Avoveden mystisyys

Suunnittelin jo ennen mökille menoa, että uisin vastarannalle ja takaisin kaksi kertaa. Matka on 750 metriä sivu. Siitä tulisi kolmisen kilometriä. Kuvittelin itsestäni liikoja, matka näytti tosi pitkältä. Vielä on niin paljon opittavaa ennen tuollaista matkaa. Takana oli siis pisin tähän mennessä oleva matka keskiviikolta, 800 metriä.

Kun tuosta kohtaa ui vastarannalle, niin joutuu uimaan laivareitin yli. Kovin hiljainen tuo kohta on, ja tänäänkin suurin vene oli pieni.

Tuonne pitäis uida.

Suurin tänään nähty vene.

Ei muuta kuin menoksi. Mies lähti veneellä matkaan mukaan virvelöimään, ja toinen tytöistä meni kyytiin. Hän on ottanut allaolevat kuvat.

Miten pelottava järvi oikeasti onkaan. Pelkkää mustaa alla. Tuollaisella matkalla ehtii mielikuvitus laukata. Syvyyttä järvellä on syvimmillään tuossa kohtaa 20 metriä, sinne mahtuu vaikka ja mitä alapuolelle. Merihirviöistä lähtien. Mä en kerta kaikkiaan pysty uimaan järvessä vielä ykkösvauhtia, koska sen verran uiminen pelottaa. Myöskään mitään ei kuule, eikä ympärilleen kunnolla näe, jos et pysähdy ja katso.

Sieltä tulee nyt vene, suojatkaa mua..

Välillä silmät kiinni, jos se helpottais tunnetta..

Takaisinpäin oli hankalampi, kun alkumatkasta tulin sivuaaltoihin ja jotenkin meni kaksi kertaa vettäkin suuhun kunnolla. Kun pääsin yli puolen välin, niin tuuli ei enää osunut, ja aallot väheni. Ei niitä kuitenkaan hirveästi vissiin ollut. Se myös pelotti, kun näin veneen jäävän koko ajan musta kauemmaksi. Ne eivät tuu mun perässä, ne on jo niin kaukana...

Matka oli loppujen lopuksi pitkä ja takaisin tulo oli vieläkin pelottavampi kuin menomatka. Ei tarvitse varmaan erikseen kertoa, etten mennyt toista kertaa. En vielä tällä kertaa.

Siellä mä olen perillä laiturilla. Saunamökki ja päämökki näkyvät.

Jälkeenpäin kuulin, että olivat saaneet kuhan ja siksi eivät olleet heti lähteneet perään. Kuulemma kuitenkin jompi kumpi oli koko ajan tietoinen mun menosta ja moottori oli käynnissä, joten tarvittaessa olisivat olleet mun lähellä nopeasti. Tosin aina kun vilkaisin taakseni heitä kohti, niin näin heidän katsovan mun menoa. Silti tuntui pelottavalta. Mitähän tästä uimisesta vielä tulee.. Täytyy saada luottoa Tanelinlammella kirkkaassa vedessä ilman aaltoja ja välillä mennä mustaan aaltoilevaan järveen kokeilemaan.

Kisassa ei ole onneksi ehtinyt miettimään muuta kuin uimista, toivottavasti näin jatkossakin. Silti kolmen viikon (enää kolme viikkoa!!) päästä pitäisi olla Joroisilla uimassa.. Kyllähän se vähän jännittää.

Hyvää Juhannuksen jatkoa kaikille!

Kylpyläkerhon kisat

Tänään oli triathlonkoulun mestaruuskisat. Se on ollut Spa triathlonkoulu, joten miehet puhuu kylpyläkerhosta. ;) Sprinttikisassa matkat olisivat 800m uinti, 20km pyörä ja 5km juoksu. Paikkana Vihnus.

Töistä äkkiä kotiin, kamppeet kasaan ja kohti Nokiaa. Kuulumisten vaihto, vaihtopaikka valmiiksi, reitti-infoa kuuntelemaan ja kohti rantaa. Tänään meitä kisaisi neljän koululaisen sijaan vain kaksi naista, minä ja Jaana.

