sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Rentoutumassa Kolilla.

Sain reilu kuukausi sitten kutsun koko viikonlopun kestäville treffeille muutaman bloggaajan kanssa. Viisi ihanaa naista tapaisi Kolin maisemissa. Kaksi heistä tunsin ennestään hyvin, kahteen saisin tutustua paremmin ja yksi viidestä olin siis mie (kuten tuolla Pohjois-Karjalas sanotaan, mä oon oikeasti mä), eikä itteäänkään varmaan tunne koskaan läpikotaisin. :D Mukana siis Jaana, Hanne, Hansu ja Punatulkku.

Kun bloggaajat treffaa, niin vähän väliä on jollakin kamera kädessä. Ei tarvi selitellä ja häpeillä pyytää ottaa itestä kuvaa. :D Tosin mun treenikaverit kotipuolessa on siihen tottunu, ja myös yhteiskuviin. ;) Eikä kuulemma erikseen tarvi aina kysellä, että saako kuvan laittaa blogiin. :D

Matkalla kohti määränpäätä.
Muut oli jo ehtineet Kolille, ku mä vasta illalla saavuin noin 600 ajokilometrin jälkeen. Tampereen työreissu toi vähän lisäkilometrejä.

Perjantai meni majoittuessa, syödessä ja juodessa. Lauantain ohjelma kiepsautettiin päälaelleen ja mentiin heti aamupäivästä rentoutumaan kylpylään. Mikä olikin loistava valinta, niin saatiin olla kaikessa rauhassa.. Ihan tavallisesta kylpylästä ei ollu kyse, vaan mukaan sai hoitopussukan, joka siivitti haluamaansa hoitoon. Vaihtoehtoina oli rentouttavaa, palauttavaa, virkistävää jne. Elämyssuihku valoineen, äänineen ja kuumine ja kylmine vesineen oli paras. :D Suosittelen elämyssuihkuista Karibian myrskyä!


Maha täynnä hyvää ruokaa lähettiin valloittamaan Ukko-Kolia, Akka-Kolia ja Paha-Kolia. Järjettömän upeet näköalat Pieliselle! Tuolla metsässä ja vaaroilla olis viihtyny vaikka kuinka pitkään!


Ukko-Koli huiputettu!


Päätön nainen!
Ja aika päätöntä menoa.
Sosiaalista mediaa unohtamatta.. ;)


Täällä vois mennä naimisiin! Joku muu, mä oon jo.


No ettei kaikki olis niin upeeta ja mahtavaa, niin päätin mökille päästyämme lähteä tankkaamaan autoa. Naftaa oli vähän, enkä halunnu sunnuntaina jäädä tien poskeen, ku tankki olis tyhjä. ;) 16 kilsaa oli mökiltä Nesteelle, tankki täyteen, piipahdus sisällä kaupassa ja takaisin mökille. 50 metrin ajon jälkeen tajusin jonkun olevan vialla ja totesin renkaan todellakin olevan puhki. Lauantai-ilta ja ilman vararengasta --> pulassa!!!


Huoltamopalveluja ei kyseisellä Nesteellä ollu. Onneksi pelastavat enkelit eli kylänmiehet saapuivat apuun. Totesivat, että niin iso halkeama renkaassa, ettei paikkausvaahdosta oo hyötyä. Aattelin, etten pääse sunnuntaina kotiin. Muutamien puheluiden ja odottamisen jälkeen sain auton alle vararenkaan ja lupauksen saada seuraavana päivänä vanteen päälle toisen kumin. 1,5h jälkeen vaihdettiin numerot, vanne lähti miesten matkaan ja ite takas mökille. Tästä vois kirjoittaa oma bloggauksen kaikista saunakalja ja -vihta lupauksista Nesteellä juotuihin kossupaukkuihin, mutta skippaan epäolennaisena asiana. :D

Onneksi emme siirtäneet pöytävarausta, niin ehdin hyvin vaihtaa märät vaatteet kuiviin ja lämpöisiin sekä referoida(?) naisille tapahtumat. Ettei vaan laihtumaan pääse, niin ruokaa oli saatava! ;)

Terveellistä ja epäterveellistä

Sunnuntaiaamusta heitin pienen pyörälenkin, jonka jälkeen saikin jo valmistautua kotimatkalle. Mutta ennen kotimatkaa sain yksityisteatteriesityksen! Aihetta en paljasta, mutta arvata saattaa. :D En oo koskaan ollu kattomassa noin omaperäistä ja lyhyttä esitystä syysteatterissa! :D Tää oli kyllä viikonlopun loppuhuipennus!

Kaikki erikseen lavalla.
Kaikki yhes koos ja loppukumarrukset!
Pielisen rannalla.
Kävin vielä autoni kanssa yhden mua auttaneen miehen luona, joka oli löytäny mulle renkaan ja ystävällisesti sen vielä alle vaihtoi. Kotimatka sai alkaa!


