maanantai 10. kesäkuuta 2013

Viikko kakskolme

Mun painotaulukon ylläpito jäi vähän kesken keväällä, ja siihen pitäis pian taas palata. Kuus kiloa tippu vuodenvaihteesta, painon ollessa parhaimmillaan 63,5kg. Mikä on puolestaan 2,5kg alle viime kesän painon. (Painohan siis nousi loppuvuodesta marraskuun selkäongelmien ja joulun aikana yhtäkkiä yli kolme kiloo.) 

No nyt pitäis vissiin taas vähän merkkailla syömisiä ylös, nimittäin on tullu syötyä taas liikaa. Ja siis ihan jätskiä ja karkkia. :/ Samoihin vanhoihin ruokailutottumuksiin on näköjään pirun helppo palata. Hiilariholisti mikä hiilariholisti. Sitä paitsi taidan olla myös koukuttunu Pepsi Maxiin. Mä, joka oon vasta kolmikymppisenä oppinu juomaan mustaa limsaa. Eli nyt pitäisi siis saada tehtyä taas stoppi tähän hiilarimässyyn, kun aamun paino oli 65,5kg. Varmasti hiilariturvotusta osa, mutta ennen kuin yhtään enempää nousee, niin lopetettava on. Huomasin jo, että oon siirtäny tätä stopin tekemistäkin viikolla. Siis viikolla!!! Voi hyvää päivää sentään!

Voi kun olisi joku, joka seuraisi mun jääkaappi- ja kauppakäyttäytymistä, kirjaisi syömiset ylös ja huomauttelis epäterveellisistä syömisistä. ;D

Pakollinen siltakuva. Sääksin numero vielä kiinni.
Numero vielä eilen käsivarressa.
Viikko 23:
Pyöräily 4h 58min
Triathlon 3h 13min
Uinti 26min
Juoksu 13min
--------------------
Yhteensä 8h 50min

8 kommenttia:

  1. Niin tiedän tunteen! Mutta ei tässä vaiheessa kilpailukautta voi enää oikein mitään radikaalia tehdä, vaikka kuinka hajoittaa. Koittaa vaan syödä fiksusti ja odottaa syksyä. Yh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, hankalaahan tuo on muutenkin. Kunhan taas sais vaan korvien väliin syötettyä sen fiksuuden. ;)

      Poista
  2. Haastoin siut: http://www.niobiumia.net/2013/06/pari-haastetta.html

    VastaaPoista
  3. Hei Ninni!
    Löysin blogisi Kotivinkin jutun perusteella ja aloin fanittaa Sinua samantien. :) Upeeta, että perheenäiti sysää tekosyyt nurkkaan ja tekee kaiken sen treenin, mitä laji vaatii. Mun täytyy vielä lueskella myös aikaisempia blogikirjoituksiasi. Olen pienestä pitäen ihaillut teräsmieslajia, ja tajusin Kotivinkin jutun luettuani, että myös minimatkoja on olemassa. Alan ehdottomasti kokeilla lajia itsekin, mutta vain noilla lyhyillä matkoilla. On jotenkin lohdullista ja huvittavaa, ettet ole mikään superihminen, joka pysyy tiukasti ruokavaliossa, vaan tunnustat mässyttäväsi hiilareita himoosi ja lihovasi. :) Lohduttaa tällaista toista tavista, joka treenailee vähän sitä sun tätä ja välillä käsi käy mässypurkilla, vaikka kuinka tiedän, miten siinä käy... Tsemppiä treeni- ja kisakilometreille ja komiaa kesää!

    -Katri-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri mukavasta viestistä!! :) Oli tosi kiva, kun kommentoit. Mä kans aikoinaan aattelin triathlonin olevan vain se pisin matka, enkä tajunnut, että on lyhyitäkin matkoja. Triathlonistit olivat juuri noita mainitsemiasi superihmisiä mun silmiin. Ja mä tosiaan oon kaukana superihmisisestä. :D Kiitos tsempeistä ja samoin, tsemppiä treeneihin ja ei muuta kuin triathlonin pariin! :) Ja hyvät kesät sinnekin! Sen verran tartuin yhteen sanaan, että ootko Pohjanmaalta? ;)

      Poista
  4. Ei, en valitettavasti ole Pohjanmaalta, mutta tiedän Sinun olevan. Kiva kun vastailit. Ei kai pohojalaaselle voi muunlaista kesää toivottaa...? :D :D Komiat pärjää aina! ;)
    -Katri-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli sitten toinen vaihtoehto tuolle komian kesän toivottelulle! ;) Kyllä se niin on, ja hyvää pyritähän tekemähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan. ;D

      Poista