sekä rinnallevetoa + työntöä että käsipainoilla eri liikkeitä. Lopun treeni 30 rinnallevetoa + työntöä. Kuulemma normaalisti miehet tekee 60 kilolla ja naiset 40 kilolla. Hyvä nyt kun sai ees 25 kiloa ilmaan, kun niin paljon sekin käsissä tuntui. :D Suurin osa naisista tekikin nyt 20 kilolla, ja miehet sitten 25 eteenpäin. 

Rinnalleveto on vielä ok, mutta kyllä tuo työntö on vähän riskaabelia. Nimittäin 22 kun oli takana, niin just sopivasti tuntu olkapäässä niin, että painot oli tiputettava välittömästi. Jos käsi oli sentinkin menny suorana taaksepäin, niin siinä olis ollu sen päivän ja parin seuraavankin päivän treenit. Oli ihan siinä rajalla, ettei olkapää menny. Säikähdinkin kyllä. Mutta onneksi ei menny, ja homman vein kuitenkin loppuun. :)



Todiste, että jotain on tehty. ;) Maijan ottama kuva.
Oli kyllä hyvä viikonloppu! Nuo tekniikat ei kuitenkaan oo mitään tuosta vaan toisella kädellä tehtäviä juttuja ihmiselle, joka vapaiden painojen kanssa ei oo ennemmin tehny. Sitä paitsi yksi asia, minkä tärkeyden opin viikonlopun aikana, on liikkuvuus! Nyt täytyy sen eteen jotain oikeasti tehdä.

Myöhemmin vielä sain pojan kaveriksi suolle. En voinu häntä yksinkään kotiin jättää, niin otin mukaan. Ja hyvä treeni tulikin! :) Poika meni pitkospuita pitkin ja mä kuljin vieressä suolla! Sauvat hän halusi "hiihtämään" mukaan myös, kun mullakin oli. Ja pikkusen täytyi lahjoa, että suostui omien rikkinäisten kumpparien sijaan laittaa siskon kukkakumpparit jalkaan, ja tulemaan ees yleensäkin mukaan. Suotreenin jälkeen kävimmekin hakemassa Prismasta spiderman-kumpparit, vähän miesmäisemmät. ;)

Mutta oikeasti tosi hyvin sujui treeni, ja jos hän jäi hetkeksi ihmettelemään vaikka rikkinäistä pitkospuuta, niin mä kävelin takaspäin, eikä näin tullu kylmä tuolla tuulessa. Hiki siis oli, niin halusin olla liikkeessä. Tällä kertaa laitoin lenkkarien sijaan kumpparit jalkaan ja teippasin kumpparien suut vaan housuihin kiinni. Näin pysyi varpaat kuivana, kun alkaa tuo vesi olemaan pikkasen kylmää tuolla. ;) Mutta siis jatkossa tuonnekin voi ottaa muksut mukaan. Mutta jos on muksut mukana, niin koirat pitää jättää kotiin. Tuolla pitkospuilla oli sen verran liikennettä, etten voisi pitää koiria vapaana. Yksin tulee mentyä kauempana, ja kukaan muu hullu ei sinne lähe. :D




perjantai 4. lokakuuta 2013

Tekniikkaa voimaleiriltä

Torstaina iltapäivällä keittiössä pyöriessäni naps vaan, ja joku pieni lihaskramppi selkään. Samantien särkylääkettä, Sirdaludia, yksi puhelu ja maahan makaamaan. Toivoin vaan, ettei tuosta pahene. Pystyin vielä liikkumaan, eikä selkä menny ihan lukkoon. Illan yritin pitää itteni pienessä liikkeessä, tai sitten ihan rentona. Jätin kuitenkin lenkin väliin varmuuden vuoksi.

Illalla selällä maatessani (jalat koukussa) alkoi repimään pakaraan ja takareiteen, issiashermo? Tästä lähtikin mielenkiintoinen ajatteluketju päässä liikenteeseen. Vuosi sitten syyskuussa juoksijan polvi, marraskuussa paha noidannuoli selässä ja sen jälkeen polven kanssa edelleen ongelmia, mutta kipukohdan vaihtuminen (mm. polven takana reidessä tai pohkeessa) johti epäilyyn hermosärystä. Selkääkin tutkittiin, mutta mitään selkeää syytä selästä ei löytyny.

