Tukholman maraton 2010

Ensimmäisen maratonin kisaraportti:
Aamu alkaa sillä, että maha on sekaisin. Mietin, että mitähän tästä päivästä oikein tulee. Maha kuitenkin rauhoittuu lentokentälle saapuessa ja matka Tukholmaan sujuu hyvin. 1,2 litraa on tullut juotua nestettä, josta suurin osa energiajuomaa. Haemme numerolaput ja muut tarvikkeet ja istumme rupattelemaan nurmikolle. Treffaamme tärkeän huoltojoukkomme S:n! Päänsärky alkaa voimistua ja 2,5 tuntia ennen starttia nappaan buranan. Myöhemmin S vielä antaa päähierontaa, joka laukaisee säryn! Huh, helpotus! Mielessä oli jo kauhukuvat siitä, että 42 kilometrin matkalla jokainen askel tuntuu päässä. 

Kaikki on valmiina ja kävelemme omaan lähtökarsinaan. Fiilis on loistava, pieni jännitys, mutta sykkeet ovat hienosti 115 luokkaa. Vitsailen M:lle, että sen mittari näyttää jonkun muun sykkeitä, kun hänen sykkeet ovat satasen luokkaa. Olemme lähtökarsinassa puoli tuntia ennemmin, siellä on oltava viimeistään varttia ennen starttia. Musiikki pauhaa ja yleisöä huudatetaan. Tuntuu ihan loistavalta, vaikka edessä on pitkä maraton! 

Viimeisestä lähtöryhmästä kestää yli 7 minuuttia ennen kuin ylitämme lähtöviivan, ensimmäiset kilometrit on aikamoista tungosta. Bongailemme 5:00, 5:15 ja 5:30 jäniksiä, mutta toteamme niiden menevän hurjan lujaa ja me päätämme luottaa omaan vauhtiimme! Sää on upea, aurinko paistaa, mutta asteita on alle 20. Ei liian kuuma, vaikka välillä tuntuukin, että aurinko paahtaa. Ensimmäiset kilometrit menevät todella nopeasti, lähinnä ihastellen mahtavaa tunnelmaa. Ihmisiä on kannustamassa reitin varrella paljon, ja vähän väliä on joku orkesteri, Dj tms. soittamassa musiikkia täysillä. Ihan mieletöntä! 

Ensimmäinen kerta Västerbron-sillan ylitse (30m nousua) menee helposti, vaikka nousu kestää melkein kilometrin verran. Kympin kohdalla S kannustaa raikuvasti! Me huikkaamme, että kevyttä on ja vielä ei tulla bisselle! Kahdentoista kilometrin kohdalla totean, että meidän vauhdin jako on onnistunut hyvin ja hyvä, ettemme yrittäneet pysyä jäniksien mukana. Kilometriä myöhemmin alkaa tuntumaan oikeassa reidessä, päätän napata ensimmäisen geelin. Seuraavat kilometrit sujuvat hienosti. 17 kilometrin kohdalla kisan voittaja pyyhältää ohitse, hurraamme hänelle. Mieletön vauhti, ja loppuaika olikin ollut 2:12, neljä minuuttia nopeampaa kuin viime vuonna.

Miehet loikkivat pissalle, itse asiassa ensimmäiset olivat jo 3,5 kilometrin kohdilla. Kyllä se onkin niillä helppoa. Itellä tuntuu pissahätä, mutta tiedän sen menevän ohi. 20 km kohdalla oleviin vessoihin on kuuden hengen jono, siinä vierähtäiskin kivasti aikaa. Koko alkumatkan meidän vauhdissa pysyvä mies, jää meistä, kun menee puskapissalle. Hän on kehunut meidän tasaista vauhtia, mutta nyt hän jää. Nappaan toisen geelin, edellisestä on 7km. Parempi ajoissa kuin liian myöhään. Puolimaraton takana, ja edelleen suunnilleen tavoiteajassa, ja sata metriä myöhemmin heitämme ylävitoset M:n kanssa, pisin juostu matka ikinä! Jee!

Djurgårdenin lenkki on raskas, nousua ja laskua vuoronperään. 24 kilometrin kohdalla toteamme molemmat, että nyt on vaikeaa. Ehkä yhteissumma siitä, että ei kannustusta, juoksuporukka on hajaantunut jo melkoisesti, ei bändejä ja itellä ehkä vähän uskonpuutetta, kun jaloissa tuntuu ja paljon on vielä edessä. Ensimmäistä kertaa iPod päälle ja napit korviin, sieltä tsemppiä. 25 km kohdalla totean, että vielä 17km. Onneksi M tsemppaa, että kilometri kerrallaan ja aatellaan sitä kolmeakymppiä eka. Napsin glukoositabletteja, jos aittaisivat henkisesti. M:lla alkaa olla mahan kanssa vaikeuksia 27 kilometrin kohdalla ja yritän tsempata parhaani mukaan. Ite otan kolmannen geelini, tää 7km välein on hyvä tahti. Seuraavat viisi kilometriä ovat epävarmoja, että mitä tuleva tuo. Tarjoan M:lle merisuolaa, mutta lihaliemi oikeassa kohdassa helpottaa ja sitten tsempataan, että seuraavat kaksi kilometriä, niin olemme taas Västerbron-sillan päällä ja nousu on ohi. M piristyy ja juoksee sillan ylös asti pitäen meidän vauhtia yllä. Mä yritän pysyä kintereillä, kun toinen kipittää vauhdilla raskasta nousua. Selkiä tulee vastaan. Lähes kaikki kävelevät, on vaan aika rankka nousu 32km kohdalla. Jos se ei olis M, joka mun edellä menee, niin mä kävelisin kans. Vihdoin sillan päällä ja hitto, me juostiin se ylös! Tässä vaiheessa seuraamme liittyy mies, joka vitsaili ekalla kierroksella samaisessa mäessä, että tää on Pohjanmaan likoille vaikeaa, kun ei siellä oo niitä mäkiä. (Meidän paidoissa luki takana Seinäjoki.) Sitten alamäkeen ja odotamme taas ihanaa S:a, jonka tiedämme odottavan 34km kohdalla! 

Energiaa liraus 35km kohdalla, jossa S on taas kannustamassa! Enää 7km! Sen nyt menee miten vaan, johan takana on 35km. Energia ei ole loppunut ollenkaan, vaan vaikka jalat on ihan tönköt, niin silti jaksaa. Juomapisteillä kävellään sen verran, että neste menee suuhun eikä rinnuksille, ja sen jälkeen onkin aina vaikeaa lähteä uudestaan juoksuun, mutta rytmin kun saa päälle, niin kyllä niillä tönköillä jaloilla pystyy juoksemaan. Ihmiset kävelee tai juoksee laahustaen, selkiä tulee vastaan urakalla. Tuntuu upealle, että me ollaan vielä näin hyvässä vauhdissa. 

M:lla 10km sitten alkanut mahaongelmat aiheuttaa nyt energiavajausta ja yritän tsempata mahdollisimman hyvin. Tarkoitus on kannustaa, mutta tuossa vaiheessa tuleekin komennettua. :D Jumalauta, nythän ei kävellä! Kuulostan varmaan kamalalle, mutta niin vaan M:n kävelyaskeleet jäi kahteen! Tajuan, että jotain vajetta M:lla on, koska posket ovat valkoiset. En kerro sitä hänelle, ettei vointi huonone tiedon takia. Seuraan kuitenkin koko ajan, että huononeeko. M käskee mun himmata vauhtia, ja senkin kerron vasta maalissa, että mä tulin sen vauhtia ja se ite piti mieletöntä vauhtia päällä ja kiristi koko ajan. Nousun jälkeen kuulemma helpotti ja varmasti M ilmoitti siitä heti, että mä lopetan mun pälättämisen ja oon hiljaa. :D Tsemppasin samalla koko ajan itteäni. 3km jäljellä, 2km, 1km, sitten jo kartaakin stadionille. Mieletön loppukiri ja maalissa! Me tehtiin se!! Kymmenen viimeistä kilometriä meidän kanssa tallustanut mies kiittää hyvästä vauhdista ja seurasta. Upea mitali ja S colan ja suklaan kanssa! 

Tukholman maraton –paita ja eväspussi. Nyt tulee molemmilta kyyneleet, ollaan ihan liikuttuneita meidän upeasta saavutuksesta! Vielä kerran halaus upealle kanssajuoksijalle. Monet ihmetteli jälkeenpäin, että kuinka meillä sujui, että eikö ole hankalaa juosta yhdessä. Ei meille! Sama vauhti ja samat sykkeet, yksin en olisi tuohon pystynyt. Kiitos rakas M! Ja suuret kiitokset S:lle, olit loistava!!

Juomme ja syömme nurmikolla S:n varaamalla viltillä. Hien kuivuessa alkaa tulla kylmä ja raahaudumme suihkuun. Sattuu polviin, reisiin, lonkkiin, rintoihin ja varpaisiin. Kunnon rakotkin sitten tuli varpaisiin, kaksi kynttä vähintään tulee irtoamaan. 

Kotimatka alkaa, väsyneet ja onnelliset nukkuvat lentokoneessa. Kotona klo 1.30. Kokemus oli niin mieletön, että sitä ei voi sanoin kuvata. En sano, ettenkö osallistu maratonille enää koskaan (jos M ehdottaa, niin mukana ollaan! :D), mutta nyt aion nauttia kesästä! 

Tukholman maraton 
Pituus: 42,2km 
Aika: 5:18:02 
Nopeus: 7.33 min/km 
Kalorit: 3154 
Keskisyke: 163