Kiitos naurua täynnä olevasta rentouttavasta viikonlopusta Jaana, Hanne, Hansu ja Punatulkku! Kiitos myös Timolle, Tarmolle ja Manulle avusta, ettei mun viikonloppuloma menny pilalle! ;) Taisin kuitenkin vilustua, kun vesisateessa kylmissäni autoa manasin. Flunssa taitaa nyt päälle tulla, toivottavasti saan sen jotenkin pyörtämään!


GoProllakin tuli kuvailtua, mutta videoiden katseluun menee ikuisuus. Jos joskus saan aikaiseksi koota niistä jonkinlaisen matskun, niin laitan kyllä esille. ;) Upea paikka tuo Koli ja ystävällisiä ihmisiä, täytyy ehdottomasti päästä joskus pitemmäksi aikaa!

torstai 26. syyskuuta 2013

To run or not to run?

15 vuotta tuli tällä viikolla täyteen yhteiseloa. Pitkä aika, mutta ite en oo vanhentunu yhtään. ;) Näiden vuosien kunniaksi haaveilin lenkkiä yhessä mieheni kanssa, mutta kaikesta haaveilusta huolimatta se siirtyi ens viikkoon. Ei vaan aikataulut kohdanneet mun juoksupäivinä mitenkään.

Mä aina ihailen pariskuntia, jotka treenaa yhdessä. En ole kateellinen, vaan onnellinen heidän mahdollisuudesta. Meillä edellisestä yhteislenkistä on kauan aikaa. Monesti nää juoksulenkit on vaan sijoittuu iltaan, kun muksut ovat jo nukkumassa, niin yhdessä ei voida lähteä (en halua jättää nukkuvia lapsia päinsä). Ja miehen juoksuharrastus on kausittaista, välillä lenkkeilee enemmän ja välillä vähemmän. Nyt taas näyttää maistuvan! :) Jopa niin paljon, että osallistuivat yhteen maraton-tapahtumaan porukalla. Yksi juoksi koko maratonin, ja mieheni juoksi kympin porukassa. Porukan vauhtia menivät, joten mitään vauhtikestävyyslenkin rutistuksia ja omia enkkoja ei syntyny, mutta olin hyvin yllättyny osallistumisesta juoksutapahtumaan!! Hienoa! Ja nää heidän tiimihupparit oli loistavat! :D


Nyt kun nuorin lapsemme jaksaa jo kympin pyöräillä mukana, niin ihan hyvin voitais tehdä juoksulenkkejä useamminkin yhdessä. Mikäs sen parempaa ja rakkaampaa seuraa kuin omat perheenjäsenet?! <3

Nyt kun ilmat ovat viilentyneet kunnolla, niin mä voin ottaa taas juoksulenkeille koiran mukaan. Eilen testasin, että miten se juokseminen sujuukaan nuoremman (2,5v) koiran kanssa. Vanhasta muistista lähti! :) Silloin kun juostaan, niin ei tehdä ylimääräisiä pysähdyksiä, ei aiotakaan tehdä tuttavuutta kenenkään vastaantulijan tai ohitettavan kanssa, ja koiran täytyy juosta mun vierellä, mutta ei liian lähellä, ettei löysä hihna mee tassujen väliin. Hyvin onnistui Nanon kanssa viis kilsaa. Tänään puolestaan mulla oli kymppi vuorossa, ja jaoin sen niin, että kuus kilsaa sai tulla Nano ja neljä kilsaa Milli. Yhtä aikaa en ota kahta viiskyt kilosta leonberginkoiraa mun kanssa juoksemaan, yksi kerrallaan riittää. ;)

Kuva suolta, ku tuolla pimeässä ei kuvia saanu.
Tarvisin muuten uuden Spibeltin. Ensimmäisen, musta turkoosilla vetoketjulla, ostin kaksi vuotta sitten Berliinin maratonin expoalueelta. Se on ollu tosi kovassa käytössä, mutta nyt mieheni on sen ominu. ;) On meillä toinenkin, mutta se on tyttäreni ja se on tarkoitettu diabetespumpulle. Siinä on letkulle reikä. Aattelin, että ostaisi omannäköisen, eli ehkä mustan pinkillä vetskarilla ja vedenkestävän! ;) Kaksi vuotta sitten ei vielä myyty vedenkestäviä..

Huomenna aamulla starttaan ensin Tampereelle työjuttuihin ja sitten siitä kohti Kolia. Mulla on treffit viiden urheilusta bloggaavan naisen kanssa. :) Koko viikonloppu Kolilla ja kaikenlaista kivaa tiedossa. En ookaan pitkään aikaan ollukaan missään reissussa, joten tosi kiva lähteä. :) Mä sain seuralta lainaan GoPro-kameran, ja katotaan saanko sillä mitään julkaistavaa kuvamateriaalia aikaiseksi! :D Mutta siis nyt pakkaamaan, kaikki tavarat on vielä kaapissa, kääk!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kaikkee sitä tulee kokeiltua

Mähän voitin siinä yhdessä arvossa Lady Linelle lahjakortin, joka sisälsi viisi käyntiä. No, kun flunssasta pääsin irti, niin halusin päästä tekemään uuden treeniohjelmani treenejä.. Sehän tarkoitti siis sitä, ettei päivässä vaan tunnit riitä enää mihinkään ryhmäliikuntatunneilla käymiseen. Tänään oli lepopäivä, ja aikaa käydä kattoos, mikä on tuolla salilla homman nimi.


Systerin kanssa lähettiin matkaan, ja ensimmäinen tunti oli nimeltään CXWORKX, kauhea nimihirviö. Les Millsin tunti siis, josta olisi voitu käyttää ihan perus vatsapakarareisijumppaa nimenä. ;) Kyseessä oli 30 minuutin treeni, jossa ei turhia huilailtu. Mikä oli hyvä, koska muuten treeniaika olis nopeesti lyhentyny puoleen. Käytössä oli levypaino sekä tuubikuminauha, ja täytyy sanoa, että yllätyin, nimittäin kyllä itellä tuli hiki! :D Tunnin sai hyvin räätälöityä jokainen omakseen, eli vaikeammalle vaihtoehdolle löytyi aina kevyempi, mutta ite otin tietenkin puolituntisesta kaiken irti, mitä pystyin. Oli lankkua, kylkilankkua, kyykkyä, normaaleja vatsalihaksia, kuminauhalla käsilihaksia esim. yhden jalan kyykyn kanssa.

Mukava tunti, vaihtelua normaalille keskivartalotreenille. Toki tietenkään ei korvaa salilla tehtäviä kyykkyjä tms, mutta mukava tunti silti.


Heti perään oli vuorossa Bodybalance. Les Mills -tunti sekin. Kuvittelin meneväni venyttelyyn. No toisin kävi, ja tunti oli sekoitusta joogaa, pilatesta sekä vatsa- ja selkälihaksia. Olihan pettymys. Paljon eri asentoja ja askelia sinne ja tuonne. Huone oli täynnä naisia, ja tilaa oli huonosti. Melkein oli toisen varpaat omassa suussa..

Sitten kun maattiin selinmakuulla, niin ei nähnyt ohjaajaa, kun tässä huoneessa ei ollut mitään koroketta. Loppuun vielä maattiin paikoillaan varmaan 10 minuuttia ja rentouduttiin. Rentoutuminen on jees joskus, mutta ei tää kyllä lihashuoltoa ollu. Mä olin ymmärtäny tunnin väärin. No jos ees joku paikka vähän veny, niin hyvä niin! ;D


Yks jännä juttu oli tuolla isossa salissa, mistä tuo eka kuvakin on. Siellä ei oo peilejä! Kuulemma Les Mills on tarkoitettu, että jokainen tekee oman kehon tuntemusten mukaan, ei peilin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että onhan peilistä tosi paljon hyötyä, että näkee liikeradan menevän oikein. Sh'bam-tanssitunti olis ollu kiva kokeilla, mutta olisin voinu kuolla siellä nauruun! Jos meen bodybalancen askelissakin sekaisin, niin miten olisi käyny tanssissa?! :D

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Joupiskan maastoissa

Viime sunnuntaina maastopyörälenkki Jämillä oli niin mukava, että päätimme ottaa uusiksi. Tällä kertaa vain Seinäjoen maastoissa. Liikuntapäiväkirjan Jaanaba miehensä kera sekä Jaana ja Maija tältä alueelta, eli yhteensä viisi maastojen valloittajaa. :) Taas pörräilimme yhteensä kolmisen tuntia. Aika menee niin paljon nopeempaa hyvässä seurassa!!

Näillä eväillä matkaan. Kylläpäs GU:n geelit on hyviä, nam!




Luurin etukamera on huono, mutta laitetaan tää silti, kun sama idea kuin viikko sitten.


Sama paikka, kuvaaja vaihtu.
Maija johdatti meidät lähteelle, mutta se oli kuivunu! :/



Mentiin helpompaa kuntorataa, mukavampaa polkua sekä teknisempää polkua. Ja pakkohan pirkkalalaiset oli pitkospuille ja Kivenmaan laavulle viedä. Kuivuneen lähteenkin näkivät, mutta vesipulloja ei pystytty tällä kertaa täyttämään. Niin ja kyllä niitä mäkiäkin matkan varrelle osui, ainakin kun Joupiskan kilpavitoselle päädyttiin. ;) Kuntovitonen ja kilpavitonen ovat erikseen, ja kaikki hiihtokisat on tuossa kilpavitosella, sen verran enemmän siellä joutuu töitä tekemään.

Ekaa kertaa otin lenkillä videonpätkää. Ihan surkea laadultaan, mutta kun kerran sain tämän otettua ilman kaatumista, niin pakko laittaa. :D Voi kun omistaiskin GoPron kameran!


Kiitos kuvista Jaana, Juha ja Maija! :) Ja kaikille kiitos mukavasta ja hyvästä treenistä!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Uintijuttuja

Oon nyt käyny Lauran kanssa kolme kertaa tänä syksynä uimassa. Sitä ennen mun uintia hallissa on katottu edellisen kerran huhtikuussa. Huhtikuusta syyskuuhun on viisi kuukautta, eli lähes puoli vuotta. Ja se on pitkä aika se. Varsinkin, kun mun uinti on tuntunu takkuisalta. Avovedessä märkäpuku kelluttaa ja uimahallissa tuntuu, että uppoo..

Nyt on koko syksy hyvää aikaa hioa tekniikkaa kuntoon. Uintiasento yritetään saada mulle paremmaksi, että mun takapuoli ja jalat olisivat enemmän pinnalla. Laura kielsi multa kaikki apuvälineet ja kun oon tottunu käyttämään osan treenistä pullista (jalkojen väliin tuleva kelluke) ja sillä tavalla jalat ovat saaneet huilata, niin ekat kerrat ovat olleet altaassa todella raskaita. 45 minuuttia ja valmis lopettamaan treenin. :D

Sukellusta.
Viimeksi tiistaina klo 6.30 treffattiin Lauran kanssa hallilla. Koko ajan tulee ohjetta, että mitä pitää muuttaa ja mihin pitää kiinnittää huomiota. Ja jokainen tietää, että on kovin vaikeaa kiinnittää moneen asiaan yhtäaikaa huomiota. Niinpä nyt on tarkoitus saada kroppa veden pinnalle ja asento kuntoon, ja sen jälkeen lähdetään parantamaan käsivetoja. Mullahan uinnin käsivedot tahdistaa pahasti, ja rekvenssi on todella hidas lujimmillakin vauhdeilla. En vaan saa käsiä nopeaa pyörimään, vaikka kuinka yritän. No näitä kaikkia tullaan treenaamaan myöhemmin.


Palauttelua. Normiselkäuinti ei onnistu mun olkapäiden takia, joten mennään tällä tavalla..
Tällä hetkellä mun täytyy kiinnittää huomita lantion paikalla pysymiseen (ei saa perse keikkua puolelta toiselle), vatsalihaksien jännittämiseen, hartioiden rentouteen ja avoimuuteen, käden palauttamiseen pitkälle rentona ja käsivedon suoraan tulemiseen. Ei muuhun! ;D

Eilen olin uimassa, ja kovin huonolla fiiliksellä altaaseen menin. Ruuhkaa oli, mutta kerrankin sattui omalle radalleni mukavia uimareita. En viittiny mennä nopeitten uimareitten radalle, kun olisin ollu siellä tukkona. Menin toiselle ja siellä hitaimmat aina hienosti päädyssä väisti. :) Mutta täytyy sanoa, että uskomattoman hyvillä mielin lähdin altaasta pois. Enpä olis uskonu! :) 

Kuvat on Lauran ottamia, jotka nappasin Laura & Maija Trainingin facebookin sivuilta (Lauran luvalla kyllä).

Delffiinipotkuja.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mäkiä pimeessä

Vajaan viikon sisään on tullu käytyä sauvarinteessä Joupiskalla ja samaisessa paikassa mäkivetoja. Tosin sauvakävelyä harrastin "hissikuilussa" ja mäkivedot tein vähän loivemmalla tiepätkällä, ja tietty eri päivinä. Pakarat ja reidet on saanu siis hommaa, mikä on älyttömän hyvä juttu! :)



Pimeä jo klo 20:57.
Sykekäyrät todisteeksi. ;)
Sitten on tullu piipahdettua sauvojen kanssa taas suolla, tällä kertaa saatiin vettäkin niskaan. Suo oli tosi märkä, tai sitten mun ja Miia-Marian valitsema reitti oli huono, nimittäin jalka upposi kerran puoleen väliin reittä. Jouduin makaamaa suolla mahallani ja vetämään itteäni upoksista pois. Vähän ensin säikähdin, mutta kun tajusin, etten uppoa syvemmälle, niin kyllä sitten nauratti. :D

Upeen näkönen paikka matkalla Paukanevalle.