Koko kesän sain juostua ihan kivasti, kilsoissa kuitenkin maksimissaan kymppiä. Nyt on menny kivuitta jo muutama kuukausi, ja maanantaina tein reilun kympin lenkin. Pientä tuntemusta tuli polven ulkosyrjään ja hetkellisesti polven alapuolelle. Seuraavana päivänä oli jännä tunne, ei kipeä, mutta aivan kuin painetta tai pieni kiristysremmi polven alapuolella. Kuitenkin hyvin vähäistä. Jos en olisi näin herkkä tuon jalan suhteen, niin en olisi pitäny sitä minään. Ja sitten torstaina lihaskramppi selkään ja issiashermosäteilyt jalkaan. Jos tää on vuoden verran kiusannu, välillä enemmän ja välillä vähemmän, niin mikä tämän syy on? Mikä tämän aiheuttaa?

Tänään alkoi viikonlopun kestävä triathlonisteille suunnattu voima- ja tekniikkaleiri Seinäjoen Crossfit-salin tiloissa. En tiiä montako triathlonistia paikalla oli, mutta 20-30, joten hieno määrä! :) Ensin Juha, Laura ja Maija tarinoivat kaikenlaista ja sitten lähdettiin treenaamaan.
 

Päivän ohjelmassa oli takakyykyt, etukyykyt, maastavedot ja leuanvedot. Kaikki liikkeet harjoiteltiin ensin keppien kanssa ja sitten vasta painoille, ja nekin tietenkin hyvin pieniä. Kyykyissä pelkkä tanko, ja maastovedoissa vitosen kiekot tangon lisäksi. Siis tarkoitus oli oppia tekniikka oikein. Miten se voikaan olla niin hankalaa? Miten voi olla niin surkea liikkuvuus?


Mä tein osan liikkeistä, kun ne ei tuntunu yhtään selässä, eikä jaloissa. Mutta esim. maastaveto kepin kanssa tuntui vähän selässä, joten en tehny sitä sitten tangon kanssa. Samoin kuin heilatukset leuanvedoissa jätin tekemättä. Vähän kuminauhaa kokeilin, mutta heilauttaa en itteäni uskaltanu.

Loppuun pistettiin vielä kunnon hiki päälle ja oli vuorossa mulle ensimmäinen WOD eli Crossfit treeni. WOD tulee sanoista Workout of the day. Kyseessä oli WOD nimeltään Cindy:

5 leuanvetoa
10 punnerrusta
15 kyykkyä

Eihän kuulosta pahalta? Aikaa on 20 minuuttia ja tarkoitus on tehdä niin monta kierrosta kuin pystyy! Leuanvedoissa apuna sai olla kuminauha, ja kyykyt tehtiin oman kropan painolla. Pystyin osallistumaan tähän, ei sattunu kertaakaan selkään ja hiki lensi. 12 kierrosta sain noita aikaan, niin kyllä lopussa jo tuntui, kun leuanvetoja oli takana 60, punnerruksia 120 ja kyykkyjä 180. Loistavaa! :D

Loppuun vielä vähän palauttelua, ja kokeilin sitten ensimmäistä kertaa tällaistakin rullaa avaamaan reiden ulkokalvoja. Täytyy sanoa, että otti ihan piip kipeää! Täytyykin pian kaivaa tuo oma tasainen rulla tuolta esiin ja availla sillä kalvoa ensin. Sattuu nimittäin silläkin!


Huomenna jatketaan aamusta, ja kun viikonlopun aikana salilla ollaan yhteensä 7 tuntia, niin kyllä se varmasti jossain lihaksissa maanantaina tuntuu. Ja huomennakin jo! :D

torstai 3. lokakuuta 2013

Ravintovalmennusta

Kuten edelliseen "kiertokirjeeseen" vastasinkin ruuan kohdalle, että toiset elää syödäkseen, niin mä oon joskus miettiny, että elänkö syödäkseni. No en nyt oikeasti kuitenkaan, kun on paljon tärkeämpiäkin asioita, mutta kyllä ruoka mulle maistuu. Varsinkin hiilihydraatit. Oon hiilariholisti, sokeriaddikti, tunnesyöjä... Mitä näitä ny o. Jos ei oo karkkia, niin leipää, jogurttia, muroja, puurohiutaleita. Kaikki uppoo!

Mun paino on sahannu kymmenen kilon väliä reilu kymmenen vuotta. Ei sen enempää, mutta aina kun pääsen sinne seittemäänkymppiin, niin herään ja sitten pudotellaan 5-10 kiloa. Muutaman kerran paino on tippunu kymmenen kiloa, ja todella useasti viitisen kiloa. Eli painon oon saanu kyllä putoamaan, mutta en pitemmällä tähtäimellä aateltuna pysymään. Käytännössä syön siis sen verran, mitä mun energiantarve on seitkytkilosena. Eli sillähän se paino sit nousee. Ymmärrän toki sen, että nykyään on enemmän lihasta ja ennen tämän kokoisena olin isompi.

Tiedän kuinka paljon on missäkin hiilaria ja mistä tulee proteiinia. Diabeetikko perheessä on tämän opettanu, joten tiedän näistä enemmän kuin tavallinen kansalainen. Tiedän senkin, että tavallisessa sämpylässä on 20hh, kun taas gluteenittomassa on 40hh. Ja näkyyhän se kaloreissakin. Lempparisämpylässä, Sunnuntain kaura-porkkanasämpylässä, on kaloreita 210. Jep, luit oikein!


1.1.2012 painoin 69,6kg. 1.1.2013 painoin täsmälleen saman verran, sadan gramman tarkkuudella. Tähän mieheni totesi, että miten se on mahdollista, kun oon koko vuoden laihduttanu. :D Niinpä! No olihan mun paino ollu 66 kiloa pitkään, mutta marraskuun selkävaivat ja joulu nosti painon nopeasti tuttuihin lukemiin. Tänä vuonna paino lähti hienosti laskuun, 63,7 kiloa oli keväällä pienimmillään. Sitten tankkaus Barcelonaan antoi luvan syödä ja hupskeikkaa paino oli saman 66 kiloa, minkä edellisenäkin kesänä. Hävettää myöntää, mutta jälleen keikutaan siellä lukemissa 68. Takana lepokausi, ja samalla tavalla ruoka kuitenkin on maittanu. Helposti tuli kaks kiloa!

Nyt tilanne on sellanen, että mulla oikeasti alkaa mennä hermo tähän tai tarkemmin sanottuna itteeni, miten joku voi olla näin saamaton?! Tunnistan mun ongelmat, mm. tavat ja fiilarit. Joku menee tupakille, kun v*tuttaa. Mä haen karkkipussin. Tai työstressiin ja -ongelmiin haen karkkia, niin johan sujuu työt paremmin. Kun oon "yksin" viikonlopun eli mies reissussa, niin palkitten itteni hienosta jaksamisesta herkuilla, kun muksut nukkuu. Se on tapa. Eihän muksujen kanssa kotona oleminen enää vaadi niin paljon kuin aikoinaan, kun ne oli pieniä. Mutta muistan kuinka jo silloin hain irtokarkkisäkin, kun päivä lasten kanssa kotona oli ollut vaikea. Meillähän tytöt olivat 2v 1kk, kun poika syntyi. Kyllähän se pieni ikäero ja moni lisäjuttu siihen päälle vaati jaksamista, ja sitä vissiin tuli irtokarkkisäkistä. Jos tällainen tapa on ollu 5-10 vuotta (tytöt täyttää joulukuussa kymmenen), ehkä kauemminkin, niin jonnekin se on juurtunu, ja vaikea siitä on päästä eroon. Ei siitä pääse kuukaudessa tai kahdessa eroon.

Laura & Maija Training tarjoaa myös ravintovalmennusta. Ja Maijan kanssa lähdettiinkin nyt tarkemmin tutkimaan mun syömisiä. Pidin ruokapäiväkirjaa viikon verran, josta löytyy ihan todenperäisiä asioita, eli mm. päivällisen korvaamista Polly-pussilla:
Joku vois aatella, että mä syön liikaa hiilihydraatteja, niin mäkin aattelin. Mutta todellisuudessa mä syön liikaa proteiinia! Päivittäinen proteiinimäärä nousee liian korkealle niinä päivinä, kun syön hyvin ja mitään ylimääräisiä hiilarimättöjä ei mene. Luultavasti tämä liian vähäinen hiilarimäärä korvaantuu sillä, että syön joku päivä sitten hiilaria kaksin käsin. Jos päivän ruokailuja aatellaan, niin iltapäivät on mun kompastuskivi. Töistä kotiin tullessa voin syödä vaikka hevosen, ei ku ei sittenkään, sehän ois proteiinia. ;D Hiilaria siis uppoo.

Käytiin Maijan kanssa läpi mun syömisiä ruokapäiväkirjan pitämisen jälkeen, ja jotain muutoksia oon saanu aikaan. Mm. jättäny sokeripitoiset jogurtit ja vaihtanu ne maustamattomaan jogurttiin. Iso muutos ihmiselle, joka on aina inhonnu maustamatonta jogurttia. Nyt voin sanoa tykkääväni siitä! :) Ja mm. säilykeananas on vaihtunu tuoreeseen ananakseen.

Keskustelusta huolimatta en oo saanu karkkiputkea poikki, ja yhden herkkupäivän sijaan tänään ravintopalaverissa keskusteltiin muista vaihtoehdoista. Jos mulle sallitaankin vähän sokeria, niin helpottaisko se sitä sokerinhimoa. En tiedä, tätä kokeillaan. Olisi kuitenkin tarkoitus löytää terveellinen, normaali ruokavalio, joka tukee urheilemista, kehittymistä ja palautumista. Ja kaupanpäällisenä paino laskee ja juoksuvauhti nousee. ;) Normaalilla siis sellainen, ettei se tunnu miltään dieetiltä, vaan sellainen, millä eletään tulevaisuudessa.


Yks työkaveri sanoi kerran, että mä oon kuulemma outo nainen. Sanon ikäni ja painoni ääneen. No numeroitahan ne vaan on. Nuorru en, ja painan sen, mitä puntari sanoo. Mun mielestä ne on ihan normaaleja asioita, ei niitä tarvi salata. Ehkä mä oon outo, ja ehkä joku tuntee myötähäpeää tätäkin lukiessa, mutta mitä sitten! :D

Tavarahaaste

Jaanaba haastoi mut ja muut Kolilla olleet naiset tekemään tällaisen haasteen. Kertoilla omista tavaroista.. Tässä tulee, jos joku jaksaa lukee.. ;)

Laukku - Mä kuljen tosi paljon ilman laukkua. En ota kauppaan ees mukaan, vain yhdistetyn lompakon ja puhelimen. Eteisestä löytyy tosin Espritin musta nahkalaukku, että jos tarvii enemmän roinaa mukaan, niin se lähtee sit mukaan. Töihin laukun yleensä otan, heitän eväät sinne. Treenilaukku on sit erikseen.

Lompakko - BookBook, mielettömän kätevä! Ei jää puhelin tai lompakko kotiin, vaan molemmat aina kätevästi mukana.

Aurinkolasit - Urheilulasit ehkä kolmen vuoden takaa vaihdettavilla linsseillä. Ja sitten ei-urheilulasit on ostettu Intersportista. Sentään muodikkaat, ku tänä kesänä ostettu! :D

Korut - Kultaiset kihla-, vihki- ja kolmas sarjaan kuuluva sormus ovat hyllyssä. Nykyään kaikkien kolmen tilalta on valkokultainen yksi sormus kädessä. Ollu jo neljä vuotta ja pitäis viedä kiillotettavaksi kultasepälle. Tykkään tästä paljon, vaikka ei alkuperäinen vihkisormus ookaan. Mutku tykkää hopean/valkokullan väristä enemmän kuin kullasta. Thomas Sabo ja Nomination sekä pinkki RoadID ranteessa. Kaulassa rihkamaa, mitä milloinkin.

