Klo 7 herätti kello, yhdeksän tunnin yöunien jälkeen. Pitkät upeat unet, mutta paska homma vaan, että viitisen tuntia niistä meni sohvalla ja siitä syystä oli niskat kipeenä. Tavarat kasaan ja aamupala naamaan. Olin tulostanu netistä 2:02 ja 2:05 aikarannekkeet, otin 2:05 rannekkeen mukaan. Aattelin sen olevan realistisempi, vaikka halusin ajan sen alle. Alle kahden tunnin aikaan tarvitaan todellinen onnistuminen, mutta alle 2:10 on pakko mennä.
Hain lähikaupasta vielä mehua ja laastareita, ja klo 8.30 kohti Niinisaloa. Automatkalla Voicelta tuli varmaan viisi biisiä, jotka totesin löytyvän iPodin soittolistalta. Kattelin ojanpientareille ja tien reunoihin, ja mietin liukkautta. Pakkasta 0,5 astetta ja aurinko paistoi.
Noin klo 10 perillä, auto pellolle parkkiin ja numerolappua sekä chippiä hakemaan. Tsekkasin lähtö- ja maalialueen, kävin vähän kävelemässä ja kattelemassa kuinka liukasta on. Sitten hakemaan laukku autosta ja kamppeiden vaihtoon.
Klo 11 jälkeen ulos kylmyyteen vähän juoksentelemaan, varmaan kilometrin verran tuli lämmiteltyä. Lähtöviivalle ja menoksi. Olin lähtöpaikalla liian takana ja ensimmäiset puoli kilometriä sai puikkelehtia, ja totesinkin, että juoksen helpommin ojanpientaretta pitkin ohi. Sitten pahin ruuhka oli takanapäin. Ekat kilometrit 5:39, 5:32, 5:38.. Kahden kilometrin jälkeen heitin jo valkoiset yhden euron hanskani pois, kädet oli lämpimät. Totesin vieressä juoksevalle miehelle, että täällä olis tarvinnu aurinkolasit. Aurinko paistoi ja tie oli märkä, joten oli tosi kirkasta. Oli ihmeellinen olo mahassa, aivan kuin olisi pistänyt. Ei kuitenkaan pistänyt normaalisti yhdestä kohtaa, vaan lähinnä koko mahasta. Aattelin sen menevän ohi muutaman kilsan kuluttua.
Tarkoitus oli ottaa 3,5 kilometrin huoltopisteellä miesten mainitsemaa ’kuntojuomaa’, mutta siinä oli niin paljon ruuhkaa, että nappasin vesimukin ja hörppäsin siitä.. Mietin, että onkohan mulla vauhtia liikaa, mutta totesin, että olkoot ja tsippaan sit lopussa, syke reilun 170, lähemmäs 180. Juoksen nyt tätä vauhtia. 4,5km oli eka väliaika, ja vitosen kohdassa vilkaisin ranneketta. Oon 2:05 aikaa edellä. Hetken päästä maratonin voittaja menee ekan kerran ohi, älytön vauhti! Mä otan kolme askelta samalle matkalle kuin hän yhden! Sykkeet paukuttaa ylämäen jälkeen 185, jee.
Maha tuntuu edelleen inhottavalle, eikö se pistäminen voi jo loppua?! Mietin, että uskaltaako sitä juoda urheilujuomaa ollenkaan, tuntuu niin täydeltäkin.. 7 km kohdalla kuitenkin otan urheilujuomaa. Tuntuu, että vauhti tippuu (8km ja 9km väliajat 5:5x) ja yritän lisätä sitä. Tiedän, että Garmin vielä edistää sen verran, että kellon pitää näyttää parempia aikoja kuin 5:55, että oon maalissa 2:05. Kympin kohdalla totean, että vauhti on vielä alle sen. Väliaika 10,55km kohdalla on 1:01.
Vauhdin lisäys onnistuu ja 14 kilometriin asti ajat ovat 5:4x. Sitten näyttää vauhti hidastuvan pitkällä suoralla kääntöpaikalta takasin päin, syke alle 170, nappaan geelin jossain 15 kilsan kohdilla ja se on viimeinen niitti. Ei laske enää mikään mahalaukkuun. Ei tunnu hyvältä.
Täytyy tsempata viimeset kuusi kilsaa. Jaloissa alkaa tuntua jossain 16-17 kilsan jälkeen, josta huomaa, että vauhti on ollu mulle kovaa.
Yks mies huikkaa ohi mennessään, että takana 1:44, kuinka sykkii? Totean, että nesteet ei laske, tuntuu huonolta ja sitä myötä vauhti tippunu. Onneksi ei oo enää pitkä maaliin. Ajattelen, että kiva, että edes joku uskaltaa täällä puhua. Siis jos mä ite oon puhunu, niin vastauksen oon toki aina saanu.
Harmittelen, että mihin ne mun juoksukaverit hävis. Jäinkö mä niille vai meninkö ohi, ehkä jäin. Edessä ja takana on ihmisiä, mutta mä juoksen yksin. Yritän pitää vauhdin, mutta tuntuu pahalta ja mietin, että tuleeko vielä jopa oksennus. Viimeiselle kilometrillä saan puristettua ittestäni vielä vähän enemmän irti, katon kelloa 2:01 ja päätän siinä vaiheessa, että alle 2:03 on mahdollisuus. Ja viimesellä parisadalla metrillä saan aikaiseksi vielä jonkinlaisen loppukirin. Sammutan kellon 2:02:57. Maalissa.
Suihkun jälkeen maittaa hernekeitto, mutta ei tahdo sekään laskea. Vielä kolme tuntia maaliin tulon jälkeen ei maita ruoka, kun on niin täysinäinen olo. Ja vielä illallakin pistää mahaan liikkuessa. En tajua mikä mahaa vaivaa.
Oon tyytyväinen aikaani, pääsin tavoitteeseeni. Harmittaa nuo matkan ongelmat, mutta en mä kuitenkaan parempaan aikaan olisi pystynyt, ei ne niin paljon menoa hidastanu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti