Ongelmasta toiseen

Oon vissiin jonkinlaisessa kierteessä. Yksi ongelma aiheuttaa toisen. Nyt taisi nimittäin olkapäähän syöty tulehduskipulääkekuuri aiheuttaa ruokatorven tulehduksen. Tänään siis todettiin refluksiesofagiitti kovien polttojen syyksi. Kuukauden kuuri Nexiumia ja toivottavasti sitten menee taas pitkään ennen seuraavaa kertaa! Ja toivottavasti tämän tulehduksen loputtua myös sykkeet laskee.

Kohtaaminen uimahallilla

Tiistaina ajattelin juoksevani 8-10 kilometrin vk-lenkin. Juoksin alkuun 2km lämmittelyä ja sen jälkeen vaivalla 4km vauhdilla (5:21, 5:25, 5:23, 5:17) ja sitten oli vaan annettava periksi. En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Loput reilu neljä kilsaa juoksin kotiin korkeilla sykkeillä hitaasti. Faktat: 10,43km, 1:04:17, 6:09 min/km, avg 167, max 188.

Tänään uskaltauduin uimahallille. Edellisestä kerrasta ja olkapään sijoiltaan menosta on 8 päivää. Pyysin heti alkuun uimalautaa, ja uinninvalvoja antoi ja sanoi "Nopeat uimarit on tuolla kolmosradalla." Vastasin, että "mä en oo nopee". En oo vielä kertaakaan takunnut uinnin kanssa näin pahasti. Alkuun uin 200 metriä rintaa, sitten laudan kanssa, ja rytmittelyä. Varoin koko ajan kättä, eikä se palautunut rennosti tai muutenkaan ollut normaali. Happi loppu rytmittelyssä joka kolmannen käsivedon jälkeen. Ei, vaikka kuinka yritin. Sitten unohdin kokonaan, miten se kylkiuinti oikein pitää tehdä. Muistan, että liu'uttiin ja mentiin kyljelle, mutta entä uinti? Ei tullut mieleen. Jatkoin vielä rytmittelyä sekä oikeaa uintia ilman hengitystä ja hengityksen kanssa. Joka kerta nenän kautta tuli vettä sisään ja siis olin ihan toivoton. En pystynyt hengittämään jokaisella saman puolen vedon kanssa, en päässyt siihen rytmiin. Vaikka kuinka yritin hidastaa. Mietin jo, että pitääköhän mun vielä tämän olkapään takia käydä Kaitsun opetuksessa. Täytyy saada rohkeutta ja vinkkejä uintiin.

Pysähdyin altaan päähän ja samainen uinninvalvoja kysyi, että kuinka sujuu ja mä vastaan siihen "surkeasti". Kerron triathlon-ajatuksesta, uinnin yksityistunneista, sujumattomuudesta, olkapäästä.. Hän sanoi, että oli seurannut mun harjoittelua ja aatteli, että tuohon turhautuu. Kiva, mutta niin oikeassa! ;D Tiesi, että olin ollu jossain opissa, kun tein sellaisia harjoitteita. Kertoi, että mitä oli pielessä. Hän oli itse kilpauimari ja on antanut ja antaa yksityistunteja. Otin hänen yhteystiedot ja lupasin palata asiaan. (Mähän siis kyselin paikallisesta uimaseurasta tekniikkaopetusta, mutta vastaus ei oo tullu koskaan. Eipä siis ollu mitään tietoa paikallisista osaajista ja opettajista.) Musta tuntuu, että tarvin vielä apua tän uinnin saralla.

Uinnin jälkeen kävin vielä juoksemassa kympin Halliskan kuntoradalla parin kaverin kanssa. Oli kamalan raskasta ja sykkeet korkealla. Mulla oli viime talvena ruokaputken tulehdus, ja näyttää siltä, että on taaskin. :( Tai siis on, ei nää rintakehän hirveät poltot voi muusta johtua. Siis närästänyhän mua ei oo koskaan, ei edes raskausaikana. Huomenna lääkäriin, niin enköhän saa taas kuurin. Mutta tuostahan nuo sykkeiden nousutkin vois johtua. Tai ainakin toivon, että johtuu siitä, eikä kunnon laskemisesta. Faktat: 10,05km, 1:09:50, 6:57 min/km, avg 154, max 173.

Saatiin tänään triathlonkoulun ohjelma, näyttää hyvältä!! :)

Finlandia vai Vaasa

Jalka kesti 16 kilometrin lenkin sunnuntaina, tällä viikolla täytyy kokeilla vielä vk-lenkkiä. Jos jalka kestää, niin osallistun puolimaratonille 3.9. En kyllä tiiä yhtään mitä siitä tulee näillä kilometreillä, mutta onpahan sitten hyvää osviittaa Berliiniä ajatellen. :)

Alunperin aattelin Vaasan maratonia, koska siskoni ja kaverini aikoi osallistua. Tiina, jonka kanssa lähden Berliiniin osallistuu, mutta siskoni ei. Nyt kun kävin Vaasan maratonin sivuilla ja huomasin, että reitti on muuttunut huonompaan suuntaan, niin aloin miettimään uudelleen. Osallistunko sittenkin Finlandiaan?

Vaasa

- Reitti: Ennen yksi kierros, nyt kaksi kierrosta. Sisältää moottoritien alituksen, ylityksen ja melkein ylityksen (nousee moottoritien päälle) sekä pätkän hiekkatietä, ja tämä kaikki tuplasti. Reitti ei ole mulle enää mielekäs.

- Tiina ja Kirsi H. osallistumassa

- Pienempi tapahtuma --> ei ruuhkaa, mutta yksin juoksemista

- Halvempi ilmoittautumismaksu

- Lyhyempi matka Vaasaan (1h ajomatka)

- Merituuli

Finlandia

- Reitti näyttää tosi hyvältä!

- Tuttuja osallistujia ainakin kolme kipaletta! Osa kokonaiselle ja osa puolikkaalle..

- Suurempi tapahtuma --> Ruuhkaa, ehkä vetoapua, mahdollisuus netto- ja bruttoaikoihin!

- Kalliimpi ilmoittautumismaksu

- Tunnin pidempi matka (2h) Jyväskylään kuin Vaasaan 

- En ole juossut vielä Jyväskylässä

- Jyväskylässä asuu tuttuja, mahdollisesti niiden treffaamista.

Tuo Vaasan reitti on kyllä nyt sellainen, että se ei mua nappaa ollenkaan.. Onneksi tässä on aikaa vielä vähän miettiä, nimittäin ennakkoon en kuitenkaan aio ilmoittautua. Sen verran epävarmaa osallistuminen yleensä koko puolimaratonille on. Eli toisaalta sillä ei oo ees mitään merkitystä missä juoksen, kun en kuitenkaan ole täysin kunnossa.

Vihdoin pitkällä

Viime viikolla ei tullu kovin paljon liikuttua. Yhtäkkiä laskettuna juoksua 2,5h, uintia 50min, lihaskuntoa 1,5h ja koirien ulkoiluttamista 3h. En merkitte Heiaheiaan lyhyempiä koiralenkkejä kuin 40 minsaa. Ja toisaalta taas aikaa meni viime viikolla paljonkin koirien kanssa touhuamiseen, noiden lenkkien lisäksi yksi päivä näyttelyssä ja kahdet koiratreffit. :) Oma liikunta jäi vähemmälle mm. olkapään takia. Tällä viikolla aattelin kokeilla uimista, mutta vähän se kyllä pelottaa. Olkapää naksuu edelleen kättä liikuttaessa.

Eilen illalla laitoin muksuille iltapalat ja lähdin sen jälkeen lenkille. Pisin lenkkini kolmeen kuukauteen, 16,37km. Tähän mennessä pisin on ollut kympin luokkaa. Ei tuntunut oikein hyvälle, ei vaan kulkenut ja sykkeet olivat normaalia korkeammalla. Puoleen väliin oli huolissani sykkeistä, mutta sitten päätin, että olkoot. Mutta tulipa kuitenkin lenkki tehtyä, ja mikä parasta ilman jatkuvaa säärikipua! :) 1:45:11, 6:25 min/km, avgsyke 160, max 171. Tukipohjallisten reuna aiheutti ikävät rakot molempiin jalkoihin. Päkiän kohtaan, holvikaaren jälkeen ennen isovarpaan luuuta. Aattelin juosta seuraavan lenkin ilman pohjallisia.

Lenkiltä kotiin tultuani mua odotti lämmin sauna ja valmis iltapala. Se on hyvä, että joku huolehtii hyvästä palautumisesta. ;)

Tästä onkin nyt hyvä aloittaa uusi viikko dieetillä.. ;)

Parin viikon kuuri

Ilmoitin itseni Fitfarmin (Jutta Gustafsbergin ja kumppaneiden) Go Fat Go -haasteeseen. Mulla tulee tuosta gfg:stä mieleen kvg. :D No mutta joka tapauksessa noudatin tätä dieettiä viime syksynä muistaakseni lähes kaksi viikkoa, mutta kun en jaksanut noilla eväillä pitkiä lenkkejä, niin jätin sen. 1,5 tunnin kohdalla olin jo pyörtyä.