Tv - Talosta löytyy kaksi tv:tä. En seuraa mitään sarjaa, mutta iltaa voin kuluttaa tv:n ääressä. C.S.I. on sarja, mitä tykkään kattoa. Viime viikolla seurattiin koko perhe lentopallon EM-kisoja ja jännitettiin! Mä jännitän aina pelejä, sekä lentopalloa että jääkiekkoa. :D Jalkapalloa en jaksa kattoo, liian hidas peli.

Kännykkä - iPhone 4S. Tämä malli lähinnä hyvän kameran takia. Tässä kun on parempi kamera kuin nelosessa. Ja kuvia tulee räpsittyä paljon. Mutta tykkään ompusta, välillä oli joku muu, mutta omppu piti saada uudelleen.

Kengät - Niitä löytyy aivan liian vähän! Kuljen tietyillä kävelykengillä paljon, nekin on nykyään lättäpohjaiset, että säästäisin pohkeita. ;) Välillä toki laitan esim. saappaat jalkaan. Kesäsin sitten eri kengät, mutta kevään, syksyn ja talven meen näillä. Sitten tietty erikseen talvikengät ulkoiluun, kumpparit ja lenkkarit (en tiiä kuinka monet) lenkille. Niin ja pyöräilykenkiä löytyy parit.

Tennarit - Parit huonot löytyy. Haluaisin jotkut hyvät, joita vois välillä farkkujenkin kanssa pitää. Tytötkin hinkuu Converseja, pitäiskö äitin eka? ;)

Farkut - Yksi hylly täynnä farkkuja, mutta vain muutamia tykkään pitää. Osa on tässä painossa liian tiukkoja.. :/ Mutta ei niitä voi laittaa poiskaan, kun kyllä ne vielä mahtuu. ;)

mp3 - Pinkki iPod. Vuosia vanha, en oo varmaan käyttäny yli vuoteen, kun ei oo tullu kuunneltua lenkeillä musiikkia. Pitäisi aktivoida. :) Ja päivittää musiikkikin sinne.


Tietokone - Osista koottu. Läppäri on vanha, mutta sitten oikea kone on ihan "vanhan ajan" pöytäkone, mutta uudempi kuin läppäri. Tää on isolla näytöllä, niin pystyy tekemään kaikenlaisia juttuja..

Meikit - Lumenesta Dioriin. Joka päivä tulee jotain laitettua, tai ei joka päivä, mutta yleensä. Voin kyllä mennä kauppaan ilmankin.

Kasvovoide - Välillä kosmetologilta ostettu, nyt mennään apteekin perusrasvalla.

Deodorantti - Rexona

Hammastahna - Pepsodent White Now. Kuvittelen sen jälkeen hampaitten näyttävän vähemmän keltaisilta, mainoksen uhri. :D

Shampoo / hoitoaine - Tukkashampoo on aina ostettu kampaajalta. Paul Mitchell viimeksi, nyt Goldwell. Värjätylle tukalle.

Saippua - Joku marketin perhesaippua.

Tuoksu - Hajuvettä en käytä arkena. Inhoan, jos joku tuoksuu liian voimakkaalle, joten vältän itekin allergikkojen takia. Giorgio Armanin Acqua di gioia löytyy kaapista tällä hetkellä.

Mineraalivesi - Raanavesi kelpaa!

Viini - En juo. Pahaa.

Drinkki - En oo drinkkienkään ystävä. Kopparbergin light päärynäsiideri, se on hyvää!


Leipä - Gluteenitonta tarvin. Lempileipä on tällä hetkellä Sunnuntain kaura-porkkanasämpylä.

Ruoka - Toiset syö elääkseen, mä oon miettiny, että elänkö syödäkseni? ;D Mutta oon surkea kokki, en osaa tehä ruokaa hyvää ruokaa. Muksut valittaa, että koulussakin on parempaa ruokaa kuin mun tekemä! Onneksi mies sentään osaa kokata.

Jäätelö - Nam! Kesällä menee enemmän, talvella vähemmän.

Karkit - Voisin elää pelkillä karkeilla. Irtokarkit ihan best!

Lakanat - Löytyy sängystä, vaihdetaan 1-2 viikon välein. Löytyy pinkistä harmaaseen. Norsuista Marimekon Unikko-kuvioon.

Kampaaja - Käyn kahden kuukauden välein. Pakko, kun on lyhyt tukka. Sitä paitsi kyllästyn nopeesti, joten vaihtelua pitää saada. Kävin 16 vuotta samalla kampaajalla ja hänen lopettaessa siirryin seuraavalle. En luota jokaisen taitoon. ;)


Alusvaatteet - Muiden vaatteiden alla, yllättäen. Urheilurintsikat Shock Absorberit, ne tukee hyvin.

Päivälehti - Ilkka. Tulee postilaatikkoon. Luen joka päivä, mutta vasta työpäivän jälkeen.

Lehti - Kotiin tulee itelle Juoksija, jonka oon aikonu vaihtaa Pyöräily+Triathloniin. Muksuille Aku Ankka. Sitten muutama yhdistyksen lehti.

Sänky - 2x 80cm runkopatja, joiden päällä 160cm levee petari. Vasen puoli on mun puoli ja oikea puoli miehen.

T-paita - Paljon käytän hihattomia paitoja arkipaitojen alla, mutta urheillessa sitten teknisiä paitoja. +5-10 asteella juoksutakin alla on tekninen t-paita, kylmemmällä säällä se vaihtuu kerraston paitaan.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pinkkiä pesuainetta pyörään

Jos mettään tahdot mennä nyt, niin takuulla yllätyt! Tulee jo pimee seiskan maissa! Pitää mennä ajoissa, että löytää sieltä kotiinkin. Tein tänään tunnin maastopyörälenkin, ja lähdin kotoa yksin suuntaan, jota kukaan ei tienny. Lähimettään, mutta yksin siellä kulkiessani tuli mieleen, että mitä jos mulle käy kuten töysäläiselle lenkkeilijälle ja karhu hyökkää kimppuun. Soitin miehelleni äkkiä, että oon muuten täällä mettässä, että tiedoksi, jos mua ei kuulu eikä näy.. Lisäksi lauleskelin mun huonolla lauluäänellä, puhuin ajatukseni ääneen ja viheltelin. Vähän väliä katoin taakseni, ettei kukaan ihminen ollu saavuttanu mua ja kuullu vaan mun juttuja! :D Mutta ei ainakaan karhu pääsis yllättämään! ;)


Koiran kanssa oon lenkkeilly tuolla ja hiihtänytkin, mutta jostain syystä en oo koskaan pyörällä ajellu, vaikka lähellä nuo mettät onkin. Renkaan jälkiä maastossa oli, on tainnu lähellä asuvat Pyörä-Pojat siellä ajella. Täytyy ajella seuraavalla kerralla Ämmälänkylään saakka, Pakopirtille. Joskus pikkulikkana isän kanssa sinne hiihdin, oli muuten pitkä matka. Oisko 9 kilsaa? Edellistalvena tein saman homman, mutta nyt ikää oli vähän enemmän ja totesin, että paljon oli pajua ym., että hyvillä suksilla ei kannata sinne lähteä. Pysyttelen Hallilanvuoren ja Joupiskan/Ahonkylän laduilla.

Mikä punanen latu?!
Kuten koiralenkkimaastoista on kaadettu mettää ja ilmestyny kaikenmaailman keppejä, niin oli myös täälläkin.. Ohitustietä rakentavat. Toisaalta ymmärrän tuon Seinäjoen ohitustien rakentamisen, mutta harmittaa nää lenkkeilymaastojen tuhoutumiset. En tiedä missä jatkossa koirien kanssakin lenkkeilen. :(

Riista-aita.


Millä sää peset pyöräs? Mä pesen nykyään tällaisella naisellisen pinkillä Muc-Offilla! ;)