Avoveden mystisyys

Suunnittelin jo ennen mökille menoa, että uisin vastarannalle ja takaisin kaksi kertaa. Matka on 750 metriä sivu. Siitä tulisi kolmisen kilometriä. Kuvittelin itsestäni liikoja, matka näytti tosi pitkältä. Vielä on niin paljon opittavaa ennen tuollaista matkaa. Takana oli siis pisin tähän mennessä oleva matka keskiviikolta, 800 metriä.

Kun tuosta kohtaa ui vastarannalle, niin joutuu uimaan laivareitin yli. Kovin hiljainen tuo kohta on, ja tänäänkin suurin vene oli pieni.

Tuonne pitäis uida.

Suurin tänään nähty vene.

Ei muuta kuin menoksi. Mies lähti veneellä matkaan mukaan virvelöimään, ja toinen tytöistä meni kyytiin. Hän on ottanut allaolevat kuvat.

Miten pelottava järvi oikeasti onkaan. Pelkkää mustaa alla. Tuollaisella matkalla ehtii mielikuvitus laukata. Syvyyttä järvellä on syvimmillään tuossa kohtaa 20 metriä, sinne mahtuu vaikka ja mitä alapuolelle. Merihirviöistä lähtien. Mä en kerta kaikkiaan pysty uimaan järvessä vielä ykkösvauhtia, koska sen verran uiminen pelottaa. Myöskään mitään ei kuule, eikä ympärilleen kunnolla näe, jos et pysähdy ja katso.

Sieltä tulee nyt vene, suojatkaa mua..

Välillä silmät kiinni, jos se helpottais tunnetta..

Takaisinpäin oli hankalampi, kun alkumatkasta tulin sivuaaltoihin ja jotenkin meni kaksi kertaa vettäkin suuhun kunnolla. Kun pääsin yli puolen välin, niin tuuli ei enää osunut, ja aallot väheni. Ei niitä kuitenkaan hirveästi vissiin ollut. Se myös pelotti, kun näin veneen jäävän koko ajan musta kauemmaksi. Ne eivät tuu mun perässä, ne on jo niin kaukana...

Matka oli loppujen lopuksi pitkä ja takaisin tulo oli vieläkin pelottavampi kuin menomatka. Ei tarvitse varmaan erikseen kertoa, etten mennyt toista kertaa. En vielä tällä kertaa.

Siellä mä olen perillä laiturilla. Saunamökki ja päämökki näkyvät.

Jälkeenpäin kuulin, että olivat saaneet kuhan ja siksi eivät olleet heti lähteneet perään. Kuulemma kuitenkin jompi kumpi oli koko ajan tietoinen mun menosta ja moottori oli käynnissä, joten tarvittaessa olisivat olleet mun lähellä nopeasti. Tosin aina kun vilkaisin taakseni heitä kohti, niin näin heidän katsovan mun menoa. Silti tuntui pelottavalta. Mitähän tästä uimisesta vielä tulee.. Täytyy saada luottoa Tanelinlammella kirkkaassa vedessä ilman aaltoja ja välillä mennä mustaan aaltoilevaan järveen kokeilemaan.

Kisassa ei ole onneksi ehtinyt miettimään muuta kuin uimista, toivottavasti näin jatkossakin. Silti kolmen viikon (enää kolme viikkoa!!) päästä pitäisi olla Joroisilla uimassa.. Kyllähän se vähän jännittää.

Hyvää Juhannuksen jatkoa kaikille!