Kauha-hiihto 17.2.2013

Tänään oli päivä, kun vuorossa oli pisin hiihtolenkkini ikinä, 60 kilometriä. Viime talvena hiihdin kerran viiskymppisen, ja tänä talvena on tullut yks 40 kilsaa ja muutama kolmikymppinen.

Oli luvattu ihan vaan yksi-kaksi astetta pakkasta, ja sukset oli laitettu paikallisessa urheilukaupan huollossa kuntoon. Normaalisti tuolla säällä on luvassa jäistä latua, ja pitoa tarttee. No kun pääsin lähtöpaikalla kokeilemaan latuja, niin totesin ladun olevan todella pehmeää lunta. Kaukana jäisestä. Mulla pitää vähän liiankin hyvin, eikä luista. Tiedossa raskas lenkki. Maisemat on kuulemma mahtavat, joten nautitaan niistä. ;)

Tuttujakin näkyi, ja Jaana varoitteli, että alku on nousua. Se oli ihan hyvä tiedostaa, että alku on vähän salakavalaakin nousua.

Tämä reitti kaksi kertaa. Kuva: linkki

Alkuun meni monta latua rinnakkain, ja ne siitä pikkuhiljaa supistui kahteen latuun. Latu oli vedetty moottorikelkalla metsään, joten latua ei siis ollut hiihdetty useasti, eikä se latupohja ollut painunu kovaksi. Lumi oli pehmeää pakkaslunta.

Alku oli ihan hirveä. Suksi ei luistanu, ja tökki vähän väliä. Kävi sitten niin, että otin vähän tuntumaa pitovoiteen ansioista lumipenkastakin. Onneksi takana tulevilla miehillä oli hyvät refleksit, ja eivät tulleet päälle. Tämä lento ei jäänyt ainoaksi, mutta toisella kertaa takana ei ollut ketään. Kertakaikkiaan vaan suksi tökki niin pahasti. Mä suksin sitten kuuseen. ;)

Aattelin, että yksikin lento vielä, niin sitten lentää sukset kuuseen. No pysyin pystyssä, vaikka läheltäpititilanteita riitti. Olin jo päättänyt, että kierrän vain yhden kierroksen eli 30 kilsaa, ja sitten keskeytän. Mun ei oikeasti tarvi tällaisilla suksilla hiihtää. Ylämäessä sukset piti, jopa niin hyvin, että yhdessä jyrkässä nousussa seisoin ladulla ja nostin sauvat ilmaan. Sukset eivät liikkuneet yhtään taaksepäin. :D Ja arvatenkin porukka meni alamäessä ohi. Vähän söi.. Toki suurin osa meni jo alussa ohi, tai ainakin siltä tuntui, että he katosivat vaan metsään.

Huoltopisteitä oli 7-8 kilsan välein, ja pysähdyin jokaisella juomaan mehua ja/tai urkkajuomaa ja ottamaan suolakurkkuja/rusinoita. Kahdella ekalla juomapisteellä mentiin vaan juoman avulla.

Kolme kilometriä ennen ensimmäisen kierroksen loppua tein huomion. Pitovoide pohjasta oli vähentynyt, ja luisto oli parantunut. Siinä kohtaa fiilis oli tosi hyvä, ja tottakai lähdin toiselle kierrokselle. Saisi tehtyä hyvän ja pitkän treenin! Ekaan kiekkaan meni aikaa 2,5h. Ja sykkeet olivat paukutelleet tasaisesti vk1-vk2:n alueella.

Kun olin pari kilsaa hiihtänyt toista kierrosta, niin tienylityspaikan mies huikkas mun olevan kolmantena naisena. Mun piti varmistaa kuulinko oikein, mihin ne muut oli menny?!

Miten enemmän kilometrejä tuli, sitä parempi fiilis mulla oli. Suksi luisti, ja vain pieniä ei-haittaavia tökkäyksiä oli. Energiaa otin tasaiseen tahtiin, ja nyt tiesin reitin ylä- ja alamäet. Kyllä se toinen kerta Lauhanvuoren päälle tuntui niin käsissä kuin sykkeissä.

Mukanani olevat energiat. Geelejä ja suolapähkinöitä ei mennyt, kolmesta energiapatukasta meni kaksi. Ja lisäksi 3dl juomaa meni yhdessä alamäessä (42km kohdalla), kun oli vielä neljä kilometriä seuraavaan tankkauspisteeseen.

Jos mulla olisi ollut puhelin mukana, niin olisin pysähtynyt 49 kilometrin kohdalla ja ottanut kuvan. Edessä oli pelkkää valkoista. Lunta oli jäänyt kiinni puiden runkoihin, että kaikki mäntyjen rungotkin olivat valkoiset. Oksat olivat täynnä lunta, maa oli täynnä lunta. Niin upean näköistä! Muutenkin maisemat olivat oikeasti hienot!

Viimeisellä kympillä tuli vielä ohitettuakin muutama mies, ettei se mun vauhti ainakaan tippunut ollut. Kyllä se maali sieltä tuli, eikä yhtään liian aikaisin. Hartioissa ja ojentajissa hiihto jo tuntui, muuten olisi kyllä jaksanut ja hyvissä voimin olinkin. Maalissa kuuluttaja kertoi mun olevan toinen yleisen sarjan nainen, ja pokaalikin tuli. No oikeasti osanottajia ei ollut meidän sarjassa kuin kolme, ja nelikymppisissä kaksi. Jälkeenpäin näin listaa, etukäteen en tiennyt. Muut naiset olivat ilman aikaa -sarjassa, tai sitten hiihtivät lyhyemmän matkan.

Olihan siis kokemus, mutta onneksi noin päin, että alku oli kamalaa ja loppu hyvää. Toiseen kierrokseen meni aikaa kymmenen minuuttia vähemmän kuin ekaan, ja mun loppuaika oli 4:50. Hävisin voittajalle kymmenen minuuttia. Oon tosi tyytyväinen, että jaksoin viisi tuntia hyvin, eikä tullut mitään sippaamista tms. Niin, ja keskisyke hiihdosta oli 170. Jos aattelen juoksun sykerajoja, niin tuo tarkoittaisi sykettä vk1-vk2 rajalle. Hyvä fiilis siis jäi! :)

Niin ja olin muuten voittanu arvonnasta termospullon. :)