Flunssassa ostoksilla

Tää viikko on kulunut flunssassa, enkä oo päässy urheilemaan. Edelleen flunssaa on, yskittää ja niistää saa. Pahin taitaa olla ohi, ja parempaan suuntaan menossa. Huomenna on ihan pakko käydä rauhallisesti testaamassa tätä:

Cube LTD Comp 2011 (Kuva)

Nimittäin tuollainen löytyy nyt multa autotallista! ;) Piipahdin siis tänään Tampereella R-Techissä ostoksilla, ja testailin eri pyöriä. Muksut olivat mukana, mutta jäivät Tampereella kahden ystäväni hoiviin siksi aikaa, että sain rauhassa shoppailla. ;)

Cube Acid 2012 oli loppujen lopuksi samanhintainen kuin tämän vuoden LTD Comp, jossa on pykälää paremmat osat. Eipä siinä sitten tarvinnut kauaa miettiä! LTD:ssä runko on vielä vähän pidempi kuin Acidissa, ehkä sentin. Parempi siis tällaiselle pitkäselkäiselle, kun 18" koossa se oli taas pari senttiä liian pitkä. Eli siis mun koko oli 16".

Nyt on varustetaso sitä luokkaa, että rahanyörit ovat ainakin loppuvuoden kiinni! Nyt vaan treenataan!! Vielä kun sais ittensä terveeksi ja oikeasti pääsis treenaamaan! :)

Yhtä pyörää nyt vaan..

Sunnuntaina kävin uimassa ja juoksemassa ekan kerran Berliinin maratonin jälkeen. Juoksu tuntui ihan hyvältä muuten, mutta kurkkuun vähän sattui ja sykkeet oli siitä syystä normaalia korkeammalla. Oikean jalan ulkoreuna (jonka takia mun piti linkuttaa pahastikin maratonin jälkeen) tuntui oudolta, ja jälkeenpäin se oli vähän ärtynyt. Tänään se on ollu kuitenkin taas normaali. Rauhassa siis juoksun aloittamisen kanssa, ettei tuu takapakkia.

Mä en muuten tykkää yhtään käydä uimahalleissa. Mua inhottaa se bakteerimäärä lattioilla. Kävelen aina varpaillaan suihkutiloihin ja siitä takas pukuhuoneeseen. Jalat desinfioin sillä desinfiointisuihkulla hyvin. Suihkutiloissa on kamala määrä hiuksia ym. likaa lattioilla. Siis kertakaikkiaan vaan niin yäk!

Pyöriä oon taas surffaillu koko illan, samoin kuin eilisenkin.. Ei varmaan mikään muu auta siihen pyöräkuumeeseen kuin pyörän ostaminen. Mittailin 'pyörämittoja', ja laitan ne tännekin muistiin:

Measurements
-------------------------------------------
Inseam:                74
Trunk:                 61
Forearm:               29
Arm:                   60
Thigh:                 58
Lower Leg:             49
Sternal Notch:         134
Total Body Height:     165

Cube Acid 2012 kiinnostaa. Siitä oikea koko olisi varmastikin 16". Siinä on Shimanon 10-vaihteinen voimansiirto. Uusi kymppi on kuulemma toiminaaltaan paljon täsmällisempi ja huoltovapaampi. Keula on Rock Shox Recon TK Air, ja vaihteisto Shimanon Deorea. Paino 12,8kg.

Specialized RockHopper Comp 2011 kiinnostaa. Keula on Rock Shox Recon Silver, vaihteistona Deore/SLX. Tästä vaan ei välttämättä ole kokoja, jos on uskomista muutamiin suomalaisiin nettisivuihin.

Sitten kun näitä on aikansa surffannu, niin tää Kauramoottorinkin mainitsema Radon pesee tämän hintaluokan pyörät mennen tullen. Radon ZR Team 7.0. Keulana on Rock Shox Reba ja vaihteisto Shimanon SLX/XT. Painokin kilon vähemmän, 11,6kg. Tämä pitäisi tilata Saksasta, mutta uskallanko tilata ekaa maastopyörääni Saksasta ilman koeajoa.. Suomessa näitä välittävä firma on seuraavat pari päivää kiinni, eikä ainakaan vielä ole vastannut eilen lähettämääni sähköpostiin.

Löysin yhden ihan hyvänkuuloisen käytetyn Canyonin Grand Canyon AL 8.0. Siinä on keulana Rock Shox SID, joka käsittääkseni on hyvä. Vaihtajat Shimano Deore XT. Ostaako siis tämä hyvä käytetty vai saman hintaluokan uusi pyörä?!

Ajankäyttöongelma

Triathlontreenejä on ollu nyt viikon verran. Toki alkuviikosta jätin vielä voimatreenin väliin, ja tällä viikolla kokonaan juoksut. Sunnuntaina aattelin uinnin päälle juosta sen ohjelman mukaisen 40 minsaa, ja samalla katsoa mitä jalat sanovat juoksusta. Mutta tiedättekö mitä, mä oon kehittynyt!! :) 1,5 kuukautta sitten mä uin vaparia 5 metriä. Eilen uin 25 metriä!! Pääsin sen matkan muutamaan kertaan, mutta vähän piti aina altaan päässä hengitellä. Kokeilin ilman ylimääräistä taukoa, että olisiko mennyt 50 metriä, mutta jossain vaiheessa menin sekaisin hengityksen kanssa ja uintitekniikka ei ollut enää sitä myötä omaankaan silmään hyvää. Joten totesin, että mun taidot eivät sellaiseen vielä riitä ja harjoittelemista vielä tarvii. Mutta vähänkö oikeasti jäi hyvä mieli eilisestä uimisesta.

Eikä perjantai-iltana ollut ees uimahallissa hirveän paljon väkeä, joten oli kiva treenata. Viereisellä radalla oli kaksi pientä alle 10-vuotiasta tyttöä, toinen oli ehkä jopa alle kouluikäinen. Niin he vaan uivat perhosta ja vaparia, että kateellisena seurasin kuinka hienosti hengitystekniikka oli hallussa. :) Omat samaa ikäluokkaa olevat tytöt (2x kohta 8v) uivat lastenaltaassa sen aikaa, kun mä treenasin. Uintireissun jälkeen piipahdettiin vielä Pulssissa tekemässä voimatreeni, 25 minuuttia siihen meni ilman lämmittelyä (uinti oli tarpeeksi tehokas lämppäri) tehokkaasti ilman ylimääräisiä palautteluja tehden.

Ennen uimista kävin koirien kanssa pikaisesti metsälenkillä. Näitä lyhyitä en yleensä merkitse Heiaheiaan, mutta kävelin pehmeällä turvealustalla reippaasti, joten tästä oli kyllä jotain hyötyäkin, vaikka kesti vain 40 minsaa. Niinpä merkitsin kävelyn Heiaheiaan. Muita treenejä tällä viikolla ovat olleet tiistain 1,5 tunnin pyöräily ja maanantain 9 kilometrin kävely. Pyöräilin Joupiskan kuntoradalle, mutta yksin illalla pimeässä ei ollut kivaa. Musta on tullu ihan mahoton, ja mielikuvitus laukkaa pimeässä. Etukäteen aattelin kiertäväni pariin kertaan sen ympäri, mutta pelkäsin jonkun ukon olevan tyyliin joka mutkan takana, niin se jäi yhteen.. Joupiskallahan oli ollu ahdistelija n. kuukausi sitten. Kiertelin sitten pitkin kyliä lopun aikaa, ja jotenkin tuntui hirmu raskaalle. Jotain pientä flunssaa sitten onkin, kun kurkku on kipeä ja oon ollut tosi väsyny. Toki uusi työ on varmasti vieny osaksi mehuja, ja se aiheuttanu väsymystä. :)

Triathlonin myötä treenimäärä on kyllä kasvanut. Ja enemmän tarvisi aikaa parin tunnin treeneille. Jos kolme kertaa viikossa pitää varata treenille aikaa 2-3 tuntia, niin kyllä se aiheuttaa mulle oikeasti ongelmia. Kuitenkin töissä klo 7-15, päiväkodin kautta kotiin ja ruuan teko. Noin klo 16.30 on ruoka valmis. Sitten ei voi vaan treenata joka ilta, kun muksut ovat pieniä. Monesti lähden lenkille vasta kasin jälkeen, ehkä n. klo 20.30, kun muksut ovat nukkumassa. Parin tunnin treeni ja kello on 22.30. Mulle ei oo ongelmana se, että käyn sen jälkeen suihkussa ja meen nukkumaan, saan kyllä nopeasti unen päästä kiinni. Mutta aamulla klo 6.10 oon melkoisen väsynyt. Ja koska yleensäkin treenaan iltaisin, niin en kyllä pääse viideltä ylös aamun treeniä varten.

Uimahalli aukeaa klo 6.30 tiistaisin ja torstaisin, joten uinnin voisi välillä tehdä aamuisin, jos meen sitten kasiksi töihin (joustava työaika), mutta tämä vajaan työpäivän tunti pitäisi sitten taas tehdä joku muu päivä talteen, kun jouduin kuitenkin hakemaan pojan klo 15.30 päiväkodilta. Toki joka ilta mun ei tarvitse olla kotona, vaan välillä voin lähteä ennemmin treenaamaan ja mahdollisesti olla jo klo 21 kotona treeni suoritettuna. Sitten ens viikolla taas mies on reissussa ke-pe, joten miten ihmeessä voin torstaina käydä tunnin uimassa ja siihen päälle pyöräillä 1-1,5 tuntia?! Jos vaihdan tuon treeniin tiistaille, ja tiistain treenin torstaille, niin sitten voin juosta matolla 45 minsaa. (Mulla on juuri tämän takia matto kotona, kun mies voi olla monta päivää putkeen poissa kotona. Viime syksynäkin oli viis päivää viikossa, joten tuli sitten talvella hommattua matto.) Sitten jos perjantaina en ehdi illalla uimaan, niin siirrän sen lauantai aamulle. Tytöt voi hallille ottaakin mukaan, mutta pojan perään tarvisi jonkun vahtijan. No eikös tämä kaikki ole vain järjestelykysymys. ;D Täytyy oikeasti pohtia vähän tätä ajankäyttöä miehen kanssa, että jokainen on sitten tyytyväinen. :) Mutta tämä treenaaminen ei vaan ole niin yksinkertaista, kun pitää hoitaa työ, koti, lapset, koirat ja mieskin.

Pyöräkuume on valtava. Tarvisin myös syksyä aatellen kenkiin ne lämmittävät kengänsuojat, kun sellaisia mulla ei oo ollenkaan. Otsalampun myös tarvisin, niin voisin sitä valona käyttää maanteillä ja taas toisaalta koirien kanssa metsälenkeillä.

Voihan pyörä

Sunnuntaina oli ekat triathlonkoulun pitkät treenit. Ensin maastopyöräily alle, pieni juoksu väliin ja lopuksi uinti.

Oli vähän Ylöjärvellä erilaiset maisemat ja reitit kuin Etelä-Pohjanmaalla. Ihania mäkiä ja syke nousi kunnolla. Varsinkin, kun mulla ei cyclossa vaihteet riittäneet alkuunkaan ja pienimmällä vaihteella + seisten sain vääntämällä vääntää, että pääsin mäen päälle. Ois pitäny istua, mutta ei mitään mahdollisuutta noilla vaihteilla. Treenin maksimisyke olikin 190.. :D Taas kävi mielessä Kipan vinkki kolme ratasta eteen. Mulla on kaksi edessä ja takana yhdeksän. Alamäet hiekkapohjalla olivat pahoja, en uskaltanut noilla kapeilla renkailla antaa mennä. Poikettiinkin sitten valmentajan johdolla reitiltä, ettei meille tuu liian rankka treeni ennen tärkeää uintia. Meitä lähti sitten neljän sakki eri kautta takaisinpäin kuin muut. Asfalttia rauhallisesti ajellen, eipä tuntunu enää reisissä. ;)

Aikaa kulutettiin pienellä ohjelmasta poikkeavalla juoksulenkillä, ja lainasinkin muutamaa numeroa isompia lenkkareita, kun omia ei ollu mukana. En loppujen lopuksi juossut kuin pari kilometriä, kun pohkeissa tuntui ja vähän jalan ulkoreunassa. Käännyin ennen muita takaisinpäin. Aattelin, että ei ole mitään järkeä vielä juosta palautumisen ollessa kesken.

Triathlonkoululla on oma uintivuoro, mikä on ihan loistavaa! Meidän jaettiin kahteen porukkaa, aloitteleviin ja jatkaviin. Mä tietty olin siellä aloittelevissa. Kävin sen nenäklipsinkin ostamassa ja ensimmäistä kertaa sitä testasin, kun lauantaina Seinäjoen uimahalli oli kiinni, enkä uimaan päässy. Se oli hyvä! Ei menny vettä nenän kautta sisään. Treeni sujui kai ihan hyvin tasoon nähden. Eiköhän se koko ajan eteenpäin mene, ainakin vielä toivottavasti.

Ihanaa oli treenata porukassa ja vaikka palautuminen vielä vaiheessa onkin, niin ei silti tuntunut liian rankalle. Jätän kuitenkin tällä viikolla vielä juoksut väliin ja keskityn muuhun, palauttava viikko kuitenkin eli en aio ohjelmassa olevia juoksutreenejä millään muulla lajilla korvata.

Mä en millään pärjää maastossa tuolla mun nykyisellä cyclocrossilla. Siihen pitää joko tehdä muutoksia, vaihtaa kappa + vaihteet (enemmän vaihteita) sekä vanteet + kumit leveimpiin. Ainakin. Tai sitten ostaa maastopyörä erikseen. Jotenkin mua kiinnostais enemmän halvemman maastopyörän, esim. käytetyn ostaminen ja tehdä cyclosta maantiepyörämäinen eli alkuun vaihtaa maantiekumit (joskus keväällä sitten). Pyöräily on kyllä kallis harrastus, välineet maksaa. Mutta toki kestävät varmasti melko pitkään, kun on hyvät alla. Aika paljon olen vuoden aikana välineisiin laittanut rahaa, mutta sitten ne on taas vuosiksi. Suksetkin ovat nyt todella hyvät, kun alkuvuodesta ostin!

Mutta siis palatekseni pyöräpohdintoihin, niin olisi paljon helpompaa kuin ei tarvisi vaihdella renkaita ym. pyörään aina lenkistä riippuen. Vaan pyörä olisi valmiina käyttötarkoitukseen. Kysyin Kaitsulta, että minkälaisia pyöriä porukoilla on, ja vastaus oli maantie- ja maastopyörät. Enkä kyllä yhtään ihmettele maastopyörälenkkejä, sen verran kuntoa nostavia ne ovat kunnon maastossa, joten mielellään niitä tekisin. :)

En olisi uskonut, että tässä voi näin käydä, että pyöräkuume iskee, vaikka juuri kesällä ekan kunnon pyörän ostinkin. :D

Palautumista ja triathlonkoulua

Päivittelin kuvia Berliinin reissusta kertovaan postaukseen. Videonpätkiäkin olis maratonin matkan varrelta, katotaan laitanko nekin näkyviin. :)

Palautuminen Berliinistä on vielä vähän vaiheessa. Maanantai oli lantion ja polven takia vaikein päivä. Muutama yö meni huonoilla unilla, kun ei löytynyt kipujen takia kunnon asentoa. Oiskohan ollut keskiviikko, ku alkoi tuntumaan jalan ulkosyrjässä. Torstai olikin pahin linkuttamispäivä, kun jalalla ei pystynyt astumaan kunnolla. Eilen särkylääkkeen vuoksi oli parempi kävellä, mutta edelleen normaalia hitaampaa. Ja mitä enemmän jalan päällä oli, sen enemmän sattui. Nyt kipua tuntuu vain painamalla kipukohtaa, joten hyvältä siis näyttää. Juoksemaan en aio vielä yli viikkoon, uimaan kyllä. Tuo jalan ulkosyrjä kyllä vähän säikäytti, mietin jo rasitusmurtumasta lähtien kaikki.

Aika vähillä jäljillä muuten selvisin, nimittäin vain yksi rakko. Toki se tulee aiheuttamaan kynnelle vähän ongelmia, arka siis edelleen.

Torstaina alkoi triathlonkoulu. Tunsin kyllä todellakin itseni täysin aloittelijaksi! Mutta Kaitsu sanoi, että uinti on mennyt eteenpäin! Jee! Mä en oo edelleenkään sitä nenäklipsiä hommannut, kun en oo käyny kuin kerran sen jälkeen uimassa, kun siitä oli puhe. Tänään käyn sen ostamassa, jos Seinäjoelta löytyy. Sitä tarvin!

Juoksua tulee olemaan ohjelmassa kaikista vähiten, joten mun treenien pääpaino tulee muuttumaan. Enää ei juosta neljää lenkkiä viikossa (toki en oo pystynyt sitä tekemään koko kesän aikanakaan), vaan uinti ja pyöräily vie oman aikansa ja aika paljonkin siitä ajasta.

Meitä on 15 ihmistä tuossa ryhmässä, onneksi suurin osa on jatkavia eli ovat aloittaneet jo tammikuussa. Jos meitä olisi 15 täysin samassa pisteessä olevaa kuin minä, niin yksilöllinen ohjaus olisi tosi vähäistä.

Oon saanut päivittelyjä tästä lajin valinnasta, ja varsinkin, jos joku sattuu kysymään, että missä tuo koulu on. ;) Mutta eihän tästä mee Ylöjärvelle kuin 2h, ei se oo matka eikä mikään kolmena sunnuntaina kuukaudessa. Oma-aloitteisesti en oo paikkakuntaa maininnut, vaikka pidetään mua jo muutenkin ihan pöljänä. :D

Berliinin maraton 2011

Heräsin aamulla klo 5, 8 tunnin yöunien jälkeen. 5:30 olisi kello herättänyt, nousin toki vasta sitten Tiinan kanssa yhtäaikaa. Hyvin nukuttu yö takana, eikä ollut vaikeuksia nousta ylös. Puettiin ja syötiin. Söin aamupalaksi yhden ison sämpylän (toin Suomesta mukana gluteenittomia kauraporkkanasämpylöitä) ja join omenamehua ja vettä.

Klo 6:50 lähdettiin kohti juna-asemaa. S-bahnilla mentiin Friedrichstrassen asemalle. Seurattiin muita juoksijoita, kun ite oltaisiin menty yks pykälä pidemmälle. Lämmintä oli ehkä 10 astetta, ja aurinko oli juuri noussut.

Lämpöisten vaatteiden riisuminen ja oranssit Adidaksen bonsoroimat pussit päälle. Vaatteiden vieminen ym. sujui ongelmitta. Opasteet olivat hyviä, vaikka alue oli tosi laaja. Vessajonot olivat superpitkiä, ja päätimmekin jättää sen osuuden lähtöalueelle. Se olikin hyvä valinta! Lähtöalueella oltiin tuntia ennen starttia.

Reitin profiili

Kaukana näkyvien pallojen jälkeen startti.

Oli nälkä, kylmä ja vähän väsy. Revittiin mukana ollut kertakäyttösadetakki jalkojemme suojaksi, ja se lämmittikin kivasti. Ihmiset vaan kovasti naureskelivat meille, ja yksi otti kuvankin. :D Käytiin vielä kerran vessassa, ja ensimmäistä kertaa ennen kisaa mulla ei ollut maha yhtään sekaisin. Mietinkin, että meneeköhän se sitten matkalla.. Suunnittelimme lähtevämme matkaan n. 6:10-6:20 vauhtia. Exposta itseasiassa saimme 4:20 rannekkeet mukaamme. ;)

Lämmikettä

Edessä

Takana

Startit tapahtuivat kolmessa aallossa. Ensin A, B, C, D ja E -ryhmät klo 9. Sitten 10 minuuttia myöhemmin F ja G -ryhmät ja lopuksi meidän ryhmämme H. Jo kahden kilometrin kohdalla tuntui epämiellyttävälle.. Jalkapohjissa, ruokatorvessa ja polvessa tuntui. Mietin, että tästä ei hyvä seuraa. Yritin tsempata itseä, että juoksu lähtee kulkemaan vasta 6-8 kilsan kohdilla, kun on tarpeeksi lämmin ja matkaa vähän takana. 5 kilsan kohdalla olo ei ollut yhtään helpottanut, ja sanon Tiinalle, että tuntuu huonolta ja siitä syystä en oo puhunu mitään. Tiina sanoi huomanneensa sen mun ilmeestä.

Oisko kutosen kohdilta?

Suomipuffit ovat taas loistava valinta. Suomalaisia kannustajia on todella vähän, myös juoksijoita ihan eri lukemat kuin esim. Tukholmassa. Ensimmäisen kerran takaa kuuluu "Hyvä Seinäjoki" 7 kilsan kohdilla, kun pietarsaarelaiset naiset juoksevat ohi. Meillä on taas Liikuntakeskus Pulssin paidat päällä, joten selästä löytyy paikkakunta.

Aikamoista ruuhkaa ja puokkorointia on. Pääsemme yhdeksän kilsan kohdalla 4:30 jänisten ohi, ja sitten saa vähän vapaammin juosta. Mutta edelleen tien kaventuessa vauhti hidastuu paikoittain.. 10 kilsan kohdilla Seinäjokelainen mies tiedustelee millaisella porukalla ollaan matkassa. Hän on isolla työporukalla, ja mietti, jos ollaan tyttöystäväporukkaa. Jossain vaiheessa vilahtaa ohi vielä toinen pietarsaarelainen ja tamperelainenkin nainen. Mä mietin kympin kohdalla, että yleensä tähän asti eka kymppi on sujunut huomaamatta ja viime kerralla Tukholmassa muistaakseni jopa 19 kilsaan asti oli helppoa. Nyt ei todellakaan ole. Mutta fiilis on kuitenkin tässä kohtaa parempi kuin mitä alussa.

Rummuttajia ja soittoryhmiä on useita. Myös ihan tavalliset ihmiset ovat tuoneet soittimia paikan päälle, ja musiikki raikaa. Erilaisiin asuihin pukeutuneita juoksijoita ei paljon näy, vain yksi Monika alkumatkalla. ;)

Ensimmäinen geeli menee 12km kohdalla.. Ilma alkaa lämpenemään. Luvattiin 20 astetta ja aurinkoa pilveettömältä taivaalta. Etimme varjoja, joissa juosta. Aurinko kuumottaa jo sen verran, että todellakin on hiki. Joku ulkomaalainen laskee takana huonolla suomenkielellä "1-2-3 jaksaa", ja meitä hymyilyttää ja kuittaamme tsemppauksen! :) Onkohan jotenkin herkkä päivä, kun kaikki herkistää. Muutamia lappuja näkee seljissä, joissa lukee esim. "isän muistolle" tai "nimi run for nimi". Noita katsellessa saa nieleskellä..

15km kuluu ajassa 1:34:23, kilometrit ovat helkkarin pitkiä.. Taas tuntuu vähän ikävältä, polvikipukaan ei ole häipynyt.. Jotenkin ne kilsat menevät 20 asti, Tiina huomaa jollain katsojalla plakaatin uudesta maailmanennätyksestä!

N. 20km

Puoliväli saavutetaan ajassa 2:12:47. Tiedossa on nousua 22-28 kilsat ja sen jälkeen alamäkeä. Toisen geelin vuoro on tässä vaiheessa. Jotenkin geeli jää aina ruokatorveen, vaikka vesilasillisen sen päälle juonkin. Seuraava tankkauspiste pitää sitten aina skipata. Kilsa kilsalta eteenpäin. 25 kilsan kohdilta polvi alkaa vaivaamaan enemmän ja askellus alkaa todellakin painaa. 27 kilsan kohdilla kolmas geeli, ja Tiina huikkaa, että "Mene! Tuntuu, että nousee ylös.". Meidän välillä jää ehkä viisi metriä väliä. 28 kohdalla Tiina saa kiinni, ja mun jalat painaa tonnin, lantio ja polvi on tulessa. En vaan kertakaikkiaan jaksa, kävelen muutaman askeleen, mutta Tiina juoksee takaperin ja tsemppaa. Jatkan juoksemista. 4:30 jänikset menevät ohi. Se lannistaa entisestään! Tulee ihan mieletön uskonpuute, kun kroppa on tällaisessa kunnossa ja maaliin on vielä 14 kilometriä. En millään pysty siihen.

Seuraavat kilometrit ovat ihan helvetin pitkiä. Mietin 50 kertaa, että nyt kävelen. Taistelen itseni kanssa. Mulla ei ole ikinä ennen ollut tällaista tunnetta, että ei jaksa enää metriäkään, että jalat eivät vaan enää vie eteenpäin. 30 kilsan kohdalla on pakko alkaa kävelemään. Mä en oikeasti kertakaikkiaan jaksa! Mutta Tiina vetää mut vielä siitäkin tsempillä peräänsä. Sen jälkeen ollaan kävelty juomapisteillä ja juotu rauhassa.

32 kilsan kohdalla tulee jo itku, kyyneleet valuvat pitkin poskia ja yritän kasata itteni. Sattuu paljon ja jalat eivät vaan rullaa eteenpäin, juoksu on todella vaikeaa. 10 kilometriä maaliin, se ei tule onnistumaan. Ei ainakaan juosten. Lasken, että kuinka kauan enemmän mulla menee matkaan aikaa, jos kävelen loppuun. Vähintään 3 minuuttia per kilometri enemmän, eli ainakin puoli tuntia. Kun vaan pääsisi maaliin, se on nyt tavoite!

Vertaan kilometrejä Tukholmaan, että missä kohtaa menisin Tukholman reitillä. Maisemista ei pystynyt nauttimaan ollenkaan. Alkuun otin muutaman kuvan, mutta tässä kohtaa ei kuvia oteta. Tiina ottaa videokuvaa parista kohtaa, mutta jälkeenpäin niitä katsellessa huomaa, että eipä oo paljon puhuttu näillä vaikeilla kilometreillä.

Jotenkin se 34 kilometrin taulu sieltä vastaan tulee, ja huomaan kellosta ajan olevan 3:39. Tajuan, että tässähän ollaan kuitenkin tultu ihan hyvää vauhtia, vaikka vauhti on tuntunut itestä todella, todella hitaalle. Lasken, että seiskan kilsavauhdilla päästään kuitenkin alle 4:40. Se jotenkin tuo uutta henkistä voimaa, vaikka alakroppa on sanonut yhteistyön irti. Kuvittelin, että mennään kohti 4:50-5:00 aikaa. Tässä on nyt menty monen monta kilometriä kilometri kerrallaan, ja edelleen mennään. Tuntuu niin pahalta!

36 kilsan kohdilla Tiinalla on vaikeaa, ja yritän tsempata, vaikka itellä ei todellakaan ole helppoa. 37km taulu tulee, ja 38 kohdalla mulla alkaa kiertämään mahassa. Katselen ympärille vessoja tai puskia, ei näy muuta kuin asfalttia. Enää neljä kilometriä, mietin mistä kohtaa omista lenkkimaisemista on kotiin neljä kilsaa. Entä kolme, kuinka pitkä onkaan yksi kilometri. Ei se oikeasti ole pitkä. Ei varmaan tarvi enää kertoa kuinka raahaan jalkoja eteenpäin toinen toisen eteen, yritän näyttää juoksijalta ja päästä eteenpäin. Lantio ja polvi ovat tulessa. Reisissä, säärissä ja pohkeissa ei ihme kyllä paina. Tai sitten nuo kovat kivut vievät mukanaan pienemmät.

39, 40.. Heitän vielä mukillisen vettä päälleni viimeisiä pari kilsaa vilvoittamaan. 41.. Näitä kilometrejä lasketaan yhdessä, ja laitetaan vaan jalkaa toisen eteen. Kun vaan päästään maaliin, niin se on pääasia! Alkaa viimeinen suora, ja Brandenburger Tor näkyy! Miten pitkä voikaan olla kilometri. Nyt on pakko ottaa vielä kuva, kaivan kameran taskusta.

Viimeistä kilometriä viedään!

Tiina läiskäisee Brandenburgeria, ja enää viimeiset 400m. Maalissa aikaan 4:37:21. Tulee itku, mä pääsin maaliin. Mä taistelin 17 kilometriä! Helvetti, oikeasti 17 kilometriä. En voi uskoa, että mä tein sen. Ja mä oikeasti tein sen juosten. Kiitos Tiinan, ilman häntä sitä ei olisi tapahtunut! Vaikein juoksuni ikinä, mutta toisaalta paras taisteluni ikinä!

Makau teki uuden maailmanennätyksen, vanha alittui 21 sekunnilla!! 2:03:38! On sen hurjaa. Puotiniemen Leenakin juoksi upean ajan 2:35:54! Mahtavaa, onnea!! :)

Mitalit kaulaan, oranssit muovit lämmikkeeksi, parit kuvat, parit tekstarit ja pitkästi sai kävellä ennen juotavaa ja syötävää. Kassissa ei ollut kuin omena ja banaani, mitä mä sain syödä. Onneksi oli yksi urkkajuomapullo repussa. Vaihdettiin kuivaa päälle ja chipin palautus, ja kohti hotellia. Hotellilla oltiin 2 tuntia maaliin tulon jälkeen. Vähän syömistä, juomista, suihkuun ja 45 minuutin unet. Sitten kentälle.

Turvatarkastuksessa mä piippaan, ja reppukin tutkitaan muutamaan kertaan metallisen traktorin vuoksi. :D Mulla on etova olo, ja lantio ja polvi on edelleen tulessa. Seisoessa ja istuessa ei ole hyvä, maatessa jalat ylöspäin on paras. Syödään ja otan taas kuussatasen buranan.. Etova olo häviää myöhemmin.

Koneessa en saa nukuttua, ja klo 1.00 maanantain puolella lähdetään ajelemaan kohti Seinäjokea. Sovittiin, että pysähdytään siskolleni Tampereelle yöksi, jos väsyttää, mutta ihme kyllä ajellaan pirteinä melko pitkälle. Viimeisen tunnin aikana alkaa vasta väsyttämään. Kotona klo 5. Siinähän se 24h sitten olikin. Kolme tuntia tuli unta, ja sitten oli pakko nousta, enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Ehkä myöhemmin päivällä päiväunet, ja aikaisin nukkumaan. Huomenna ensimmäistä päivää uuteen työpaikkaan.

Note to myself:
- Jos 4 kuukauden aikana kilometrejä on vähän, silloin et ole maratonkunnossa.
- Älä lähde torstaina reissuun ja kävele kahta päivää ympäri kaupunkia. Vaan lähde lauantaina aamulla ja jää kaupunkiin pariksi päiväksi maratonin jälkeen.
- Eka kymppi aiottua vauhtia hitaammin, kun viimeksi Tukholmassa, jossa eka kymppi oli maratonin hitain.
- Älä kuvittele omasta kunnostasi liikoja ja kunnioita matkaa!