Kuva: Jaanan ystävä Tinke

Mulla on muuten uudet pohjehihat, sain tai ostin ne lauantaina. :) Kuva: Jaanan ystävä Tinke 

Sen verran tuuli, että se sekoitti vettä kovasti ja vesi tuntui tosi kylmältä. Heti tuli varpaisiin ja nilkkoihin kylmä. 2 minuuttia vedessä, ja lähtökäsky kävi. Uimme vastarannan laituria kohti, ja menomatkalla tuntui suunnistaminen onnistuvan ihan ok. Suht suoraan kai menin. Olimme Jaanan kanssa yhtä aikaa laiturin luona, ja olisin voinu tuosta lähteä uimaan Jaanan peesissä. En kuitenkaan halunnut, vain halusin harjoitella suunnistusta ja tehdä ihan oman uinnin. Kiersimme yhden ison poijun, ja tuntui, että kiemurtelin sinne aikalailla. Ehkä aallot vei vasemmalla, tai sitten niillä ei ollu vaikutusta. Uinti muuten tuntui menevän hyvin, vaikka olikin ensimmäinen noin pitkä matka avovedessä. :) Siitä jäi hyvä fiilis!

Rantauduimme Jaanan kanssa yhtä aikaa, Venla huikkas uintiajaksi muistaakseni 15:45. Rappuset ylös ja vaihtopaikalle. Märkäpuku lähti nyt paremmin, ja oli jotenkin selkeämpi, että mitä missäkin järjestyksessä laitan päälleni. Pyörän päälle ja menoksi. Reitti oli profiililtaan tasaisempi kuin Voimarinteellä, vain pieniä mäkiä löytyi. Vauhtia löytyi jaloista kivasti, mutta mittaria en kyllä vilkaissut kuin ehkä kerran. Silloin katoin sekä vauhdin että sykkeet, jotka näyttivät hyviltä. Tällä kertaa yritin juoda useammin, ja toki sääkin oli mulle suotuisampi. 15-16 astetta lämmintä, aurinko paistoi, mutta pilviäkin tais olla. Pohkeet ja varpaat tuntuivat alussa tosi kylmiltä, mutta matkan edetessä ne lämpeni kyllä. Mietin jo, että laskenko märät pohjehihat alas, mutta kyllä ne sitten kuivui.

Kuva: Jaanan ystävä Tinke. Suuret kiitokset kuvista!

Juoksuvaihto sujui hyvin, nyt laitoin ne sukatkin ja säästyin rakoilta! ;) Yksi geeli heti alussa ja sitten vain jalkaa toisen eteen. Katsoin kellosta Jaanan tullessa pyörällä vastaan, että mun etumatka pitäisi riittää, vaikka Jaana juoksisikin vähän mua nopeammin.

Alusta ja reitti oli nopea, ihan toisenlainen kuin Voimarinteen puru/hiekka mäkineen. Nyt siis juostiin koko matka asfaltilla, ja isoja mäkiä ei ollut, sellaisia loivia vaan. Tea lähti juoksemaan mun kanssa, koska mä en osaisi reittiä. Vauhti oli hyvää viiden pinnassa olevaa, juoksu kulki hyvin. Toinen vieressä puhua pulputti, ja mun sykkeet oli siellä anakynnyksellä, joten hirveästi en vastaillu. :D Tean edellisestä reitin juoksemisesta oli kulunut jo kauan, ja valittiinkin vähän pitempi reitti. Siinä vaiheessa, kun Jaana ilmestyi meidän eteen sivutieltä, niin harhareitti varmistui. :D Hyvin samaan tahtiin juostiin se kaksi kilsaa Jaanan kanssa, hän parikymmentä metriä edellä. 700 metrin lisälenkki meille lopuksi tuli. Todettiin vaan maalissa, että kun mä tuota juoksutreeniä tarvin, niin teki mulle hyvää. :D Mutta oli siinä mulla reittiopas. ;D Juoksun keskivauhti oli 5:09 min/km.

