Yksi vaihe takana, toinen edessä.

Elokuussa 2011 olin ensimmäisen kerran Aqua Plussan Kaitsun pitämällä yksityisellä uintitunnilla Jaanaban kanssa. Triathlonkouluun oltiin ilmoittauduttu, mutta sitä ennen oli päästävä harjoittelemaan uintia. Siitähän siis lähdettiin, että uimahallissa pääsin uimaan vaparia ekalle lippusiimalle asti (eli 5m). Pari kertaa käytiin Kaitsun kanssa yhessä, ja sitten omatoimista opettelua ja syyskuun lopussa triathlonkoulun porukan kanssa altaaseen.

Siitä se lähti, ja vuosi triathlonkoulussa sujahti nopeammin kuin arvasinkaan.

Lokakuu 2011, mä vasemmassa alanurkassa kellumassa.

Joulukuu 2011, Jaanaban kanssa maastopyörälenkillä.

Ensimmäinen märkäpuku-uinti järvessä, toukokuu 2012.

Toukokuu 2012. Mä kuvan alareunassa.

Eka puolimatka starttaamassa, heinäkuu 2012. Jaanan kanssa ihmetellään mun sykkeitä.

Triathlonkoulu loppui Finntriathloniin, ja elokuussa hyppäsin Venlan tiimiin. Edelleen siis Aqua Plussan porukoissa mukana, mutta nyt henkilökohtaiseen valmennukseen. Henkilökohtainen valmennus tarkoittaa sitä, että ohjelma tehdään henkilökohtaisesti omien tavoitteiden, oman kunnon ja omien treenimahdollisuuksien mukaan. Triathlonkoulussa ohjelma oli kaikilla koululaisille yhteinen. Venlan kanssa lähdimme siis kehittämään mun heikkouksia eli uintia ja nopeutta juoksuun. Ikävä kyllä juoksuvauhtia oli vaikea kehittää, kun polvi alkoi temppuilemaan heti syyskuusta lähtien.

Syyskuu 2012, Mustavuoren huipulla puuskuttamassa.

Marraskuu 2012, Nokialla uimassa.

Maaliskuu 2013, treeneihin menossa.

Toukokuu 2013, Vihnusjärvellä.

Toukokuu 2013, toinen puolimatka.

Kesäkuu 2013, yhteistreenit Nokialla.

Nyt jään Aqua Plussan toiminnasta toistaiseksi sivuun. Ja syy tähän on niinkin yksinkertainen asia kuin raha. Nuorimmainen lapsemme aloittaa koulun, ja näillä näkymin aloitan tekemään lyhennettyä työpäivää, joka vähän syö tuloja. Poika ei aloita tavallisella luokalla, eikä lähikoulussa, joten nämä jutut vaativat myös normaalia enemmän vanhemmilta.

Tätä päätöstä mietin pitkään, ja monelta kantilta ihan plussien ja miinusten kanssa. Ja aina on mahdollisuus palata vanhaan takaisin, jos siltä tuntuu. ;) Tai ei ihan vanhaan, kun sielläkin treenikuviot tulevat muuttumaan. Mutta Aqua Plussalle eli Kaitsulle, Venlalle ja Tuulille iso kiitos yhteisistä vuosista! Leirejä odotellessa, eli kohta taas nähdään! ;)

Seuraava kysymys lienee, että entäs nyt? No ensin aattelin mennä ihan omalla kaavalla, kun onhan noita hyviä treeniohjelmiakin parilta vuodelta kertyny. Mutta uinti mietityttää niin paljon, että Lauraa ja Maijaa tulen käyttämään jonkin verran hyödykseni. Jonkinlaista diiliä heidän kanssaan aion tehdä, alustavasti on jo jotain puhuttukin. Katotaan myös millainen on oman seuran syksy, löytyykö uintivuoroa, treeniseuraa jne.

Mutta nyt lenkille vesisateeseen! :)

Miten mä ehdin?

Edelliseen postaukseen sain kysymyksen, että miten mä ehdin treenata. Ja blogiin on tullu muutamia googleosumia aiheesta miten äiti ehtii treenaamaan/liikkumaan/lenkille.. Olin ennemmin jo aatellu, etten tähän aiheeseen palaa, mutta palaanpa kuiteskin.. Tässä on siihen vastaus pitemmän kaavan kautta. :) Ja siis meillä näin, toisessa perheessä toisin.

"Se on vaan järjestelykysymys." Tällaista kommenttia oon inhonnu, kun en jotain ehtiny tehdä ja joku sellaisen murjas. Nykyään melkeinpä ite voisin käyttää samaa lausetta. Mutta en kuitenkaan käytä. ;D Käytännössä se, että ehdin ja pystyn treenaamaan, on paljon siitä kiinni kuinka hyvin asiat organisoin. Organisointikyky on ollu aina mun vahvuuksia, tykkään suunnitella. Mutta viisihenkisessä perheessä muuttujia on viisi. Mun täytyy ottaa huomioon neljä muutakin ihmistä. Heidän menot, halut ja tunteet.

Se, että herään viikonloppuisin aikaisin kellon soittoon, välillä jopa aiemmin kuin töihin, kertoo ainoastaan siitä, että mä haluan tehdä treenini. Multa löytyy siihen motivaatiota. Mutta en kuitenkaan ole mikään kone, enkä pysty yhden käden sormilla laskemaan niitä arkiaamun kertoja, jolloin olen viideltä herättävän kellon sammuttanu ja suunniteltu aamulenkki on siirtynyt iltaan. ;D Tai on niitä kertoja, kun oikeasti vaan ei perheen menojen takia oo ehtiny lenkille ja päivästä on tullu siitä syystä lepopäivä.

Mun treenit on aamu- ja iltapainotteisia. Iltapäivät ja alkuillat ovat perheelle. Mutta abbajee, jos likat lähtee kaverien kanssa ja perheen miehet vaikka ruokakauppaan, niin silloin vaihtuu farkut nopeesti trikoihin! Ennen käytin siivoamiseen kaiken ajan, minkä olin yksin kotona. (Ihanaa, kun sai koko talon kerralla siistiksi, ennen kuin kukaan ehti jotain levittää!) Nykyään käytän sen ajan treenaamiseen.

Mun treenien mahdollistavia konkreettisia asioita ovat:
* Muksut mukaan treeneihin (uimahalliin, juoksulenkille pyörällä, kuntosalille)
* Treenit lasten harrastusten ja menojen aikana
* Liukuva työaika
* Saan unta iltaisin nopeasti treenin jälkeen
* Mies eli lasten isä

- Liukuva työaika. Yleensä menen töihin seiskaksi. Mies vie pojan päiväkotiin, ja mä haen. Näin meillä on menty siitä asti, kun lapset hoitoon menivät. Halusimme lyhentää heidän päiväänsä tunnilla (neljän jälkeen hakeminen vaihtui kolmen jälkeen hakemiseksi). Mutta jos teen aamusta treenin, niin meen töihin sitten kun treeni on tehty. Kuitenkin viimeistään kasiksi, mutta pojan hakuaikaan tämä ei kuitenkaan vaikuta. Teen toisena päivänä sitten pitemmän päivän (meen aiemmin).

- Tytöt osaavat uida, joten he tulevat vähintään kerran viikossa mukaan uimahallille ja ottavat myös kaverin/kaverit mukaan.

- Poika lähtee alle kymmenen kilsan juoksulenkeille mukaan, tytöt voivat vanhempina polkea 20 kilsaakin. Välillä teen pitkät lenkit kahdessa osassa, toisen puolen toinen on mukana ja toisen toinen. Välillä lähtevät molemmat, ja on ollu joskus kaikki kolmekin mukana. Poikaa kuitenkin pitää ohjeistaa liikenteessä, joten on helpointa, että hän on mun kanssa kahdestaan kuin isommassa laumassa.

- Käytän lasten harrastukset ja muut menot hyväksi. Vien heidät, teen treenin sillä aikaa, ja sitten mennään kotiin.

- Mulla on kotona juoksumatto, magneettivastus/traineri pyörälle ja kuntopiiriä pystyy tekemään ilman mitään laitteitakin. Meillä toki on sellainen yksi iso kuntolaite, sitten löytyy kahvakuulaa jne. Treeni on siis helposti siirrettävissä sisälle. Pyörän pystyy siirtämään olkkariin esim. Pikku kakkosen ajaksi. Uinti on ainut, mitä ei voi kotona tehdä. Joskus miehen pitempien työreissujen aikana meille tulee uintitreenin ajaksi lapsenvahti, joka on pojan kanssa sillä aikaa.

- En seuraa tv-sarjoja, koska en niitä ehdi katsoa. Meillä kaksi kolmesta muksusta tarvii unta enemmän kuin yksi, ja kaikki muksut menevät arkena nukkumaan klo 20-21 välillä. Vaikka kolmasluokkalainen nukahtaisi klo 20.30, niin silti sitä saa herätellä useasti kasiaamuina. Eli kun iltapala ja iltatoimet on tehty kasin aikaan, niin mä monesti siirryn silloin treenaamaan. Eilenkin lähdin pyörälenkille klo 20.10, kun ensin olin tehny muksuille iltapuuron. Takaisin kotipihassa olin klo 22.

- Koirat lähtee juoksulenkeille mukaan keväisin ja syksyisin. Talvisin liukas jää ja kesällä kuumuus rajoittaa teillä juoksemista. Pyrin kuitenkin menemään metsään, ja päästämään ne vapaana juoksemaan. Poika tulee koiralenkeille mukaan useammin kuin muu perhe, koska teemme yleensä lenkit iltapäivästä, jolloin mies on vielä töissä tai sitten tehdään lenkit tyttöjen lentopalloharkkojen aikana.

- Miehen työreissut vaikeuttaa jollain tapaa mun treeniä, mutta ne kuuluvat meidän perheen elämään ja niiden mukaan sovitellaan. Työreissujen päiville sijoitan lepopäivän. Lisäksi juoksulenkin pyöräilevän pojan kanssa. Pillimehu mukaan, tai pysähdytään jäätelölle. Kyllä näitä keksii, jos vähänkin näyttäisi siltä, että toinen ei halua lähteä. Eikä näitä ei-haluamisia tule, kun tällaisia kivoja juttuja lenkeillä on tapahtunu. ;) Jos työreissu kestää esim. kolme päivää (ti aamusta to iltaan), niin yleensä käytän edellisen arki-illan (ma) surutta parin tunnin treeniin. Siis ihan sen parhaimman klo 17-19 ajan. Sitten tosiaan sitä lepoa, juoksulenkkiä, kotikuntopiiriä, trainerilla ajelua ja mahdollisesti myös lastenvahti joku päivä 1,5 tunniksi mun uintireissun ajaksi.

Meidän perheen lapset ovat 7v, 9v ja 9v. Syksyllä nuorimmainenkin on jo koululainen. Eli tilannehan on erilainen kuin perheellä, jossa on pienempiä lapsia. Siksi multakin löytyy kotoa juoksumatto, koska en muutama vuosi takaperin päässy lenkille arkipäivinä ollenkaan, kun mies oli työreissuissa. Silloin ei nuorimmainen jaksanut pyöräillä kuten nykyään.

Tässä esimerkki yhdentoista tunnin viikosta, eli mulle isoista tuntimääristä. Antaa varmaan jotain viitteitä siitä, miten homma toimii.

Kuvituksena on vanhoja kuvia, kun muksut on ollu lenkillä tai kisassa mukana. Vaikka miehen ja lasten naamoja ei blogissa näykään, niin se ei tarkoita sitä, että ne ei olis mulle tärkeimpiä elämässä! Tämä blogi nyt vaan kertoo mun liikkumisista, enkä halua lasten ja miehen kasvoja tänne laittaa.

Jos on jotain muita hyviä ideoita, niin ei muuta kuin ilmiantamaan ne! :)

Ajankäyttöongelma

Triathlontreenejä on ollu nyt viikon verran. Toki alkuviikosta jätin vielä voimatreenin väliin, ja tällä viikolla kokonaan juoksut. Sunnuntaina aattelin uinnin päälle juosta sen ohjelman mukaisen 40 minsaa, ja samalla katsoa mitä jalat sanovat juoksusta. Mutta tiedättekö mitä, mä oon kehittynyt!! :) 1,5 kuukautta sitten mä uin vaparia 5 metriä. Eilen uin 25 metriä!! Pääsin sen matkan muutamaan kertaan, mutta vähän piti aina altaan päässä hengitellä. Kokeilin ilman ylimääräistä taukoa, että olisiko mennyt 50 metriä, mutta jossain vaiheessa menin sekaisin hengityksen kanssa ja uintitekniikka ei ollut enää sitä myötä omaankaan silmään hyvää. Joten totesin, että mun taidot eivät sellaiseen vielä riitä ja harjoittelemista vielä tarvii. Mutta vähänkö oikeasti jäi hyvä mieli eilisestä uimisesta.

Eikä perjantai-iltana ollut ees uimahallissa hirveän paljon väkeä, joten oli kiva treenata. Viereisellä radalla oli kaksi pientä alle 10-vuotiasta tyttöä, toinen oli ehkä jopa alle kouluikäinen. Niin he vaan uivat perhosta ja vaparia, että kateellisena seurasin kuinka hienosti hengitystekniikka oli hallussa. :) Omat samaa ikäluokkaa olevat tytöt (2x kohta 8v) uivat lastenaltaassa sen aikaa, kun mä treenasin. Uintireissun jälkeen piipahdettiin vielä Pulssissa tekemässä voimatreeni, 25 minuuttia siihen meni ilman lämmittelyä (uinti oli tarpeeksi tehokas lämppäri) tehokkaasti ilman ylimääräisiä palautteluja tehden.

Ennen uimista kävin koirien kanssa pikaisesti metsälenkillä. Näitä lyhyitä en yleensä merkitse Heiaheiaan, mutta kävelin pehmeällä turvealustalla reippaasti, joten tästä oli kyllä jotain hyötyäkin, vaikka kesti vain 40 minsaa. Niinpä merkitsin kävelyn Heiaheiaan. Muita treenejä tällä viikolla ovat olleet tiistain 1,5 tunnin pyöräily ja maanantain 9 kilometrin kävely. Pyöräilin Joupiskan kuntoradalle, mutta yksin illalla pimeässä ei ollut kivaa. Musta on tullu ihan mahoton, ja mielikuvitus laukkaa pimeässä. Etukäteen aattelin kiertäväni pariin kertaan sen ympäri, mutta pelkäsin jonkun ukon olevan tyyliin joka mutkan takana, niin se jäi yhteen.. Joupiskallahan oli ollu ahdistelija n. kuukausi sitten. Kiertelin sitten pitkin kyliä lopun aikaa, ja jotenkin tuntui hirmu raskaalle. Jotain pientä flunssaa sitten onkin, kun kurkku on kipeä ja oon ollut tosi väsyny. Toki uusi työ on varmasti vieny osaksi mehuja, ja se aiheuttanu väsymystä. :)

Triathlonin myötä treenimäärä on kyllä kasvanut. Ja enemmän tarvisi aikaa parin tunnin treeneille. Jos kolme kertaa viikossa pitää varata treenille aikaa 2-3 tuntia, niin kyllä se aiheuttaa mulle oikeasti ongelmia. Kuitenkin töissä klo 7-15, päiväkodin kautta kotiin ja ruuan teko. Noin klo 16.30 on ruoka valmis. Sitten ei voi vaan treenata joka ilta, kun muksut ovat pieniä. Monesti lähden lenkille vasta kasin jälkeen, ehkä n. klo 20.30, kun muksut ovat nukkumassa. Parin tunnin treeni ja kello on 22.30. Mulle ei oo ongelmana se, että käyn sen jälkeen suihkussa ja meen nukkumaan, saan kyllä nopeasti unen päästä kiinni. Mutta aamulla klo 6.10 oon melkoisen väsynyt. Ja koska yleensäkin treenaan iltaisin, niin en kyllä pääse viideltä ylös aamun treeniä varten.

Uimahalli aukeaa klo 6.30 tiistaisin ja torstaisin, joten uinnin voisi välillä tehdä aamuisin, jos meen sitten kasiksi töihin (joustava työaika), mutta tämä vajaan työpäivän tunti pitäisi sitten taas tehdä joku muu päivä talteen, kun jouduin kuitenkin hakemaan pojan klo 15.30 päiväkodilta. Toki joka ilta mun ei tarvitse olla kotona, vaan välillä voin lähteä ennemmin treenaamaan ja mahdollisesti olla jo klo 21 kotona treeni suoritettuna. Sitten ens viikolla taas mies on reissussa ke-pe, joten miten ihmeessä voin torstaina käydä tunnin uimassa ja siihen päälle pyöräillä 1-1,5 tuntia?! Jos vaihdan tuon treeniin tiistaille, ja tiistain treenin torstaille, niin sitten voin juosta matolla 45 minsaa. (Mulla on juuri tämän takia matto kotona, kun mies voi olla monta päivää putkeen poissa kotona. Viime syksynäkin oli viis päivää viikossa, joten tuli sitten talvella hommattua matto.) Sitten jos perjantaina en ehdi illalla uimaan, niin siirrän sen lauantai aamulle. Tytöt voi hallille ottaakin mukaan, mutta pojan perään tarvisi jonkun vahtijan. No eikös tämä kaikki ole vain järjestelykysymys. ;D Täytyy oikeasti pohtia vähän tätä ajankäyttöä miehen kanssa, että jokainen on sitten tyytyväinen. :) Mutta tämä treenaaminen ei vaan ole niin yksinkertaista, kun pitää hoitaa työ, koti, lapset, koirat ja mieskin.

Pyöräkuume on valtava. Tarvisin myös syksyä aatellen kenkiin ne lämmittävät kengänsuojat, kun sellaisia mulla ei oo ollenkaan. Otsalampun myös tarvisin, niin voisin sitä valona käyttää maanteillä ja taas toisaalta koirien kanssa metsälenkeillä.

Uusi ohjelma

No niin, tänään mä sitten sain sen aikaan. Nimittäin uuden ohjelman! Oon koonnu sen syyskuun loppuun eli maratoniin asti. En laita sitä nyt kokonaan tähän, mutta yritän nyt aloittaa "hiljaa hyvä tulee" -tyylillä ja kun pääsen vauhtiin, niin loppu tuleekin maratonkoulun ohjelmasta. Mähän en ehtinyt sitä ohjelmaa ees kunnolla toteuttamaan talven jalkaongelmien takia. Tein ohjelman mansikoiden kera (kiitos vinkistä Laura!) ennen lenkille lähtöä, etten innostuisi onnistuneesta (toivottavasti onnistuneesta!) lenkistä liikaa. ;D

Torstaisella kävelylenkillä juoksin parisataa metriä, ja totesin pystyväni juoksemaan ilman heti ilmestyvää kipua. Tänään oli vuorossa puolisen tuntia peruskestävyyttä. Mittari näytti +28 astetta ja yhtään ei tuullut, ei pienen pientä virettäkään. Tässä alku- ja lopputilanne vain puolen tunnin rauhallisen lenkin jälkeen. Hiki:

Mutta hei, mä juoksin helteessä. Ja mä inhoan sitä, mutta se onnistui. Ja mikä tietenkin kaikkein parasta, mä pystyin juoksemaan kivuitta. Vähän polvessa oli pieniä tuntemuksia, mutta aattelin lenkillä, etten välttämättä siihen kiinnittäisi mitään huomiota, jos ei olisi taukoa alla ja kuulostelisi jalkoja tarkkaan. Eli ts. juoksin kivuitta! Kahden viikon täyslepo juoksusta on tehnyt tehtävänsä. Syke oli vähän korkealla, mutta mitäpä tuosta. Paljon vähemmissä vaatteissa ei enää viittis juosta. Oli muuten ekaa kertaa päällä viime viikolla ostamani juoksutoppi, tosi kivan tuntuinen ja tukeva. Ensimmäinen omistamani juoksutoppi, kyllä näillä helteillä hihat saa unohtaa, lyhyetkin.
5,04km, 32:44min, 6:29 min/km, keskisyke 156, maxsyke 171.

Juoksun jälkeen pohkeille ja säärille pintapuudutus: suihkussa lopuksi 20 sekunttia lämmintä + 20 sekunttia niin kylmää kuin hanasta tulee. Tätä vuorotellen, molempia 4-5 kertaa ja viimeisenä kylmä. Loistavaa!

Mietin muuten tuossa, että kalliiksi tulee tämä jalkojen hoitamattomuus. Maratonista on 6 viikkoa ja mä oon käyny sen jälkeen hierojalla neljä kertaa ja kaksi kertaa LPG-hoidossa. Yhteensä noihin on menny rahaa 267 euroa.. Huh.

Mua kyseltiin ens vuoden Jukolaan viestiin. :) Ja nimenomaan Jukolan viestiin, ei Venlojen.. Ja vähän kuin lupauduin. Oon nuorena harrastanu suunnistusta, mutta en oo suunnistanu vuosiin. Pitäis mennä iltarasteille..