Toisaalta oon jollain kierolla tavalla tyytyväinen, että tuli epäonnistunut juoksu. Se lisää vain nöyryyttä tätä matkaa kohtaan. Mulla kun on kaksi onnistunutta maratonia takana, niin pitäähän sen huononkin joskus tulla. Loppujen lopuksi aika ei ole kuin 8 minuuttia huonompi kuin Tukholmassa. Tällaisen juoksun jälkeen oon enemmän kuin tyytyväinen tuohon aikaan!

25.09. Berlin marathon 42,195km, 4:37:21, 6:34min/km, avgsyke 169.

Terveisiä Berliinistä!

Torstaina starttasimme klo 9.15 Seinäjoelta kohti Helsinki-Vantaata. Toisen tankkauspäivän kunniaksi pysähdyimme Ideaparkkiin pizzalle ja irtokarkkeja ostamaan. Matka sujui hyvin ja aikataulussa. Airberlinin lennolla Mika Häkkinen istui edessämme. Berliiniin päästyä saimmekin Mikan nimmarit. ;)

Hotellimme Holiday Inn Berlin City Center East on upea. Huone ja palvelu ensiluokkaista.

9h yöunien jälkeen lähdimme shoppailemaan Alexander Platzille. Löysin itelleni ihanat ruskeat saappaat. TV-tornista kävimme katsastamassa Berliinin kaupunkia laajemmalti. Olimme sopivaan aikaan, eikä tarvinnut jonottaa. Tornista poistuessa jono oli ulko-ovelle asti, ja tänään jopa 20m ulkopuolella.

Berlin Vital -expossa kulutimme aikaa 2 tuntia. Se oli todella iso ja näytteelleasettajia oli paljon. Ostimme molemmat spibeltin.

8h jalkojen päällä tekivät jalat ja itsemme väsyneiksi, ja nukuimmekin 2 tunnin päikkärit. Illalla sitten uni tulikin vasta klo 23.30. Vipa tankkauspäivä, ja ekan kerran ei ole tankkauksen jälkeen ähky. Onko se sitten hyvä vai huono, sen näkee huomenna..

Tänään olemme käyneet Branderburger Torilla ja juutalaisten muistomerkillä. Ihmisiä oli todella paljon juoksulenkillä, ja itelle tuli ihan epäonnistunut fiilis. ;) Ajelimme riksakyydillä alkuperäiselle Berliinin muurille, jota oli 200m jäljellä.

Tästä se muuri ennemmin meni..

Juutalaisten muistomerkki

200m oikeaa ja alkuperästä muuria.

Tuliaiset, caprimalliset trikoot sekä shortsit (Tiina osti samanlaiset shortsit) jäivät käteen Alexa-ostoskeskuksesta. Huomiselle on luvattu 20 astetta lämmintä ja aurinkoa pilveettömältä taivaalta, joten otamme riskit ja laitamme uudet shortsit jalkaan. On mulla lyhyet trikootkin mukana, mutta ne nousee ikävästi, joten toivon, että nää on paremmat. Ehkä sisäreidet pitäisi saumojen hinkkaamisen varalta teipata tai rasvata, mutta mistä sellaisia saa enää tähän hätään.. Naurettiin vaan, että selluliitit hölskyy.. :D

7 tuntia kulutettiin tänäänkin Berliiniä ja kauppoja kierrellen, mutta ei ihan niin paljon kävely kuin eilen. Silti jalat ovat väsyneet ja jalkapohjat arat. Tiina lupaili niitä hieroa myöhemmin tänään.

Tää ampelmann on ihana!

Ajoissa nukkumaan ja klo 5:30 ylös. Kuudelta pitää syödä aamupala, kun ysiltä on startti. Hotellilta menee lähtöpaikalle puolisen tuntia.

Hyvillä mielin ja ilman paineita huomenna juoksemaan. Toivottavasti jalat eivät ole liian väsyneet ja yleensäkin kestävät. Lämmintä on luvattu, joten juoda pitää! Sen verran mitä olemme Berliiniä nähneet, niin reitti tulee olemaan upea! :)

Kaikenlaisia eväitä..

Juotukin on!

Nämä päälle karttaa lukuunottamatta.

Kiitos Tiinalle kuvista!