Jaana oli juuri ennen mua maalissa, ja oikeassa kisassahan voitto kuuluisi hänelle. Oma vika tuollaiset harhalenkit. ;) Mutta tässä kisassa mun lisälenkki hyvitettiin, ja juoksuajaksi laitettiin 5km väliaika 25:50. Vähän kyllä harmittaa Jaanan puolesta, kun hän siellä maalissa ekana oli. Mutta luulenpa, että oltiin molemmat niin tyytyväisiä omiin suorituksiin, että ihan sama kumminpäin olisi mennyt. :) Markosta tulikin sitten trikoulun mestari odotetusti!

Koko kisan keskisyke oli 178, eli siellä VK2:lla mentiin. Uinti ja pyöräilyn aika oli samassa, joten erikseen en tiedä lajien sykkeitä. Mutta lähes anaerobisella kynnyksellä kuitenkin. Taas jäi tosi hyvä mieli kovasta treenistä. Vauhtia irtosi enemmän ja jotenkin helpommalla, ehkä tosiaan johtui alustasta, profiilista ja säästä. Mä inhoan lämpimiä kelejä. Uinnin virallinen aika pyörävaihdon kera 17:58, pyörä 36:59, juoksu 25:50.

Yleensäkin tosi hyvä fiilis tästä triathlonista. Oon kyllä niin tyytyväinen lajivalintaan. Ainoastana harmittaa se, että miksi en oo ennemmin opetellu uimaan ja ostanu hyvää pyörää. ;)

Mittarin käyttö kisoissa

Multahan löytyy sekä Garminin Forerunner 310XT että Polarin RCX5. Enemmän on tullut käytettyä Garminia, kun gps on siinä samassa. Molemmat mittarit ovat kuitenkin suunniteltu multisporttiin.

Mietin ennen lauantain kisaa, että miten hoidan mittarin käytön. Yleensä pidän pyöräillessä kelloa tangossa, että ei tarvi rannetta väännellä nopeutta ja sykettä katsoessa. Nyt kello oli ranteessa uinnin ajan, en tiedä, miten olisin ottanut vaihtoajan itelleni talteen. Vaihdoin vain pyörän päällä jo ollessani mittarissa lajiksi pyörän. Juoksuun siirryin oikeaoppisesti vaihdosta lähtiessä.

Jotain dataa on siis saatavilla. Mutta miten tulee toimia, että data olisi oikeanlaista? Mähän siis tykkään käyristä ja kattoa jälkeenpäin, että miten mikäkin meni. Onko erillinen nopeusmittari pyörään parempi? Ja nopeuden näkisi, mutta syke näkyisi vain rannetta kääntämällä. Teettekö eri tavalla eri kisoissa (aattelin matkan pituutta)? Eli puolimatkalla vois siirtää mittarin vaikka ranteesta johonkin paremmin näkyville? Pitemmällä matkalla sille sykkeellä on kuitenkin jo ihan eri tavalla merkitystä kuin lyhyellä.

Garmin on aika paksu, Polar ohuempi ja näin ollen menee märkäpuvun alla paremmin, mutta mihin gps sitten?

Huomenna on triathlonkoulun kisat, ja aattelin, että siellä voisin jotenkin kokeilla järkevämpää taktiikkaa mittarin kanssa, jos saan teiltä jotain vinkkejä. :)

Blogin kuva meni vaihtoon.. Vanha talteen. :)

Viikko 24

Niin on taas yksi viikko ohi. Viikkoon mahtui kaikenlaista. Aquaplussan yhteistreeneistä sprinttikisaan. Myös fiilikset menivät ylös ja alas. Pelottavasta ja jännityksen tunteesta mukavaan fiilikseen. :)

Tunteja viime viikolla kertyi näin:
Pyöräily 4h 29min
Uinti 2h 20min
Juoksu 14min
Triathlon 1h 18min
--------------------
Yhteensä 8h 21min

Palaan vielä kisaan muutamilla kuvilla ja mietinnöillä.. Oli niin hyvä fiilis vielä sunnuntai aamullakin tuosta kokemuksesta (=mä selvisin!), että kasilta starttasin kolmen tunnin pyörälenkille. Oli luvattu klo 11 lähtien vettä, joten starttasin heti aamusta. No vettä ei tullu koko päivänä, mutta olipa lenkki tehty jo aamupäivästä. ;) Alkuun tuntui, että en pääse mihinkään. Ehkä jaloissa tuntui, tai sitten se oli vastatuuli, mutta 20 kilsan jälkeen pyöräily tuntui taas normaalilta.

Oli tosi hyvä juttu, että perhekin lähti mukaan. Näkivät vähän, että mikä on homman nimi. :) Illalla miehen kanssa juteltiin mm. pyörän päällä kenkien laittamisesta jalkaan. Sanoin, että siinä pitää olla trikengät, ei tuollaisia maantiekenkiä kuin mulla. Sanoin, että en tarvi nyt sellaisia. Kuulemma nauhoitti tämän osan keskustelusta. Heh. :D

Kuva: Anni

Kuva: Anni

Tyrvään Sanomien kuvaankin olin päätynyt: Linkki. :D

Ja hei, en oo muistanu toivottaa tervetulleeksi uusia lukijoita ollenkaan.. Joten tervetuloa! :)

Voimarinteen teräsmieskisa 16.6.2012, sprintti

Aamusta klo 6.30 ylös, ja koko perheen kanssa klo 7.45 matkaan kohti Sastamalaa. Jännitti ihan älyttömästi. Mitä lähemmäs kisapaikka tuli, sitä hiljaisemmaksi menin. Olen jännittäjätyyppiä, ja normaali puolimaratonin kisajännitys oli nyt potenssiin kymmenen.

Mutta onneksi paikalla oli muitakin jännittäjiä, ja vähemmän jännittäjiä. ;) Jännitys helpotti, kun valmisteltiin vaihtoalueella omaa paikkaa. Terhille suuret kiitokset kaikista vinkeistä! Vähänkö sitä oli pihalla, että miten asioita kannattaa tehdä. :D

Kisainfokin oli ja meni. Sen jälkeen kastautumaan järveen, ja alkuverryttelyä ja tottumista veteen.

Sitten rannalle lähtöä odottamaan. Valitsin vasemman reunan, eli olisi käytännössä ulkoreuna, kun muut tutut valitsivat oikean eli sisäreunan. Hengitän oikealta puolelta, ja kuvittelin näkeväni paremmin sivussa menevät. Eihän se ihan niin mennyt. :D

Auton torvi soi, ja matkaan. Alkuun tuntui, ettei pystynyt uimaan ollenkaan omaa vauhtia. Törmäilin jatkuvasti ihmisiin, ja olin edellä olevan jalkojen päällä monta kertaa. Ekan 50m jälkeen piti jo käskeä itteä ottaa rauhallisesti ja vetää happea kunnolla. Hengitä, hengitä, ihan rauhassa! Helpotti. Tuli osumaa kylkiin, jalkoihin, käsiin ja potkukin leukaan. Toisen kerran täytyi muistuttaa hengittämisestä. Aattelin, että mihin helkkariin oon tullu!! Tänne mä en kuole. Onneksi osumista oli varoitettu, ja ne eivät saaneet aikaan suurta paniikkia. Potku leukaan oli pieni, mutta säikäytti. Sen jälkeen vähän tuli suojattua päätä.

Valkoinen lakki, siniset lasit. Tuossa keskellä.

Pääsin rantaan, en vilkaissutkaan taakseni. Olin varmasti viimeisten joukossa. Kuulin kuinka muksut huusivat "hyvä äiti!", sitten lisää kannustusta! Vähän pyöri silmissä, mutta ei niin pahasti kuin torstaina uinnissa.

Märkäpuvun yläosa päältä pois, urkkajuomaa kupillinen mukaan, mutta en voinut juoda sitä. Otin vain kulauksen, tuntui pahalta. Nousin portaat ja juoksin mäkeä ylös vaihtopaikalle. Märkäpuku pois. Se ois voinu lähteä nopeamminkin, mutta sain sen pois ihan ok kuitenkin. Mukana lähti numero, joten laitoin sen uusiksi päälle. Kengät jalkaan, ei nekään mennyt niin kuin olin suunnitellu. :D Kypärä ja lasit. Ja menoksi.

Pyöräreitti lähti alamäkeen. Sykkeet paukuttivat 187, hengitys tuntui tosi raskaalle ja vinkuvalle. Ehkä olis syytä rauhoittaa. ;D Kisan toiseksi tullut nainen meni ohi, ja lähdin peesiin. Siinä olikin helppo ajella pari kilometriä. Sitten hän hidasti taktisesti vauhtia, ja mä menin ohi. Ylämäessä meni mun ohi sellaista vauhtia, että mua nauratti. Ei ihan pysy mukana. ;) Omaa vauhtia puoliväliin, ja kun porukkaa tuli vastaan, niin laskin, että olisin kolmantena naisena. Totesin, että se ei ole mahdollista ja osa on varmasti siellä "Nesteen lenkillä", ja enkä heitä vaan nähnyt. Takana tuli kyllä porukkaa, ja lähellä. Oli itse asiassa kiva nähdä muita kisaajia ja samalla vähän, että missä mennään. :) Kun pääsin viimeiseen mutkaan, josta oli noin sata metriä maaliin, yksi mies kannusti ja huusi, että kolmantena oot! En voinu kyllä uskoa sitä. Minä?! :D

Tulossa vaihtoon, enää 10 metriä pyörällä.

Pyörän päältä pois, juosten vaihtoalueelle. Aattelin, että oonkohan pyöräilly liian lujaa. Reisissä tuntuu. Pyörä telineeseen, kenkien vaihto. Olin aatellu kokeilla juoksua ilman sukkia, en ollu sitä ennemmin tehny, mutta nyt matka olisi kuitenkin lyhyt. Vasen kenkä meni hyvin, mutta oikeassa meni pohjallinen ryttyyn. Yritin uudestaan ja ei. Vasta kolmannella kerralla kenkä meni jalkaan paremmin. Geeli mukaan matkaan, ja menoksi. Katsoin, että Tea ja Teija tulivat vaihtoalueelle, ja jäin odottamaan koska nopeammat naiset menisivät ohi.

Otin geelin heti vaihtoalueen ulkopuolella ja kulauksen päälle vettä. Yritin juosta, vauhti ei ollu kummoista. Tea, Taru (18v sarjan voittaja!) ja Teija menivät ohi heti ekan kilometrin aikana. Aurinko paahtoi ja tuntui tosi kuumalta ja pahalta. Tuli kylmä, eli nestehukka. Odotin puolta väliä ja käännöstä. Siinä sain urkkajuomaa, jonka oikein pysähdyin juomaan. Ja sitten taas menoksi. Nyt näki taas vastaan tulevia, ja paluumatkalla tulikin muutamaan kertaan katottua taakse, että tuleeko sieltä mm. Kaisa ohi. Juoksun aikana tuli kyllä aateltua, ettei enää ikinä. Mutta niinhän sitä tulee aina, kun pahalta tuntuu. ;)

Vielä kunnon ylämäki ja maalissa!

Rauhassa viimeinen mäki ylös ja maalissa.

Numerolapun luovutus.

Aika 1:18:05, ja viides sija! Kilpailijoita oli naisten sarjassa yhteensä 16. Uinnin keskisyke oli pelottavan korkea 183, pyöräilyn 181 ja juoksu 180. Koko kisan keskisykkeen ollessa 181. Eli en voi ainakaan sanoa, että jäi jotain paukkuja käyttämättä. ;) Uintiin käytin juoksumatkoineen 07:47, pyöräilyyn 38:45 ja juoksuun 29:25. Ekaan vaihtoon aikaa meni 01:10 ja toiseen 00:56.

Kisan jälkeen oli kiva nähdä uusia kasvoja, mm. Kauramoottori. :) Kiva, kun tulit juttuihin! Sekä seurata tietenkin sekä puoli- että perusmatkan kisoja. Perusmatkan kisasta katottiin uinti ja pyörävaihto, ja sitten alkoi mun kannustusjoukot kyllästymään lopullisesti. ;) Niin ja rakkoja tuli kasa, ja akillesjänteen kohdalta  aukes jalka, eli seuraavalla kerralla sukat jalkaan!

Kannustusjoukot

Perusmatkan startti

P.S. Nyt mäkin oon varmaan sitten triathlonisti, ainakin mulla on kunnon uimalakki. ;)

Debyytti lähestyy

Lauantaina olis sitten ensimmäinen triathlonkisani ja voin sanoa, että jännittää. Tai ehkä jopa pelottaa.. Eilinen Aquaplussan yhteistreeni Voimarinteellä tämän jännityksen ja pelon nosti, heh. No ensinnäkin lähdin heti töiden jälkeen ajamaan Sastamalaan ja matkalla tajusin, että mulla ei ole mukana uimalakkia, -laseja eikä nenäklipsiä. Yksi puhelinsoitto, ja Kaitsu ja Tuuli toivat mulle ylimääräiset treeneihin. Nenäklipsiä mulla ei ollu, ja tiesin, että vaikeuksia tulee olemaan. Oon nimittäin joskus kokeillu, ja uinnista ei tullu ilman sitä mitään. Hengitys ilman sitä ei toimi, joko olen vain tyhmä, enkä osaa tai sitten mun röörit on vaan sellaiset, että ei onnistu. Nenän kautta menee vettä sisään, vaikka en hengittäisikään sen kautta. Nenäklipsistä on ollut suuri apu, ja uinti onnistuu.

No nyt ei ollu klipsiä, ja ensimmäinen kunnon avovesiuintitreeni edessä. Riippilänjärven lämpötila oli 15 astetta, eli ei lämmintä, mutta tarkeni. Uinnista vaan ei tullut yhtään mitään, vaikka yritin. Pystyin uimaan aina muutaman metrin, ja sitten stoppi. Sain mahaani varmaan pari litraa järvivettä, vaikka kertaakaan en sitä niellyt. Röyhtäilin sitä koko ajan. Aattelin, että jos en pyöräilyn jälkeen oksenna, niin ihme on. Uinnista ei jääny todellakaan luottava fiilis, ja Kaitsu käskikin mennä klipsin kanssa vielä ennen lauantaita uimaan, ettei jää mitään pelkoa/paniikkia.

Lauantaina sprintin startti on klo 11, puolimatkan klo 12 ja perusmatkan klo 14. Porukkaa ei onneksi ole kovin paljon yhtäaikaa uimassa, joten isoimmilta yhteenotoilta toivottavasti vältytään. Vaikka sprintti matkana on kamala, niin oon tosi tyytyväinen, että uintimatka on nyt vain 300 metriä. Yhtään pitempään ei olis nyt paukkuja.

Starttiharjoitus. Kuva: Aqua Plus / Tuuli

Uinnin jälkeen käytiin pyöräilemässä. Reitti oli enimmäkseen lauantain kisan reittiä, ja helpoimmasta päästä pyöräily ei tule olemaan. Mäkiä, isojakin, löytyy. Lopuksi juostiin purtsilla, josta pieni pätkä juostaan lauantaina. Juoksukaan ei kuulemma oo helppo. Että ei sitä helpointa kisaa itelleen ole valinnut.

Sanoinkin eilen, että tavoite olisi saada oman tasoinen onnistunut kisa ilman ylimääräisiä häsläyksiä vaihdoissa ym. Niin, että voisi olla tyytyväinen suoritukseensa. Vauhti on sitten mikä on, se ei tule olemaan lauantaina edes pääasia. Kun nyt ensin ees uinti onnistuisi..

Tämä tavoite ilman häsläyksiä tuli uniin. Olin kisapaikalla ajoissa, mutta kuitenkin startin tapahtuessa en ollut valmis. Huusin vielä jollekin, että viekää se mun pyörä paikoilleen. Laitoin kuitenkin kellon päälle, kun muut starttas, koska siitähän munkin aika laskettaisiin. Kun pääsin starttaamaan, niin ketään ei ollut enää vedessä. Ensin piti uida 50 metriä, jonka jälkeen juosta joku 100 metriä, ja laskea liukumäkeä pitkin järveen. Sen jälkeen oltiin lopullisella reitillä. "Ainoana kisaajana" tuli kuitenkin kovasti kannustusta. :D En muista kuinka uinti meni, ja vaihtoon tullessa kello herätti. Näin jäi kesken uneni kisa. Alku oli ainakin hankala, toivottavasti lauantaina on paljon helpompaa!! ;D

Viikko 23

Viime viikolla sain kuitenkin ihan kivasti tunteja kasaan, vaikka alkuun näytti tosi pahalta. Viiden hengen perheessä mä en voi olla se, jonka mukaan aina mennään.. Treeniohjelma oli melkoisen toissijainen, kun yritin vain saada jotain tehtyä. :)

Maanantaina normaali treenipäivä. Tiistain ja keskiviikon mies oli työreissussa, mutta tuli ke jo illalla kasin jälkeen, joten ehdin tehdä 1,5h pyörälenkin. Torstaista sunnuntaihin mies ja tytöt olivat pelailemassa Turussa lentopalloa. Torstaina haettiinkin toinen auto Prisman pihasta, jonne on n. 10 kilsaa matkaa. Poika pyöräili vierelläni ja mä juoksin. Ainoastaan perjantaina käytössä oli lastenvahtina siskoni poikiensa kanssa, mä uin sillä aikaa.

Lauantaina oltiin koiranäyttelyssä, ja päästiin Seinäjoelta lähtemään kohti Turkua puoli viiden jälkeen.

Sunnuntaina Turussa katteltiin muutama peli, ja kotimatkalla jäin Parkanossa pois kyydistä. Pyöräilin loppumatkan.

Lähes kaikki muut olivat Pirkan Pyöräilyssä, ja mun pyörälenkkini oli yksin eri maisemissa. Poljin Parkanosta Kihniön ohi kohti Virtoja 30 kilsaa, josta Kurjenkylän kautta Peräseinäjoelle ja siitä Seinäjoella. Alussa oli huolestunut, kun syke näytti mitä sattuu. Oikeastaan oli onni, kun yhtäkkiä näytti 220. Silloin tiesin, että mittariin ei ole luottaminen. Ehdin jo vähän säikähtää korkeita sykkeitä.

Kun mittari näytti 45 kilsaa, niin fiilis oli todella hukassa. Yksin täydessä metsässä, yhtään ei huvittanu pyöräillä, yli puolet matkaa jäljellä ja edessä näkyi todella iso musta pilvi. Tiedättekö sen tunteen? Ehkä en toista kertaa valitse tuota reittiä, nimittäin 30 kilometriä oli pelkkää metsää ympärillä. Kyllä siinä ehti miettiä karhuista trivaihtoihin.. Olin ihan varma, etten ikinä selviä Joroisten puolimatkasta, johon on enää kuukausi aikaa!! Se tulee ihan liian pian! Sitten, kun Peräseinäjoki lähestyi, niin alkoi olla asutusta ja fiilis parani. Pjoelta Sjoelle onkin tuttu ja turvallinen reitti. Yhteensä kilometrejä kertyi 96, ja päälle 5 kilsan vk1-juoksu. Yllättävän helpolta tuntui juoksu. :)

Viikko 23:
Pyöräily 7h 2min
Juoksu 1h 25min
Uinti 1h
-------
Yhteensä 9h 27min