torstai 20. joulukuuta 2012

Katsaus menneiseen

Aattelin tehdä jonkinlaisen tiivistelmän mun tähän astisesta elämästä, lähinnä liikunnan osalta. Jos tänne eksyy Finntriathlonin blogilinkkien kautta uusia lukijoita tai jostain muualta, niin on nopeesti perillä siitä, millainen ihminen sitä tänne kirjoittelee. :)

32-vuotias it-alan istumatyöläinen Seinäjoelta. Aviovaimo. Kolman lapsen äiti. Kahden koiran kouluttaja ja lenkkeilyttäjä. Yhden avioparin esikoinen. Kolmen tytön isosisko. Ensimmäinen oma harrastus oli suunnistus, jonka aloitin suunnistuskoulussa 9-vuotiaana. Lisäksi on ollut lentopalloa, koripalloa, pesäpalloa..

Vaikka lapsena ja nuorena tuli harrastettua urheilua, niin mitään ylimääräisiä lenkkejä en kuitenkaan tehny yhteistreenien lisäksi. Isä onkin jälkeenpäin sanonut, että jos yhtään olisi tuolloin lenkillä käynyt, niin olisin varmasti pärjänny paremmin suunnistuskisoissa. Yleensä sijoitus oli puolenvälin toisella puolella, mutta tuli niitä ylläreitäkin aina joskus. ;) Mutta todistetusti oon kuitenkin kerran lenkillä käynyt.. ;D Nimittäin 16-vuotiaana kaaduin suksilla kädenä päälle, ja sen jälkeen olkapää meni paikoiltaan usein. Alkuun montakin kertaa viikossa, mutta leikkausta siirrettiin nuoren iän vuoksi. Lentopallon lopettamisen jälkeen olkapää tuli parempaan kuntoon. Nykyään olkapää menee paikoiltaan noin pari kertaa vuodessa, edelliset pari kertaa onkin ollut uidessa. Mulla on se kuppi, johon olkavarren pää tulee, niin laaka, että luu tulee helposti ulos. Kupin pitäisi olla syvempi. Tästä syystä käsi jää tuohon eteen 90 asteen kulmaan jumiin, ja se pitää painaa siitä takaisiin omalle paikalleen koloon.


Kun yhteistreenit jäivät, niin tilalle tuli lenkkeilyä, spinningiä, kuntonyrkkeilyä. Nämä siis oikeastaan opiskeluaikoina. Muistan parhaimmillaan tai pahimmillaan käyneen 14 päivän aikana 13 kertaa spinningissä. Lenkit oli lähinnä kävelylenkkejä, sellaisia reippaita rasvanpolttolenkkejä. Mulla on aina ollu kausia, jolloin teen paljon ja taas niitä kausia, jolloin en tee oikein mitään.

Kaksostytöt syntyivät 2003 vuoden lopussa, eli täyttävät nyt jo 9 vuotta. Eilen vietettiinkin kaverisynttäreitä, ja on se helppoa nykyään, kun mun homma oli kaupassa käynti ja siivoaminen, likat hoiti loput. ;) Toki siivoamisessakin he auttoivat, etten yksin sitä tehnyt. No mutta siis.. Raskausaika oli vaikeaa, ja liikkuminen jäi vähäiseksi. Viimeiset kahdeksan viikkoakin makasin sairaalassa, ja sitä ennen olin jo kotona sairaslomalla. Pitkiä kävelylenkkejä tuli tehtyä vaunujen kanssa, ja silloin tällöin kävin spinningissä. Poika syntyi vuonna 2006. Kävelylenkit, spinning, kuntonyrkkeily ja kahvakuula jatkuivat epäsäännöllisen säännöllisesti. Silloin, kun tarvi tuuletusta kotioloista. :D

2009 vuoden tammikuussa ostin ensimmäisen kerran itselleni juoksutakin ja -housut. Pinkki Adidaksen takki on muuten edelleen käytössä, neljän vuoden jälkeenkin. Olin sitä ennemmin pitänyt kuntoa huonona, kun en jaksanut juosta kuin lyhyitä matkoja kerralla. Samana iltana lähdin ulkoiluttamaan uutta kerrastoa ja juoksuasua 14 asteen pakkaseen. Meinasin jäätyä aluksi. Niin vaan juoksi 7 kilometriä putkeen, ja totesin, että varusteilla todellakin on väliä! Se oli varmaankin päivä, jolloin musta tuli varusteurheilija. ;D Nimittäin nykyäänkin tykkään, että varusteet ovat kunnossa ja ne ovat hyvät. Vaikka huonommillakin varusteilla onnistuu, niin hyvillä varusteilla liikkuminen on ehkä miellyttävämpää. Ja siis tuolloin tajusin kuinka paljon liikaa mulla oli ollut vaatetta, ei ihme, ettei jaksanut.


2009 syyskuussa oli ensimmäinen puolimaraton, jonka juoksin aikaan 2:20. Samoihin aikoihin päätettiin kaverin kanssa lähteä Tukholman maratonille, koska kyllähän kolmikymppisenä nyt yks maraton pitää juosta. :D Täyttäisin siis viikkoa ennen maratonia 30 vuotta. Tuli osallistuttua juoksukouluun, ja niin vaan juostiin kesäkuussa 2010 eka maraton Tukholmassa. Seuraavana syksynä puolimaratonilla aikaa meni 2:03. Tuli osallistutta Fiskarsissa Urheiluopisto Kisakeskuksen maratonkouluun, ja vietimme Fiskarsissa treenaten kolme viikonloppua marras-huhtikuun aikana. Tukholma kutsui taas vuonna 2011, ja tällä kertaa aikaa meni 4:29. Berliinissäkin tuli käytyä maratonilla, mutta se oli vaikea juoksu (aikaa meni muistaakseni 4:37). Kuusi puolimaratonia maaliin asti (+ yksi keskeytys) ja sitten nuo kolme maratonia, siinä on mun juoksut.

Liikaa penikkavaivoja, juoksijanpolvea, reisivaivaa.. Niitä oli ollut muutaman vuoden aikana, joten suunnittelin treenin monipuolistamista ja ostin heinäkuussa 2011 pyörän, cyclocrossin. Elokuussa kyselin Aqua Plussan triathlonkoulun paikkoja. Triahtlonkoulun aloitus pelotti, koska pystyin uimaan vain 5 metriä vapaauintia. Joo, vain siihen ekalle lippusiimalle asti.. No uintia treenattiin, samoin kuin muitakin lajeja ja niin vaan lokakuussa uin altaan päästä päähän, ja joulukuussa menikin sitten jo tuhat metriä putkeen. Vanhanakin siis voi oppia!


Triathlonkoulu päättyi ensimmäisen triathlonin puolimatkaan Finntriathlonilla Joroisilla. Kesäkuussa ehdin yhden pikamatkan kisan tehdä, ja elokuussa perusmatkan. Tiedän siis miltä nekin matkat tuntuvat. Triathlonkoulun jälkeen pysyttelin Aqua Plussan toiminnassa edelleen mukana, mutta yhteinen ohjelma vaihtui henkilökohtaiseen valmennukseen ja Venla Koivulasta tuli mun valmentaja. Venla on siis suunnittellut mulle tämän syksyn treenit, ja tietysti suunnittelee myös jatkossa. Vähän on syksyllä mun treenien toteuttaminen ollu huonoa erinäisten vaivojen takia, mutta keväällä sitten sitäkin enemmän, paremmin ja monipuolisemmin! :)



Se, mihin nyt pitäisi kiinnittää huomiota on ruoka ja syöminen. Oon melkoinen hiilariholisti. Tykkään karkista, ja tarkemmin sanottuna irtokarkit ovat mun pahe! En edes halua sanoa ääneen niitä karkkimääriä, joita menee. Mä oon 165 senttiä pitkä, ja painan nyt 68 kiloa, eli en mikään pieni ja painoa on varaa tiputtaa. Viime kesänä painoin 66 kiloa, mutta selkäkramppisena tuli marraskuussa vähän kiloja lisää, kun söin kaikkia herkkuja, että tulis parempi mieli.. Mähän oon surkea kokki, joten siinä pitäisi kovasti petrata. Tosin en tykkää edes ruuanlaitosta. Mies osaa tehdä ruokaa, ja hän onkin meidän perheen kokki. Kertoo varmasti mun taidoista, että tytötkin totesivat syksyllä, että koulussakin on parempaa perunamuusia kuin mun tekemä. :D No mä vaan oon niin huono suolan ja voin käyttäjä. Esimerkiksi uunissa paistettaviin ranskalaisiin en lisää suolaa..

En muista mitä juhlapäivää vietettiin mun siskon luona, ja siskot olivat sopineet kuka leipoo mitäkin täytekakusta juustokakkuun. "Ninni, me mietittiin vähän, että jos sä... *pitkä hiljaisuus. Mietin, että mitä perkule ne on mun päämenoksi keksineet* ..ostaisit kaupasta pari keksipakettia?" :D Tämän vuoden jouluaattona syömme taas siskon luona (tämä sisko on ainut, jolla ei ole lapsia, joten sinne on helppo mennä, kun siellä on tilaa.). Siis mun ja siskojen perheet sekä vanhemmat. Olivat suunnitelleet kuka tekee mitäkin ruokia, leipomuksia. "Ninni, voisitko sä tehdä vaikka vihreän salaatin?" :D Kyllä siskot mut vaan tuntee niiiin hyvin!! :D Mutta siis, jos jollain on jotain helppoja ja nopeita reseptejä hyviin ruokiin, niin tänne vaan! Multa kun luonnistuu vaan normaalit arkiruuat, ja ne pyörii samoilla kaavoilla aina. Sisko valitti just yks päivä, että kynnet oli punajuuresta punaisina, kun oli tehnyt Lindströmin pihvejä. Mietin, että en oo koskaan sellaisia tehnyt, saati tullu ees mieleen, että vois tehdä.. ;D

Ja hei, äitinäkin voi urheilla. Mä oon sitä mieltä, että sille asialle löytyy aikaa, mitä haluaa tehdä! Mä löydän aikaa liikunnalle. Oon kirjoittanutkin muutaman kerran siitä, että kyllä äitikin ehtii.. Koko ajan lasten kasvaessa helpottuu, koska mm. poika jaksaa nykyään pyöräillä mun vierellä kymmenisen kilometriä, kun juoksen. Tytöt kulkevat uimahallissa mun mukana. Paljon tulee tehtyä treenejä iltamyöhään. Meillä siis perheestä jo tulee kysymyksiä.. Likat kysyy, että koska sulla on seuraavan kerran uintia.. Mies kysyy, että mitä sulla on tänään ohjelmassa tai että etkö meekään tänään? Kotoa multa löytyy juoksumattoa, pyörätraineria.. Juoksumatto tuli ostettu kaksi vuotta sitten, kun mies oli jopa viisi päivää viikossa työreissulla. Pystyin siis illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen jotain tekemään. Mies reissaa nykyäänkin aika paljon työnsä puolesta, mutta täytyy vain organisoida tarpeeksi hyvin, että pystyy treenaamaan. :)

Johan tuli pitkä sepostus. Täytyy varmaan lopettaa, ei kukaan jaksa tänne asti lukea. :D

8 kommenttia:

  1. Kiitos Finntriathlonin linkkivinkistä.

    Joo ja todellakin jaksaa lukee loppuun asti. On tosi mukava lukee vähän "syvemminkin" sun jutskia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! :)

      No hyvä, ettei ollu niin pitkästyttävää tekstiä. ;)

      Poista
  2. Hihihih, mua niin nauratti noi sun ruokajutut. Anteeksi :)

    Olipas kiva teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajutuille ei voi muuta kuin nauraa, niin meilläkin tehdään. ;D Oon mä sentään lapsena tykänny kokkailla ja leipoa. Silti äiti sanoi vähän ennen kuin mieheni tapasin, että sun pitää hommata itelles mies, joka osaa tehdä ruokaa. Jälkeenpäin oon sanonut, että niin tein. :D Sit äiti ihmetteli, että oliko joskus niinkin menny sanomaan..

      Poista
  3. Näitä on kiva lukea koska yleensä blogeihin hyppää lennosta mukaan eikä tiedä henkilön taustoista mitään.

    Meillä on muuten käsittämättömän samanlainen kisahistoria. Mun eka puolikas 2.22, toinen puolikas 2.02 ja eka mara 5.14 :o Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ite aatellu samoin, että olisi joskus kiva tietää pitemmälle. Ja oon myös lukenu joskus jopa jonkun koko blogin. Aikaahan siihen menee ja paljon!

      Aika hyvin kyllä! :D Tuo Kankaanpään puolikas oli muuten 2:02, eikä 2:03, kuten kirjoitin. Seuraavana keväänä meni HCR:llä 2:03. Mutta tuo Kankaanpää on oikeasti kolmas. Nimittäin välissä oli Seinäjoella toukokuussa 2010 kevään eka hellepäivä, 28 astetta. Sain 8km kohdalla nestevajeen, oksensin, oli kylmä jne.. Juoksin kuitenkin maaliin saakka, mutta aika oli jotain 2:37 tms. Oon sen kauhujuoksun yrittäny unohtaa. En tiedä onko yksi syy, miksi inhoan lämpöisellä kelillä juoksemista vai eikö oikeasti sovi mulle. Juoksen mielelläni kylmässä, vk-lenkkiäkin oon tehnyt mm. 17 asteen pakkasessa.

      Ootko juossut toista maratonia? Siihen menee sitten aikaa n. 4,5 tuntia. ;D

      Poista
    2. Oon juossut vasta tuon yhden maratonin, tarkoitus ois juosta tuolla Kankaanpäässä ensi syksynä toinen. Toivottavasti menee (reilusti) alle viiteen tuntiin, tuo 4:30 ois jo ihan mahtava. Keväällä pari puolikasta, toivottavasti ainakin toinen menee alle kahden tunnin.

      Poista
    3. No, ei muuta kuin paljon tsemppiä! Ja mukavia treenikilometrejä! :)

      Poista