Nyt haluan tästä hiilarimätöstä eroon, ja kun sopivasti eksyin tänään noille sivuille ja uusi haaste alkaa maanantaina, niin hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan! :) Mullahan ei siis oikeasti ole mikään juoksijan kroppa, ei lähellekään. Olen pitkä 165,5cm ja painan n. 68 kiloa. Pituudessa on tärkeä tuo puoli senttiä, toivottavasti en oo sitä kutistunut vielä.:D Mutta siis jo mitat kertoo sitä, että varaa on. Painoin muutama vuosi sitten 61-62 kiloa ja se olis hyvä. Kaapistakin löytyy kasa farkkuja, jotka menisivät jalkaa painon pudottua. :)

Pari kertaa kymmenen vuoden aikana oon kymmenisen kiloa tiputtanut Painonvartijoiden Pisteillä. Nykyään tämä painon tiputtaminen on paljon hankalampaa, kun liikkuu niin paljon. Se nälkäkin on niin helkkarin kova. Ja samoin se karkkien syöminen. Joo, joku muistaa, että kuukausi sitten tein karkkilakon. Noloa myöntää, mutta ei se pitänyt kuin viikon. Sitten kun kerran hairahdin, niin sitä se oli menoa. Nytkin silmäni näkevät tällaista:

Ruokavalio näyttää siis tältä. Uskallan ladata tämän ruokavalion tänne, koska kuka tahansa halutessaan saa tämän itselleen ilmaiseksi. Vain syöttämällä sähköpostiosoite Fitfarmin sivuilla.

Pitää vähän miettiä, että mitä teen pitempien lenkkien kanssa. Jos siis pääsen sellaista ees juoksemaan, mutta lisäänkö niinä päivinä lounaalle hiilihydraattia tai lisäänkö juoksulenkkipäiville aina? Tuo haastehan kestää kolme viikkoa, mutta mulla on se mahdollinen puolimaratonkin välissä. Pitää siis siihenkin kehittää jotain. Kuhan nyt pääsisin tällä kunnolla liikkeelle, ja tästä hiilarihimosta eroon.

Ja hei, olkapää alkaa olla kivuton! Rutisee liikuttaessa, että sen suhteen ei ole täysin kunnossa, joten liikerata on vähän rajoittunut, kun itellä on pientä pelkoa. Mutta pääasia, että on nyt kivuton. :)

Lääkettä olkapäähän

Tiistain uinnin jälkeen en oo tehny mitään, tuntuu tosi laiskalle, vaikka nyt ei ookaan menossa kuin toinen lepopäivä peräkkäin. Mutta periaatteessa tiistaikin oli lepopäivä, kun aamulla uin ja tarkoitus oli kuitenkin illalla käydä juoksemassa..

Käden suhteen tilanne on ollut outo ja pelottava. Viidentoista vuoden ajan ongelmia olkapään kanssa on ollut, mutta ei alun tapaturman jälkeen mitään tällaista. Siis normaalisti kättä särkee 2-3 tuntia olkapään sijoiltaanmenon jälkeen. Kun olkapäätä oli särkenyt jo reilun vuorokauden ja liikerata oli rajoittunut, niin päätin piipahtaa työterveydessä. Mietin jo, että enkö oo saanu kättä paikoilleen oikein, onko siellä joku hermo välissä tms. Lääkäri tutki, ja totesi olkapään symmetriseksi toisen kanssa. Myös puristusvoima oli tallella. Jos siellä olisi hermo välissä, niin säteilisi kuulemma ranteeseen ja sormiin asti. Nythän tuntuu vain kyynärpäähän asti. Lääkäri ei oikein osannut sen kummemmin sanoa, mutta jotenkin on nyt vaan käsi saanut normaalia pahemman tällin.

Lähdin reseptin kanssa kotiin, ja ohjeistuksen, että uintia ja kättä kuormittavaa toimintaa on vältettävä ainakin loppuviikko.

Edelleen tänään kädessä tuntuu, mutta on kuitenkin parempi kuin eilen. Aivan kuin olisi painetta olkapäässä, ja välillä tuntuu ihan kuin puutuisi, vaikka ei puudukaan. Kun kättä liikuttaa, niin olkapää rutisee todella ikävästi. Eli ihan normaali se ei kyllä nyt ole.. :/

Tänään aattelin käydä juoksemassa, jos se tärähtely ei satu olkapäähän. Mies on työreissussa, mutta käytän nuorimman lapsen terapiassa olevan tunnin hyväkseni. Mä oon päättänyt nyt hyödyntää noita lenkkeihin. Mutta alkaa vaan käydä aika vähiin nämä päivät ennen puolikasta, jonne on n. kaksi viikkoa aikaa. Edelleen kymppi on pisin lenkki kolmeen kuukauteen, ja kova sekä pitkä on tekemättä. Kääk.

Mietin, että pitäiskö lähteä sunnuntaina kattomaan triathlonin EM-kisoja Tampereelle... :)

Olkapää sijoiltaan uintireissulla

15 vuotta sitten olin 16-vuotias ja olin hiihtämässä. Olin hiihtänyt juuri 5km pituisen kuntoradan ympäri, ja olin lähdössä kotiinpäin vievää latua kunnes huomasin kaksi ystävääni. Hekin olivat suksilla matkassa, olivat kuulemma retkellä, eväät repussa. :D Päätin kiertää heidän kanssa vitosen lenkin uudestaan. 4,5 kilometrin kohdalla pienessä ylämäessä kiinnitin huomiota ystäviini ladulla (itse hiihdin siinä luistelubaanalla), naureskeltiin jotain, sauva meni väärälle puolelle suksea ja kaaduin maahan olkapää edellä, koko kropan paino päälle. Olkapää meni paikoiltansa, olkaluu tippui kuopastaan siihen kupin reunalle. Eli käsi ei roikkunut edessä, vaan jäi koukkuun eteen vaakatasoon. Sain itse paikoilleen, mutta särky oli kova. Kotiin oli matkaan vielä kaksi kilometriä, enkä voinu käyttää sauvaa ollenkaan.

Tämän jälkeen olkapää oli todellinen ongelma. Lentopallossa se meni iskiessä, aloitussyötössä, syöksyssä. Ei tarvinnut kuin maata kyljellään ja nojata kämmeneen, niin jos käsi oli vähänkin liian takana, niin olkapää meni sijoiltaan. Se meni viikottain, välillä montakin kertaa viikossa. Lentopallo jäi, ja sitä myötä käden tilanne parani. Juuri oltiin puhuttu leikkauksesta, mutta kun käsi meni sijoiltaan koko ajan harvemmin, niin leikkaus jäi. Kerran kuukaudessa oli jo harvoin. Pikku hiljaa vuosien saatossa se harveni muutamiin kertoihin vuodessa.

Nykyään olkapää menee sijoiltaan todella harvoin, ja mitä harvemmin se menee, niin sitä kipeämpi se niiden tilanteiden jälkeen on. Viimeksi olkapää on mennyt sijoiltaan joskus vuosi sitten, en muista tarkkaan.

Olin tänään klo 6.30 uimahallin ovella, valmiina harjoittelemaan. Alku tuntui tosi vaikealta taas hengityksen kanssa, kunnes tajusin tyhjätä keuhkot aina loppuun asti. Oli jotenkin raskasta ja uin rintauintia (pää veden pinnalla) aina väliin huilatakseni. Hallissa oli uskomattoman paljon väkeä, ja uin radalla, jossa oli kolme uimaria. Tuntui, että olin koko ajan tiellä. Vaihdoin lopuksi altaan reunaan, jossa uin samaa kohtaa mennen tullen. Harjoittelin oikean käden liikerataa vasen käsi sillä kellukkeella/levyllä. Kunnes yhtäkkiä sattui lujaa. Tajusin, että käsi on jumissa 90 asteen kulmassa edessäni, enkä saa sitä mihinkään. Olin veden alla, enkä saanu kättä paikoilleen. Paniikki! Lopuksi sain sen paikoilleen. Vasemmalla kädellä pitää ottaa olkapäästä ja käsivarresta kiinni ja vääntää. Sen jälkeen sain altaan reunasta kiinni, onneksi olin siinä vieressä. Altaan reunaa pitkin menin kymmenen metriä eteenpäin, että sain jalat ylettymään maahan. Siihen loppui uiminen, käteen sattui ja olkapää rutisee edelleen liikuttaessa. Ei kuulosta samalta kuin toinen käsi.

Pelästyin ihan älyttömästi tilannetta. Ja myös pettymys oli ja on suuri. Tätäkö se on tämäkin laji. Ennen kuin ehtii edes alkaa. En ymmärrä, kun uinnissa käsi ei edes mene yläkautta taakse. Joudun sulatella tätä pettymystä jonkin aikaa ennen seuraavaa treeniä. Ja uskallusta seuraavalla kerralla ekat vedot vaatii, ja miten pystyy tekemään liikkeet rentona. En tiedä. :( En oikeasti ees tiedä mitä jatko tuo tullessaan, mutta sen tiedän, että jos tämä tarkoittaa taas olkapään kanssa takkuamista, niin triathlon-ajatukset saa jäädä. :(

Loppuun vielä viime viikon treenit: